Ainakin se, että johtaviin asemiin ei tule asettaa vanhus-ikäisiä, yli 70 vuotiaita. Siinä iässä ihminen jo lähes poikkeuksetta perustaa toimintansa voimiensa päivien tilanteisiin ja ratkaisuhin. Ne vain valitettavasti ovat noin 20 vuotta ajastaan jäljessä. Se on kohtalokasta, koska ihmiset muutoinkin ovat taipuvaisia toimimaan aiempien kokemustensa eikä tilanteen vaatimusten mukaan. Eihän turhaan sanota että kenraalit lähes aina ovat varautuneet voittamaan edellistä sotaa.
Mitä tulee oppia 60v takaisista
ajoista?
4141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mannerheim oli 72-vuotias istuessaan Savoyssa aamiaisella 30.11. 1939. Sen jälkeen hän johtamiskyvyllään, viisaudellaan ja valtiomiestaidollaan sai pelastaa kaksi kertaa Suomen lähimpien vuosien sisällä.
Tuolloin vielä nelikymppinen Urho Kekkonen oli perhanan sotaisa mies.
Valitatkos Paasikivestä vai mistä?
No hurrihan se oli syntyjään, vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, ja tavoiltaakin. Niitä se erikoisesti hyysäsi, kuten mm. 1945 Maanhankintalain §92 pykälän voimin!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Kusti_Paasikivi
"Vuonna 1946 presidentti Mannerheim erosi virastaan, jolloin Paasikivi valittiin täyttämään Mannerheimin tehtävä loppukaudeksi. Hän oli ensimmäinen myöntyväisyysmies presidenttinä. Hän voitti myös vuonna 1950 presidentinvaalit ylivoimaisesti."
Juho Kusti Paasikivi syntyi 27. marraskuuta 1870 Kosken kunnan alueella perheen ollessa muuttomatkalla Lahteen, jossa hän oli viettävä lapsuutensa ja nuoruutensa.
Et ehkä tiennyt että monilla suomalaisilla on ruotsalainen sukunimi. Myös monilla täysin ulkomaalaisillakin on sukunimenä Finn. Ovatko he täysin suomalaisia?
Jos Paasikivi ei käyttäytynyt kuin aito rantaruotsalainen, niin mitä muutakaan tästä voi päätellä:
Mikä on maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä (92§) ?
"Hallitus siis hyväksyi Nissisen komitean kannan, ja maatalousministeri Eemil Luukka esitteli maanhankintalakiesityksen 2.2.1945 eduskunnan lähetekeskustelussa.
Suuren valiokunnan käsittelyssä 12.3.1945 esitettiin muutoksia kielikysymykseen.
Pääministeri Paasikivi puhui pitkään suuren valiokunnan ensimmäisessä istunnossa. Hän korosti, että pienen vähemmistön oikeusasemaa: "Ruotsinkielisen vähemmistön tulee tuntea itsensä turvatuksi ja sen olot pitää järjestää sillä tavoin, että se itse tuntee viihtyvänsä tässä maassa. Ruotsin ja koko Pohjoismaiden erityinen mielenkiinto meidän maatamme kohtaan on olennaisesti sen varassa, että he tuntevat kiinnostusta ruotsinkielistä kansanosaa kohtaan."
Ruotsalaispykälä muotoutui lopulta suuressa valiokunnassa seuraavanlaiseksi: "Siirtoväen sijoittaminen on toimitettava siten, ettei yksikielinen kunta muutu kaksikieliseksi tai ettei kaksikielisessä enemmistökieli vaihdu."