koulukiusattu olin ei elämän halua

Surullista!! Ihminen voi olla toiselle ihmiselle niin paha ja saada niin paljon vahinkoa aikaan toisen sisimmässä! Jos toiset kohtelee halveksivasti monta vuotta niin se jättää rumia jälkiä itsetuntoon. Tiedän siitä jotakin omasta kokemuksesta. Monet ihmiset tekevät vahinkoa, eikä siihen ei vaadita älykkyyttä eikä kummempia taitoja...vain pahaa tahtoa. Joskus maahan hajotettu rakennus rakennetaan alusta asti uudelleen. Tulee mieleen, että sielusi on kuin sellainen maahan tallattu rakennus, mutta tiedätkö mitä! Sen rakennuksen pystyttäminen voidaan aloittaa alusta. Jos siinä saa apua, ja kaikessa rauhassa, hyvässä ympäristössä rakentaminen onnistuu. Hiljaa hyvä tulee.

Kiusaajat talloivat sinua jo varhain, niin että oli vaikea kasvaa sillä tavalla kuin olisit kasvanut ilman sitä painetta jonka alla elit. Nyt kun kiusaajat ovat muualla, heidän tekemiään vaurionsa voi tarkistaa ja alkaa korjausrakentaminen. On sellaisiakin ihmisiä, jotka tahtovat parantaa sitä mikä on mennyt rikki. Elämää on vaikea alkaa rakentaa omin voimin, jos ne voimat ovat kuluneet jo varhain jatkuvaan taisteluun sortajia vastaan! Ymmärrän asian niin, että sinä tarvitset tukea ja apua ja aikaa, jotta voisit aloittaa elämän ikään kuin uudestaan. Jonkun jonka kanssa käydä läpi sitä tuskaa, itkua ja vihaa mitä nuo vuodet sinulle merkitsivät. Tarvitset jonkun auttavan ihmisen joka tukee sinua löytämään itseluottamuksen uudelleen. Sinähän olet varmasti hyvä monessa asiassa ja osaat!

Sinä olet ainutlaatuinen ihminen, eikä toista samanlaista löydy. Sinä olet arvokas ja tärkeä, ja sinun elämäsi on arvokas ja tärkeä. Se mitä sinä ajattelet, koet ja tunnet on arvokasta. Mutta tuollaisten vuosien jälkeen uskoisin, että kiusaajien mielikuvat ja sanat ovat mielessäsi kuin musta muuri, joka estää näkemästä hyviä asioita itsessä. Sanoisin sinulle, että uskalla etsiä itsellesi joku auttava ihminen, jonka kanssa purkaa sitä kuormaa mikä on raskaana mielessäsi. On ihmisiä, jotka antavat työkseen keskusteluapua, ja ovat koulutettuja auttamaan niitä, joita on haavoitettu henkisesti. Monet heistä ovat todella hyviä siinä (nimimerkillä "kokemusta on").

Elämän alusta asti uudestaan rakentaminen on rankkaa työtä yksin, ja omin voimin se saattaa olla ylivoimainen urakka. Mutta kirjoituksestasi jotenkin tulee sellainenkin vaikutelma, että sinulla olisi kovasti elämää sisimmässäsi - oli toive, jota kohti voisi mennä, mutta ei jaksa ennenkuin saa edes hiukan sitä lamaannuttavaa taakkaa harteilta kevennettyä. On musiikin ymmärtämisen lahja ja eläinrakkautta...pystyt ottamaan tukea vastaan niiltä tahoilta, joten arvelen, että ihminenkin pystyisi antamaan sinulle tukea ja auttamaan eteenpäin. Kokemuksesi eivät vieneet sinulta tuntemisen lahjaa - joillekin voi käydä niinkin, että kun tunteminen on niin kipeää, lamaantuu se puoli. Sinun tunnemaailmasi on säilynyt elossa ja hengissä.

Haluaisin sanoa vielä, että ole armollinen itsellesi. Tarkoitan sitä, että ehkä soimaat joskus itseäsi siitä, että et pysty nyt tekemään masennuksen keskellä mitään - ja se taas voi laskea itsetuntoa lisää. Mutta minusta tuollaisten kokemusten jälkeen on enemmän kuin selvää, ettei ihminen silloin ole toimintakykyinen. Siksi ole armollinen itsellesi ja anna lepo- ja toipumisaikaa itsellesi. Mutta se olisi hyvä, jos saisit etsittyä itsellesi säännöllisen ajan ja paikan, jossa saisit tukea ja keskusteluapua. Tai jos et itse jaksa etsiä sellaista paikkaa, niin pyydä vanhempiasi tms. etsimään sellainen paikka. Vaikka mielenterveyskeskuksesta, tai mistä tahansa missä on kokenut ihminen antamassa keskusteluapua. Elämäsi, tunteesi ja ajatuksesi voisi lähteä vähitellen rakentumaan ylöspäin.

Rukoilen, että löydät sellaisen ihmisen, joka osaa auttaa ja tukea.
Rukoilen, että joskus tulevaisuudessa tulee sellainen hetki, jolloin huomaat,
että olet tyytyväinen itseesi ja siihen mitä elämästäsi kuitenkin tuli.
Jumala kantakoon sinua sylissään pimeästä uuteen päivään!

Liittyen tähän asiaan, mulle tästä tulee aina kyyneleet silmään, kun katson:
http://www.youtube.com/watch?v=9K2EA8SWhh8
- Andrew Johnston laulaa "Pie Jesu" Britannian Idols-kilpailussa
- Se näyttää yksinkertaisesti jotakin oleellista koulukiusaamisesta, sen motiiveista ja vaikutuksista, mutta myös selviytymisestä!

olisi helppo ratkaisu. Vai olisiko sittenkään? Itselläni oli samanlaisia ajatuksia 20-vuotiaana. Ja juuri samasta syystä. Mikään jumala ei aikeitani estänyt vaan oma kiinnostukseni siihen mitä elämällä on tarjota, osin armeijassa saama kiinnostus retkeilyä kohtaankin auttoi osin se että muutin pois paikkakunnalta.

Nyttemmin tiedän että kiusaajani ovat joko kuolleet joko huumeisiin tai oman tai toisen käden kautta tai ovat istuneet linnassa. Itse teen väitöskirjaa.

Sen tiedän että rukoilu ei tuohon auta ellei sitten ole umpiuskonnollinen henkilö. Keskittyminen johonkin sinulle tärkeään sen sijaan auttaa (tästä syystä se rukoilu auttaa uskovaista). Muistot kiusaamisesta eivät kuitenkaan katoa ainakaan vuosikymmeneen.

Mutta kannattaa muistaa että riippumatta siitä mihin uskoo, tämä elämämme täällä on meille ainutkertainen. Toista mahdollisuutta elää täällä ei tule. Siksi se betoniporsas on huonoin mahdollinen ratkaisu, jopa huonoksi koettu elämä on itselleen parempi kuin ei elämää lainkaan.

Monet, hyvin monet joutuvat kärsimään koulu- tai työpaikkakiusaamisesta, mutta asikoista voi myös selviytyä. Ei sinunkaan tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi ja muista että olet hieno ihminen. Yleensä juuri lahjakkaat ja juniikit harmaasta massasta erottuvat joutuvat toisten hampaisiin. Kiva että sinulla on musiikki ja kissa, jotka auttavat ja antavat voimia jaksaa eteenpäin. Ainakin uskon että sinulla olisi paljon annettavaa toiseillekin samassa "suossa" oleville. Älä jää katkeruuteen ja ajatukseen, ettet voisi selviytä ja sinusta voi tulla vaikka rekkakuski. Katkeruus invalidisoi ja pitääpaikallaan ja estää kasvamasta ihmisenä. Yritä vapautua ihan itsesi vuoksi. Ei nuo kiusaajatkaan mitään sankaruutta ja hyvinvointia käytöksellänsä ole elämänsä eväiksi pystyneet hankkimaan. Sinun lähtökohtasi voi olla ihan paljon vahevemmalla jalustalla kuin noiden kiusaajien!

Peruskoulussa on kiusaamista.
Mutta sen jälkeen ei juuri sitä ole kuin harvinaisesti ja silloinkin se saadaan heti loppumaan kun oikeasti siitä vaaditaan vaikka palkkat tilitä.

Mitä jos alottasit sillä että alkasit käydä jossain nuorten aikusten jutuis?

Tai vaikka kävisit ammattilaisen kanssa läpi mennyttä ja sen kanssa tulevaa ja miten sitä lähteä rakentaa?

Anteeksi.
En minä tiennyt enkä ymmärtänyt mitä tein vaikka tulokset näin.
Mä olisin voinut olla sun kiusaaja.
Mulle on annettu se ehdotus että voisin kasvattaa omat tulevat lapseni vastustamaan kiusaamista. Sen aion tehdä.
Anteeksi.

Ryhdytään rakentaa tulevaa.
Rakkaus on ihmisten luona aina.
Jumalan rakkaus yhdistää ihmiset ja auttaa rakentaa hyvän elämän meille kaikille.