Rakentajaranet, nörtit ja kodinkonekorjaajat kertokaahan mikä ihme teitä vaivaa? Onko olo tuskallisen kiusallinen naisten seurassa vai ettekö pidä hameväkeä minään? Oletteko sovinisteja?
Olen tällä hetkellä äitiyslomalla ja hoitelen kaikkia kotimme asioita kun mies ei työnsä takia voi virka-aikana turista puhelimessa.
Joudun asioimaan rakennustöidemme takia remonttireiskojen kanssa, jotka ovat melko vähäsanaisia, eivät tervehdi ja jos mieheni sattuu olemaan paikalla juttu luistaa hänen kanssa tosi sujuvasti. Minun puolelta keskustelu ei töki, yritän aina ystävällisesti lähestyä ihmisiä ja keksiä jutun juurta jos sellainen tilanne sattuu. Aloitan muutenkin asioimaan ihmisten kanssa sillä periaatteella että kaikki ihmiset ovat kivoja kunnes toisin todistetaan ja ainahan tästä hyvästä paskaa tulee sitten niskaan.
Tällä viikolla sain huomata että kodinkonekorjaajat kuuluvat tähän sakkiin myös. Korjaaja tokaisi puhelimessa että ei hänen kannata minulle kauhen pitkää selostusta laitteen rikkoutumisesta pitää kun en minä kuitenkaan ymmärtäisi, jätti tänään aamulla vastaamatta soittopyyntöön eikä ilmestynyt sovitusti iltapäivällä tänne paikalle. Soittaessani liikkeeseen siellä vastattiin ystävällisesti puhelimeen. Kun esittelin itseni sieltä kuului tympääntynyt "no moi" (lue: ai sinä taas, EVVK!!).
It-alaa riepoo sama sovinistimeininki. Olimme mieheni kanssa muutama vuosi sitten samalla linjalla opiskelemassa tietotekniikka. Joka aamu sanoin opettajallemme huomenta ja hän ei sanonut minulle mitään tai ehkä joskus jopa murisi jotakin eikä vaivautunut nostamaan päätään papereistaan. Mieheni tullessa luokkaan kuului iloinen tervehdys ja mahdollisesti jotain muutakin "läppää". Yhteisissä ohjelmointiprojekteissa toinen miesopettaja puhutteli miestäni: "ai sä oot saanut tän jo valmiiksi", ei suinkaan että "te olette saaneet...", vaikka yhdessä tehtiin VBA:lla ohjelmanpätkiä... Kouluvuosi huipentui siihen että mieheni sai nettisivuprojektista todistukseensa kiitettävän 5 ja minä hyvän 4 (tein koko projektin lähes yksin). Et silleen.
Jos alan miehiä sattui lukemaan tekstini niin mikä teillä on?!
Olen tällä hetkellä äitiyslomalla ja hoitelen kaikkia kotimme asioita kun mies ei työnsä takia voi virka-aikana turista puhelimessa.
Joudun asioimaan rakennustöidemme takia remonttireiskojen kanssa, jotka ovat melko vähäsanaisia, eivät tervehdi ja jos mieheni sattuu olemaan paikalla juttu luistaa hänen kanssa tosi sujuvasti. Minun puolelta keskustelu ei töki, yritän aina ystävällisesti lähestyä ihmisiä ja keksiä jutun juurta jos sellainen tilanne sattuu. Aloitan muutenkin asioimaan ihmisten kanssa sillä periaatteella että kaikki ihmiset ovat kivoja kunnes toisin todistetaan ja ainahan tästä hyvästä paskaa tulee sitten niskaan.
Tällä viikolla sain huomata että kodinkonekorjaajat kuuluvat tähän sakkiin myös. Korjaaja tokaisi puhelimessa että ei hänen kannata minulle kauhen pitkää selostusta laitteen rikkoutumisesta pitää kun en minä kuitenkaan ymmärtäisi, jätti tänään aamulla vastaamatta soittopyyntöön eikä ilmestynyt sovitusti iltapäivällä tänne paikalle. Soittaessani liikkeeseen siellä vastattiin ystävällisesti puhelimeen. Kun esittelin itseni sieltä kuului tympääntynyt "no moi" (lue: ai sinä taas, EVVK!!).
It-alaa riepoo sama sovinistimeininki. Olimme mieheni kanssa muutama vuosi sitten samalla linjalla opiskelemassa tietotekniikka. Joka aamu sanoin opettajallemme huomenta ja hän ei sanonut minulle mitään tai ehkä joskus jopa murisi jotakin eikä vaivautunut nostamaan päätään papereistaan. Mieheni tullessa luokkaan kuului iloinen tervehdys ja mahdollisesti jotain muutakin "läppää". Yhteisissä ohjelmointiprojekteissa toinen miesopettaja puhutteli miestäni: "ai sä oot saanut tän jo valmiiksi", ei suinkaan että "te olette saaneet...", vaikka yhdessä tehtiin VBA:lla ohjelmanpätkiä... Kouluvuosi huipentui siihen että mieheni sai nettisivuprojektista todistukseensa kiitettävän 5 ja minä hyvän 4 (tein koko projektin lähes yksin). Et silleen.
Jos alan miehiä sattui lukemaan tekstini niin mikä teillä on?!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Työvoimaneuvoja 2500 eur/kk
Sosiaaliasiamies 3000 eur/kk
työvoimatoimistojen pikkupomot ym, 3000 eur /kk -3600 eur/kk
Näihin virkoihin pääsee kun lukee yliopistossa tai AMK:ssa sosiaalialan tutkintoja. Näin pääsee valtion rahanjakokoneistoon, töihin kuntien, kuntayhtymien ja valtion palkkalistoille.
Sosiaalityö: sosiaalitylntekijä, lastenvalvoja
Sosiaalipolitiikka: koulukuraattori, sosiaalityöntekijä
Sosiologia: sosiaalityöntekijä, työvoimaneuvoja/työvoimaohjaaja, sosiaalijohtaja
Sosionomi (AMK): työvoimaneuvoja
Nyt tiedät miten RAHAA saa...
Miten toi liittyy alkuperäiseen tekstiin? Kysyin mikä miehiä vaivaa, en miten saan rahaa. Tän hetkinen palkkani on muuten ihan ok jo graaf. alalla.
Sosiaalipolitiikan tai sosiologian opiskelijat eivät saa valmiutta toimia pätevinä sosiaalityöntekijöinä. Työkkärin työvoimaneuvojaksi voi päästä ylioppilastutkinolla, mutta haluajia on vähän koska palkka on huonompi kuin kaupan kassalla, eikä todellakaan mikään 2500€/ kk. Ett' silleen, jatka vaan, mutta koita saada faktat kohdalleen.
"yritän aina ystävällisesti lähestyä ihmisiä ja keksiä jutun juurta jos sellainen tilanne sattuu. Aloitan muutenkin asioimaan ihmisten kanssa sillä periaatteella että kaikki ihmiset ovat kivoja"
Se oli siis oma käsityksesi itsestäsi. Onkohan se ihan realistinen?
Mikä sun ongelmas on?
Niin, vikahan ei koskaan voi olla itsessä, vaan esimerkiksi sovinismissa.
Enkä ole kokenut samaa ilmiötä lainkaan. En koulussa, enkä töissä. Reilua porukka on ollut.
Rakennuttaessamme taloamme, toki koimme kettuiluja rakentajilta, muttei niissä ollut mitään sovinistisia piirteitä, ainoastaan laiskuuttaan tehtyjä laiminlöyntejä koittivat maksattaa priima työnä.
Yleensä sitä saa juuri sen kohtelun, jonka suostuu vastaanottamaan. Tai ainakin näin on ollut kohdallani.