Sodan alettua Stalin määräsi kaikki tärkeimmät tuotannonalat siirrettäväksi Uralin taakse suojaan. Ural vuoristo muodosti luonnon muovaaman puolustuslinjan, jota mikään armrija, joka on Venäjälle hyökännyt, ei ole pystynyt ylittämään. Jo 2-3 kuukauden kuluessa sodan alkamisesta Neuvostoliitto pystyi niin sotilaallisessa kuin siviilituotannossa jo sotaa edeltäneelle tasolle. Ja jos ette usko tätä, sen voitte tarkistaa useista paikoista netissäkin.
Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä Suuri isänmaallinen sota. Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) 22. kesäkuuta 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen.[21] Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrahanin-Arkangelin linjalle asti.[22] Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja joutui vangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia ja talven 1941–1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin.
Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä. Syksyllä eteneminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. Armeijan Stalingradin alueelle. Tätä sotatoimea kutsuttiin peitenimellä "Operaatio Uranus". Operaatiossa 300 000[23] saksalaissotilasta motitettiin raunioituneeseen kaupunkiin. Hitler määräsi sotamarsalkka Friedrich Pauluksen komentamat joukot puolustamaan kaupunkia viimeiseen mieheen.[23] Myöhemmin saksalaisten panssaridivisioona yritti auttaa saksalaisia Stalingradissa, päästen jopa noin 50 kilometrin päähän kaupungista. Pauluksen joukot eivät kuitenkaan lähteneet vastaan, mikä olisi voinut pelastaa 6. armeijan täydelliseltä tuholta. Lopulta panssaridivisioona ajettiin takaisin, ja saksalaisten taistelu Stalingradista alkoi olla toivotonta. Pauluksen armeijan rippeet, 91 000 miestä antautuivat 2. helmikuuta 1943. Ankarien olojen vuoksi vangeista kuoli talven aikana yli puolet, ja lopullinen kuolleisuus oli 95 prosenttia.[23]
Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton linnoitettua rintamaa vastaan. Maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle. Vuoden lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan.
Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella, josta seuranneet rajut taistelut saivat lopulta Suomen ja Neuvostoliiton solmimaan erillisrauhan 19. syyskuuta. Hieman tätä ennen tapahtunut saksalaisten maihinnousuyritys suomalaisjoukkojen hallussa olleeseen Suursaareen johti Lapin sotaan. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton Operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 1 000 km:n pituisella rintamalinjalla.lähde? Saksan 500 000 sotilaan Keskustan armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 350 000 sotilasta jäi vangeiksi.lähde? Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti.
14. huhtikuuta 1945 neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945
Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä Suuri isänmaallinen sota. Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) 22. kesäkuuta 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen.[21] Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrahanin-Arkangelin linjalle asti.[22] Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja joutui vangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia ja talven 1941–1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin.
Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä. Syksyllä eteneminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. Armeijan Stalingradin alueelle. Tätä sotatoimea kutsuttiin peitenimellä "Operaatio Uranus". Operaatiossa 300 000[23] saksalaissotilasta motitettiin raunioituneeseen kaupunkiin. Hitler määräsi sotamarsalkka Friedrich Pauluksen komentamat joukot puolustamaan kaupunkia viimeiseen mieheen.[23] Myöhemmin saksalaisten panssaridivisioona yritti auttaa saksalaisia Stalingradissa, päästen jopa noin 50 kilometrin päähän kaupungista. Pauluksen joukot eivät kuitenkaan lähteneet vastaan, mikä olisi voinut pelastaa 6. armeijan täydelliseltä tuholta. Lopulta panssaridivisioona ajettiin takaisin, ja saksalaisten taistelu Stalingradista alkoi olla toivotonta. Pauluksen armeijan rippeet, 91 000 miestä antautuivat 2. helmikuuta 1943. Ankarien olojen vuoksi vangeista kuoli talven aikana yli puolet, ja lopullinen kuolleisuus oli 95 prosenttia.[23]
Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton linnoitettua rintamaa vastaan. Maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle. Vuoden lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan.
Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella, josta seuranneet rajut taistelut saivat lopulta Suomen ja Neuvostoliiton solmimaan erillisrauhan 19. syyskuuta. Hieman tätä ennen tapahtunut saksalaisten maihinnousuyritys suomalaisjoukkojen hallussa olleeseen Suursaareen johti Lapin sotaan. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton Operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 1 000 km:n pituisella rintamalinjalla.lähde? Saksan 500 000 sotilaan Keskustan armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 350 000 sotilasta jäi vangeiksi.lähde? Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti.
14. huhtikuuta 1945 neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945
Vastaukset 10
Vanhimmat
pientä listaa. ole hyvä. ei tarvitse uskoa.
"kuorma-autot 375 833
jeepit 51 503
m-pyörät 35 170
traktorit 8 075
tankit ( GB:stä 7 410) 7 053
lentokoneet ( GB:stä 7 410) 14 795
höyryveturit 1 900
dieselveturit 66
tavaravaunut 9 920
kaatovaunut 1 000
tankinkuljetusvaunut 120
ruokatarvikkeet, tn 4 478 116
öljytuotteet, tn 2 670 371
kenttäpuhelimet 185 000
kaapelia, mailia 670 000
... lista jatkuu"
"2/3 NL:n sotateollisesta
kapasiteetista 1930-luvulla
oli amerikkalaisperäistä."
Tuota joka käänteessä.
Uncle Sam pelasti neukkulankin!
Onneksi vaan kerran ja Vapaan Euroopan vähän useammin.
USA:n sota-apu esitetään lähetetyn materiaalin luettelona. Perille saapuneiden tavaroiden määrä on toinen,siitä piti huolen Saksan sukellusvenelaivasto.
Saattueita suojaavien sota-alusten kapteenit ja miehistöt olivat ensimmäisiä amerikkalaisia sotasankareita - ja luvalla sanoen kusessa,ennenkuin he kehittivät taktiikan sukellusveneitä vastaan. En lankeaisi avauksen kaltaiseen toisarvoiseen todisteluun jos minulla olisi tarve todistaa toisin heidän tapauksessaan.Kenties muidenkaan ei pitäisi todistaa tämän päivän näkemyksillään historian tapahtumia.
Fasistisen Saksan kaikesta sotavoimasta tuhoutui itärintamalla 80 %. Massasodan voittajia olivat ne,jotka pystyivät suurimpaan materiaaliseen ponnistukseen.Kokonaistuotantoon verraten avauksen listaus on pieni osa kaikesta tarvitusta materiaalista.
Paljonko sitten on paljon? Ylämyllyn venäläiset tykkihopat kuluttivat muistaakseni alun toistasataa litraa polttoainetta satasella,eikö se ole sellaiset tonni/10 tuntia kulutusta viidenkymmenen kilometrin tuntinopeudella? Tuosta nyt jokainen voi auttavasti laskeskella,monestiko ne lähetettyjen tilastojen mukaiset ajoneuvot pystyttiin tankkaamaan tilastojen osoittamalla polttoainetuonnilla. Ajelu Berliiniin Stalingradin ja Kurskin mutkan kautta olikin sitten pelkkä huviretki,kun alla oli ihan amerikkalaiset vehkeet.
Mitä jos ei aliarvoksuttaisi amerikkalaisen ja venäläisen työläisen työtä fasismin kukistamisessa? Nuo työläiset kun monessa tapauksessa olivat naisia.
elänyt paljon onnellisempia aikoja jos olisivat kukistaneet kommunismin samaan syssyyn fasismin kanssa. Jättivät kirotut tollot ne komut pilaamaan lähes puolen maailman väestön elämää vuosikymmeniksi, eikä niistä valedemokratian (kansandemokratian eli puoluediktatuurin) kauppiaista ole vieläkään tyystin päästy eroon.
Ainoastaan toteutunut ja tapahtunut on historiaa. Muu ei ole. Meidän on turha jossitella historian nimissä sillä,mitä olisi voinut tapahtua ja mihin olisi päädytty jossakin toisessa tilanteessa. Tuo jossittelu on teille porvareille ominaista,se antaa liikkumavaran näennäisperusteluille,korvaa teille oman filosofianne puutteellisuudet sekä sen huonon tuntemuksen yksilötasolla.
Pitäisikö minun siis ajatella: Jos Kolumbuksen laivat olisivat haaksirikkoutuneet niin Amerikkaa ei olisi löydetty ja Vietnamin sota olisi jäänyt käymättä?
Jotka ovat A tarkoituksella venytetyt mahdottomalla
vertauksella, jonka pitäisi todistaa B että vastapuolen
ei venytetty näkemys on mahdoton kommarin vertauksen
vuoksi.
Ei kai siinä historiaa kukaan pyri muuttamaan jos joskus jossittelee?
Ei eläkeläinen sitä tarkoittanut, tulkinta on ihan omasi.
Ameriikan apu oli merkittävää ja sillä siisti.
Punalipun olisi tullut kiittääkin.
Muullakin kuin laajentumispyrkimyksillä, jotka johtivat kylmään sotaan
viiksivallun pohjattoman maan ja kansojen omistamisen himon
vuoksi.
Ei historian nimissä kukaan jossittele.
Ehkä sen VUOKSI joskus.
Fasistinen saksa? Minä olin luullut että se oli natsi saksa.
Ja kerran katsoin mielenkiintoisen dokkarin tuosta avun lähettämisestä Muurmanskiin. Siinä sankarina olivat britit jonka laivasto heille avun vei, ja niin tehden pelastivat maailman.
Luin juuri Raineston perättäiset avaukset ja sinunkin kommenttisi niihin.Miten minusta näyttikään,että juuri sinä vahvistit hänen asettamuksensa olemalla sanomatta mitään merkittävää. Toimit siis mekaanisen materialismin mukaan roikkumalla matkassa kuin takiainen lahkeessa.
Kuten sanoin,historialla jossittelu ei johda mihinkään. Historialla jossittelulla tarkoitan esimerkiksi sinun usein käyttämääsi ajattelumallia kapinasta.Sinullahan on ollut selkeä käsitys siitä,mitä olisi tapahtunut punaisten voitettua. Se ei ole historiaa,historiaa on toteutunut. Punaiset hävisivät,valkoiset voittivat ja se on historiaa. Ellei tarve punaisten voitolla jossitteluun lähde tämän päivän tarpeista,niin miksi te teette sitä?
Marx näytti olevan sinulle kynnys Raineston avauksissa. Olisin odottanut sinun ajattelevan asioista laajemmin ja pystyvän parempiin perusteluihin kuin reviiriään puolustava rakki.
Vajaa kaksisataa vuotta sitten - se on suhteellisen lyhyt aika ihmiskunnan historiassa - maailman tieteiden keskus oli Ranskan akatemia. Siellä maailman viisaimmat miehet ottivat kantaa pulmaan,voiko taivaalta tippua kiviä. He päätyivät tulokseen,ettei voi. Me tiedämme tänään toisin ja tietomme perustuu yhtä lailla filosofiaan kuin mekaniikkaan ja tähtitieteeseen. Käsittääkseni Rainesto tarjosi sinulle kokonaisvaltaista ajattelumallia,ei liene Raineston vika jos se tuntuu sinusta vaikeasti omaksuttavalta.
Ajattele tämän päivän tiedeyhteisöä. Oli aika,jolloin viisas mies sulkeutui tutkijankammioon,tuli sieltä ulos kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja sanoi meille moukille että katsokaas,maa kiertää aurinkoa. Minkä mahdollisuuden tämän päivän tietotekniikka antaakaan vaikkapa neurokirurgialle,tieteiden kehitys kulkee rinnan,vauhti kiihtyy. Rainesto kirjoitti luovuudesta,me kaikki emme ole kovinkaan luovia yksilöinä mutta mitä syytä meillä olisi kieltää ajattelun kehittyminen. Meillä on se yksi ainoa syy jonka Rainestokin mainitsee,tiedon hallinta. Raineston tarjoama malli ottaa tiedon hallinnan pois harvoilta ja antaa sen enemmistölle. Se taas ei ole hyvä bisnes vähemmistölle.Sanoppa ystäväni Urpo,miksi minun ja sinun kaltaisesi tollikat pistävät hanttiin,mehän olemme saamapuolella. Pitäisiköhän sinun nyt lukea uudestaan ja ihan ajatuksella,mitä Rainesto kirjoittaa
idealistisesta dialektiikasta?
Yks lysti,ryki tai yski. Kosola oli fasisti mutta lieneekö tuo loukkaantunut jos häntä natsiksi kutsuttiin.
Britit tekivät kovan souvin saattueillaan,olet ihan oikeassa. Mutta kun heiltäkin alkoivat ne paatit loppumaan. Jenkit kehittivät ferrobetonisen kuljetusaluksen. Noin yksinkertaistaen rakentaminen tapahtui niin,että köli ylöspäin rakennetulle jigille mäiskättiin betonia.Kuivatelakka täytettiin vedellä ja rungon sisään jäänyt ilmakello
käänsi laivan ympäri. Tuollainen laiva voi olla 100 m pitkä ja se valmistui kolmessa kuukaudessa. Tuosta laivastosta jäljelle jääneet paatit makaavat vieläkin hautausmaallaan jenkkisatamassa,jonka nimeä en tähän hätään muista mutta se selvinnee netistä tai kysymällä Rainestolta - tiedäthän Raineston,hän on se tämän palstan aktiivikirjoittaja joka on harvoin väärässä.
Kysyn edelleen että paljonko on paljon? Moottorikomppania tarvitsee roippeittensa siirtämiseen ja huoltoon toistakymmentä junaa. Paljonko siis on 1900 veturia tai 120 panssarinkuljetusvaunua? Saksan ongelmahan oli pitkät huoltoreitit,niin myös Neuvostoliiton. Saksan sotamenestyksen käännyttyä huoltojunien veturit olivat väärässä päässä. Ajatteleppa Saksan sotakoneen kääntämistä ympäri vaikkapa veturien osalta.Junien kääntäminen ja aikatauluttaminen on suurempi souvi kuin 1900 veturin laivaaminen Atlannin yli.
Mitä amerikanapu oli vaikkapa verrattaessa sitä Saksan tuotannon muuttamiseen hyökkäyssodan tarpeista puolustussotaan? Resiinoillako ne Neukut veivät materiaalinsa rintamalle,vai niilläkö 1900:lla veturilla.
Kolmikymmenvuotisen sodan Magdenburgin piiritykseen osallistui 30 000 sotilasta.Piirityssotilaan päiväannokseen kuului kilo leipää,puoli kiloa lihaa ja kolme litraa olutta. Leipää leivottiin siis 30 tonnia joka päivä,olutta tarvittiin 90 000 litraa. Vertaa tuota Stalingradin taisteluun,Saksalaisia oli miljoona ja Neuvostoliittolaisia 1,5 miljoonaa. Laskekaa nyt hyvät veljet pienin otantaesimerkein tarvitun tavaran määrää ja verratkaa sitä saatuun sota-apuun.Puhutaan sen jälkeen maailman pelastajista Hitlerin fasismilta.
paskaa viittisi auttaa..