Hain tietoa ortodoksikirkon suhtautumisesta itsemurhaan tai itsemurhan tehneen hautaamiseen ja siunaamiseen. Jotain löytyi, mutta aivan selkeää kuvaa en siitä saanut.
Voiko olla todella niin, että jokaisen tapauksen kohdalla on erikseen kysyttävä neuvoa piispalta tai miten kuolinsyyn selvityksessä ja arvioinnissa ylipäätään mennään? Voiko pappi vaatia juurtajaksaista selvitystä kuolleen taustoista, jotta (piispa?) voisi suuressa viisaudessaan päättää, ansaitseeko itsemurhan tehnyt siunauksen vai ei.
Itsemurhaa ei tietenkään mielestäni pidä ajatella "luonnollisena vaihtoehtona", eikä siis siinä mielessä sallia. Mutta johan on tuska ja vaiva, jos vielä omaistenkin pitää kestää tällainen neuvottelutilanne ja mahdollisuutena se, ettei kuollutta siunattaisikaan. Ja mitä tämäkin taas kertoo kirkon ajattelusta, jos itsemurhan tehnyttä siunataan vähän niinkuin ehkä "pitkin hampain" ja jotenkin ehdollistaen "jos on kilvoitellut".
Tässä yksi kohta, missä soisi ns. sen ihmiselle suodun terveen järjen voittavan. Eli kun tietämys vaikkapa masentuneen tai muutoin psyykkisesti oirehtivan sairaudesta tai tilasta on lisääntynyt, niin soisi sen näkyvän myös käytännöissä.
Toivottavasti tällaisen tragedian uhreja ei jää maassamme siunaamatta.
Voiko olla todella niin, että jokaisen tapauksen kohdalla on erikseen kysyttävä neuvoa piispalta tai miten kuolinsyyn selvityksessä ja arvioinnissa ylipäätään mennään? Voiko pappi vaatia juurtajaksaista selvitystä kuolleen taustoista, jotta (piispa?) voisi suuressa viisaudessaan päättää, ansaitseeko itsemurhan tehnyt siunauksen vai ei.
Itsemurhaa ei tietenkään mielestäni pidä ajatella "luonnollisena vaihtoehtona", eikä siis siinä mielessä sallia. Mutta johan on tuska ja vaiva, jos vielä omaistenkin pitää kestää tällainen neuvottelutilanne ja mahdollisuutena se, ettei kuollutta siunattaisikaan. Ja mitä tämäkin taas kertoo kirkon ajattelusta, jos itsemurhan tehnyttä siunataan vähän niinkuin ehkä "pitkin hampain" ja jotenkin ehdollistaen "jos on kilvoitellut".
Tässä yksi kohta, missä soisi ns. sen ihmiselle suodun terveen järjen voittavan. Eli kun tietämys vaikkapa masentuneen tai muutoin psyykkisesti oirehtivan sairaudesta tai tilasta on lisääntynyt, niin soisi sen näkyvän myös käytännöissä.
Toivottavasti tällaisen tragedian uhreja ei jää maassamme siunaamatta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
antoi päätösvallan tässä asiassa vainajan rippi-isälle -tai yleensä seurakuntapapeille. 1930-luvun alussa tuli arkkipiispalle lukuisia kyselyjä tästä asiasta, koska 30-luvun pula-ajan takia itsemurhat yleistyivät kuolemansyynä.
Tietääkseni itsemurhaa pidetään nykyään yleensä psyykkisestä sairaudesta johtuvana, eikä tietooni ole tullut tapauksia, joissa ortodoksinen paikalliskirkkomme olisi kieltänyt hautauspalveluksen (ruumiinsiunauksen siis) itsemurhaajalta. Emme voi tuomita ketään. Jumalalla yksin on tuomiovalta.
Näin se näyttää olevan.
on nimeltään Matti Sidoroffin kirjoittama(1998, Gummerrus) ortodoksinen hautauskirja.
Sidoroffin mukaan Kirkko ei hyväksy eikä hylkää vaan VAIKENEE.
Tutustu itse kirjaan.
ja hänen surun halvaannuttamia omaisiaan pitäisi rangaista vielä kuoleman jälkeen!
Jokaisen ortodoksin pitäisi ihan itsekin tietää, miten kirkko suhtautuu itsemurhaan. Jälestäpäin on turha parkua, ainakaan meidän, jotka emme itse välttämättä tee sitä tai koe muuten. Ortodoksisen itsemurhaajan omaisten pitäisi myös tietää kirkon tavat näissäkin asioissa. Jos ei tiedä, ei ole ortodoksi!
kuin koiraa! Tätä on kristillinen rakkaus ja paljon muuta samanlaista tavaraa. Kaikkihan nämä on jossain vaiheessa joku v-mäinen gubbe keksinyt muka jumalallisena totuutena. Justi näitä samoja, jotka nykyäänkin ovat aina kytistämässä muita, ja rajoittamassa toisten elämää, jos eivät elä täsmälleen niin kuin joku poteroissa kykkivä kyttääjä. Muistaakseni Raamatussa ei puhuta yhtään mitään itsemurhaajien hyljeksinnästä.
Muistaakseni Raamatussa kyllä puhutaan siitä, että katumus on tie pelastukseen. Jos tekee synnin (esim. itsemurha) ja kuolee samalla hetkellä, milloinkas tuota syntiä on kaduttu? Kyllä jokaisen ortodoksin läheiset sen tietävät ja ymmärtävät ja hyväksyvätkin siinä vaiheessa kun suurin tuska helpottaa. Tuska saa muutenkin ihmiset käyttäytymään itsekkäästi (esim. itkemään hautajaisissa), mutta se hyväksyttäköön, koska se on osa ihmisluontoa. Kuitenkaan pappien ei pitäisi toimia vastoin Raamatun sanaa vain siksi, että muuten jollekulle tulee paha mieli. Seuraavaksi pitäisi varmaan hyväksyä abortitkin?
niin kammoittavaa tuomiohenkeä ja lakihenkisyyttä, että toivottavasti en ikinä joudu sinun läheisyyteesi.
Eikö itsemurhan tehneen hautajaisissa saisi itkeä. Vai eikö hautajaisissa yleensäkään saisi itkeä?
Kukaan ei tee itsemurhaa, ellei ole niin perin juurin onneton ja toivoton, ettei jaksa elää.
On järkyttävää höpinää lässyttää jostain katumisen muistamisesta tuossa tilanteessa.
Jos omasta lähipiiristäsi joku tekisi itsemurhan, niin varmaan toivottaisit, että kuopattokoon sinne konttoon vaan, jonnekin pusikkoon hautausmaita saastuttamasta.
Ja tietenkin ilman kristillisiä menoja.
Hautauspalvelus valkeissa palveluspuvuissa.
Luterilaiset tsm. toimittavat mustissa.
Totta kai saa itkeä.
Kukaan ei tiedä miten käy loppupeleissä.
No voi hyvänen aika. Kyllä on tieto esim. masentuneen ihmisen tilasta onnetonta, jos itsemurhaa pidetään syntinä. Hävettävää!!
Masentunut on muutakin kuin vain "onneton" ja "toivoton". Psyyke ja aivokemiat menevä't silloin ihan omia ratojaan. Pahassa stressi- tai burn out-tilassa voi käydä myös niin. Tai muuten, kun hermosto vaikkapa joutuu kamalaan rääkkiin, esim. väkivallan seurauksena.
Jos tämmöisellä mutuhöpinällä synnistä ja pahuudesta ja demoneista tehdään oikeasti yksikin omaisia ja itsemurhan tehnyttä vastaan oleva siunaamattajättäminen, niin jo on kertakaikkisen irti ihmisestä ja tärkeistä asioista kirkko.
Edelleenkään minunkaan mielestä kenenkään ei pidä mennä tekemään itsemurhaa, mutta itsemurhan tehnyt jos kuka kyllä tarvitsee kirkon siunauksen ja mm. masentunut ihminen IHMISEN TUEN.
ARRGGGHH. Ihan vihaksi pistää, jos jossain on tämmöistä ajattelua, ei kyllä ole harmainta haisua silloin ihmisen elämästä eikä muusta kuin omasta navasta, jolla sattuu sillä hetkellä menemään hyvin.
Eikä varmaan ihme, jos lapsesta asti on eri tahojen toimesta ja ehkä uskontotunneillakin peloteltu kaikesta saatanalla ja sillä, että se saatana on väijymässä kaikessa, mistä ei satuta oikein tietämään, mitä se on.
Jos kävisi niin, että vaikkapa omaiseni tai tuttavani joskus sattuisi tällaisen tragedian kokemaan ja kirkko hänet käytännössä hylkäisi "vaikenemalla", niin sinä päivänä ei kyllä kirkko ole enää minun kirkkoni.
Edellisen kirjoittajan "jotka emme sitä itse tee tai koe muuten"...: Juuri näin on hyvä sivuuttaa maailman ongelmat ja ihmisiä koskettavat asiat. Päätä vain pensaaseen!
että, kuten jossain jo aiemmassa säikeessä on mainittukin, useimmiten itsemurhan katsovat piispat, joiden kanssa papit neuvottelevat, että itsemurhan tehnyt ei välttämättä ole ollut täydessä ymmärryksessä ja vakain tuumin, vaan että ihminen on silloin ahdistuksessaan sairaudenomaisessa tilassa, joten hautaus toimitetaan normaaliin tapaan! Repikää korpit nyt siitä huumoria ja lakatkaa lällyämästä!
Eli tästä pitää vielä neuvotella erikseen?
Aivan kamala paikka omaisille ja vaikkei olisikaan "itsekäs omainen", eikä asia läheltä koskettaisi, niin jo on eettisesti ihmeellinen systeemi.
Pengotaanko siinä ja miten tarkkaan ihmisen lopun ajan tapahtumat?
Haloo.
"Muistaakseni Raamatussa kyllä puhutaan siitä, että katumus on tie pelastukseen. Jos tekee synnin (esim. itsemurha) ja kuolee samalla hetkellä, milloinkas tuota syntiä on kaduttu?"
Onhan aivan järjetön ajatus, että kuoleman edellä pitäisi olla kaikki synnit kaduttu, pöytä plankkopuhdas.
Käytännössähän se on täysin mahdotonta, pitäisi joka hetki olla ajatukset vain katumuksessa ja niinhän ei tee kukaan!
Ajatellaampa esimerkiksi että ajaisi autolla ja olisi juuri kertomassa toverilleen mitä herkullisinta, kohdettaan panettelevaa juorua, jonka totuudenmukaisuudesta viis (havaintojeni perusteella ortojen helmasynti), pamahtaisi kolari, ja henki pois.
Siinä sitä uunituoreen synnin kanssa iänkaikkisuuteen...
http://www.ortodoksi.net/index.php/Itsemurha
Tietyt synnit katsotaan muka todella pahoiksi ja toisia katsotaan sormien läpi koko ajan?
Tai käsitänhän, markkinatalous pyörittää maailmaa ja enemmistölle ihmisistä on elämän suurin kysymys maksaako bensa Nesteellä kenties 10 senttiä vähemmän kuin Abc:llä. Siksi kaikki omistamiseen liittyvä ei olekaan millään lailla huomioitava synti! Ei varmaan synti ollenkaan!!!
Mutta sitten saivarrellaan kuolemanvakavana jonkun itsemurhan muka syntisyyden kanssa!
Vaikka ykkösaihehan syntilistoilla on tietenkin seksi, ja erityisesti ei-heterojen harjoittama.
Ajatellapa 30-luvun taitteen pulavuosiakin. Ikänsä raataneet ihmiset joutuivat jättämään talonsa, puliveivarit huijasivat yksinkertaiselta maajusseilta omaisuuksia ja jättivät perheitä kurjuuteen. Sitten vielä pohdittiin, voiko nämä epätoivoissaaan hirteen menneet nälkäkurjet siunata.
JUMALAA VASTAAN: Jumala on luonut ihmisen ja vain Hänellä on oikeus myös päättää ihmisen elämä. Sen vuoksi ihmisen suurin synti on asettua Jumalan asemaan ja päättää itse elämästään. Jokaisen ortodoksin pitäisi tietää tämä perustotuus.
Suosittelen aihetta keskusteltavaksi jokaisen seurakunnan jossakin sopivassa opintopiirissä, koska näyttää olevan yleistä, ettei tiedetä juuri mitään oman uskon perusteista ja asioista.
Eli miten se menee?
Pitää neuvotella erikseen piispan kanssa?
Pengotaanko taustat, historia, sairaus...?
Miten ratkaistaan? Pärstäkertoimella? Varallisuudella? Kirkossa käyntien määrällä?
Mitkä muut synnit pengotaan, jos ihminen kuolee tekemättä itsemurhaa?
Milloin on mahdollista herätä tähän päivään ja siihen, että oikeasti itsemurhan tekevä ihminen ei ole demonien vallassa vaan esim. psykoosin tai jonkin muun tilan takia saatta atehdä jotain, mitä ei itsekään ymmärrä ihan täysinmitä tekee ja mitä ei tekisi jos esim. kirkonkin piiristä oltaisiin oltu tukemassa ajoissa?
Kamalasta kamalinta, jos kirkon suunnasta tulisi näin hyljeksivää ja synniksi määrittävää asennetta jolle kulle kyseisessä tilanteessa.
Mitä jos oma pää joskus naksahtaa? Jos itse ei jaksa, tulee päivä, jolloin ei tiedä, ei osaa, ei kykene, ei ymmärrä... on vain avuton ja ajelehtii?? "SOOO! SYNTIÄ TEIT!"?
suuruusjärjestykseen?
Tällä palstalla painottuvat aika oikeistolaiset arvot. Ei väliä millainen olet oikeasti, kunhan elät silmänlumeeksi mallikelpoisesti. Käyt töissä, on omaisuutta (köyhät luuserithan ovat huonoja kristittyjä).
Vakaasti kuin juna junnaat elämääsi mukavasti omaisuutta keräten. Ei väliä oletko häijy kuin perkele, ei väliä vaikka kuinka huijaisit, hyväksikäyttäisit, kaltoin kohtelisit, kunhan ulkokuori säilyy.
Mutta jos jonkun elämä ei menekään niin ulkoisen siloisesti. Jos elämä käy taakaksi jonka yli ei näe huomiseen. Hän onneton saa niskaansa SUURIMMAN syntisen leiman.
En ole koskaan aikaisemmin törmännytnäkemykseen, jonka mukaan elämän puolustaminen on "oikeistolaista".
En ole tällä palstalla myöskään törmännyt teeskentelyohjeisiin.
Olisikohan nyt kauneus katsojan silmässä?
Kuitenkin, ihmisellä itselläänkin on elämästään oma vastuu.