Yhteiskunta ei väsy. Se on koneisto joka koostuu kellontarkkaan toimivista osasista, meistä, ihmisistä.
Me olemme yhteisö, me olemme yhteiskunta, mutta toimimmeko niin?
Mietin sitä kurjuutta jotka monet salaavat kaiken kilpailun keskellä.
Yhteiskunta ei väsy selittämään että olet köyhä.
Se ei väsy selittämään kuinka tarvitset tätä ja tuota ja
että hiluilla pienostosten maksaminen näyttää rumalta
ja visan vinguttaminen on kaunista.
Ei siis ihme ja kumma jos krapulassa , tyhjätaskuna,
ruokaostoksiasi hiluilla tehdessäsi tunnet vainoharhaisen katseen.
Sinua ivataan, olet köyhä ja näet nälkää mutta se tapahtuu juuri siksi.
Ei ole mitään niin turhauttavampaa kuin olla toimettomana.
Kun mies jää toimettomaksi, nainen jättää, työt katoaa, alkaa turhautuminen.
Kaikki voi olla liian saavuttamattomissa , kaukana.
No tällaisessa tilanteessa alamme katselemaan leffoja, juomaan olutta ja kenties polttelemaan.
Kun on ikävää ja kaipaamme actionia , se maksaa ja se voi maksaa kohtuuttomasti.
Siksi jos olet tyhjätasku ja köyhä ja kärsit toimettomuudesta, olet pudonnut yhteiskunnan loukkuun.
Siellä sinusta syövytetään loputkin ihmisyyden mehut koska et yksinkertaisesti saa ruokaa jos olet varaton.
Ja Varaton olet kun olet ollut toimettomana kauan, ja vainoharhaiset vihat saat kun se on sinun itsesi syytä.
Ei, se ei ole sinun itsesi syytä vaan Yhteiskunnan, yhteisömme syytä.
Siis kaikkien syytä tavallaan. Miksi me kehumme niitä joilla on rahaa?
Miksi me kehumme niitä jotka ovat kilpailussa ensimmäisinä?
Miksi me jätämme kaiken muun toisarvoiseksi asiaksi?
Focus on selviytymisessä ja kilpailumallissa, muka paremman hyödyn tavoittelua.
Täällä raataa jatkuvasti ylipuolet ihmisistä paremman elämän, tulevaisuuden puolesta.
Uhraa itseään rahan temppelille. Paremman statuksen temppelille.
Yhteisömme kalavelkojen vuoksi ja muutenkin.
Seurauksena voi tämä luonto eli maailma tuhoutua mutta
se on vain Yhteisö jonka puolesta toimimme.
Ketään meistä ei voida osoittaa erikseen, sinä tuhosit maapallon.
Pahuus asuu yhteisössä. Yhteisön säännöt ovat mafian sääntöjä.
Autoilla jatkuvasti raiskaamme raikasta ilmaa.
Sekoitamme ilmaan myrkyllisiä molekyylejä.
Sitten ihmettelemme huonovointisuuttamme ja kärttyisyyttämme.
Ja sitä miksi on niin paljon mielipuolia.
Kaikkialla on kiire ja kiire aiheutuu nimenomaan yhteisöstä.
Yhteisö tappaa kellon tarkasti.
Jos olet koneiston osa ja alat väsyä, tuhoat itsesi.
Maineesi, statuksesi, luottosi, kaiken.
Kilpailumme elintasosta ja statuksesta,
uusista esineistä, asemastamme yhteisössä.
Siitä on kysymys, siksi suuri osa meistä kärsii.
Jos saamme lomaa, emme saa siitä mitään irti kun olemme huolissamme
jos meidät korvataan. Tilalle tuleekin joku toinen.
Köyhyys on suhteellista, jos luopuu turhasta.
Sinun ei tarvitse näyttää kuninkaalta kun et ole kuningas.
Toisaalta mikä estää olemasta Kuningas vaikka ei sitä oikeasti ole?
Lisäksi ota huomioon mitä turhautuminen maksaa.
Määrittele sen kokonaishinta.
Jos se maksaa sinulle sen että tulet köyhäksi ja hulluksi köyhyydestä, olisiko
aika lopettaa turhautuminen ja itsensä viihdyttäminen?
Jos vaihteeksi alat viihdyttämään itse itseäsi.
Sana köyhyys, lienee ratkaisuna se mikä köyhdyttää ihmisen?
Liian suurten riskien ottaminen?
No mutta mehän alamme kuulostamaan adrenaliinikikseistä päänsä sekoittavilta psykopaateilta.
Normaali meno ei riitä, pitää keikuttaa venettä, ottaa isoja riskejä.
Vaiko köyhdyttääkö yhteiskunta meidät?
Mieti kuinka sairas on sellainen järjestelmä joka määrittelee köyhyydenkin eräänlaiseksi tavanomaisuudeksi.
Et ole 7-päivän otsikoissa ja julkkis, niin olet köyhä. Hankalaksi menee.
Köyhä on loppujen lopuksi sana ja sana muodostuu teoista.
Kukaan suomessa ei ole käyhä, täällä menee aina pakollisesti rahoja elämiseen.
Talon vuokriin, elämiskustannuksiin.
Joten osoittakaa köyhä. Jos tunnet olevasi köyhä kun ei jäänyt laskujen jälkeen varaa juhlia, niin
mikä ja kuka määrittelee sulle tuon käyhyyden käsitteen? Ne rikkaatko joilla on varaa juhlia joka päivä?
No joka tapauksessa rikkaat ja status ihmiset ovat täydellisen riippuvaisia yhteiskunnasta ja
sen pelisäännöistä ja se tukee heitä. Jos ei tukisi, yhteiskunta arvonlisäveroineen kukistuisi.
Me olemme yhteisö, me olemme yhteiskunta, mutta toimimmeko niin?
Mietin sitä kurjuutta jotka monet salaavat kaiken kilpailun keskellä.
Yhteiskunta ei väsy selittämään että olet köyhä.
Se ei väsy selittämään kuinka tarvitset tätä ja tuota ja
että hiluilla pienostosten maksaminen näyttää rumalta
ja visan vinguttaminen on kaunista.
Ei siis ihme ja kumma jos krapulassa , tyhjätaskuna,
ruokaostoksiasi hiluilla tehdessäsi tunnet vainoharhaisen katseen.
Sinua ivataan, olet köyhä ja näet nälkää mutta se tapahtuu juuri siksi.
Ei ole mitään niin turhauttavampaa kuin olla toimettomana.
Kun mies jää toimettomaksi, nainen jättää, työt katoaa, alkaa turhautuminen.
Kaikki voi olla liian saavuttamattomissa , kaukana.
No tällaisessa tilanteessa alamme katselemaan leffoja, juomaan olutta ja kenties polttelemaan.
Kun on ikävää ja kaipaamme actionia , se maksaa ja se voi maksaa kohtuuttomasti.
Siksi jos olet tyhjätasku ja köyhä ja kärsit toimettomuudesta, olet pudonnut yhteiskunnan loukkuun.
Siellä sinusta syövytetään loputkin ihmisyyden mehut koska et yksinkertaisesti saa ruokaa jos olet varaton.
Ja Varaton olet kun olet ollut toimettomana kauan, ja vainoharhaiset vihat saat kun se on sinun itsesi syytä.
Ei, se ei ole sinun itsesi syytä vaan Yhteiskunnan, yhteisömme syytä.
Siis kaikkien syytä tavallaan. Miksi me kehumme niitä joilla on rahaa?
Miksi me kehumme niitä jotka ovat kilpailussa ensimmäisinä?
Miksi me jätämme kaiken muun toisarvoiseksi asiaksi?
Focus on selviytymisessä ja kilpailumallissa, muka paremman hyödyn tavoittelua.
Täällä raataa jatkuvasti ylipuolet ihmisistä paremman elämän, tulevaisuuden puolesta.
Uhraa itseään rahan temppelille. Paremman statuksen temppelille.
Yhteisömme kalavelkojen vuoksi ja muutenkin.
Seurauksena voi tämä luonto eli maailma tuhoutua mutta
se on vain Yhteisö jonka puolesta toimimme.
Ketään meistä ei voida osoittaa erikseen, sinä tuhosit maapallon.
Pahuus asuu yhteisössä. Yhteisön säännöt ovat mafian sääntöjä.
Autoilla jatkuvasti raiskaamme raikasta ilmaa.
Sekoitamme ilmaan myrkyllisiä molekyylejä.
Sitten ihmettelemme huonovointisuuttamme ja kärttyisyyttämme.
Ja sitä miksi on niin paljon mielipuolia.
Kaikkialla on kiire ja kiire aiheutuu nimenomaan yhteisöstä.
Yhteisö tappaa kellon tarkasti.
Jos olet koneiston osa ja alat väsyä, tuhoat itsesi.
Maineesi, statuksesi, luottosi, kaiken.
Kilpailumme elintasosta ja statuksesta,
uusista esineistä, asemastamme yhteisössä.
Siitä on kysymys, siksi suuri osa meistä kärsii.
Jos saamme lomaa, emme saa siitä mitään irti kun olemme huolissamme
jos meidät korvataan. Tilalle tuleekin joku toinen.
Köyhyys on suhteellista, jos luopuu turhasta.
Sinun ei tarvitse näyttää kuninkaalta kun et ole kuningas.
Toisaalta mikä estää olemasta Kuningas vaikka ei sitä oikeasti ole?
Lisäksi ota huomioon mitä turhautuminen maksaa.
Määrittele sen kokonaishinta.
Jos se maksaa sinulle sen että tulet köyhäksi ja hulluksi köyhyydestä, olisiko
aika lopettaa turhautuminen ja itsensä viihdyttäminen?
Jos vaihteeksi alat viihdyttämään itse itseäsi.
Sana köyhyys, lienee ratkaisuna se mikä köyhdyttää ihmisen?
Liian suurten riskien ottaminen?
No mutta mehän alamme kuulostamaan adrenaliinikikseistä päänsä sekoittavilta psykopaateilta.
Normaali meno ei riitä, pitää keikuttaa venettä, ottaa isoja riskejä.
Vaiko köyhdyttääkö yhteiskunta meidät?
Mieti kuinka sairas on sellainen järjestelmä joka määrittelee köyhyydenkin eräänlaiseksi tavanomaisuudeksi.
Et ole 7-päivän otsikoissa ja julkkis, niin olet köyhä. Hankalaksi menee.
Köyhä on loppujen lopuksi sana ja sana muodostuu teoista.
Kukaan suomessa ei ole käyhä, täällä menee aina pakollisesti rahoja elämiseen.
Talon vuokriin, elämiskustannuksiin.
Joten osoittakaa köyhä. Jos tunnet olevasi köyhä kun ei jäänyt laskujen jälkeen varaa juhlia, niin
mikä ja kuka määrittelee sulle tuon käyhyyden käsitteen? Ne rikkaatko joilla on varaa juhlia joka päivä?
No joka tapauksessa rikkaat ja status ihmiset ovat täydellisen riippuvaisia yhteiskunnasta ja
sen pelisäännöistä ja se tukee heitä. Jos ei tukisi, yhteiskunta arvonlisäveroineen kukistuisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.