Kuka on luopio? Luopio ei ole se joka on luopunut uskosta, esim. Luuk.15.11-32 tuhlaajapoika kertomus. Joka kyllä sisältää myös henk, kohtaisen sanoman juutalaisille.
Luopio voidaan samaistaa Juudakseen, joka sydämessään luopui Herrasta Jeesuksesta, ja joka systemaattisesti päätti kavaltaa Jeesuksen.
Luopuminen on luopumista ihmisen ja Jumalan välisissä suhteissa. Luopumus merkitsee sitä, että ihminen tietoisesti sanoutuu irti uskosta ja Jumalan tahdon noudattamisesta.
Se edellyttää siis aikaisempaa Jumalan tuntemusta ja hänen hyvyytensä kokemista. Siksi luolumisen synti onkin suuri, Jes. 1:2.
VT:ssa pidetään luopumisena pääasiallisesti epäjumalanpalvelua, 5. Moos. 13; Jer. 2, mutta myös väärää jumalanpalvelua, esim. juuri Jes. 1.
UT:ssa pidetään luopumista totuudentunnosta ja Jumalan armon kokemuksesta vielä suurempana syntinä, Hepr. 10:26-29. UT opettaa, että luopuminen ei ole mahdollinen vain aloitteleville, Luuk. 8:13, vaan myös edistyneille kristityille, esim. 1. Kor. 9:27; 1. Kor. 10:12; Ilm. 2:4.
Erityisesti juuri lopun aikoina, jolloin hyvä sekä paha ovat kehittyneet huippuunsa, tapahtuu suuri luopuminen, Matt. 13:30; 2. Tess. 2:3; vrt. Matt. 24:11-12.
UT:ssakin on erotettavissa kaksi luopumisen muotoa: kääntyminen kristillisestä totuudesta juutalaisuuteen, pakanuuteen tai harhaoppeihin, Gal. 4:9; 1. Kor. 10:7, 1. Kor. 10:14; 1. Tim. 4:1, ja kääntyminen kristillisestä elämästä maailmallisuuteen ja ylpeyteen, 2. Tim. 4:10; 1. Joh. 2:15.
Kummankin juuret ovat sydämen luopumuksessa elävästä Jumalasta, Hepr. 3:12; Joh. 15:6.
Luopio ei ole vielä se joka on langennut pois armosta, mikä erheellinen käsitys poikkeukisetta on, jopa Jumalan valtakunnan työntekijöillä.
Daniel puhuu luopioista, jotka tulee täyttämään myös mittansa, koska Jumala sen niin on sanonut.
Näin ollen langenneeseen ei sovellu Hebrealaiskirjeen maininta luopioista. Ja siksi ei olisi hyvää eikä turvallista lausua sellaista kadotustuomiota niille joihin ei sovellu sana, luopio.
Mutta näyttää olevan, niin että vakaantumattomat,ts. ymmrätämättömät kääntävät Jumalan sanaa omaan ymmärryksensä mukaan, ja siksi raamattu jopa varottaa, ettei kovin moni pyrkisi opettamaan, ja sen tähden saaisivat tuomion. mitä myös Pietari mainitsee.
Pietari sanoo toisessa kirjeessään .3:15- 16, "Pitäkää pelastuksena sitä, että Herramme on kärsivällinen. Onhan rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan kirjoittanut siitä teille.
16. Hän puhuu siitä kaikissa kirjeissään*, joissa hän käsittelee näitä asioita. Niissä on tosin yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja vailla varmaa pohjaa olevat ihmiset vääntävät kieroon, kuten muitakin Raamatun kirjoituksia, tehden sen omaksi kadotuksekseen.
Siunattua kesää jokaiselle t Pertti
Luopio voidaan samaistaa Juudakseen, joka sydämessään luopui Herrasta Jeesuksesta, ja joka systemaattisesti päätti kavaltaa Jeesuksen.
Luopuminen on luopumista ihmisen ja Jumalan välisissä suhteissa. Luopumus merkitsee sitä, että ihminen tietoisesti sanoutuu irti uskosta ja Jumalan tahdon noudattamisesta.
Se edellyttää siis aikaisempaa Jumalan tuntemusta ja hänen hyvyytensä kokemista. Siksi luolumisen synti onkin suuri, Jes. 1:2.
VT:ssa pidetään luopumisena pääasiallisesti epäjumalanpalvelua, 5. Moos. 13; Jer. 2, mutta myös väärää jumalanpalvelua, esim. juuri Jes. 1.
UT:ssa pidetään luopumista totuudentunnosta ja Jumalan armon kokemuksesta vielä suurempana syntinä, Hepr. 10:26-29. UT opettaa, että luopuminen ei ole mahdollinen vain aloitteleville, Luuk. 8:13, vaan myös edistyneille kristityille, esim. 1. Kor. 9:27; 1. Kor. 10:12; Ilm. 2:4.
Erityisesti juuri lopun aikoina, jolloin hyvä sekä paha ovat kehittyneet huippuunsa, tapahtuu suuri luopuminen, Matt. 13:30; 2. Tess. 2:3; vrt. Matt. 24:11-12.
UT:ssakin on erotettavissa kaksi luopumisen muotoa: kääntyminen kristillisestä totuudesta juutalaisuuteen, pakanuuteen tai harhaoppeihin, Gal. 4:9; 1. Kor. 10:7, 1. Kor. 10:14; 1. Tim. 4:1, ja kääntyminen kristillisestä elämästä maailmallisuuteen ja ylpeyteen, 2. Tim. 4:10; 1. Joh. 2:15.
Kummankin juuret ovat sydämen luopumuksessa elävästä Jumalasta, Hepr. 3:12; Joh. 15:6.
Luopio ei ole vielä se joka on langennut pois armosta, mikä erheellinen käsitys poikkeukisetta on, jopa Jumalan valtakunnan työntekijöillä.
Daniel puhuu luopioista, jotka tulee täyttämään myös mittansa, koska Jumala sen niin on sanonut.
Näin ollen langenneeseen ei sovellu Hebrealaiskirjeen maininta luopioista. Ja siksi ei olisi hyvää eikä turvallista lausua sellaista kadotustuomiota niille joihin ei sovellu sana, luopio.
Mutta näyttää olevan, niin että vakaantumattomat,ts. ymmrätämättömät kääntävät Jumalan sanaa omaan ymmärryksensä mukaan, ja siksi raamattu jopa varottaa, ettei kovin moni pyrkisi opettamaan, ja sen tähden saaisivat tuomion. mitä myös Pietari mainitsee.
Pietari sanoo toisessa kirjeessään .3:15- 16, "Pitäkää pelastuksena sitä, että Herramme on kärsivällinen. Onhan rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan kirjoittanut siitä teille.
16. Hän puhuu siitä kaikissa kirjeissään*, joissa hän käsittelee näitä asioita. Niissä on tosin yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja vailla varmaa pohjaa olevat ihmiset vääntävät kieroon, kuten muitakin Raamatun kirjoituksia, tehden sen omaksi kadotuksekseen.
Siunattua kesää jokaiselle t Pertti
Vastaukset 1
Vanhimmat
Seitsemästi vanhurskas lankeaa, mutta nousee jälleen.
Myöskin Sana sanoo kantakaa toistenne kuormia.