Olen ollu uskossa koko elämäni, olen nyt 19 vuotta ja kohta puoli vuotta seurustellut maailman ihanimman miehen kanssa -joka ei kuitenkaan ole uskossa.
Ongelmana on se, että emme ole koskaan puhuneet uskosta ja uskonnoista sen enempää, kuin että olen saanut selville, että poikaystäväni ei ole uskossa. Luulen hänen tietävän, että uskon (olen kertonut nuorempana olevani aktiivinen seurakunnassa), mutta en usko hänen tietävän, kuinka vakavissani asian kanssa olen. Olen monesti miettinyt miten asian hänelle ilmaisisin, missä ja milloin. Monesti olen meinannut aloittaa keskustelun, mutta jotenkin aihe on kääntynyt muualle...
Olen rukoillut apua ja sanoja Jumalalta, mutta pelkään poikaystäväni reaktiota, vaikka oikeastaan tiedän jo, ettei pelättävää ole. Kyllä hänen on hyväksyttävä vakaumukseni aivan kuten minä hänen.
Miten saan poikaystävälleni selitettyä, että rakastan häntä, mutta silti rakastan Jeesusta enemmän, koska Jeesus on ykkösasia elämässäni. En myöskään halua tuputtaa uskoa hänelle, vaikka tietenkin toivoisin hänenkin olevan uskossa..
Miten ylipäätänsä, voiko suhde toimia jos toinen on uskossa ja toinen ei? Tietysti kaikki on yksilökohtaista mutta minua on mietityttänyt asia jo jonkun aikaa.. Pitäänkö minun vain odottaa oikeanlaista "hetkeä" asian kertomiseen vai kannattaako se ottaa puheeksi mahdollisimman nopeasti?
En tiedä miksi teen tästä niin vaikeaa, ei uskosta puhuminen ole ennen minulle näin iso ongelma ollut...
Ongelmana on se, että emme ole koskaan puhuneet uskosta ja uskonnoista sen enempää, kuin että olen saanut selville, että poikaystäväni ei ole uskossa. Luulen hänen tietävän, että uskon (olen kertonut nuorempana olevani aktiivinen seurakunnassa), mutta en usko hänen tietävän, kuinka vakavissani asian kanssa olen. Olen monesti miettinyt miten asian hänelle ilmaisisin, missä ja milloin. Monesti olen meinannut aloittaa keskustelun, mutta jotenkin aihe on kääntynyt muualle...
Olen rukoillut apua ja sanoja Jumalalta, mutta pelkään poikaystäväni reaktiota, vaikka oikeastaan tiedän jo, ettei pelättävää ole. Kyllä hänen on hyväksyttävä vakaumukseni aivan kuten minä hänen.
Miten saan poikaystävälleni selitettyä, että rakastan häntä, mutta silti rakastan Jeesusta enemmän, koska Jeesus on ykkösasia elämässäni. En myöskään halua tuputtaa uskoa hänelle, vaikka tietenkin toivoisin hänenkin olevan uskossa..
Miten ylipäätänsä, voiko suhde toimia jos toinen on uskossa ja toinen ei? Tietysti kaikki on yksilökohtaista mutta minua on mietityttänyt asia jo jonkun aikaa.. Pitäänkö minun vain odottaa oikeanlaista "hetkeä" asian kertomiseen vai kannattaako se ottaa puheeksi mahdollisimman nopeasti?
En tiedä miksi teen tästä niin vaikeaa, ei uskosta puhuminen ole ennen minulle näin iso ongelma ollut...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi turvaudut ihmisten apuun, jos kerran olet uskossa?
Kristushan opetti ihmisiä turvautumaan taivaallisen Isään kaikessa tai itseensä.