Olen kiinnittänyt huomiota erityisesti kiihtyvällä tavalla kasvavaan sotapropagandaan ja sitä ihannoivaan mielipiteen muokkaukseen. Vauhti on kasvanut vuosivuodelta. Esimerkiksi nykyjään on jälleen taas saatavana Korkeajännitys-julkaisua aivan samanlaisena kuin noin 50 vuotta sitten. Sarjakuva on kertovinaan toisen maailmansodan historiaa. Saattaa olla, että sellaisia taisteluja on ollut. Julkaisun perusvirhe on yksinkertaisesti siinä, lukijalle jää mielikuva, että toisen maailmansodan ratkaisijat olivat liittoutuneisiin kuuluneet USA ja Englanti. Sarjakuva unohtaa tietoisesti muun muassa sellaisen pikkuasian, että myös Neuvostoliitto oli yksi liittoutuneista.
Edellä kirjoittamallani tahdon kertoa, että nykyiset ilmiöt, liittyvät kiinteästi tämän ajanhenkeen. Olemme kiinnittäneet Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry:ssä huomiota siihen, että joillain on maassamme ollut määrätietoinen suunta pyrkiä huonontamaan maamme ja Venäjän välisiä suhteita tavalla joka voi koitua maamme tavallisille ihmisille kohtalokkaaksi. Maahamme on luotu suojeluskuntajärjestön tapaiset sotilaalliset vapaaehtoisjoukot armeijan alaisuuteen. Maamme muutamien johtavien politiikkojen suusta on päässyt lausahduksia jotka eivät voi olla keskustelussa tapahtuneita lipsahduksia vaan hyvin tarkoituksella lausuttuja. Ei sotaministerin suusta voi vahingossa lipsahtaa muun muassa lausahdusta, että maamme ainoa vihollinen on Venäjä. Ei vahingossa voi ulkoministerin suullakaan laukoa, että maamme ei ole puolueeton vaan puolueellinen. Lähemmin näin tavallisena ihmisenä tarkastellen tuo puolueellisuus näyttää tarkoittavan Natolle puolueellinen.
Asenne, jolla maassamme käsitellään, usein Eestin ja muiden Baltian-maiden asioita, etenkin sen lähihistoriaa, kummeksuttaa suuresti minua. Kummallisuuksia sattuu jatkuvasti. Aika pian Viron itsenäistyttyä koottiin virolaisten poliitikkojen toimesta komissio jonka tehtävänä oli selvittää Viron lähimenneisyyttä. Komissiossa oli poliitikkoja eri maista, Suomesta muun muassa Max Jakobsson. Jakobsson toimi komission puheenjohtajana. Mikä oli komission loppupäätelmä, jonka Max Jakobsson on tietääkseni allekirjoittanut ilman huomautuksia? Komission loppupäätelmänä oli, että Neuvostoliitto oli pahempi miehittäjä kuin fasistinen Saksa toisen maailmansodan aikana. Ihmettelen, että kuinka tuollainen loppupäätelmä on voitu saada aikaan? Ovathan fasistisen Saksan teot ihmiskuntaa vastaan tuomittu useamman kerran eri yhteyksissä. Nykyisin maassamme kiertelevät Latvian ja Viron historian uudelleen kirjoittajat, joilla tuntuu olevan hyvin yksipuolinen tyyli kirjoittaa historiaa uudestaan. He kirjoittavat historiaansa hyvin yksisilmäisestä näkemyksestä, päämäärän saavuttamiseksi on alistettu kaikki tapahtuneet tosiasiat ja oletukset sekä tarinat. Jos kerta Neuvostoliitto koetaan pahempana miehittäjänä kuin fasistinen Natsi-Saksa, silloin jää jäljelle ainoaksi tieksi fasismin jalustalle nostaminen. Näinhän itse asiassa on tapahtunut. Virossa matkaopas kertoi minulle, vuosia sitten, Neuvostoliiton hirveistä ilmapommituksista Tallinnassa viime sodan aikana. Pommituksista, joita tapahtui saksalaisten miehittäessä Tallinnaa sekä Viroa.
Merkillistä on myös se, että miksi Tampereella toimivan Lenin-museon toimintaperiaate ja nimi tulisi muuttaa. Niin miksi? Historiallinen tosiasiahan on se, että Lenin kävi Tampereella. Hän vieraili nimenomaan Tampereen Työväen talossa, jossa nykyisin Lenin-museo toimii. Historiallinen tosiasia on myös se, että Lenin oli yksi maamme itsenäisyysasiakirjan allekirjoittaja. Ja historiallinen tosiasia on myös sekin, että Lenin kehitteli ja sovelsi käytäntöön Karl Marxin ja Friedrch Engelsin laatimia talous- ja yhteiskuntateorioita. Teorioiden, joidenka toteuttaminen mahdollistaisi maailmanlaajuisten ongelmien, kuten esimerkiksi nälän- ja aliravitsemuksen poistamisen maapallolta.
Vääjäämättömästi nousee mieleen ajatus, että joillakin on tällä hetkellä, laman ja vuosia jatkuneen kansalaisten taloudellisen kurjistamisen keskellä, halu ja tarve poistaa mielistämme kaikki myönteinen mikä saattaisi liittyä sosialismin aatteisiin ja työväenluokan menestykselliseen taisteluun pääomaa ja hallitsevia piirejä vastaan. Merkillisintä asiassa on, että samoissa piireissä julistetaan kovalla äänellä, että sosialismi ja Leninin aatteet ovat kuolleet omaan mahdottomuuteensa. Jos ne olisivat kuolleet, niin kuin väitetään, niin miksi ihmeessä kuollutta ruumista täytyy käydä potkimassa lähes päivittäin?
Tähän kaikkeen edellä mainittuun vyyhtiin liittyy myös sotasyyllisyyskysymys. Minä en voi ymmärtää, että miksi maamme historia pitäisi kirjoittaa siltä osin uudestaan? Mielestäni historiaa ei voi kirjoittaa uudestaan. Silloin, jos sitä lähdetään kirjoittamaan uudestaan, niin eikö silloin ole kysymys tarkoitushakuisuudesta? Tarkoituksenhakuisuudesta eli on asetettu päämäärä jonka vuoksi tarvitaan muuttaa historiaa mieleiseksi. Mielestäni historia on, karkeasti sanottuna, pitkä jono tapahtumia, jotka joh
Edellä kirjoittamallani tahdon kertoa, että nykyiset ilmiöt, liittyvät kiinteästi tämän ajanhenkeen. Olemme kiinnittäneet Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry:ssä huomiota siihen, että joillain on maassamme ollut määrätietoinen suunta pyrkiä huonontamaan maamme ja Venäjän välisiä suhteita tavalla joka voi koitua maamme tavallisille ihmisille kohtalokkaaksi. Maahamme on luotu suojeluskuntajärjestön tapaiset sotilaalliset vapaaehtoisjoukot armeijan alaisuuteen. Maamme muutamien johtavien politiikkojen suusta on päässyt lausahduksia jotka eivät voi olla keskustelussa tapahtuneita lipsahduksia vaan hyvin tarkoituksella lausuttuja. Ei sotaministerin suusta voi vahingossa lipsahtaa muun muassa lausahdusta, että maamme ainoa vihollinen on Venäjä. Ei vahingossa voi ulkoministerin suullakaan laukoa, että maamme ei ole puolueeton vaan puolueellinen. Lähemmin näin tavallisena ihmisenä tarkastellen tuo puolueellisuus näyttää tarkoittavan Natolle puolueellinen.
Asenne, jolla maassamme käsitellään, usein Eestin ja muiden Baltian-maiden asioita, etenkin sen lähihistoriaa, kummeksuttaa suuresti minua. Kummallisuuksia sattuu jatkuvasti. Aika pian Viron itsenäistyttyä koottiin virolaisten poliitikkojen toimesta komissio jonka tehtävänä oli selvittää Viron lähimenneisyyttä. Komissiossa oli poliitikkoja eri maista, Suomesta muun muassa Max Jakobsson. Jakobsson toimi komission puheenjohtajana. Mikä oli komission loppupäätelmä, jonka Max Jakobsson on tietääkseni allekirjoittanut ilman huomautuksia? Komission loppupäätelmänä oli, että Neuvostoliitto oli pahempi miehittäjä kuin fasistinen Saksa toisen maailmansodan aikana. Ihmettelen, että kuinka tuollainen loppupäätelmä on voitu saada aikaan? Ovathan fasistisen Saksan teot ihmiskuntaa vastaan tuomittu useamman kerran eri yhteyksissä. Nykyisin maassamme kiertelevät Latvian ja Viron historian uudelleen kirjoittajat, joilla tuntuu olevan hyvin yksipuolinen tyyli kirjoittaa historiaa uudestaan. He kirjoittavat historiaansa hyvin yksisilmäisestä näkemyksestä, päämäärän saavuttamiseksi on alistettu kaikki tapahtuneet tosiasiat ja oletukset sekä tarinat. Jos kerta Neuvostoliitto koetaan pahempana miehittäjänä kuin fasistinen Natsi-Saksa, silloin jää jäljelle ainoaksi tieksi fasismin jalustalle nostaminen. Näinhän itse asiassa on tapahtunut. Virossa matkaopas kertoi minulle, vuosia sitten, Neuvostoliiton hirveistä ilmapommituksista Tallinnassa viime sodan aikana. Pommituksista, joita tapahtui saksalaisten miehittäessä Tallinnaa sekä Viroa.
Merkillistä on myös se, että miksi Tampereella toimivan Lenin-museon toimintaperiaate ja nimi tulisi muuttaa. Niin miksi? Historiallinen tosiasiahan on se, että Lenin kävi Tampereella. Hän vieraili nimenomaan Tampereen Työväen talossa, jossa nykyisin Lenin-museo toimii. Historiallinen tosiasia on myös se, että Lenin oli yksi maamme itsenäisyysasiakirjan allekirjoittaja. Ja historiallinen tosiasia on myös sekin, että Lenin kehitteli ja sovelsi käytäntöön Karl Marxin ja Friedrch Engelsin laatimia talous- ja yhteiskuntateorioita. Teorioiden, joidenka toteuttaminen mahdollistaisi maailmanlaajuisten ongelmien, kuten esimerkiksi nälän- ja aliravitsemuksen poistamisen maapallolta.
Vääjäämättömästi nousee mieleen ajatus, että joillakin on tällä hetkellä, laman ja vuosia jatkuneen kansalaisten taloudellisen kurjistamisen keskellä, halu ja tarve poistaa mielistämme kaikki myönteinen mikä saattaisi liittyä sosialismin aatteisiin ja työväenluokan menestykselliseen taisteluun pääomaa ja hallitsevia piirejä vastaan. Merkillisintä asiassa on, että samoissa piireissä julistetaan kovalla äänellä, että sosialismi ja Leninin aatteet ovat kuolleet omaan mahdottomuuteensa. Jos ne olisivat kuolleet, niin kuin väitetään, niin miksi ihmeessä kuollutta ruumista täytyy käydä potkimassa lähes päivittäin?
Tähän kaikkeen edellä mainittuun vyyhtiin liittyy myös sotasyyllisyyskysymys. Minä en voi ymmärtää, että miksi maamme historia pitäisi kirjoittaa siltä osin uudestaan? Mielestäni historiaa ei voi kirjoittaa uudestaan. Silloin, jos sitä lähdetään kirjoittamaan uudestaan, niin eikö silloin ole kysymys tarkoitushakuisuudesta? Tarkoituksenhakuisuudesta eli on asetettu päämäärä jonka vuoksi tarvitaan muuttaa historiaa mieleiseksi. Mielestäni historia on, karkeasti sanottuna, pitkä jono tapahtumia, jotka joh
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.