tämä on monimutkainen tarina, mutta aloitetaan ns. alusta. Olin uskovainen, mutta huumeet ja alkoholi kiinnosti enemmän ja esiaviollinen seksi. Rakastuin mieheen, jonka halusin parantaa alkoholismista (sydämessäni aina tunsin katumusta esiaviollisesta seksistä ja kaikesta muusta). Mieheni petti lupauksiaan ja valehteli. Minä petin toisten miesten kanssa (v. 2001). Kaduin ja kerroin miehelle myöhemmin. Mies antoi anteeksi. En halunut olla "pettäjä".
Mutta mies valehteli suuria valeita. Hän valehteli, että hänellä on poika (vaistosin ja vannotin, että onko poikaa tosiaan, hän katsoi silmiin ja sanoi, että ON). Valehteli myös, että hän on vahingossa tappanut. Jäi tuosta poika-asiasta 5 v sitten kiinni (eli neljä v oli kerenyt valehtelemaan), annoin anteeksi. samalla "paljastu", että ei ollut ketään tappanut.
Petin miestäni (taas kerran) 2006 ja jäin kiinni, mutta itse valehtelin, että mitään ei ollut tapahtunut. Menin 2008 mieheni kanssa naimisiin ja paljastin nyt pääsiäisenä totuuden. Mieheni antoi anteeksi. Vähän aikaa sitten, ennen kuin kerroin tuosta pettämisestä, jäi kiinni, että mieheni oli valehdellut vanhempiensa ammatit ja työpaikat (annoin mennä läpi sormien).
Olin sanonut miehelleni, että en halua pettää häntä ja tämä on varmasti totta. (Ainakin miten itse sydämeni ja mieleni tunnen). Sattuneesta syystä pelkäsin, että mieheni valehtee minulle ja kysyin haluaako hän valehdella ja että onhan se varma, että hän ei valehtele.. Mieheni sanoi, että ei valehtele.
Hän oli kertonut eräästä serkustaan ja eilen kysyin siitä serkusta ja hän sanoi nimen vahingossa väärin, niin sanoin oikean nimen. Mieheni sanoi, ai häntä tarkoitit.. vaistosin, että koko juttu (oli kertonut aika paljon tarinaa tästä henkilöstä) on valetta. Kysyin mieheltäni, silmiin katsoen, että onko tätä henkilöö olemassa? Mieheni sanoi, että on (hänen äitinsäkin sanoisi, että on jos kysyisin). Vaistosin, että mieheni ei puhu totta. Nukuin yön huonosti (olin jopa suuttunut miehelle). Soitin tänään hänen äidillensä ja koko serkkua ei ole olemassakaan. Kirjoitin työstäni miehelleni, että miksi hän valehtelee? Kirjoitin myös, että saa minulle pahan olon siitä. Niin mieheni vastasi, että minulla ei ole asiaan mitään sanomista, että hän ei nai muita. Kirjoitti myös että en saa käyttää autoa (tartteisin työhöni) ja että meidän suhde on ohi.
Onko tämä oikein, että mieheni saa kohdella minua miten haluaa? nimittäin, jos kysyin miestäni takas, hän varmaan suostuisi selvittämään asian. Mutta minusta tämä menee mieheni osalta jo sairauden puolelle, että kannattaako minun alkaa enää "hoitaa" miestäni. Avioliittoa ei saisi purkaa kuin jos pettää.. mutta eikö tämä ole jo pettämistä? Siis tollasten asioiden valehtelu. Periaatteessa kukaan ei saisi naida minua Raamatun mukaan, kun olen itse "huoranut" mutta lasketaanko sitä kun en ole ollut naimisissa? Haluaisin kuitenkin joskus, jos tällainen kohta kolmekymppinen kellekään tosi uskovaiselle kelpaa, miehen? Kirjoitin miehelle vastauksen viestiin, että tallainenko sun anteeksi pyyntö on? Siihen se oikeastaan kirjoitti sen, että juttu on ohi. Hän ei tunne teoistaan katumusta. EI hän noin olisi minua kohdellut jos tuntisi. Herra auttakoot minua, minä en jaksa enää ottaa miestäni takaisin. Antakoot Jeesus minulle anteeksi.
Mutta mies valehteli suuria valeita. Hän valehteli, että hänellä on poika (vaistosin ja vannotin, että onko poikaa tosiaan, hän katsoi silmiin ja sanoi, että ON). Valehteli myös, että hän on vahingossa tappanut. Jäi tuosta poika-asiasta 5 v sitten kiinni (eli neljä v oli kerenyt valehtelemaan), annoin anteeksi. samalla "paljastu", että ei ollut ketään tappanut.
Petin miestäni (taas kerran) 2006 ja jäin kiinni, mutta itse valehtelin, että mitään ei ollut tapahtunut. Menin 2008 mieheni kanssa naimisiin ja paljastin nyt pääsiäisenä totuuden. Mieheni antoi anteeksi. Vähän aikaa sitten, ennen kuin kerroin tuosta pettämisestä, jäi kiinni, että mieheni oli valehdellut vanhempiensa ammatit ja työpaikat (annoin mennä läpi sormien).
Olin sanonut miehelleni, että en halua pettää häntä ja tämä on varmasti totta. (Ainakin miten itse sydämeni ja mieleni tunnen). Sattuneesta syystä pelkäsin, että mieheni valehtee minulle ja kysyin haluaako hän valehdella ja että onhan se varma, että hän ei valehtele.. Mieheni sanoi, että ei valehtele.
Hän oli kertonut eräästä serkustaan ja eilen kysyin siitä serkusta ja hän sanoi nimen vahingossa väärin, niin sanoin oikean nimen. Mieheni sanoi, ai häntä tarkoitit.. vaistosin, että koko juttu (oli kertonut aika paljon tarinaa tästä henkilöstä) on valetta. Kysyin mieheltäni, silmiin katsoen, että onko tätä henkilöö olemassa? Mieheni sanoi, että on (hänen äitinsäkin sanoisi, että on jos kysyisin). Vaistosin, että mieheni ei puhu totta. Nukuin yön huonosti (olin jopa suuttunut miehelle). Soitin tänään hänen äidillensä ja koko serkkua ei ole olemassakaan. Kirjoitin työstäni miehelleni, että miksi hän valehtelee? Kirjoitin myös, että saa minulle pahan olon siitä. Niin mieheni vastasi, että minulla ei ole asiaan mitään sanomista, että hän ei nai muita. Kirjoitti myös että en saa käyttää autoa (tartteisin työhöni) ja että meidän suhde on ohi.
Onko tämä oikein, että mieheni saa kohdella minua miten haluaa? nimittäin, jos kysyin miestäni takas, hän varmaan suostuisi selvittämään asian. Mutta minusta tämä menee mieheni osalta jo sairauden puolelle, että kannattaako minun alkaa enää "hoitaa" miestäni. Avioliittoa ei saisi purkaa kuin jos pettää.. mutta eikö tämä ole jo pettämistä? Siis tollasten asioiden valehtelu. Periaatteessa kukaan ei saisi naida minua Raamatun mukaan, kun olen itse "huoranut" mutta lasketaanko sitä kun en ole ollut naimisissa? Haluaisin kuitenkin joskus, jos tällainen kohta kolmekymppinen kellekään tosi uskovaiselle kelpaa, miehen? Kirjoitin miehelle vastauksen viestiin, että tallainenko sun anteeksi pyyntö on? Siihen se oikeastaan kirjoitti sen, että juttu on ohi. Hän ei tunne teoistaan katumusta. EI hän noin olisi minua kohdellut jos tuntisi. Herra auttakoot minua, minä en jaksa enää ottaa miestäni takaisin. Antakoot Jeesus minulle anteeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi ihmeessä petit miestäsi? Kirjoitit, että en tahdo ja kuitenkin teit sen? Miehesi taas valehtelee - ehkä hänkään ei tahdo tehdä sitä mutta on sairas ja valehtelee siksi.
Yrittäkää mennä vielä yhdessä jonnekin puhumaan asioistanne kolmannen osapuolen kanssa. Näette silloin asiat vähän eri tavalla ja saatte apua. Joskus erokin voi ratkaista elämään paremman suunnan, toki aina kannattaa yrittää viimeiseen saakka.
Ainahan niitä syitä löytyy. Ehkä yksinkertaisesti siksi, että minussa ei ollut naista lopettaa huonoa suhdetta. Toisen pettämisen aikana kuvioon kuului myös lapset (mies mm. uhkaili poikaa). Hän on sairas, mutta hän ei halua apua. Hän ei siis halua lähteä juttelemaankaan minnekään. Siispä mitä tässä kuuluu tehdä.
Tiedän. Rukoilkaa mun puolesta.
mun mielestä sä voit ihan hyvin purkaa avioliiton, jumala näkee tilanteen ja hänel on oma arvostelukyky eri tilanteisiin, ei siis tarvi kirjaimellisesti tuijottaa jotain lausetta raamatussa esim. mieti käsky älä tapa, ja mieti jos joku random keksii käydä sun lapses kurkkuun kiinni eikä oo muuta ku lasipullo käden ulottuvil, isket sillä tyyppii takaraivoon ja pullon särkyessä se viiltää vahingos siltä kaulavaltimon ja se kuolee siihen. jumala ei katsois tossa tilanteessa pahasti sua vaan sitä joka yritti vahingoittaa sun lasta vaikka raamatussa lukeekin että älä tapa. kaikista paras vaaka on sun omatunto sillon tiiät ootko oikeesti tarkotuksel halunnu tehä syntii vai oliks tarkotus vaan puolustautuu. miehen ja naisen suhdetta verrataan raamatussa seurakunnan ja jeesuksen suhteesen. "nainen olkoon miehelle alamainen "sanotaan raamatussa mutta pitäähän jeesuskin hyvää huolta seurakunnasta eikä valehtele tai tee väkivaltaa sille. sanoit et "kukaan ei saisi naida minua Raamatun mukaan, kun olen itse "huoranut" mut eikö ookki niin että sut on jeesuksen verellä puhistettu siinä kohtaan kun tulit uskoon ja vielä monesti sen jälkeen sitä mukaan kun syntiä teet. niin kauan kun riiput jumalan kädes kii sä oot hänen silmissä puhdas, niinku psalmissa sanotaan "vaikka syntini olisi veriruskeat, lumen valkoisiksi ne tulevat.." ja jos ja kun jossain vaiheessa aloitat uuden suhteen, muista kantaa se suhde jumalan käteen rukouksin niin siinä on siunaus. meilläkin jumala on luvannu pitää huolen perheestä ja tuntuu et aina ku ruoka joltain osin alkaa loppuu ni joku soittaa ja kysyy tullaanko hakee perunoi yms ja me ollaan vaan riiputtu jumalas.. muista että jumala ei oo rankaisija ja orjapiiskuri vaan rakastava ja hellä ja täysin sun puolella ja hän elää ja itkee sun mukana ja iloitsee kun sulla on hyvä olo.. ja koko ajan läsnä ja sinussa pyhän hengen kautta vaik et oliskaa saanu pyhän hengen kastetta ja puhunu kielil ja profetoinu yms.. hän on sinussa niin kauan ku pidät häntä sun henk koht. pelastajana. siunausta sulle:)
Minä kehottaisin sua, että nyt tekisit elämässäsi selkeän päätöksen sun ja Jumalan välillä, että mihin tärkeysjärjestykseen elämäsi asiat laitat. Tai jotenkin mä kehoittaisin, että toisit nuo kaikki asiat vain Jumalan eteen ja aloittaisit kaiken täysin puhtaalta pöydältä Jeesuksen kanssa. Laittaisit Jumalan ensimmäiselle sijalle elämässäsi, sanoisit Hänelle, että tahdot seurata Häntä ja kysyt Häneltä neuvoa, kuinka toimia. Ja mun mielestä sun ois hyvä myös mennä seurakuntaan, pyytää Jumalaa johdattamaan joku uskova ystävä kulkemaan rinnallasi, ja kaikki kyllä lähtee menemään tästä eteenpäin.
Minusta nyt on tässä tilanteessa toissijainen kysymys, erotako vai ei, ja mitä tehdä miehesi kanssa. Ensin anna Jumalan eheyttää Hänen ja sinun välistä suhdetta ja Jeesus kyllä puhuu ja vahvistaa Raamatun sanan, kuinka toimia.
Mä oon uskossa olon myötä huomannut, että vaikka joutuisi keskelle mieletöntä sekamelskaa niin Jumalalla on yleensä todella hyviä ratkaisuja ja ihmeellisiä ulospääsyjä ongelmatilanteista, joita ei edes tajua. Tarttee vain jotenkin laittaa se kaikki muu syrjään, ja pyytää Jumalaa ilmoittamaan oma tahtonsa ja kertoa Hänelle, että haluaa laittaa sen ensisijalle.
ilmoittaisi omaa tahtoaan, en usko että Hän haluaa, että elän sellaisessa suhteessa joka tappaa minut (henkisesti). Tiedän, että Jumala tietää, että olisin halunut muuttua pettämisasiassa (Jumalahan meidän sydämet tuntee paremmin kuin me itse!). Mutta Hän näkee myös, että mieheni ei olisi halunut muuttua omassa asiassaan (valehtelussa). Se rikkoo ihmisen. Ei tiedä mikä on totta mikä ei. Millään ei ole merkitystä (siis mun mies sanoi noin). Valehtelu ei alkanut minusta (eli mies valehteli ennen minua). Mutta mies syyllistää minua siitäkin! Sanoo, koska olen pettänyt millään ei ole merkitystä! Tarkoitan siis jos hän ei olisi jäänyt tuosta tuoreesta valheesta kiinni, kaikki olisi jatkanut ennallaan. Mutta hän jäi ja hän ei sanallakaan viittaa anteeksipyytöön, ei, pelkästään syyllistää.
mä oon ihan samaa mieltä siitä että mielummin jumala haluaa että lopetat suhteen kuin että Hän joutuisi jatkuvasti näkemään sun kärsimystä ja takkuamista ton asian kanssa. sä oot jumalalle tosi rakas ja Häntä sattuu kun Hänen lapsensa kärsii. raamatun laki on ihmistä varten, ei siis ihmistä lakia varten(tämäkin raamatussa ilmoitettu parissa kohdassa) Tärkeintä nyt on vaan pistää toivo ja luottamus jumalaan ja Hän järjestää asiat ajallaan. muistan sua rukouksin:)