Me uskovat tiedämme, että väitteemme ja saarnamme ovat lahjoja, - niissä annamme itsemme Toiselle. Ja antamatta itseämme me emme todellakaan ikinä voisi onnistua ihmisinä ja uskovina. Yksinkertaisesti sanottuna voittomme tässä elämässä ovat riippuvaisia kyvystämme antaa itsestämme ja herättää toisissa lahjamme( =olla uskossa/Jumalan palvelija) kautta heidän oma tietonsa (sielun olemassaolo).
Kun meidän uskovien väitteet sitten vakuuttavat jonkun ateistin, niin uskon, että kokemus heissä tuntuu siltä kuin heissä vihdoinkin heräisi jotakin, minkä he joskus aikaisemmin ehkä nuorempana tiesivätkin mutta minkä valitettavasti olivat kuitenkin unohtaneet. Uskon, että juuri tuolta tuntuvat ne niin sanotut järisyttävät valaistumiset, jotka saavat kokijansa läimäyttämään otsaansa odottamattoman oivalluksen hetkellä.
Minun käsittääkseni juuri tuollaisina hetkinä jopa ateistikin voi hetkittäin olla persoonallisuutensa sisäisillä arkeologisilla kaivauksilla. Ja jopa sellainenkin hetki voi syntyä , että hän kaivaa esiin kappaleen itseään ja sen kautta oppii ymmärtämään jotakin ei vain itsestään vaan myös kaikista muista maailmankaikkeuden asukkaista.
Me uskovat siis väittelemme, koska se on meille välttämätöntä; koska haluamme saada aikaan suurta hyvää ja opastaa muutkin kokemaan ääretöntä iloa. Ateisti taas väittelee saadakseen selville, onko hänen ajatuksensa oikea tai suunnitelmansa/tavoitteensa elämässä tehokkaat tai oikeat. Hyvin usein moni ateisti väitelee täällä myös saadakseen ammentaa meidän uskovien tietoudesta itselleen. Ateisti halua myös vahvistaa joka hetki oman olemassaolonsa tunnetta, koska hänellähän ei ole sitä uskovien rauhaa sydämessään.
Valitettavasti muutama tämän palstan ateisti taas väittelee täällä vain omaa ääntä kuunnellakseen sekä pilkatakseen ja kuvittelee, että väittelyn/keskustelun tarkoitus on aina hakata "vastustaja" maan rakoon ja vaiennettava, voitettava tämä; "Sinä hävisit! Minä olin oikeassa! Olet kurja saastainen lurjus eikä sinulla ole oikeutta edes hengittää samaa ilmaa kanssani" --- ja pakotettava lopulta toinen heiluttamaan antautumista merkitsevää valkoista lippua.
Mutta onko meidän todellakin voittaaksemme aina siroteltava vastustajan sielun haavoihin kirvelevää suolaa niin kuin roomalaiset suolasivat Karthagon maaperän? En uskalla kuvitellakaan, millaiseen tilanteeseen tällainen ajattelu pahimmillaan johtanee heidän omissa kotioloissaan ja haluavatko he todellakin lopulta sitten elää rakastamansa naisen/miehen ja lastensa kanssa tällaista täydellisen hiljaisuuden hallitsemaa yhteiselämää, mihin heidän väittelytyylinsä lopulta väistämättä johtaa?
Kun meidän uskovien väitteet sitten vakuuttavat jonkun ateistin, niin uskon, että kokemus heissä tuntuu siltä kuin heissä vihdoinkin heräisi jotakin, minkä he joskus aikaisemmin ehkä nuorempana tiesivätkin mutta minkä valitettavasti olivat kuitenkin unohtaneet. Uskon, että juuri tuolta tuntuvat ne niin sanotut järisyttävät valaistumiset, jotka saavat kokijansa läimäyttämään otsaansa odottamattoman oivalluksen hetkellä.
Minun käsittääkseni juuri tuollaisina hetkinä jopa ateistikin voi hetkittäin olla persoonallisuutensa sisäisillä arkeologisilla kaivauksilla. Ja jopa sellainenkin hetki voi syntyä , että hän kaivaa esiin kappaleen itseään ja sen kautta oppii ymmärtämään jotakin ei vain itsestään vaan myös kaikista muista maailmankaikkeuden asukkaista.
Me uskovat siis väittelemme, koska se on meille välttämätöntä; koska haluamme saada aikaan suurta hyvää ja opastaa muutkin kokemaan ääretöntä iloa. Ateisti taas väittelee saadakseen selville, onko hänen ajatuksensa oikea tai suunnitelmansa/tavoitteensa elämässä tehokkaat tai oikeat. Hyvin usein moni ateisti väitelee täällä myös saadakseen ammentaa meidän uskovien tietoudesta itselleen. Ateisti halua myös vahvistaa joka hetki oman olemassaolonsa tunnetta, koska hänellähän ei ole sitä uskovien rauhaa sydämessään.
Valitettavasti muutama tämän palstan ateisti taas väittelee täällä vain omaa ääntä kuunnellakseen sekä pilkatakseen ja kuvittelee, että väittelyn/keskustelun tarkoitus on aina hakata "vastustaja" maan rakoon ja vaiennettava, voitettava tämä; "Sinä hävisit! Minä olin oikeassa! Olet kurja saastainen lurjus eikä sinulla ole oikeutta edes hengittää samaa ilmaa kanssani" --- ja pakotettava lopulta toinen heiluttamaan antautumista merkitsevää valkoista lippua.
Mutta onko meidän todellakin voittaaksemme aina siroteltava vastustajan sielun haavoihin kirvelevää suolaa niin kuin roomalaiset suolasivat Karthagon maaperän? En uskalla kuvitellakaan, millaiseen tilanteeseen tällainen ajattelu pahimmillaan johtanee heidän omissa kotioloissaan ja haluavatko he todellakin lopulta sitten elää rakastamansa naisen/miehen ja lastensa kanssa tällaista täydellisen hiljaisuuden hallitsemaa yhteiselämää, mihin heidän väittelytyylinsä lopulta väistämättä johtaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"...kokemus heissä tuntuu siltä kuin heissä vihdoinkin heräisi jotakin, minkä he joskus aikaisemmin ehkä nuorempana tiesivätkin mutta minkä valitettavasti olivat kuitenkin unohtaneet. Uskon, että juuri tuolta tuntuvat ne niin sanotut järisyttävät valaistumiset, jotka saavat kokijansa läimäyttämään otsaansa odottamattoman oivalluksen hetkellä."
Juuri tuolta minusta tuntui kun minusta tuli ateisti! Hieno tunne!
sit tappelee kun kristityt on temmattu ylös?
täysin väärin. Jos hihhulit temmottaisiin täältä pois (mikä olisi totta kai erittäin suotavaa ja toivottavasti pikaista), olisi yksi helvetin iso riitojen aiheuttaja pois.
Taas saamme lukea jo tutuksi tullutta tyyliäsi: Uskikset ovat kaikki iloisia ja hyviä, kun taas te ateistit olette synkkiä ja onnettomia.
Tekstisi on täynnä heikkoa argumentaatiota, povosointia ja yleistystä, maustettuna täydellisellä typeryydellä.
Ensikerran jätä pliis kirjoittamatta.
Tämän palsta keskustelijat kuolisivat nyt, niin he jatkaisivat sammaa keskustelua, samassa paikassa, ja olisivat epätietoisia, siitä mikä on on totuus.
Tämä jatkuisi, niin kauan, kun heidän aiheuttamiensa syiden seurausten takia on
välttämättömyyden pakosta, tultava takaisin maan päälle
"Tämän palsta keskustelijat kuolisivat nyt"....niin keskustelu loppuisi siihen.
opettele pilkkusäännöt :------------)
ajaa tuota asiaa. Jos oikeasti haluaisitte 'antaa lahjoja', niin tuskin se etenisi siten kuin esimerkiksi sinun viestisi, jotka keskittyvät demonisoimaan ja alentamaan ateisteja.
Jos haluaisitte viedä jumalanne sanomaa eteenpäin, varmaankin osoittaisitte rakkautta ja empatiaa näyttääksenne, millaista jumalanne rakkaus on.
Viestienne perusteella on selvää, että tarkoitus on ihan muuta kuin lahja ateisteille. Tarkoitus ei paljon muuta voi olla kuin kiillottaa omaa sädekehää ja polkea muita ihmisiä. Iloa ja valoa ette tuo, päinvastoin negatiivisuutta ja pahaa mieltä.
Uskovat väittelevät koska he rakastavat vihanlietsontaa ja toisten ihmisesten halveksimista ja sortamista. Jos uskovat eivät sorra toisia (niitä "vääriä") uskovia, niin sitten ateisteja ja homoja ja lesboja ja tiedemiehiä ja milloin mitäkin vääräski ja "synniksi" katsomaansa.
Rauha ja lähimmäisenrakkaus on näille uskon nimissä vihaa lietsoville tuntematon käsite, suvaitsevaisuus vielä tuntemattomampi. Kannattaisiko josku vilkaista Unescon artikla suvaitsevaisuudesta, jossa nimenomaan sanotaan että "kukaan ei saa väkipakolla tuputtaa näkemyksiään muille". Mikä on kristityille uskoville täysin mahdoton ajatuskin, koska heillä on jumalallinen velvoite lähetyskäskyynsä ja pikkulasten aivopesuun fundamentalisteiksi, eli mistään Suvaitsevaisuudesta paskaakaan piittaamatta he tuputtavat aina ja kaikkialla väkisin sitä typerää taikasuskoaan.
...lukenut yhtä ainutta kusipäisempää tekstiä, kuin mitä olet suoltanut aloitukseesi. Herraisämun Jee. Olen äärettömän pahoillani puolestasi. Siis aivan äärettömän. Miten sinä olet voinutkin ajautua tuollaiseen pisteeseen elämässäsi.. Mitä on mahtanut tapahtua. Napakka osuma lavuaarin kulmaan? Pää läpi tuulilasista? Pari saavillista vodkaa "entisessä elämässä"? Mitä? Mikä voi pilata ihmisen ajattelun noin hirvittävään kuntoon?
Toivon, että olet sittenkin vain hyvään terään hiottu ja tarkoin harkittu provo.
On yksi täysin varma asia. Sinä olet täysi idiootti.
joka haukkuu.
....