SYYLLISYYDEN OLEMUS
Syyllisyyden ahdistus on painava taakka missä muodossa hyvänsä. Onko syyllisyys yleensä ottaen tervettä ja normaalia ? Heijastaako kaikki syyllisyys ehkä – kuten freudilaisperäisessä ajattelutavassa tahdotaan helposti nähdä – jonkinasteista sairaalloisuutta tai neuroosia? Vai onko tervettäkin syyllisyyttä? Millainen syyllisyys on epätervettä? Kun kristittyinä lähestymme näitä ongelmia, on lähtökohtanamme Raamatun kuva ihmisestä. Tarkastelemme syyllisyysahdistusta ihmisen Jumalasuhteesta ja kristillisestä ihmiskuvasta käsin.
Terapiamuodot ja -koulukunnat eivät tunne tämäntapaisia kytkentöjä. Ne eivät tarkastele myöskään syyllisyysongelmaa tässä valossa. Terapeuttiset koulukunnat eivät sitoudu kristilliseen ihmiskuvaan. Niitä tosin ohjaavat kulloinkin korostuvat teoriat ja käsitykset ihmisen psyykkisestä rakenteesta, ympäristövaikutuksista, perusterveyden edellytyksistä ja keinoista, millä terveyttä voidaan palauttaa tai ylläpitää. Mutta niiltä puuttuu se syvyysulottuvuus, joka liittyy ihmisen Jumalasuhteeseen luotuna persoonana.
Syyllisyyden ahdistus on painava taakka missä muodossa hyvänsä. Onko syyllisyys yleensä ottaen tervettä ja normaalia ? Heijastaako kaikki syyllisyys ehkä – kuten freudilaisperäisessä ajattelutavassa tahdotaan helposti nähdä – jonkinasteista sairaalloisuutta tai neuroosia? Vai onko tervettäkin syyllisyyttä? Millainen syyllisyys on epätervettä? Kun kristittyinä lähestymme näitä ongelmia, on lähtökohtanamme Raamatun kuva ihmisestä. Tarkastelemme syyllisyysahdistusta ihmisen Jumalasuhteesta ja kristillisestä ihmiskuvasta käsin.
Terapiamuodot ja -koulukunnat eivät tunne tämäntapaisia kytkentöjä. Ne eivät tarkastele myöskään syyllisyysongelmaa tässä valossa. Terapeuttiset koulukunnat eivät sitoudu kristilliseen ihmiskuvaan. Niitä tosin ohjaavat kulloinkin korostuvat teoriat ja käsitykset ihmisen psyykkisestä rakenteesta, ympäristövaikutuksista, perusterveyden edellytyksistä ja keinoista, millä terveyttä voidaan palauttaa tai ylläpitää. Mutta niiltä puuttuu se syvyysulottuvuus, joka liittyy ihmisen Jumalasuhteeseen luotuna persoonana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
NEUROOTTINEN SYYLISYYDENTUNNE
Usein aitoon syyllisyyteen voi kietoutua myös vaikeasti tunnistettavaa neuroottista syyllisyyttä. Mitä neuroottinen syyllisyysahdistus on? Sitäkin voi pitää nykykulttuurille ominaisena ilmiönä. Kyseessä on syyllisyydentunnon muoto, josta ihmi-nen itse on vain hämärästi tietoinen.
Kirjassaan ”Mielenterveys ja usko” norjalainen psykiatri Tollak B. Sirnes toteaa: "Ihminen, joka yrittää haihduttaa syyllisyydentunteensa ja olla kuin niitä ei olisikaan, torjuu syyllisyydentunteen, mutta se tulee takaisin neuroosin muodossa niin kuin kaikki muukin torjuttu. ...emme saa torjua omaatuntoamme. Silloin menemme pahoin pieleen. Syyllisyytemme on kuitenkin tiedostamattomassa sielunkerroksessamme ja vaikuttaa siellä ja tekee ihmisen onnettomaksi." – Psykiatria tuntee monia neurooseihin kytkeytyviä syyllisyyden pakenemisia, jotka ovat ilmaus ihmisen väistöliikkeistä kohtaamisen sijaan. Niilo Syvänne luettelee teoksessaan ”Sairas vai syyllinen” seuraavia pakomuotoja: taantuminen, reaktion muodostus, eristäytyminen, tapahtumattomaksi tekeminen, muualle sijoittaminen, omaa persoonaa vastaan kääntyminen (esim. psykosomaattisissa sairauksissa).
Tuskin lienee sattumaa, että kaksi aikamme tunnettua sielunhoitajaa, Ewalds ja Sainio, näkevät tämän ajan eräänä perusongelmana verhotun ja epäselvän vastuu- ja syyllisyyssuhteen. Erik Ewalds toteaa: "Todellinen syyllisyys on oikeissa mittasuhteissaan usein kokonaan tai suurimmaksi osaksi (aikamme) ihmisen tietoisuuden ulkopuolella. Ja hän jatkaa: ”Meidän aikanamme käy helposti niin, että pappi(kin) joka lähestyy näitä pahoja asioita, pelästyy ja käskee työntämään ne äkkiä takaisin kellariin (=torjuntaan). Hän kutsuu psykiatrin paikalle ja pyytää tätä liimaamaan aukon kiinni rauhoituslääkkeiden liimalla.” – On todella kohtalokasta parantaa syyllisyyttä rauhoittavilla lääkkeillä, sillä tällainen merkitsee vain syyllisyyden umpioimista tavalla, josta on kielteisiä seuraamuksia, mm. masennusahdistus.
Aarno Sainio: tähdentää vastaavasti: "Nykyajan ihmisessä on paljon tunnistamattomasta syyllisyydestä johtuvaa kärsimystä. Tunnistaminen on vaikeata, koska syyllisyys verhoutuu kovin erilaisiin ilmenemismuotoihin. Tyypillisiä syyllisyyden ilmenemismuotoja ovat ihmisen vaikeudet tulla toimeen itsensä kanssa, persoonallisuutta vaivaavat tasapainottomuudet, ristiriidat, jännitystilat, stressi, ja häiriöt sosiaalisessa kentässä sekä tunne olemassaolon tyhjyydestä ja tarkoituksettomuudesta.” ( psykiatri Viktor Frankl puhuu paljon nykyeurooppalaisen tarkoituksettomuuden neuroosista).
On tunnettua, että hoitamaton ja verhottu syyllisyys muuntuu usein masennusahdistukseksi, Jumalakin voi tuntua tällöin kasvottomalta. Omassa persoonassa korostuvat itsevihan ja arvottomuuden tunnot. Sainio näkee nykyajan syyllisyysongelmien ympärillä paljon vaikeasti kohdattavaa epämääräisyyttä.
Oletkos Finnairilla töissä ja luit tämän päivän uutiset?
Syyllisyyden tunteet johtuvat varmaankin pohjimmiltaan siitä että ihminen on älykäs laumaeläin.
Ihminen tuntee tarvetta toimia lauman yhteiseksi hyväksi. Nykyajan erittäin suuret yhteiskunnat saattavat aiheuttaa riittämättömyden tunnetta. Alunperin ihmisen geneettinen "omantunnon" ohjelmointi on tarkoitettu pienelle n. 100 hengen laumalle eikä nykyajan kansakunnille.
Uskonnot ovat ehkä syntyneet eräänlaisena yrityksenä paikata tätä nykyoloihin riittämätöntä kivikauden oloihin kehittynyttä ohjelmointia.
Että semmosta.
"Millainen syyllisyys on epätervettä? Kun kristittyinä lähestymme näitä ongelmia, on lähtökohtanamme Raamatun kuva ihmisestä. Tarkastelemme syyllisyysahdistusta ihmisen Jumalasuhteesta ja kristillisestä ihmiskuvasta käsin."
- Siitäpä se epäterve syyllisyys löytyy, uskonnosta. Ihminen syyllistetään, vaikka elelisi ihan tavallista elämää.
tosiaan raamatun kuva ihmisestä? Ei kovin terveeltä tunnu.
perisynnistä