Mitä ihmettä teemme?

Suurin ongelma tuossa on se, että potilaalla ei ole sairaudentuntoa eikä häntä saa hoitoon eikä tutkimuksiin. Onneksi on olemassa kotisairaanhoito, jolle tuollaiset tapaukset ovat tuttuja.
Kutsu dementiaan perehtynyt kotisairaanhoitaja tai mieluimmin lääkäri kotikäynnille, kun ethän sinä kuitenkaan häntä vastaanotolle saa. Vaadi muistitestit ja todistukset, ja hae edunvalvonta. Sinä tai sisaresi voitte silloin hoitaa hänen raha-asiansa eikä kotona tarvitse pitää ylimääräistä käteistä. Se vähentää kovasti rahahuolia.

Tutkimusten perusteella on mahdollista saada myös asianmukainen lääkitys, joka saattaa hyvinkin helpottaa elämää. Ei kai hänen tarvitse kotoaan mihinkään lähteä, kunhan muuten tulee toimeen, ei unohda levyjä päälle, ei karkaile ja muistaa syödä, nukkua ja käydä vessassa.

Dementiaa, pittäisi saada äitisi lääkäriin ja tutkimuksiin minkä laatuinen dementia on kyseessä, mitä pikimmin sen parempi, voisi jopa saada lääkkeetkin.

Omasta kokemuksesta tiedän, että omaisilla on hätä ja omasta mielestäni juuri nuo alku vaikeudet olivat pahimmat, juuri kun hän itse luulee olevansa älyissään, kaikki muut ovat varkaita, tai hukanneet muuten tavaroita, käyneet poissa ollessaan kotona vaihtamassa tavaroitten paikkaa ym ym ym...

Olin äitini omaishoitajana n. 10v. ja tiedän monet vaiheet jotka kuului tähän aikaan.
Minä sain äitini kuitenkin ihan hyvin lääkäriin ja jatkotutkimuksiin, äiti on ollut hyvin luottava minun, joten siltä osin on ollut "helppoakin" mutta raskasta, hyvin raskasta ajoittain, kun harhat ja karkailutkin tulivat kuvioon mukaan.

Tässä vaiheessa on hyvä hankkia teidän turvalaitteita, turvapuhelin, hellavahti ja ehkä myöhemmin myös ovihälytin, näitä kyllä saa kunnan kotipalvelukeskuksesta.

Meillä oli vaikeeta äidin alkuun hyväksyä nämä laitteet, esim. turvapuhelinta ei koskaan avun tarvitessa osannut käyttää, kaatumisia oli useitakin, mutta ei äly pelannut että olisi painanut ranneketta.
Loppuajalla otin sulakkeen hella/uunista pois, kun hellavahti oli kaikesta huolimatta mielestäni epävarma:(

Äiti asui kotona viime talveen, mutta talvella sattui ikävä juttu, aamu viideltä äidin naapuri soitti, että äiti on istumassa rappusilla yövaatteissaan (-8 astetta pakkasta) ovihälytin teki tepposet, ei ollut hälytystä antanut...
Hengenlähtö oli lähellä, siis aivan hilkulla, jos olisi ollut vähäkään enempi pakkasta, tai hetkeäkään kauemmin aikaa istunut siinä, olisi noutaja tullut:(

Äiti oli ollut palvelutalo jonossa jo yli kolme vuotta, mutta eivät olleet kiirettä pitäneet antaa hoitopaikkaa, kun minä olin om. hoitajana hänelle.
Nyt minä pidin kiinni siitä, että en enää ota äitiä kotiin, äidin paikka on hoitolaitos, näin piti ensin käydä ennenkuin mitään tapahtuu ja paikka annetaan.

Äiti sai paikan nyt keväällä, siihen asti hän oli vuodeosastolla.

Kovin helpottunut olo minulla, niin rakas kuin äiti onkin ja olen kiitollinen siitä, että sain hoitaa äitiäni nämä vuodet, mutta nyt äiti on hyvässä hoidossa ja käyn hänen luonaan lähes joka päivä nytkin, ulkoilemassa käydään yms.

Kun käytte tutkimuksissa, siellä kyllä dementia hoitaja antaa hyvät neuvot ja ohjeet, nyt kun vaan pääset sinne asiat rupee hoitumaan, tsemppiä matkaan!