Tässä lyhyesti taustat. Minun ja avopuolison ikä: noin kolmekymmentä, seurustelun kesto : kuusi vuotta, avoliitossa asuttu aika: neljä vuotta, lapsia tai sormuksia: ei ole.
Parisuhde ei ole ollut missään vaiheessa on/off-vaiheessa, vaan olemme seurustelleet koko ajan ilman mitään mietintätaukoja tai ihmeempiä ristiriitoja. Minusta ja myös toisen osapuolen mielestä suhde voi kaikin puolin hyvin, sillä viihdymme hyvin toistemme seurassa ja on yhteistä tekemistä, mutta on myös oma elämä ja omat harrastukset ja tunnemme toisiamme kohtaan rakkauden ja kumppanuuden tunteita. Mies on sanonut oma-aloitteisesti pari kertaa, että olen juuri oikeanlainen nainen hänelle.
Kuten otsikosta käy ilmi, näillä näkymin näyttää siltä, että hääkellot eivät kuitenkaan tule soimaan meille :( Miehelle kihloihin tai naimisiin meno eivät merkitse mitään huolimatta siitä, ettei hänellä ole asiasta omakohtaisia huonoja kokemuksia. Hän ei myöskään ole lähtöisin avioeroperheestä, päinvastoin vanhempien avioliitto on onnellinen. Mies sanoo, että toiseen voi olla sitoutunut ilman avioliittoakin (tietysti totta sekin) ja on puhunut lapsistakin sitten joskus, mikä sekin on mielestäni vahva sitoutumisen merkki.
Aivan kuin rivien välistä voinette lukea minulle kihloihin meno ja avioliitto ovat tärkeitä asioita. Minulle on ollut aina selvää, että oikean ihmisen tavattuani haluan mennä naimisiin ja jos joskus on lapsia, haluan lasten syntyvän avioliitossa. Järjellä tiedän, ettei avioliitto ole välttämättömyys nykypäivänä, mutta tunteet sanovat toista. En voi mitään, mutta tulee paha olla, kun ajattelen, että aivan kuin en olisi julkisen sitoutumisen arvoinen.
Mies tietää ajatukseni ja on perustellut näkökantaansa sillä, että jos ei avioidu, ei voi tulla avioeroakaan ja että 50 % avioliitoista päättyy eroon. Olen sanonut, että voihan avoliitostakin tulla ero, mutta mies pitää sitä avioeroa vähemmän pahana, koska avioerossa pitää täyttää virallinen paperi ja asia muutenkin virallisempi. Olen myös selittänyt, että jos meillä on mennyt hyvin avoliitossa, miksei sitten avioliitossakin menisi hyvin? On asiasta samaa mieltä, mutta on jotenkin niin insinöörityyppiä, että tuijottaa liikaa prosenttilukuja tyyliin "50 % pareista eroaa, on siis suuri todennäköisyys, että meillekin käy niin", vaikka samalla tietää, että itsestäänhän asia on - ei aina mutta usein- kiinni.
Voiko tässä haluttomuudessa avioitua olla kyse miehen huonosta riskinottokyvystä ja epäonnistumisen pelosta eikä haluttomuudesta sitoutua? On sanonut pitävänsä avioeroa suurena epäonnistumisena ja jotenkin häpeänä. Miehen elämässä kaikki on mennyt hyvin eikä epäonnistumisia ole juurikaan ollut, eli ehkä pelkää astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle eli avioliittoon, joka v o i päättyä eroon.
Miehen haluttomuus kihlautua ja avioitua
7
1129
Vastaukset
- naishenkilö
olisi pitänyt sopia ennen yhteen muuttamista? Tunteesi on ihan oikeutettu; sinusta tuntuu siltä kuin mies pitäisi sinua varalla, kunnes löytää sen oikean, kenestä ei sitten missään tapauksessa halua erota! Lasten hankkiminen on kanssa sellaisia isoja periaatekysymyksiä, joista pitäisi ehdottomasti tietää toisen mielipide ennen yhteiselämän aloittamista.
Miehesi siis raukkamaisesti pelkää oman mukavuusalueensa ulkopuolelle astumista, mutta ei salli sinun päästä omalle turvallisuusalueellesi; hyväksytyksi puolisoksi avioliittoon...teillä taitaa olla vähän puhuttavaa, olisiko ulkopuolinen asiantuntija tarpeen tilanteen laukaisemiseksi? - kiia-mariia
Ymmärrän täysin mietteitäsi!
Itse seurustellut 4 vuotta ja eipä ole sormuksia näkynyt. Eikä se niinkään ole sormuksista kiinni vaan ihan siitä, että haluaisin jo sitoutua ja alkaa perustaa perhettä. Itselläni asioita lienee hidastaa se, että mieheni on käynyt läpi avioeron ja luulempa sen olevan syynä tähän tilanteeseen. Hän haluaisi jo kovasti lapsia, minä en vielä. Miksi minun täytyy suostua "lapseen" jos hän ei suostu avioliittoon. Hän tietää ajatukseni avioliitostosta/perheestä, olen ne hänelle kertonut aikanaan. Minun tekniikkani on se, etten painosta miestä ollenkaan mihinkään, en sanallakaan. Ja jos avioon joskus menisin haluaisin ehdottomasti avioehdon, ettei se erokaan sen enempää pussin päälle miehelle ottaisi (jos niin 50% mahdollisuudella kävisi).
Ja jos prosentti leikeillä ja arvoituksilla lähtee leikkimään niin yhtätodennäköisesti ja todennäköisemmin sairastumme syöpään jossain elämämme vaiheessa, niin eikö silloin olisikin mukavaa jos aviopuoliso olisi tukemassa hoitojen läpi!!!
Tsemppiä! - avioliitosta
Miehesi on tuonut esille oman kantansa avioliitosta, ja ilmeisesti myös sinä olet kertonut omasi. Entä oletko perustellut avioliittoa sillä, että käytännössä se on paljon järkevämpi tapa elää yhdessä, jos kerran on tarkoitus viettää loppuelämä kaksistaan? Aviopuolisona sinulla on oikeus periä puolisosi etkä joudu tyhjän päälle, jos jotain sattuu. Käsittääkseni myös perintövero on silloin pienempi. Olet miehen lähin omainen, ja esimerkiksi tapaturmatilanteissa tai onnettomuuksissa saat tietoa miehen tilanteesta. Myös monien muiden käytännön asioiden hoitaminen on helpompaa, kun suhde on virallinen.
Itse olen sitä mieltä, että ei se eroaminen avoliitosta ole henkisesti sen helpompaa kuin avioliitostakaan. Saako siitä sitten huonomman leiman - en tiedä... Ei minun mielestäni. Joka tapauksessa on aika huono syy olla menemättä naimisiin sen takia, että jos ero tulee. Miksi sitten olla yhdessä ollenkaan - jos ero voi tulla? Tai kannattaako sitä lähteä edes autolla ajamaan - liikenteessähän voi vaikka kuolla.
Minun mieheni ei myöskään pitänyt avioliittoa tärkeänä, mutta nuo ylläolevat järkisyyt perinnöistä ynnä muista sellaisista puolsivat avioliittoa myös hänen mielestään. Lisäksi hän tiesi, että asia oli tärkeä minulle, ja ajatteli alusta asti, että olen hänelle "se ainoa oikea", joten naimisiin mentiin sitten kuitenkin.
Avioehto meillä tosin on - että jos kaikesta huolimatta ero tulisi, kummankin omaisuus olisi edelleen omaa aivan kuten avoliitossa.
On hassua, miten tärkeältä julkisen sitoutumisen merkiltä avioliitto loppujen lopuksi tuntuu, vaikka toiseen voi olla sitoutunut muutenkin. Eräs tuttuni mies oli kuulemma taipunut avioliittoon siinä vaiheessa, kun tuttuni oli jo raskaana ja sanoi, haluatko lapsellesi oman sukunimesi vai minun sukunimeni.
Oletko selvittänyt, onko miehesi asenteessa kyse periaatteesta vai siitä, ettei hän ole varma halustaan sitoutua? Ainakin voisit puhua hänelle siitä, miltä sinusta tuntuu.
Onnea sinulle jatkoon! Toivottavasti pääsette samalle aallonpituudelle.- lähellä eläkeikää
Edellä on useita hyviä näkökohtia. Tuon vielä yhden uuden pointin. Olemme usein naisseurassa sitä pohtineet.
Kuulumme edelliseen ikäpolveen. Meidän ikäluokassa oli selviö, että asiat menivät tätä rataa: seurustelu - kihlaus - avioliitto - lapset.
Miettikää, nuoremmat naiset, joskus, miksi mies sitoutuisi kovin kummoisesti, jos hänellä on jo käytössään kaikki parisuhteen edut!
Toinenkin asia tulee mieleen. Mies voi tulla isäksi vaikka eläkeikäisenä. Naiselle soi biologinen kello jo heti kolmenkympin jälkeen - edelleen.
Miksi miehen kannattaa mennä avioliittoon, kun asiat ovat muutenkin kunnossa? - eräs n
lähellä eläkeikää kirjoitti:
Edellä on useita hyviä näkökohtia. Tuon vielä yhden uuden pointin. Olemme usein naisseurassa sitä pohtineet.
Kuulumme edelliseen ikäpolveen. Meidän ikäluokassa oli selviö, että asiat menivät tätä rataa: seurustelu - kihlaus - avioliitto - lapset.
Miettikää, nuoremmat naiset, joskus, miksi mies sitoutuisi kovin kummoisesti, jos hänellä on jo käytössään kaikki parisuhteen edut!
Toinenkin asia tulee mieleen. Mies voi tulla isäksi vaikka eläkeikäisenä. Naiselle soi biologinen kello jo heti kolmenkympin jälkeen - edelleen.
Miksi miehen kannattaa mennä avioliittoon, kun asiat ovat muutenkin kunnossa?"Miettikää, nuoremmat naiset, joskus, miksi mies sitoutuisi kovin kummoisesti, jos hänellä on jo käytössään kaikki parisuhteen edut!
Toinenkin asia tulee mieleen. Mies voi tulla isäksi vaikka eläkeikäisenä. Naiselle soi biologinen kello jo heti kolmenkympin jälkeen - edelleen.
Miksi miehen kannattaa mennä avioliittoon, kun asiat ovat muutenkin kunnossa?"
No voisitteko siinä naisporukassa vielä miettiä, että mitä nainen voi sitten tehdä edistääkseen tasa-arvoa - mitä etuja naiselle? Miehellä edut vaan nyt. Ja nainen on tuulessa huojuva korsiko?? Heikko? Huonossa asemassa?
Ja onko nyt kyse miehen sitoutumisesta vai periaatteista? Vai munasta taas, jos se vie ja taksi tuo. :( No ei kai... - eräs n
eräs n kirjoitti:
"Miettikää, nuoremmat naiset, joskus, miksi mies sitoutuisi kovin kummoisesti, jos hänellä on jo käytössään kaikki parisuhteen edut!
Toinenkin asia tulee mieleen. Mies voi tulla isäksi vaikka eläkeikäisenä. Naiselle soi biologinen kello jo heti kolmenkympin jälkeen - edelleen.
Miksi miehen kannattaa mennä avioliittoon, kun asiat ovat muutenkin kunnossa?"
No voisitteko siinä naisporukassa vielä miettiä, että mitä nainen voi sitten tehdä edistääkseen tasa-arvoa - mitä etuja naiselle? Miehellä edut vaan nyt. Ja nainen on tuulessa huojuva korsiko?? Heikko? Huonossa asemassa?
Ja onko nyt kyse miehen sitoutumisesta vai periaatteista? Vai munasta taas, jos se vie ja taksi tuo. :( No ei kai...http://www.stat.fi/til/ssaaty/2008/ssaaty_2008_2009-05-06_tau_001_fi.html
Aloittajan insinöörimiehelle tuoretta tietoa. Missä on puolet? - ikuisesti.
lähellä eläkeikää kirjoitti:
Edellä on useita hyviä näkökohtia. Tuon vielä yhden uuden pointin. Olemme usein naisseurassa sitä pohtineet.
Kuulumme edelliseen ikäpolveen. Meidän ikäluokassa oli selviö, että asiat menivät tätä rataa: seurustelu - kihlaus - avioliitto - lapset.
Miettikää, nuoremmat naiset, joskus, miksi mies sitoutuisi kovin kummoisesti, jos hänellä on jo käytössään kaikki parisuhteen edut!
Toinenkin asia tulee mieleen. Mies voi tulla isäksi vaikka eläkeikäisenä. Naiselle soi biologinen kello jo heti kolmenkympin jälkeen - edelleen.
Miksi miehen kannattaa mennä avioliittoon, kun asiat ovat muutenkin kunnossa?Vanhat isät periyttävät lapsilleen selkeästi enemmän autismia ja mielenterveyden häiriöitä. Nykyisin ollaan siis sitä mieltä, että lapsia ei pitäisi hankkia enää miehenkään vanhana. Tämän vuoksi esimerkiksi spermapalvelut eivät ota lahjoittajaksi yli 40-vuotiaita miehiä. Ja harva nainenkaan suostuu esimerkiksi yli 50-vuotiaiden miesten kanssa alkaa lapsia hankkimaan.
Jos mies ajattelee lapsiaan, hän menee naimisiin ennen lasten syntymää, koska aviottomia lapsia pidetään edelleen vähän reppanoina ja erityisesti ulkomailla. Modernisti ajattelevaa miestä tämä ei varmaan hetkauta. Jos ollaan avoliitossa ja lapsi syntyy, pitää lapsi tunnustaa jonkun miehen lapseksi eli isyys ei tule itsestään kuten avioliitossa. Miehen pitää siis mennä kertomaan, että on harrastanut seksiä tämän äidin kanssa ja naisen todistaa, että on harrastanut seksiä vain tämän miehen kanssa. Kaikista tämä tapahtuma ei ole epämiellyttävä, mutta joillekin voi olla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)715022Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu162332- 251857
- 121561
- 421553
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51348- 91267
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa31185"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla131176- 141173