Ei kirkot ja uskonnolliset yhdistykset ole yhtään allaolevan virren ulkopuolella, vaan valitettavan usein näkyy, kuinka hengellisyyttä käytetään häikäilemättömästi oman edun hyväksi.
Ihmettelen sitä suuresti, kun yritetään olla suurta ja suurin osa näistä "suurista" pysyy tuntemattomana suurelle yleisölle. Kun kirkosta astu kadulle, ei sielä moni nosta katsettaan sellaisen tuntemisen vuoksi. Se "kuuluisuus" jää useimmiten kirkon seinien sisäpuolelle, mutta siitä huolimatta siitä taistellaan ja tallataan kanssamatkaajia maahan häikäilemättömästi.
Virsi 440
Vanhan virsikirjan mukaan
Jo vääryys vallan saapi, Se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, Vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta Nyt täällä julistaa,
Ja ken vanhurskautta Nyt tahtois puolustaa?
Nyt viekas vilppi täällä On noussut kunniaan,
On valhe vallan päällä Ja vääryys voimassaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan,
Ja lainkin rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan.
Kas, köyhän leivän syövät Nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät Ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi Kuin käärme kiukussa,
Korvansa tukkeaapi Tuon raukan huudolta.
He armotonna veivät Osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, On Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa Vääryydentekijät,
Rankaisee ansiosta Nuo viekkaat ryöstäjät.
Vaan voitonpäivän kerran Vaivaiset näkevät,
Vanhurskaus kun Herran Lyö väärät väkevät.
Oi Herra, voimas näytä, Kansaasi armahda
Ja hurskaan pyynnöt täytä Ja päästä vaivasta.
Jostain syystä tätä ei ole nykyisessä virsikirjassa.
Ihmettelen sitä suuresti, kun yritetään olla suurta ja suurin osa näistä "suurista" pysyy tuntemattomana suurelle yleisölle. Kun kirkosta astu kadulle, ei sielä moni nosta katsettaan sellaisen tuntemisen vuoksi. Se "kuuluisuus" jää useimmiten kirkon seinien sisäpuolelle, mutta siitä huolimatta siitä taistellaan ja tallataan kanssamatkaajia maahan häikäilemättömästi.
Virsi 440
Vanhan virsikirjan mukaan
Jo vääryys vallan saapi, Se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, Vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta Nyt täällä julistaa,
Ja ken vanhurskautta Nyt tahtois puolustaa?
Nyt viekas vilppi täällä On noussut kunniaan,
On valhe vallan päällä Ja vääryys voimassaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan,
Ja lainkin rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan.
Kas, köyhän leivän syövät Nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät Ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi Kuin käärme kiukussa,
Korvansa tukkeaapi Tuon raukan huudolta.
He armotonna veivät Osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, On Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa Vääryydentekijät,
Rankaisee ansiosta Nuo viekkaat ryöstäjät.
Vaan voitonpäivän kerran Vaivaiset näkevät,
Vanhurskaus kun Herran Lyö väärät väkevät.
Oi Herra, voimas näytä, Kansaasi armahda
Ja hurskaan pyynnöt täytä Ja päästä vaivasta.
Jostain syystä tätä ei ole nykyisessä virsikirjassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On helluntailiike silti monessa auttanut
esim. kehtitysmaiden kärsiviä.
Monet ovat lähteneet kehitysaputyöhön
ja Fidan lähettimäärä koko
Suomen kristillisten lähettien yhteismäärästä
taitaa olla jossakin siinä 40 %:n tienoilla,
vaikka helluntailaisia on Suomessa
saman verran kuin ortodokseja.
Enemmänkin helluntai voisi auttaa,
mutta muut vielä suuremmalla syyllä,
jäsenmäärään suhteutettuna!
Kyllä Helluntalaisilla on paljonkin parantamisen varaa, siitä ei voi kukaan olla erimieltä. Mutta sama koskee luultavasti kaikkiin eri seurakuntiin.
Tämän maailmanajan ihminen on itsekeskeinen, valitettavasti. Se on näkyvillä niin uskovaisissa, kuin muissakin, mutta rukoillaan, että saamme mennä itseemme ja tehdä kukin omalla osalallamme parannusta Jumalan edessä totisella sydämellä. Ei uskovaiset ole ihmisiä kummempia. Teemme valitettavasti sellaista, mikä ei ole Jumalan mielenmukaista, joskus tahtoen joskus ei tahtoen. Olemme syntisiä, mutta armahdettuja syntisiä. Ei meidän kannata kiillottaa pyhimyskehää ihmisten mieliksi, mutta mennään hiljaa Jumalan silmien eteen, rehellisin avoimin mielin. Kerrotaan totuus tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Ei muita syytellen eikä muilta parannusta vaatien.
Kasvu tai pieneneminen ja muuttuminen alkaa pikkuhiljaa Jumalan edessä kahden. Silloin voi saada myös voiman ja halun mennä ja selvittää aiheuttamansa selkkaikset ja sotkut toisten ihmisten kanssa.
Ei ole häpeä kenellekkään nöyrtyä ihmiseten eikä Jumalan edessä. Suurempi ja kamalampi häpeä on se jos pettää itsensä ja kerran Jumalan eteen jouduttuaan saa kulla, että mene pois, en tunne sinua.
Siinä paikassa ei auta sanoa, että siksi ja siksi kun tuo teki niin. Ei vaan siellä kysytään mitä minä tein ja miksi tein niin tai jätin tekemättä. Siellä vastaan yksin kaikesta.
Jätetään toistemme tonkimiset ja toistemme osoittelu ja aletaan siunaamaan.
Siunatkaa että siunauksen perisitte.
Todellisuudessa ei ole virheetöntä, muita kuin Jeesus Kristus ollut maan päällä, että ei kukaan meistä voi oikein kerskua, eikä korskua. Armoa on tulla Jumalan lapseksi, siis annetaan armo kiertää ihmisekltä ihmisellekkin.