Olen työskennellyt erään kirjasarjan parissa vuodesta 2003 ja olen monen mutkan kautta saanut kirjan ensimmäisen osan siihen vaiheeseen, että se on melkein aika lähettää kustantajalle. Sivuja puuttuu arviolta 20-30 ja on sen jälkeen valmis - se ensimmäinen osa siis.
Näin lähellä päämäärän ensimmäistä osaa jännittää ihan kamalasti. Mitä jos loppu meneekin jotenkin pieleen? Mitä jos yksikään kustantaja ei halua julkaista kirjasarjan osaa, jonka loput osat on vielä kirjoittamatta? Minne kaikkialle teksti kannattaa edes lähettää?
Nyt neuvoja, rakkaat kanssakirjoittajat! Miten päästä julkaisuhermostuksesta eroon?
Kauhea kun jännittää!
8
560
Vastaukset
- KÄRSIVÄLLISYYTTÄ:)
Mä olen lähettänyt oman käsikirjoitukseni pari kuukautta sitten.
Siis esikoisen ja nyt valmistelen toista.
Julkaisu hermostus muuttui kyllä mulla siihen hermostukseen, että odotan kustantamolta jotain palautetta.
Joka päivä käyn katsomassa monta kertaa postia jne...
EI kai se siitä lopusta voi enää olla kiinni.
Rohkeutta.
Suurinta osaa tietysti ei julkaista kustantamoille saapuneista käsikirjoituksista, mutta aina kuitenkin julkaistaan joku. - KÄRSIVÄLLISYYTTÄ:)
Mä olen lähettänyt oman käsikirjoitukseni pari kuukautta sitten.
Siis esikoisen ja nyt valmistelen toista.
Julkaisu hermostus muuttui kyllä mulla siihen hermostukseen, että odotan kustantamolta jotain palautetta.
Joka päivä käyn katsomassa monta kertaa postia jne...
EI kai se siitä lopusta voi enää olla kiinni.
Rohkeutta.
Suurinta osaa tietysti ei julkaista kustantamoille saapuneista käsikirjoituksista, mutta aina kuitenkin julkaistaan joku. - scarabaeus
Ai mikä ihmeen
kirjasarja ?
Onko ne sitten tulevaisuudessa jotakin
tietokirjoja ?
Ja julkaisuhermostus... minkälainen olo ?
. . .
Kuten huomaat arvon kirjoittaja, en oikein käsittänyt tekstiäsi. Taisit kirjoittaa jotenkin hermostuksissasi koko vuodatuksen
? - tekstiäsi?
Usein se on (kuulemma) yhtä aikaavievä prosessi kuin itse raakatekstin pukaaminen. Ei kannata heti paikalla lähettää raakiletta minnekään. Nopeus ei aina ole valttia. Nopeus voi tässä tapauksessa taata nopean hylkäämisen.
Vai tarkoititko, että kirjoitat yhdellä versiolla viimeisteltyä tekstiä? Jotkut pystyvät siihen, onnittelut heille. Vai oletko muokannut ja muokannut, ja nyt puuttuu vain viimeisten sivujen viimesilaus?Kirjoitan vauhdissa lähes valmista tekstiä, mutta viimeistely täytyy tietenkin tehdä. Minulle on kuitenkin vaikeampaa kirjoittaa ensimmäinen versio/raakateksti kuin korjata vanhaa. Kirjan ensimmäiset sivut on kirjoitettu kaksi ja puoli vuotta sitten, joten tiedostan että työtä vielä on edessäpäin.
Pääasiassa korjattavana on kuitenkin kirjoitusvirheitä ja pätkiä, joissa ei kirjan myöhempien tapahtumien kannalta ole mitään järkeä. Yksi mikä jännittää on, että alan puolessa välissä muokkaamista pelkäämään, ettei tyylistäni pidetäkään ja alan silpomaan tekstistä paljon sellaista pois, mitä sieltä ei olisi ehkä tarvetta poistaa. Kustantajahan kuitenkin katsoo vielä tekstin läpi ja ottaa sieltä hyvin todennäköisesti vielä enemmän pois.
- huopatossun kummitäti
Olen samanlaisissa tunnelmissa tosin ilman hermostusta :) Aloin kirjoittaa tekelettäni (josta myös kaavailen pariosaista) kymmenisen vuotta sitten, juuri teini-ikään ehdittyäni. Sain käsikirjoituksen valmiiksi ja viimeisteltyä (sen pakollisen 5 kertaa) vuonna 2006 ja hirveän paniikin kera lähetin sen kolmeen tai neljään taloon. Söin kynsiä ja olin ihan varma, että se "menee läpi".
No, liekö ylläripylläri ettei mennyt? Sain yhden perushylsyn ja kaksi yksityiskohtaista ja kannustavaa palautetta isoimmista taloista. Näissä kehuttiin tekstiäni mutta heti perään todettiin, että "on liian haastava ammattikirjoittajallekin" ja "sisältää liikaa puutteita". Jos kaikki olisivat olleet perushylsyjä, olisin ehkä jo luovuttanut. Elämäni muuttui rajusti tuon tohinan jälkeen (kirjoittamiseen liittymättömällä tavalla; menin naimisiin ja sain lapsen). Jos olisivat vain sanoneet, että paska mikä paska, en olisi jatkanut, mutta tuollaisen jälkeen en voinut enää oikein lopettakaan.
Odotin kaksi vuotta ja tajusin kuin salama kirkkaalta taivaalla, mistä kohtaa sauma vuosi. -08 aloin kirjoittaa koko roskaa uudestaan, muutin aivan kaiken paitsi sitä punaista lankaa. Teksti oli alkujaan ollut pitkä (liki 500 A4:sta), nyt se puolittui (hikiset 250). Muutama viimeinen luku kaipaa vielä viilausta. Sitten otan juhannuksena kasan mökille ja muokkaan ensimmäisen kerran siellä. Viimeisen kerran muokkaan elokuussa, kun lapsukaiseni menee tarhaan ja saan pari "omaa" päivää ennen kuin velvollisuudet kutsuvat minuakin. Sitten pistän takaisin postiin ja jouluna alan odottaa vastausta.
Muistan edelleen viime kerran hermostuneisuuden ja jännityksen, jotka välittyvät sinunkin kirjoituksestasi :) Enää en sitä kuitenkaan tunne. Tiedän, että käsikirjoitukseni on nyt loistava (ainakin siihen edelliseen verrattuna, joka silloin tuntui myös loistavalta) ja kolmatta kertaa en sitä enää kirjoita (olen valmis toki muokkaamaan, mutta enää en alusta aloita). Jos ei mene läpi, teen omakustanteen, koska useampi "fani" löytyy jo. Mainetta ja mammonaa en ole sillä koskaan halunnut tavoitella, ainoa pyrkimykseni on pakottaa lapseni lukemaan sen sitten aikanaan :) Ja mieheni myös. Ja ehkä vanhempani. Vaikka aseella uhaten.
Miten hermostuksesta pääsee eroon? Kai se on pettymyksen kautta :) Usko omaan työhön on mahtava asia, mutta kannattaa myös valmistautua ottamaan isku vastaan. Iskun laadusta sitten riippuen, ei kannata myöskään luovuttaa, koska ei kaikki siihen lopu. Suosittelen kuitenkin viimeisen viilauksen jälkeen odottamaan pari kolme viikkoa ennen kuin lähetät tekstiä minnekään. Helposti oman tekstinsä lumoissa ei tajua selviä virheitä tai puutteita ja pieni loma yleensä auttaa siihen. Sen jälkeen pakettiin ja postiin. Niin, ja niitä vastauksia ei ihan heti kannata odottaa; itse sain odotella puoli vuotta viimeksi ja samaan varaudun nytkin.
Nauti niistä viimeisistä sivuista ;)Kiitos vastauksesta! Ihana kuulla samassa tilanteessa olevan kokemuksia. Tietää itse paremmin mitä odottaa ja mitä todennäköisesti on vielä edessä.
PS. Olen kirjoittanut tämän uudestaan jo kolmatta kertaa. Koneeni on mennyt rikki useaan otteeseen vuosien aikana ja syönyt koko käsikirjoituksen. Pitkälle on menty ensimmäisen version jälkeen, mutta jännittää että onko se vieläkään tarpeeksi.
Kaikkihan on mahdollista, mutta jatka päättäväisesti eteenpäin - äläkä välitä muista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persujen vaalilupaus oli euron bensa
Nyt puhutaan jo kolmen euron bensasta. Kyseessä on Suomen historian törkein vaalipetos.922127Vain vasemmistohallitus saa minut menemään töihin
Änkyräkapitalistien sortaessa kansaa en laita rikkaakaan ristiin. Elän mielummin Kelan tuilla, ja jos niitä leikataan, n332070Maataloustuet perittävä korkojen kera takaisin
Yrittäjiltä jotka ovat myyneet tuotantoaan ulkomaille. Veronmaksajan kustantama tuki on tarkoitettu elintarvikkeiden hi501835Topi osti Askon
Hieno mies. Pelastaa työpaikkoja. Kiitokset myös emännälleen, joka pitää isännän virkeänä. https://www.is.fi/taloussan751360- 861251
Kastaa ja upottaa on eri sanat
Kastaa ja upottaa on eri sanat ja niillä on eri merkitys. Eikä Jeesusta haudattu upottamalla maahan kaivettuun kuoppaan2191141Uskomatonta touhua!
Ei olis uskonut että kateus yrittäjää kohtaan menee noin pitkälle. TTP:ssa irrotettu sähköjohto jäätelöaltaasta. Kaikki311050Oliko se oikeasti epäselvää
sinulle että olin ihastunut sinuun? (Ymmärrän että siitä on aikaa, eikä voi olettaa että kaikkea muistaisi tai että men561003- 67936
Miksi eduskuntatalon portaille sytyttään tänään 8 645 kynttilää?
Oikeus elämään ry järjestää lauantaina 21.3.2026 tapahtuman, jossa Eduskuntatalon portaille sytytetään 8 645 kynttilää.282895