Fundamentalistiset herätysliikkeet noukkivat Paavalin lauseen "juomarit eivät peri Jumalan valtakuntaa" ja unohtavat kokonaan Jeesuksen opetuksen lähimmäisenrakkaudesta. Ne tarjoavat ideologiaa jossa päihderiippuvaisuus ei ole sairaus vaan ainoastaan synti ja päihderiippuvainen pystyy sen mukaan vapautumaan päihteistä niin halutessaan omalla tahdonratkaisullaan; mutta jos niin ei tapahdukaan, syy on kokonaan päihderiippuvaisessa itsessään. Tällä tavalla hänet sysätään vielä pahempaan helvettiin ja hänen uskonsa Jumalaankin kyseenalaistetaan. Pahimmillaan toiminnalla kasataan vain taakkoja ja syyllisyyttä apua hakevalle joka on jo muutenkin heikoilla. Teologisestikin siinä on moitittavaa: Jumalan armo rajataan vai niihin, jotka pystyvät raittiuteen ja tässä mielessä parannukseen. Jumalan armon ja rakkaudenhan pitäisi kuulua kuitenkin jokaiselle, erityisesti niille, jotka eivät parane ja jotka eivät itse sairaudelleen mitään voi.
Itse pidän parhaana alkoholista irti haluavalle maamme A-klinikoita ja laajaa AA-verkostoa jotka ovat saaneet paljon aikaan, mutta jotka eivät saavutuksillaan metelöi. AA:n sääntöihin kuuluu mm. nimettömyys, jossa asioita käsitellään ryhmissä nimettöminä ja luottamuksellisesti ja vertaistuki onkin yksi tärkeimmistä paranemiseen vievällä tiellä. Lisäksi nämä ryhmät ovat auki kaikille halukkaille uskonnosta riippumatta, eikä niissä käännytetä ketään. Sinne voi yhtä hyvin mennä muslimi tai muutakin uskoa tunnustava asiakas tarvitsematta pelätä joutuvansa epämiellyttävän uskonnollisen käännyttämisen kohteeksi. Ev. lut. seurakuntien asiantunteva päihdetyö tarjoaa myös hyvin maanläheistä apua.
Tosiasia on etteivät kaikki koskaan pääse huumeista eroon vaikka kaikki keinot käytettäisiin. Heidän jumalauskoaan ei pitäisi kuitenkaan kyseenalaistaa. Näitäkin ihmisiä pitää rakastaa ja auttaa. Helsingin Diakonissalaitoksella sovelletaankin laitoksen sosiaalieettistä ohjelmaa kaikkein vaikeimmille tapauksille. Siellä apua ei ehdollisteta, vaikka usein niin tekisi mielikin asiakkaiden epäsosiaalisen käyttäytymisen takia, vaan he saavat asunnon, hoidon, neulat ja huumeen kaltaiset lääkkeet aivan laillisesti. Muuten nämä ihmiset kuolisivat pian likaisten neulojen aiheuttamiin infektioihin tai muihin sairauksiin, aliravitsemukseen yms. ja olisivat pakotettuja tekemään rikoksia. Siinä vaiheessa raittiuskasvatus on jo turhaa. Kyllä yhteiskunnan alkoholimyönteisyyteen olisi puututtava aikaisemmassa vaiheessa ja vanhempien pitäisi kantaa suurempi vastuu niistä malleista joita lapsilleen antavat.
Itse pidän parhaana alkoholista irti haluavalle maamme A-klinikoita ja laajaa AA-verkostoa jotka ovat saaneet paljon aikaan, mutta jotka eivät saavutuksillaan metelöi. AA:n sääntöihin kuuluu mm. nimettömyys, jossa asioita käsitellään ryhmissä nimettöminä ja luottamuksellisesti ja vertaistuki onkin yksi tärkeimmistä paranemiseen vievällä tiellä. Lisäksi nämä ryhmät ovat auki kaikille halukkaille uskonnosta riippumatta, eikä niissä käännytetä ketään. Sinne voi yhtä hyvin mennä muslimi tai muutakin uskoa tunnustava asiakas tarvitsematta pelätä joutuvansa epämiellyttävän uskonnollisen käännyttämisen kohteeksi. Ev. lut. seurakuntien asiantunteva päihdetyö tarjoaa myös hyvin maanläheistä apua.
Tosiasia on etteivät kaikki koskaan pääse huumeista eroon vaikka kaikki keinot käytettäisiin. Heidän jumalauskoaan ei pitäisi kuitenkaan kyseenalaistaa. Näitäkin ihmisiä pitää rakastaa ja auttaa. Helsingin Diakonissalaitoksella sovelletaankin laitoksen sosiaalieettistä ohjelmaa kaikkein vaikeimmille tapauksille. Siellä apua ei ehdollisteta, vaikka usein niin tekisi mielikin asiakkaiden epäsosiaalisen käyttäytymisen takia, vaan he saavat asunnon, hoidon, neulat ja huumeen kaltaiset lääkkeet aivan laillisesti. Muuten nämä ihmiset kuolisivat pian likaisten neulojen aiheuttamiin infektioihin tai muihin sairauksiin, aliravitsemukseen yms. ja olisivat pakotettuja tekemään rikoksia. Siinä vaiheessa raittiuskasvatus on jo turhaa. Kyllä yhteiskunnan alkoholimyönteisyyteen olisi puututtava aikaisemmassa vaiheessa ja vanhempien pitäisi kantaa suurempi vastuu niistä malleista joita lapsilleen antavat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
synti ei kadota jota vastaan taistelee ja johon pyytää Jumalalta apua ja armoa. Synti asuu lihassa... eihän me siivosyntisetkään koskaan päästä eroon mielenlaadun synneitämme, loppuun asti on kamppailut laiskuuden, juoruilun, vihan, ylpeyden yms. kanssa...
Tulipa vain mieleeni tapahtuma joskus vuosia siitten Lapissa.
Olimme jo pitkään tehneet töitä erään miehen kanssa.
.
Hän oli aikanaan tullut etelässä kirkkaasti uskoon,
ollut Lähetysnuorissa mukana,
mutta sitten tuli viina
ja vei uudestaan mennessään.
*
Noista juomavuosistaan hän vain sanoi:
"Jos minulle tulee joku sanomaan,
että pirua ei ole,
niin minä sanon:
- Älä valehtele!
Sen verran monta kertaa olen pirun nähnyt!
*
Nyt kaveri oli siinä tilanteessa,
että oli kyllästynyt ryyppäämiseensä
ja halusi eroon siitä.
Rukoilimme paljon,
välillä kaveri oli meillä kotona "katkolla".
Joku kerta taas oikein "ahisti"
ja hän tuli meille.
Aloimme rukoilla,
mieheni rukoili kielillä ja
tuntui siltä, että
rukouksessa tuli profetia,
mutta ei kuitenkaan selitystä sille.
Ihmettelimme,
että turhaanko Jumala puhuu,
kun ei suomen selitystä tule.
*
Silloin tämä viinanhuuruista
vapauteen haluava
nousi itse polviltaan pöydän vierestä,
kasvoit loistivat ja kaveri sanoi:
"Jumala sanoi, että kyllä
se minua vieläkin rakastaa,
mutta että tuo viina
on jätettävä pois!"
Minusta noissa sanoissa
on se oleellisin:
Jos viina hallitsee,
ei Jumalan elämä pääse vallitsemaan
ihmistä
eikä siunaamaan läheisiä.
Jumala haluaa siunata.
Toisaalta Jumala kyllä ymmärtää,
että ei viinasta eroon pääsy kerralla onnistu,
ei ylpeän sorttisille varsinkaan.
Nöyrä usein pääsee nopeammin irti,
mutta taistelun tie se on.
Se on sota,
jossa kysytään viinaan tottuneelta
vain yhtä asiaa:
Kenen haluat hallitsevan sydäntäsi,
Jumalan rakkauden
vai saatanan viinan kautta?
Tapasin kerran erään miehen, joka kertoi minulle että hän on alkoholisti. Hän on paljon taistellut päästäkseen viinasta eroon, hän on rukoillut ja hänen puolestaan on paljon rukoiltu, mutta ei: viinanhimo pysyy.
Hän kertoi että hän on uskossa, hän on kristitty ja uskoo Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana. Hän tietää ettei koskaan voi vapautua alkoholista, mutta hän uskoo että Jumala hänet armahtaa.
Minulle tämä puhe oli väkevä todistus, paljon väkevämpi kuin kaikkien niiden tekopyhien todistukset yhteensä jotka kehuvat omilla saavutuksillaan ja joissa Jeesuskin on ikäänkuin keppihevosena mukana.
Älkäämme siis tuomitko lähimmäisiämme.
On mielenkiintoista havaita että Jeesus tuskin olisi kelvannut Paavalin seurakuntiin.
Luuk. 7:34
Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'
>>>On mielenkiintoista havaita että Jeesus tuskin olisi kelvannut Paavalin seurakuntiin>>>
Paavalin kirje Galatalaisille 1:11,12 Sillä minä teen teille tiettäväksi,veljet,että
minun julistamani evankeljumi ei ole ihmisten mukaista
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu ,vaan
Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
Jeesus rakasti syntisiä ,mutta ei syntiä.Paavalin perustamia seurakuntia
ei olis ollut ilman Jeesusta.
Hyvä ja viisas kirjoitus.
Hengellisessä mielessä päihderiippuvuus voi olla sairauden tavoin osoistus Jumalan suuresta rakkaudesta. "Ketä Jumala rakastaa, sitä hän myös kurittaa."
1. Kor. 6:9-10 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10. eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.