Keskustelua sivusta seuranneena haluan tuoda julki muutaman havainnon hyvästä tahdosta ja sen toteutumisesta.
Ensimmäisenä kiinnittyy huomio tuohon norppakeskustelussa käytettyyn pohdintaan, jossa kiivas vastakkainasettelu on silmiinpistävän näkyvää.
Nyt näyttää siltä, että verkkokalastuksen vapaaehtoinen kielto näyttää toimivan odotettuakin paremmin kuin kukaan kiivain epäilijäkään osasi edes kuvitella. Yleensäkin ihmisen suhtautuminen neuvottelutien kautta johtaa parempaan sitoutumiseen kuin pakottaminen.
On myös hyvä muistaa, että maanomistajat ovat aina olleet valmiita tukemaan niitä pyrkimyksiä, joissa luontoarvot sovitetaan yhteen ihmisten elinpiirin kanssa sivistyneitä tapoja kunnioittaen.
Toinen ilmentymä kasittelee maaseudulla maanomistajien asemaa ja hyvää tahtoa, jossa maankäyttöä on annettu myös ulkopuolisten hyödyntämiseen monella eri tavalla. Marjastus, sienestys ja retkeily kuulu jo jokamiehen oikeuksiin mutta edelleen metsästys, kalastus ja yksityisteiden käyttö on käden ojennus niitä harrastaville kaupunkilaisille tai paikallisille maattomille pääsääntöisesti korvauksetta.
Mutta annappa olla jos maalaisserkku piipahtaa kaupungissa ja erehtyy pistämään oman arvostetun automerkinsä kerrostalossa asuvan kaupunkilaisserkun Toyota Corollan parkkiruutuun, niin seuraukset saattaa olla arvaamattomat jopa kohtalokkaat.
Vähintä mitä voi odottaa on se, että eläkkeellä oleva papparainen kantaa muorinsa kanssa työpajassa valmistetun kiikkustuolin välittömästi auton eteen esteeksi ja työntää kävelykeppinsä alumiinivanteen väliin, sekä päälle perinteinen ankara sättiminen oikeudettomasta maan käytöstä.
Havaintojeni mukaan kaupunkilaiselle pieni on suurta, jopa niin suurta, että hän voi hallita hallinnassaan olevan parkkiruudun käyttöä edellä kuvatulla tavalla vaikka ei omistaisi käytännössä muuta kuin tuon lahjana saadun kiikkutuolin, kävelykepin ja rajoitetun käyttöoikeuden muoriin.
Ensimmäisenä kiinnittyy huomio tuohon norppakeskustelussa käytettyyn pohdintaan, jossa kiivas vastakkainasettelu on silmiinpistävän näkyvää.
Nyt näyttää siltä, että verkkokalastuksen vapaaehtoinen kielto näyttää toimivan odotettuakin paremmin kuin kukaan kiivain epäilijäkään osasi edes kuvitella. Yleensäkin ihmisen suhtautuminen neuvottelutien kautta johtaa parempaan sitoutumiseen kuin pakottaminen.
On myös hyvä muistaa, että maanomistajat ovat aina olleet valmiita tukemaan niitä pyrkimyksiä, joissa luontoarvot sovitetaan yhteen ihmisten elinpiirin kanssa sivistyneitä tapoja kunnioittaen.
Toinen ilmentymä kasittelee maaseudulla maanomistajien asemaa ja hyvää tahtoa, jossa maankäyttöä on annettu myös ulkopuolisten hyödyntämiseen monella eri tavalla. Marjastus, sienestys ja retkeily kuulu jo jokamiehen oikeuksiin mutta edelleen metsästys, kalastus ja yksityisteiden käyttö on käden ojennus niitä harrastaville kaupunkilaisille tai paikallisille maattomille pääsääntöisesti korvauksetta.
Mutta annappa olla jos maalaisserkku piipahtaa kaupungissa ja erehtyy pistämään oman arvostetun automerkinsä kerrostalossa asuvan kaupunkilaisserkun Toyota Corollan parkkiruutuun, niin seuraukset saattaa olla arvaamattomat jopa kohtalokkaat.
Vähintä mitä voi odottaa on se, että eläkkeellä oleva papparainen kantaa muorinsa kanssa työpajassa valmistetun kiikkustuolin välittömästi auton eteen esteeksi ja työntää kävelykeppinsä alumiinivanteen väliin, sekä päälle perinteinen ankara sättiminen oikeudettomasta maan käytöstä.
Havaintojeni mukaan kaupunkilaiselle pieni on suurta, jopa niin suurta, että hän voi hallita hallinnassaan olevan parkkiruudun käyttöä edellä kuvatulla tavalla vaikka ei omistaisi käytännössä muuta kuin tuon lahjana saadun kiikkutuolin, kävelykepin ja rajoitetun käyttöoikeuden muoriin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.