Ihan itsesi takia: Lopeta työt kokonaan ja vähennä kuluttaminen minimiin.
Kuluttamisella pääsääntöisesti yritetään tuottaa ainoastaan keinotekoista mielihyvää työelämän tuottaman pahoinvoinnin kompensoimiseksi. Ja kaatokännit vielä päälle, niin jo taas jaksaa painaa pitkää päivää.
Mitä vähemmän kulutat, sitä vähemmän tarvitset ansiotyön tuottamaa taloudellista korvausta kalliista ajastasi. Mitä vähemmän teet töitä, sitä enemmän voit keskittyä niihin asioihin, jotka elämässäsi ovat oikeasti tärkeitä, kuten ihmissuhteisiin, itsensä kehittämiseen ja harrastuksiin.
Ja luonto kiittää.
Jos eläke on ihmisen parasta aikaa, niin miksi työttömyys ei olisi, työttömällähän ei ole muuta kuin aikaa ja vapaus tehdä mitä haluaa. Pienempikin raha riittää, kunhan osaa etsiä onnea oikeista asoista. Miksi tuhlata parhaat vuotensa töissä ja 65-vuotiaana päästä eläkkeelle ihmisraatona, ehkä 15 elinvuotta jäljellä, "ansaittua lomaa". Sitä ennen on polttanut itsensä loppuun.
Kuluttamisella pääsääntöisesti yritetään tuottaa ainoastaan keinotekoista mielihyvää työelämän tuottaman pahoinvoinnin kompensoimiseksi. Ja kaatokännit vielä päälle, niin jo taas jaksaa painaa pitkää päivää.
Mitä vähemmän kulutat, sitä vähemmän tarvitset ansiotyön tuottamaa taloudellista korvausta kalliista ajastasi. Mitä vähemmän teet töitä, sitä enemmän voit keskittyä niihin asioihin, jotka elämässäsi ovat oikeasti tärkeitä, kuten ihmissuhteisiin, itsensä kehittämiseen ja harrastuksiin.
Ja luonto kiittää.
Jos eläke on ihmisen parasta aikaa, niin miksi työttömyys ei olisi, työttömällähän ei ole muuta kuin aikaa ja vapaus tehdä mitä haluaa. Pienempikin raha riittää, kunhan osaa etsiä onnea oikeista asoista. Miksi tuhlata parhaat vuotensa töissä ja 65-vuotiaana päästä eläkkeelle ihmisraatona, ehkä 15 elinvuotta jäljellä, "ansaittua lomaa". Sitä ennen on polttanut itsensä loppuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkö tiedä, että kukaan ei halua olla köyhän ystävä, ellei toinen köyhä, mutta siitäkään, kun ei kokemusta ole, en voi sanoa, että olisiko ystävyys mahdollista ilman samanlaisia kiinnostuksen kohteita jne. Oikeat eläkkeellä olijat ovat jo kantaneet oman kuormansa yhteisen hyvän jakamiseksi, ja siis ovat ANSAINNEET jäädä eläkkeelle. Ja sitten varhain sairastuneet, jotka ovat jääneet työkyvyttömyyseläkkeelle, niin heilläkään ei tulotasosta johtuen mene hyvin, kun vaikka aikaa on, niin rahaa ei ole toteuttaa juuri minkäänlaisia harrastuksia. Raamatun Jumalaan, kun uskon, niin sieltä löytyy myös opetus, että joka ei työtä halua tehdä, ei pidä leipääkään syömän. Ja, joka kuuntelee mitä Jumala haluaa ihmisen tekevän, niin parhaat ohjeet löytyy Raamatusta!
Jättikö Jeesus ketään leivättä, vaikka ei ollutkaan elänyt parhaalla mahdollisella tavalla? Ei jättänyt. Joten mistä otit opetuksesi?
Jäin puoli vuotta sitten työttömäksi ja täytyy tunnustaa, että elän nyt parasta aikaa moneen vuoteen! Tulen vähällä rahalla toimeen ja keskityn tosiaan niihin tärkeisiin ihmissuhteisiin, liikuntaan ja muihin harrastuksiin. Päästyäni oravanpyörästä edes hetkeksi eroon, yötkin nukun tosi hyvin moneen vuoteen. Jossain vaiheessa haluan kyllä töihinkin, mutta nyt taantuman aikana joka paikkaan hirveästi hakijoita, etten ole edes haastatteluun päässyt. Haen töitä kuitenkin koko ajan, mutta 51 v. ikä voi olla liikaa työnantajalle.
Tilanne, missä Jeesus jakaa leipää tuhansille kuulijoilleen, ei ollut työntekemisen johdosta saatua palkkaa, vaan ihmiset olivat kokoontuneet kuulemaan Hänen opetuksiaan, ja kun aikaa vierähtikin enemmän kuin tovi, niin ihmiset tulivat jo nälkäisiksi, ja ei ollut evästä mukana, niin Jeesus halusi antaa heille myös evästä ruumiin nälän poistoon, tämän henkisen nälän tyrehdyttämisen ohella. Emmehän me vierailulle mennessämme ole valmiit työtä tekemään, vaan, että saisimme levähtää, ja jakaa hyviä hetkiä toistemme kanssa. Ja kuitenkin saamme kahvitella isäntäväen kustannuksella, työtä tekemättä. Ei lahjojen antaminen ole palkanmaksua, ja siis saamme edelleen antaa almuja niitä anoville. Mutta mihin ne anojat on hävinneet keskuudestamme? No, soskunasiakkaiksi ne on tyrkätty, kun ei niitä hyvinvoivien joukossa haluta nähdä! Että pöyhkeiden sosiaalitanttojen luota joudutaan hakemaan vähät roposet, joilla saa jatkaa huonovointista elämää. Eihän nyt kukaan haluaisi oikeasti tälläisistä paikoista ropoja haeskella, mutta se on nyt meidän huono-osaisten osaksi saatettu.
Työttömyyden alussa työttömällä onkin vielä usein esimerkiksi säästöjä, toimivat kodinkoneet ja kelvollista vaatetta. Jos on myös monta vuotta saanut käydä erilaisissa riennoissa, jotka säännölliset tulot ovat mahdollistaneet, voi rauhallinen kotielämä tuntua mukavalta vaihtelulta. Moni saa myös ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, millä usein tulee ihan mukavasti toimeen, kun työssäkäyntikulut jäävät pois.
Työttömyyden pitkittyessä tilanne voi olla ihan eri. Kotiin rajoittunut elämä alkaa ahdistaa, muttei ole ehkä varaa lähteä minnekään, koska saa enää peruspäivärahaa. Ystäväpiirikin voi sen takia supistua. Kodinkoneita alkaa hajota, vaatteet ovat kuluneet. Alkaa masentaa ja verottaa terveyttäkin, jos yrityksistään huolimatta ei saa töitä. Sitten masentuneena ja huonolla terveydellä on entistä toivottomampi yrittää saada töitä, varsinkin jos on jo ikää. Elämä voi alkaa kokonaisuudessaan tuntua näköalattomalta, ulospääsyä ei enää näy.
Sain taannoin työttömyyden jälkeen kokopäiväisen työpätkän työpaikkaan, jossa monet olivat olleet pitkään työelämässä ja ansaitsivat melko hyvin. Heidän elämäänsä hallitsivat työn lisäksi muun muassa shoppailu ja matkustelu. Ajattelin silloin, että silloisille työkavereilleni olisi monella tapaa tehnyt hyvää olla hetki työttöminä. Silloin he ymmärtäisivät elämää vähän laajemmin ja toisaalta saisivat hetken hengähdystauon kiireisestä elämästään. Kun on kiire vain tehdä töitä ja kuluttaa, jää moni muu asia vähemmälle huomiolle.