Kaikki on saanut alkunsa Jumalasta ja hänen eteensä myös jokainen luotu ihminen joutuu kuollessaan. Silloin punnitaan ihmisen vaellus ja kysytään onko suhde Jeesukseen kunnossa. Jumalan edestä ei kukaan voi paeta ja kaikki tulee ilmi aivan jokainen sydämen ajatus mukaan lukien. Siinä vaiheessa kun on kaikkivaltiaan Jumalan edessä ei auta muu kuin usko ja syntien anteeksianto Jeesuksen kautta ja nuhteeton oma vaellus, armoa ei näet voi vetää synnin peitoksi, vaan täytyy olla pyrkimys pyhityksen jotta olisi Jumalalle otollinen. Kaikki palaa sinne mistä se on saanut alkunsa. Toisille kuoleman hetki on vapahduksen paikka kaikesta maallisesti vaivasta ja kärsimyksestä, heillä on omantunnon rauha ja usko Jeesukseen, he ovat antaneet muille anteeksi ja saavat itse Jumalalta täydellisen anteeksiannon Jeesuksen kautta. Toisille tuo hetki on tuomion ja ahdistuksen hetki, he tietävät että ovat menettäneet kalliin armon aikansa eivätkä ole eläneet Jumalisesti ja oikeamielisesti he saavat tuomionsa ja joutuvat ikuisesti eroon Jumalasta ja hänen kirkkaudestaan, he ovat kuunnelleet elämänsä aikana ennemmin perkeleen ääntä kuin Jeeseuksen ääntä ja monet ovat teoillaan kieltäneet oman pelastuksensa ja tulevat kadotetuiksi. Jumalan tahto on että kaikki ihmiset tulisivat armahdetuiksi, mutta kun Jumala ei vapaata tahtoa eikä ihmistä pakota mihinkään hän vain kutsuu ja antaa alun uskossa kasvulle. Kaikki me riipumme loppujen lopuksi Jeesuksen armon varassa, mutta jos taivaaseen ja ikikunniaan mielesi tekee ja haluat rauhan Jumalan kanssa täytyy myös vaelluksesi olla sen mukaista. Nämä asiat kannattaa ottaa tosissaan sillä ne sanelevat sen kummalle puolelle sinä juodut kun kuolemasi hetki tulee. Ja kaikkihan me joudumme kuolemalla kuolemaan kerran.
Mihin Kaikki Päättyy
Elät Vain Hetkisen
3167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huomasin, ettei tähän mennessä, kun klo on20:14, vielä kukaan ole vastinetta kirjitukseesi saanut aikaseksi, niin päätin uskaltautua sanomaan sanaseni Raamattuun vedoten.
**Ja kaikkihan me joudumme kuolemalla kuolemaan kerran.**
Aloitan tuosta lauseesta. Se EI pidä, Raamatun mukaan, paikkaansa. Ne, jotka ovat Kristuksen ottaneet kerran elämänsä Herraksi, EIVÄT 'kuole'.
Joh.11:26
"Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. uskotko sen?"
Tuon Jeesus sanoi Martalle. Uskon mieluummin Jeesusta kuin sinua.
Seuraavaksi:
***Siinä vaiheessa kun on kaikkivaltiaan Jumalan edessä ei auta muu kuin usko ja syntien anteeksianto Jeesuksen kautta ja nuhteeton oma vaellus, armoa ei näet voi vetää synnin peitoksi, vaan täytyy olla pyrkimys pyhityksen jotta olisi Jumalalle otollinen. ***
Tarkoitat kai, ettei auta muu kuin, että on kerran 'erotettu/pyhitetty Jeesukselle. Kyllä armolla on suuri osuus elämässämme. Tiedämme jokainen, ettemme omassa voimassamme pysty nuhteettomasti elämään, vaan Pyhä Henki on meidän voimamme ja varustuksemme. Olemme lankeevaisia taivaaseen asti, mutta armosta saamme lankeemuksemme anteeksi ja uuden alun.
PYHIÄ, sanan varsinaisessa merkityksessä, olemme vasta taivaassa.
uskovaiset kyllä saavat taivaansa ja kenties jonkinlaisen jumalankin jeesuksineen.
Minun taivaani on jumala ja jeesusvapaata vyöhykettä, täydellisen autuuden ja levon kenttä.
Eräänlaisia neuvostoja -jotkut puhuvat "karman herroista"- siellä kuitenkin on.
Ajatus siitä että fyysinen kuolema on kaiken loppu, perustuu ihmisen kyvyttömyyteen tuntea ikuista jatkuvuutta. Polaarisessa maailmassamme synnytään ja kuollaan, siksi emme voi tajuta ykseyden ikuista jatkuvuutta. Järki on sokaissut ja tehnyt ihmisestä itsensä alamaisen.