Päivämiehen pääkirjoituksessa on virhe.
Tämä virhe kuuluu näin:
" Jumala antoi ihmiselle kuolemattoman sielun ja tarkoitti..."
Kaikkihan muistaa nämä kuuluisat sanat, kun ensimmäinen ihminen luotiin, jotka kuuluu näin:
" Ja Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu!"
Sanat eivät kuulu näin: "Ja Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa
elämän hengen ja niin ihmisestä tuli kuolematon sielu!"
Raamatussa ei ole ainuttakaan kohtaa, jossa sanottaisiin ihmisellä olevan kuolemattoman sielun, mutta siitä huolimatta seurapuhujat ahkerasti viljelevät saarnoissaan tätä termiä kuolematon sielu.
Ja eikä kukaan ole minulle tähän päivään asti pystynyt selittämään tätä asiaa. Ainoa, mitä kysyttäessä tästä olen saanut vastauksena, on: "Sinä et ole oikealla tavalla uskomassa!"
Minulle on kyllä ihan se ja sama, onko ihmisellä kuolematon sielu, sillä ei ole minun elämälleni merkitystä, mutta se kalskahtaa aina pahasti korvaan seurapenkissä ja päivämiehen teksteissä.
Kyllähän minä sen ymmärrän, että jos oppia kuolemattomaan sieluun ei olisi, niin lestadiolaiselta uskolta katovaisi pohja pois samoinkuin monelta muultakin uskonnolta.
Raamatusta kyllä löytää tukea väitteelle kuin väitteelle, kun vain osaa hakea.
Mutta tukea kuolemattomalle sielulle ei ole.
Jos sielu olisi kuolematon, sen ei tarvitsisi koskaan syntyäkkään. Tämä sielun kuolemattomuus oppi on läheistä intian budhalaisuudelle, jossa sielun uskotaan erkanevan ruumiista ja jatkavan elämää jossakin toisessa syntyvässä ihmisessä tai peräti lehmässä, joka siksi on pyhä eläin.
Huomaa, että kun Jumala puhalsi elottomaan ruumiiseen elämän hengen, vasta sitten ruumiista tuli elävä sielu.
Kun elämän henki ruumiista joskus lähtee, lähtee sielukin, joka on vain käsite, ei mikään erillinen olio.
Tässä yksi lapsellinen esimerkki sielusta:
Minulla on kasa lautoja ja nauloja, kaksi erillistä komponenttia.
Kun yhdistän laudat ja naulat, syntyy kolmas käsite, laatikko.
Et voi vastata, mistä se laatikko tuli, se tuli yhdistämällä kaksi komponettia, naulat ja laudat.
Kun puran laatikon, se häviää, mutta jäljelle jää naulat ja laudat.
Samoin on laita ihmisen. Ihminen koostuu biologisista aineista, elämän hengestä sähkövirtauksista ja sieusta, joka on samaa kuin olla elossa.
Et voi sanoa, missä vaiheessa sielu yhdistyy syntyvään lapseen. Voit leikkiä mielikuvilla, että sielu syntyy munasolun hedelmöityessä.
Mistä sielu sitten tulee uuteen yksilöön. Sen täytyy olla uskovaisten mukaan tullut taivaasta, koska monissa virsissä kuvataan, miten tullut olet taivahasta ja taivaaseen käy matkamme.
Mutta samapa tuo, vaikka uskoisitkin näin.
Kuolematonta ruumista ei ainakaan ole, mutta sielun täytyy kyllä vaeltaa sielun kuolemattomuusopin mukaisesti.
Kun kuolet, sä uskot, että sielusi lentää tähtiin. Jos et usko, niin silloinhan sielusi harhailee täällä maapallolla odottaen, milloin pääsisi yhdistymään taas ruumiiseesi, joka nousisi joskus ylös.
Mutta huomautan, että ennenkuin ruumiisi nousee ylös,sielun täytyy yhdistyä ruumiiseesi jo haudassa.
Melkoista ajatusleikkiä vai mitä?
Tämä virhe kuuluu näin:
" Jumala antoi ihmiselle kuolemattoman sielun ja tarkoitti..."
Kaikkihan muistaa nämä kuuluisat sanat, kun ensimmäinen ihminen luotiin, jotka kuuluu näin:
" Ja Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu!"
Sanat eivät kuulu näin: "Ja Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa
elämän hengen ja niin ihmisestä tuli kuolematon sielu!"
Raamatussa ei ole ainuttakaan kohtaa, jossa sanottaisiin ihmisellä olevan kuolemattoman sielun, mutta siitä huolimatta seurapuhujat ahkerasti viljelevät saarnoissaan tätä termiä kuolematon sielu.
Ja eikä kukaan ole minulle tähän päivään asti pystynyt selittämään tätä asiaa. Ainoa, mitä kysyttäessä tästä olen saanut vastauksena, on: "Sinä et ole oikealla tavalla uskomassa!"
Minulle on kyllä ihan se ja sama, onko ihmisellä kuolematon sielu, sillä ei ole minun elämälleni merkitystä, mutta se kalskahtaa aina pahasti korvaan seurapenkissä ja päivämiehen teksteissä.
Kyllähän minä sen ymmärrän, että jos oppia kuolemattomaan sieluun ei olisi, niin lestadiolaiselta uskolta katovaisi pohja pois samoinkuin monelta muultakin uskonnolta.
Raamatusta kyllä löytää tukea väitteelle kuin väitteelle, kun vain osaa hakea.
Mutta tukea kuolemattomalle sielulle ei ole.
Jos sielu olisi kuolematon, sen ei tarvitsisi koskaan syntyäkkään. Tämä sielun kuolemattomuus oppi on läheistä intian budhalaisuudelle, jossa sielun uskotaan erkanevan ruumiista ja jatkavan elämää jossakin toisessa syntyvässä ihmisessä tai peräti lehmässä, joka siksi on pyhä eläin.
Huomaa, että kun Jumala puhalsi elottomaan ruumiiseen elämän hengen, vasta sitten ruumiista tuli elävä sielu.
Kun elämän henki ruumiista joskus lähtee, lähtee sielukin, joka on vain käsite, ei mikään erillinen olio.
Tässä yksi lapsellinen esimerkki sielusta:
Minulla on kasa lautoja ja nauloja, kaksi erillistä komponenttia.
Kun yhdistän laudat ja naulat, syntyy kolmas käsite, laatikko.
Et voi vastata, mistä se laatikko tuli, se tuli yhdistämällä kaksi komponettia, naulat ja laudat.
Kun puran laatikon, se häviää, mutta jäljelle jää naulat ja laudat.
Samoin on laita ihmisen. Ihminen koostuu biologisista aineista, elämän hengestä sähkövirtauksista ja sieusta, joka on samaa kuin olla elossa.
Et voi sanoa, missä vaiheessa sielu yhdistyy syntyvään lapseen. Voit leikkiä mielikuvilla, että sielu syntyy munasolun hedelmöityessä.
Mistä sielu sitten tulee uuteen yksilöön. Sen täytyy olla uskovaisten mukaan tullut taivaasta, koska monissa virsissä kuvataan, miten tullut olet taivahasta ja taivaaseen käy matkamme.
Mutta samapa tuo, vaikka uskoisitkin näin.
Kuolematonta ruumista ei ainakaan ole, mutta sielun täytyy kyllä vaeltaa sielun kuolemattomuusopin mukaisesti.
Kun kuolet, sä uskot, että sielusi lentää tähtiin. Jos et usko, niin silloinhan sielusi harhailee täällä maapallolla odottaen, milloin pääsisi yhdistymään taas ruumiiseesi, joka nousisi joskus ylös.
Mutta huomautan, että ennenkuin ruumiisi nousee ylös,sielun täytyy yhdistyä ruumiiseesi jo haudassa.
Melkoista ajatusleikkiä vai mitä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielenkiintoinen havainto. Panee kyllä miettimään, vaikka tällaisilla asioilla ei uskovainen saisi alkaa järkeilemään.
Mistä tosiaan tuli Aadamille sielu, vai syntyikö se vasta sillä hetkellä.
Voi niitä sieluparkoja, joiden piti ilman omaa tahtoaan lähteä taivaan ihanuuksista tänne maailmaan johonkin syntiseen ihmiseen, joka ei perikkään iankaikkista elämää.
Sieluparka joutuu syyttään helvettiin, vaikka se oli ruumiin vika, että teki syntiä.
Aivan mahdoton käsite tämä sielu juttu kyllä on.
Mutta jos sielu onkin vain samanlainen käsite kuin Isä. Poika ja Pyhä-Henki, eli ne ovat sama käsite, ei voi olla isää ilman poikaa, eikä sielua ilman ruumista.
Olis kyllä aivan hullua, että sieluja lähetetään taivaasta syntymään ihmisten ruumiisiin ja ne voivat ruumiin takia menettää taivasosuutensa.
Eivät siis pääsisi koskaan lentämään takaisin taivaisiin, kun se syntinen ruumis ei tehnyt sitä parannusta.
Päivämiehen pääkirjoituksessa ei ole virhettä niin kuin väitit. Virhe on sinun omassa tekstissäsi, ajattelussasi ja raamatuntuntemuksessasi.
Pyhä Henki ja Raamattu opettavat kiistattomasti, että ihmisellä on kuolematon sielu. Tutkikaa Raamattuja – – ne todistavat minusta, sanoi Jeesus. (Joh. 5:39). Tämän neuvon annan sinulle, Päivämiehen pääkirjoitusta epäilevä.
Joh:11:25–26: "Jeesus sanoi: ’Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.’"
Joh. 6:4 Jeesus sanoo: "Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
Ja Joh. 6:40: "Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
1. Tim. 6:12: "Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä."
1. Joh. 5:13: "Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä."
Ja sitten jykevää tekstiä Hesekielin kirjasta, josta voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.
Hesekiel 18:
"4 Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.
5 Jos joku on hurskas, joka oikein ja hyvin tekee;
- -
9 Joka minun säätyini jälkeen vaeltaa, ja minun oikeuteni pitää, niin että hän todesta sen jälkeen tekee; se on hurskas mies, hänen pitää totisesti saaman elää, sanoo Herra, Herra.
10 Mutta jos hän pojan siittää, ja se tulee murhaajaksi, joka verta vuodattaa, eli tekee jonkun näistä kappaleista.
11 Ja ei yhtään niistä muista kappaleista tee; mutta syö myös vuorilla, ja saastuttaa lähimmäisensä emännän;
12 Tekee köyhille ja vaivaisille vahinkoa, ottaa jotain väkivallalla, ei anna panttia jälleen ja nostaa silmänsä epäjumalain puoleen, jolla hän kauhistuksen tekee,
13 Antaa kasvulle, ottaa voittoa: pitäisikö hänen elämän? Ei hänen pidä elämän; mutta että hän senkaltaisen kauhistuksen tehnyt on, niin hänen pitää totisesti kuoleman, hänen verensä pitää hänen päällänsä oleman.
14 Mutta jos hän pojan siittää, joka kaikki näkee, isänsä synnit jotka hän tehnyt on; ja hän pelkää, ja ei tee niin;
15 Ei syö vuorilla, ei silmäinsä nosta Israelin huoneen epäjumalain puoleen, ei saastuta lähimmäisensä emäntää;
16 Ei tee kenellekään vahinkoa, ei pidä panttia tykönänsä, ei mitään ota vääryydellä; jakaa leipänsä isoovaisille, ja vaatettaa alastoman;
17 Ei vaivaisille tee vääryyttä, ei ota korkoa eikä voittoa, mutta pitää minun oikeuteni, ja elää minun säätyini jälkeen: ei hänen pidä kuoleman isäinsä pahan teon tähden, vaan totisesti elämän.
18 Mutta hänen isänsä, joka paljon väkivaltaa ja suurta vääryyttä tehnyt on veljeänsä vastaan, ja kansansa seassa tehnyt on sitä mikä ei kelpaa, katso, hänen pitää kuoleman pahan tekonsa tähden.
19 Niin te sanotte: miksi ei pojan pidä kantaman isänsä pahaa tekoa? että hän on tehnyt oikein ja hyvin, pitänyt ja tehnyt kaikki minun säätyni, niin hän saa totisesti elää.
20 Sillä se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman; ei pojan pidä kantaman isänsä syntiä, eikä isän pojan syntiä; mutta vanhurskaan vanhurskaus pitää hänen itse päällänsä oleman, ja väärän pahuus pitää hänen päällänsä oleman.
21 Mutta jos jumalatoin kääntyy kaikista synneistänsä, joita hän tehnyt on, ja pitää kaikki minun säätyni, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman.
22 Kaikkia hänen ylitsekäymisiänsä, joita hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hän saa elää vanhurskauden tähden, jonka hän tehnyt on.
23 Luuletkos, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, ja ei paljo enempi, että hän palajaa teistänsä, ja saa elää?
24 Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestansa, ja tekee pahaa, ja elää kaiken sen kauhistuksen jälkeen, jonka jumalatoin tekee: pitäiskö hänen saaman elää? Ja tosin kaikkea hänen vanhurskauttansa, jota hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen pitää kuoleman ylitsekäymistensä ja synteinsä tähden, joita hän tehnyt on.
25 Ja vielä sitte te sanotte: ei Herra tee oikein. Niin kuulkaat nyt, te Israelin huoneesta: eikö minulla oikeus ole, ja teillä vääryys?
26 Kuin vanhurskas kääntyy vanhurskaudestansa, ja tekee pahaa, niin hänen pitää kuoleman; mutta hänen pitää kuoleman pahuutensa tähden, jonka hän tehnyt on.
27 Ja koska jumalatoin kääntyy vääryydestänsä, jonka hän tehnyt on, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän saa pitää sielunsa elävänä.
28 Sillä koska hän näkee, ja lakkaa pahuudestansa, niin hänen pitää totisesti elämän ja ei kuoleman."
> Hesekiel 18:
"4 Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman. <
Annoit siis itse viitteen, että sielukin voi kuolla, mutta kuolematonta sielua et löytänyt koko raamatusta, etkä löydäkkään, sillä minä olen sen lo plarannut sinun edestäsi läpi ja todennut, ettei ihmisellä ole kuolematonta sielua, mutta kuoleva sielu kyllä on. Se siitä kuolemattomasta sielusta
Jumala on kuitenkin pannut uskovaiset ihmiset profeteeraamaan ja julistamaan uskosta. Ne jotka ottavat uskon vastaaan pelstuvat.
Asiasta on turha enää enempää jankata. Totean vain, että ilman Pyhää Henkeä ja väärällä mielellä et saa Raamatusta yhtäkään totuutta.
Uskossa kuolleen sielu ei kuole: "Ja koska jumalatoin kääntyy vääryydestänsä, jonka hän tehnyt on, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän saa pitää sielunsa elävänä."
Aamen.
Sinä sanot, että uskossa kuolleen sielu ei kuole, mutta jätit sanomatta, että epäuskossa kuolleen ihmisen sielu kuolee. Nythän meille syntyi uusi opillinen sekametelisoppa, eli epäuskoisen sielu kuolee, mutta uskovaisen ei.
Näin ollen, eikö olisi aika alkaa puhumaan sillä tavalla, että jonkun sielu kuolee ja jonkun taas ei. No niin, ja sitten sinä tietysti sanot, että epäuskoisen sielu herää henkiin joutuakseen helvettiin, jossa se sielu sitten eläisikin ikuisesti kuolemattomana. Kyllä teillä on nämä käsitteet pahasti ristiriidassa.
Kyllä sitä pitää vähän järkeilläkkin näissä uskonasioissa, eikä vain uskoa umpimähkään mihinkään ristiriitaisiin käsitteisiin.
> 20 Sillä se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman; ei pojan pidä kanta <
Tuokin teksti löytyi sinun omasta haetusta raamatunpaikastasi, eli sielu voi kuolla.
Mutta eri asia taas on, miten lestadiolainen tulkitsee sielun kuolemisen.
Luulenpa tietävänikin. Lestadiolainen selittää sielun kuoleman tarkoittavan uskon kuolemista, siis elävän uskon, ei itse sieluolion kuolemista.
Mutta otappa siitä selvää, kumpaa kuolemaa tällä tarkoitetaan.
Raamattua pitää tutkia ja pohtia seikkaperäisesti.
Raamatussa puhutaan lisäksi kahdesta ruumiin kuolemisesta. Lestadiolainen tulkitsee sen näin, että ennen luonnollista kuolemaa kuollaan hengellisesti epäuskoon ja toiseksi tietysti tämä luonnollinen kuolema.
Mutta entäs se kuolema, joka tapahtuu ylösnousemuksen jälkeen ja josta ilmestyskirja selvästi puhuu.
Kun viimeinen tuomio on pidetty, heitetään epäuskoiset tulimereen jossa toinen kuolema tapahtuu. Mites sen selitätte?