Tommi Lievemaa
Niin sanottu kansainvälinen yhteisö sekä kansainvälinen media elävät 364 päivää vuodessa ikään kuin maailmassa ei olisi lainkaan ydinaseita. Keskustelu aiheesta on olematonta. Yhtenä päivänä vuodessa nämä tahot sitten heräävät hysteerisenä ja kirkuvat yhteen ääneen. Minä päivänä? No tietenkin silloin, kun Pohjois-Korea tekee ydin- tai ohjuskokeen tai jopa silloin kun se vain lähettää satelliitin avaruuteen.
Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatsov esitti Saksojen yhdistymisen ja Natoon liittymisen aikoihin Yhdysvalloille idean ydinasevapaasta vyöhykkeestä, joka ulottuisi arktisilta alueilta Välimerelle saakka. Ajatus ei saanut minkäänlaista vastakaikua, siihen tuskin vaivauduttiin edes vastaamaan.
Neuvostoliitto esitti kylmän sodan vuosina lukuisia ydinaseriisuntaa koskevia aloitteita - turhaan. Vastaleiri oli päättänyt näännyttää sosialistisen kokeilun tähtitieteellisen kalliin ja järjettömän kilpavarustelutaakan alle. Taktiikka tunnetusti osoittautui toimivaksi.
Josif Stalin esitti jo vuonna 1952 Saksan jälleenyhdistymistä. Stalinin ainoa ehto oli, että uudelleen yhdistyneestä Saksasta tulisi puolueeton valtio. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi lännessä. Tämäkin ehdotus toteutuessaan olisi liennyttänyt ”kylmää sotaa” jo varhaisessa vaiheessa. (Älkääpä kommentaattorit hirttäytykö tässä kohtaa Stalin-nimeen; totean vain historiallisen tosiasian. Tieto on peräisin alunperin saksalaisista, ei-kommunistisista lähteistä)
Mahdollisuuksia ydinaseettoman maailman luomiseen on ollut lukemattomia; vain tahto on puuttunut. Sen sijaan maailmassa kehitetään edelleen, lähes kaksikymmentä vuotta ”kylmän sodan” päättymisen jälkeen, yhä uusia ydinaseita. On olemassa muutamien ydinasevaltioiden kultapossukerho, jolle kaikki tuntuu olevan sallittua.
Pohjois-Korean ydinkokeen kauhistelu ns. kansainvälisen yhteisön taholta on pahimman luokan jeesustelua, koska ydinaseista ei todellisuudessa ole haluttu päästä eroon. Köyhdytetyllä uraanilla varustettuja aseita on käytetty kaikissa viime vuosien sodissa Kosovosta Gazaan.
Kommentaattoreille jo etukäteen tiedoksi: Tällä kirjoituksella en puolustele Pohjois-Korean ydinkoetta. Pyrin ainoastaan palauttamaan mieliin asioiden oikeat mittasuhteet, jotka tuntuvat katoavan kiihkeän hysterian tieltä niin tiedotusvälineiden kuin valtionpäämiestenkin kohdalla.
Lopuksi vielä eräs pointti, jota on usein korostanut mm. yhdysvaltalainen intellektuelli Noam Chomsky: Yhdysvallat on omalta osaltaan tehnyt selväksi, että se hyökkää ainoastaan puolustuskyvyttömien sekä sellaisten maiden kimppuun, joilla ei ole joukkotuhoaseita (kuten Irak). Minkä luonnollisen johtopäätöksen muut Yhdysvaltojen tähtäimessä ja ”roistovaltio”listalla olevat maat tästä tekevät? Aivan, ne ryhtyvät kehittämään joukkotuhoaseita välttääkseen hyökkäyksen. Kierre on valmis.
Ja vielä: Ydinsodan syttyminen esimerkiksi tietokonevirheen ja ”väärän hälytyksen” takia on huomattavan todellinen uhka; läheltä piti-tilanteita on ollut vuosikymmenien varrella useita. Miksi tämä ei aiheuta juuri minkäänlaista keskustelua, puhumattakaan hysteriasta (johon voisi oikeasti olla jopa aihettakin)?
Tommi Lievemaa
Niin sanottu kansainvälinen yhteisö sekä kansainvälinen media elävät 364 päivää vuodessa ikään kuin maailmassa ei olisi lainkaan ydinaseita. Keskustelu aiheesta on olematonta. Yhtenä päivänä vuodessa nämä tahot sitten heräävät hysteerisenä ja kirkuvat yhteen ääneen. Minä päivänä? No tietenkin silloin, kun Pohjois-Korea tekee ydin- tai ohjuskokeen tai jopa silloin kun se vain lähettää satelliitin avaruuteen.
Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatsov esitti Saksojen yhdistymisen ja Natoon liittymisen aikoihin Yhdysvalloille idean ydinasevapaasta vyöhykkeestä, joka ulottuisi arktisilta alueilta Välimerelle saakka. Ajatus ei saanut minkäänlaista vastakaikua, siihen tuskin vaivauduttiin edes vastaamaan.
Neuvostoliitto esitti kylmän sodan vuosina lukuisia ydinaseriisuntaa koskevia aloitteita - turhaan. Vastaleiri oli päättänyt näännyttää sosialistisen kokeilun tähtitieteellisen kalliin ja järjettömän kilpavarustelutaakan alle. Taktiikka tunnetusti osoittautui toimivaksi.
Josif Stalin esitti jo vuonna 1952 Saksan jälleenyhdistymistä. Stalinin ainoa ehto oli, että uudelleen yhdistyneestä Saksasta tulisi puolueeton valtio. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi lännessä. Tämäkin ehdotus toteutuessaan olisi liennyttänyt ”kylmää sotaa” jo varhaisessa vaiheessa. (Älkääpä kommentaattorit hirttäytykö tässä kohtaa Stalin-nimeen; totean vain historiallisen tosiasian. Tieto on peräisin alunperin saksalaisista, ei-kommunistisista lähteistä)
Mahdollisuuksia ydinaseettoman maailman luomiseen on ollut lukemattomia; vain tahto on puuttunut. Sen sijaan maailmassa kehitetään edelleen, lähes kaksikymmentä vuotta ”kylmän sodan” päättymisen jälkeen, yhä uusia ydinaseita. On olemassa muutamien ydinasevaltioiden kultapossukerho, jolle kaikki tuntuu olevan sallittua.
Pohjois-Korean ydinkokeen kauhistelu ns. kansainvälisen yhteisön taholta on pahimman luokan jeesustelua, koska ydinaseista ei todellisuudessa ole haluttu päästä eroon. Köyhdytetyllä uraanilla varustettuja aseita on käytetty kaikissa viime vuosien sodissa Kosovosta Gazaan.
Kommentaattoreille jo etukäteen tiedoksi: Tällä kirjoituksella en puolustele Pohjois-Korean ydinkoetta. Pyrin ainoastaan palauttamaan mieliin asioiden oikeat mittasuhteet, jotka tuntuvat katoavan kiihkeän hysterian tieltä niin tiedotusvälineiden kuin valtionpäämiestenkin kohdalla.
Lopuksi vielä eräs pointti, jota on usein korostanut mm. yhdysvaltalainen intellektuelli Noam Chomsky: Yhdysvallat on omalta osaltaan tehnyt selväksi, että se hyökkää ainoastaan puolustuskyvyttömien sekä sellaisten maiden kimppuun, joilla ei ole joukkotuhoaseita (kuten Irak). Minkä luonnollisen johtopäätöksen muut Yhdysvaltojen tähtäimessä ja ”roistovaltio”listalla olevat maat tästä tekevät? Aivan, ne ryhtyvät kehittämään joukkotuhoaseita välttääkseen hyökkäyksen. Kierre on valmis.
Ja vielä: Ydinsodan syttyminen esimerkiksi tietokonevirheen ja ”väärän hälytyksen” takia on huomattavan todellinen uhka; läheltä piti-tilanteita on ollut vuosikymmenien varrella useita. Miksi tämä ei aiheuta juuri minkäänlaista keskustelua, puhumattakaan hysteriasta (johon voisi oikeasti olla jopa aihettakin)?
Tommi Lievemaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
elokuva "Pekka ja Pätkä Saharassa".. Se oli hyvä ja mielenkiintoinen leffa ja siinä on enemmän reaalielämää kuin tuossa höpötyksessä..
Puhumattakaan Turhapuro-leffoista, jotka mennentullenjapalatessa hakkaavat tuon kirjoituksen totuudellisuuden...
"KYLLÄ UUNO TIETÄÄ !!"
s**nan munapää muuta sinne hienoon P-Koreaan kommunismissa elämään ?????????????????
Ettei vaan olis liian monimutkaisia vempeleitä järjettömille kommareille semmoset pommit ja ohjukset. No riittäähän siellä väkee....
Molemmilla sama paskan puhumisen lahja.
Peekorean kaltaisella kehitysmaalla ydinase on paljon huonommassa
tallessa kuin Venäjällä.
Vaikka kehitysmaa onkin.
Eikä peekorean ydinaseella ole mitään merkitystä. Se on hyödytön.
Lihapullan niljake on laittanut kansan "rahat" aivan turhaan.
Eli kysymys kuuluu, mitä JÄRKEÄ on peekorean ydinaseessa?
Ei mitään.
Päin vastoin se lisää jännitystä naapureissaan, jotka eivät uhkaa sitä
millään tavalla.
Sotaisaa kalistelua pelkällään. Että itsensä turvoksiiin dokannut ja syönyt
diktaattori saa siemen syöksyn korvikkeita.
Ja pari kommarin tolvanaa.
Tietokoneet eivät lähetä ohjuksia yksin taivaalle.
Peekorean typeryys on suurempi uhka.