ELÄMÄT JA UNELMAT KAUPAN 05.06.09
Me tarvitsemme unelmia ja tavoitteita, mutta pahimmillaan unelmat vievät meidät harhaan. Emme osaa enää erotella meille tuki tärkeitä asioita toisistaan, kaikki on kaupan. Maailman ideologiat ovatkin kuin tarpeiden ääripäitä. Toinen kauppaa unelmia, toiset ihmiselimiä, mikään ei ole arvokasta. Elämä ei ole arvoistunut viisaasti. Me pelaamme ihmisoikeuksilla, emmekä tiedä mikä on tosi tarpeellista, taistelemme ideologioista uskonnon, tieteen, kaupan ja kansallisuuksien varjolla. Kuitenkin hyvin pienellä panostuksella saisimme lakanoita, kattiloita, asuinsuojaa, leipää ja välittämistä. Tämän maailman tavat on minulle täysin arvaamatonta mielivaltaisuutta, kaikin puolin harkitsematonta politiikkaa.
Emme osaa erotella perustarpeita tarpeettomista viihdykkeistä ja unelmista.
Barack Obama on sanonut, että lapsia täytyy kurittaa, että lapset tarvitsevat sitä. Tämä sopii juuri amerikkalaiseen unelmatehtaaseen. Lapset syötetään unelmien taivaaseen, jossa pelon jäljiltä syntyy jatkuva mielikuvituksen virta. Ihmiset eivät opi kuulemaan kielellistä viestiä, sillä mieli tempaisee ajatukset psyykkisessä puolustuksessa unelmien maailmaan. Näin ihmiset pysyvät jatkuvissa unelmien tarpeissa etsien onneaan tavaramaailmasta, koska sisäinen oleminen ei anna tyydytystä, se on pakokauhun ajama helvetti. Tähän suuntaan on myös Suomi mennyt kiihtyvällä vauhdilla.
Kun ihmisiä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn pakomatkalle mielestään, tai vastaavasti sanojen saartamiksi, meidän luonteemme alkavat kehittyä kohti omituisia mielen muunnoksia. Ystäväni ei halua nähdä lapsessaan mitään vikaa eikä virhettä. Hän oli itse lapsena virheetön ja kaikkitietävä. Todellisuus suljetaan pois ja juostaan päättömästi kohti taivasta. Ei omena kauas puusta putoa. Omat lapseni ovat kielellisesti erittäin kriittisiä, johtuen kieleni kriittisyydestä. Asiat soljuvat eteenpäin sattumien ja tiedostamattomien polkujen kautta kohti järjettömiä tekoja. Tasapainoisia minuuksia näkee harvoin.
Toisessa ääripäässä ihmisen arvo on täysin mitätön, valtaapitävä voi milloin tahansa riistää toiselta hengen, jos tämä ei tanssi hänen pillinsä mukaan. Näyttää siltä, että myöskään ammattiosaaminen ei poista tätä järjettömyyden tilaa. Me tunnemme ihmisyytemme ehtoja huonosti. Mikä tämän kaiken parantaisi? Tuskin on mitään helppoa keinoa, mutta kummasti auttaa kun antaa oikeasti aikaa lapsille, siltä he leikin kautta löytävät mielen tyydytyksen omasta oppimisestaan ja luovuuden lähteet. Näiden hallittu ja viisas ohjaus edesauttaa kohti viisaampaa ihmismieltä.
Me tarvitsemme unelmia ja tavoitteita, mutta pahimmillaan unelmat vievät meidät harhaan. Emme osaa enää erotella meille tuki tärkeitä asioita toisistaan, kaikki on kaupan. Maailman ideologiat ovatkin kuin tarpeiden ääripäitä. Toinen kauppaa unelmia, toiset ihmiselimiä, mikään ei ole arvokasta. Elämä ei ole arvoistunut viisaasti. Me pelaamme ihmisoikeuksilla, emmekä tiedä mikä on tosi tarpeellista, taistelemme ideologioista uskonnon, tieteen, kaupan ja kansallisuuksien varjolla. Kuitenkin hyvin pienellä panostuksella saisimme lakanoita, kattiloita, asuinsuojaa, leipää ja välittämistä. Tämän maailman tavat on minulle täysin arvaamatonta mielivaltaisuutta, kaikin puolin harkitsematonta politiikkaa.
Emme osaa erotella perustarpeita tarpeettomista viihdykkeistä ja unelmista.
Barack Obama on sanonut, että lapsia täytyy kurittaa, että lapset tarvitsevat sitä. Tämä sopii juuri amerikkalaiseen unelmatehtaaseen. Lapset syötetään unelmien taivaaseen, jossa pelon jäljiltä syntyy jatkuva mielikuvituksen virta. Ihmiset eivät opi kuulemaan kielellistä viestiä, sillä mieli tempaisee ajatukset psyykkisessä puolustuksessa unelmien maailmaan. Näin ihmiset pysyvät jatkuvissa unelmien tarpeissa etsien onneaan tavaramaailmasta, koska sisäinen oleminen ei anna tyydytystä, se on pakokauhun ajama helvetti. Tähän suuntaan on myös Suomi mennyt kiihtyvällä vauhdilla.
Kun ihmisiä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn pakomatkalle mielestään, tai vastaavasti sanojen saartamiksi, meidän luonteemme alkavat kehittyä kohti omituisia mielen muunnoksia. Ystäväni ei halua nähdä lapsessaan mitään vikaa eikä virhettä. Hän oli itse lapsena virheetön ja kaikkitietävä. Todellisuus suljetaan pois ja juostaan päättömästi kohti taivasta. Ei omena kauas puusta putoa. Omat lapseni ovat kielellisesti erittäin kriittisiä, johtuen kieleni kriittisyydestä. Asiat soljuvat eteenpäin sattumien ja tiedostamattomien polkujen kautta kohti järjettömiä tekoja. Tasapainoisia minuuksia näkee harvoin.
Toisessa ääripäässä ihmisen arvo on täysin mitätön, valtaapitävä voi milloin tahansa riistää toiselta hengen, jos tämä ei tanssi hänen pillinsä mukaan. Näyttää siltä, että myöskään ammattiosaaminen ei poista tätä järjettömyyden tilaa. Me tunnemme ihmisyytemme ehtoja huonosti. Mikä tämän kaiken parantaisi? Tuskin on mitään helppoa keinoa, mutta kummasti auttaa kun antaa oikeasti aikaa lapsille, siltä he leikin kautta löytävät mielen tyydytyksen omasta oppimisestaan ja luovuuden lähteet. Näiden hallittu ja viisas ohjaus edesauttaa kohti viisaampaa ihmismieltä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.