Piti ihan miettiä muutama päivä, mikä noissa "voi voi" -nimimerkin kirjoituksissa mätti, ennen kuin osasin muotoilla asian.
Itse asiassa hänen kirjoituksissaan ei ollut lainkaan faktatietoa, johon hän olisi perustanut kirjoituksensa. Pelkkää syyttelyä vain - kasvatuksen puute ja häiriköinti ovat niin yleisluontoisia termejä, että niistä ei saa mitenkään kiinni.
Ja ensin vielä kerran täsmennys: itse olen saanut oman ylivilkkaan lapseni kuriin. Siihen ei siis tarvitse puuttua.
Siis nimimerkki Voi voi: Kehiin muutama konkreettinen esimerkki ja täsmällisiä kommentteja myös siitä, mitä olisi niissä tilanteissa tehnyt toisin kuin lapsen vanhemmat. Esimerkiksi ei siis riitä pelkkä "häiriköinti" ja neuvoksi pelkkä "kovempi kuri", vaan kerro täsmällisiä kuvauksia näkemistäsi tilanteista ja siitä, miten olisit itse puuttunut asiaan.
Itse olen nähnyt muutaman muunkin ylivilkkaan lapsen kuin oman esikoiseni. Olen kyseisiltä lapsilta kysäissyt - ja nimenomaan ystävälliseen sävyyn: "Kuulitkos, mitä äitisi juuri sanoi?" Ja olen tarvittaessa saattanut selittää, että paikassa, jossa olemme, ei kannata mennä ihan joka paikkaan. Ja lapsesta riippuen perustellut hänelle asian. Peruste: yleensä lapsi kuin lapsi jää ihmeissään kuuntelemaan, mitä vieras ihminen puhuu. Ja asia menee ehkä paremmin jakeluun. Homma on toiminut poikkeuksetta.
Eivätkä äidit ole näyttäneet loukkaantuneilta, kun olen heille todennut, että ei ole tarkoitus hyppiä heidän nenälleen vaan paremminkin olla samoilla linjoilla heidän kanssaan - ja olen selittänyt, että toimintani on perustunut juuri siihen, että vierasta uskotaan paremmin (eli he eivät ole sen huonompia tai parempia kasvattajia kuin muut).
Jotain alle viiden minuutin asiaa varten nimittäin ei noin vain pestata lastenvahtia vaan lapsi otetaan mukaan. Siinäkin ajassa ylivilkas lapsi ehtii saada aikaan yhtä sun toista - välillä äidin ei tarvitse muuta kuin pistää nimi paperiin, ja lapsi on ehtinyt luvattomaan paikkaan. Minä katson joskus asiakaspalveluun kuuluvaksi sen, että pidän silmällä lapsen sillä välin, kun äiti on minuutin tai kaksi kiinni hoitamassaan asiassa.
Itse asiassa hänen kirjoituksissaan ei ollut lainkaan faktatietoa, johon hän olisi perustanut kirjoituksensa. Pelkkää syyttelyä vain - kasvatuksen puute ja häiriköinti ovat niin yleisluontoisia termejä, että niistä ei saa mitenkään kiinni.
Ja ensin vielä kerran täsmennys: itse olen saanut oman ylivilkkaan lapseni kuriin. Siihen ei siis tarvitse puuttua.
Siis nimimerkki Voi voi: Kehiin muutama konkreettinen esimerkki ja täsmällisiä kommentteja myös siitä, mitä olisi niissä tilanteissa tehnyt toisin kuin lapsen vanhemmat. Esimerkiksi ei siis riitä pelkkä "häiriköinti" ja neuvoksi pelkkä "kovempi kuri", vaan kerro täsmällisiä kuvauksia näkemistäsi tilanteista ja siitä, miten olisit itse puuttunut asiaan.
Itse olen nähnyt muutaman muunkin ylivilkkaan lapsen kuin oman esikoiseni. Olen kyseisiltä lapsilta kysäissyt - ja nimenomaan ystävälliseen sävyyn: "Kuulitkos, mitä äitisi juuri sanoi?" Ja olen tarvittaessa saattanut selittää, että paikassa, jossa olemme, ei kannata mennä ihan joka paikkaan. Ja lapsesta riippuen perustellut hänelle asian. Peruste: yleensä lapsi kuin lapsi jää ihmeissään kuuntelemaan, mitä vieras ihminen puhuu. Ja asia menee ehkä paremmin jakeluun. Homma on toiminut poikkeuksetta.
Eivätkä äidit ole näyttäneet loukkaantuneilta, kun olen heille todennut, että ei ole tarkoitus hyppiä heidän nenälleen vaan paremminkin olla samoilla linjoilla heidän kanssaan - ja olen selittänyt, että toimintani on perustunut juuri siihen, että vierasta uskotaan paremmin (eli he eivät ole sen huonompia tai parempia kasvattajia kuin muut).
Jotain alle viiden minuutin asiaa varten nimittäin ei noin vain pestata lastenvahtia vaan lapsi otetaan mukaan. Siinäkin ajassa ylivilkas lapsi ehtii saada aikaan yhtä sun toista - välillä äidin ei tarvitse muuta kuin pistää nimi paperiin, ja lapsi on ehtinyt luvattomaan paikkaan. Minä katson joskus asiakaspalveluun kuuluvaksi sen, että pidän silmällä lapsen sillä välin, kun äiti on minuutin tai kaksi kiinni hoitamassaan asiassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet oikeassa, että arvostelijoilta puuttui selkeät faktat ja taustatietämys. Lisäksi vaikuttaa, että heillä ei ole tuttavapiirissään tällaisia lapsia tai aikuisia. Minua kirjoituksessa kuitenkin mätti eniten, että asioita katsotaan vain yksien silmälasien läpi. Toinen asia, mikä mätti oli vihamielisyys ja suvaitsemattomuus.
Mitä nk. normaalien lapsien erinomaisuuteen tulee. Tyttäreni (nyt 20 v) kertoi, että heidän luokallaan oli aikoinaan adhd-tyttö, joka oli se joka joutui kiusatuksi ja jota muut oppilaat todella provosoivat. Kiusaaminen ja härnääminen oli siis muun luokan yleistä hupia. Normaalilasten vanhemmat voisivat joskus miettiä myös sitä, että eivät ne omatkaan lapset aina joka paikassa niin pulmusia ole.
kelan toimistossa kerran jouduin riitelemään voidaanko adhd- lasta katsoa vaikeavammaiseksi, virkailijan mielestä tällaiset lapset eivät tarvitse jatkuvaa silmälläpitoa vaan ovat aivan rauhallisia yleensä, otin seuraavalla kerralla pojan mukaan kelalla asioidessani ja poikahan pani koko toimiston remonttiin viidessä minuutissa ku istuin ja täytin papereita ja en tahallani rajoittanu kummemmin hänen menoaan, se hyöty tästä oli jotta sain korotetun hoitotuen.