Eu ja muu kansainväliseen suurkapitalismiin sitoutunut läntinen maailma on valinnut strategiakseen matalan inflaation. Jopa näiden maiden omat talousasiantuntijat ja poliitikot tunnustavat, että tämä edellyttää kohtuullisen suuren työttömyyden ylläpitämistä sekä työttömyysturvan heikentämistä.
Jokainen ymmärtää, että korkean työllisyyden aikana on mahdotonta pitää inflaatiota alhaisena, koska työvoimasta olisi oikeasti pulaa monilla aloilla eli sen kysyntä ylittäisi laajasti tarjonnan, johtaen palkkainflaatioon. Tämä tunnustettiin, harvinaista kyllä, myös eilisen Helsingin Sanomien taloussivuilla olevassa artikkelissa.
Globaalin kapitalismin hinta on kova tavalliselle kansalle. Sen selkänahasta pitää repiä suuri lisäarvo pienelle joukolle, jonka hallussa on valtaosa tuotannon välineistä, lisäksi tarvitaan suuri joukko työttömiä, mihin kuka tahansa voi omalta osaltaan joutua. Järjestelmässä ei riitä resursseja enää hyvinvointivaltioiden tapaan kansalle, joten yhä useampi jää USA:n tapaan sairausvakuutuksen ja muun sosiaaliturvaverkkojen ulkopuolelle.
Globaali kapitalismi tuhoaa myös pienen ja keskisuuren yrittäjyyden, perinteisen pienporvarin, siinä missä kurjistaa myös tavallisen palkansaajan asemaa. Jokainenhan on havainnut, kuinka yritykset keskittyvät, yrityskoot kasvavat ja kansainväliset suuryritykset ajavat konkurssiin paikalliset pk-yritykset. Perinteisestä kauppiaskulttuurista siirrytään suurten ketjujen megamyymälöihin. Tämän voisi kuvitella tuovan kuluttajalle hyötyä edullisempina tuotteina, mikä onkin totta, suuret yksiköt pystyvät kustannustehokkaampaan toimintaan kuin pienet yrittäjät ja ajavat näin jälkimmäiset konkurssiin. Mutta kun kansainväliset suuryritykset ovat vallanneet markkinat, ne nostavat voittojaan niin, että viime kädessä myös kuluttaja häviää. Näinhän on nähty esim. Euroopassa, jossa maitotilat joutuvat kyllä tuottamaan maitoa kovan keskinäisen kilpailun vallitessa erittäin halvalla, mutta jakelua ja jalostusta hallitsevat muutamat suuret ketjut, joiden välillä ei enää ole kilpailua,maidon edullinen tuottajahinta ei näy kuluttajan kukkarossa, vaan ketjut nostavat lopputuotteiden hintaa ilmoitusluontoisesti, ottaen samalla niistä huippukorkeita katteita.
Keskittyminen, globaalit suuryhtiöt ja globaali talous eivät siis johda kuluttajan ja työntekijän hyötyyn, vaan rampauttavat markkinatalouden, tai oikeastaan estävät sitä toimimasta. Mitä pidemmälle globalisaatio etenee nykyisessä muodossaan, sitä vähemmän markkinatalous toimii.
Itse kannatan yritteliäisyyttä, vapaata markkinataloutta jossa estetään monopolien syntyminen ja poistetaan yhteiskunnan pelisäännöillä ja valvonnalla kaikki kilpailun rajoitukset. Tämä merkitsee sitä, että markkinoilla pitää olla aina eri omistajien hallussa olevia kilpailijoita kaikissa tuotannon ja jakelun portaissa niin paljon, ettei monopolia tai kartelleja voi syntyä. Toimijoita tulee siis olla vähintään kymmeniä-satoja tai enemmän kussakin portaassa.
Jokainen ymmärtää, että korkean työllisyyden aikana on mahdotonta pitää inflaatiota alhaisena, koska työvoimasta olisi oikeasti pulaa monilla aloilla eli sen kysyntä ylittäisi laajasti tarjonnan, johtaen palkkainflaatioon. Tämä tunnustettiin, harvinaista kyllä, myös eilisen Helsingin Sanomien taloussivuilla olevassa artikkelissa.
Globaalin kapitalismin hinta on kova tavalliselle kansalle. Sen selkänahasta pitää repiä suuri lisäarvo pienelle joukolle, jonka hallussa on valtaosa tuotannon välineistä, lisäksi tarvitaan suuri joukko työttömiä, mihin kuka tahansa voi omalta osaltaan joutua. Järjestelmässä ei riitä resursseja enää hyvinvointivaltioiden tapaan kansalle, joten yhä useampi jää USA:n tapaan sairausvakuutuksen ja muun sosiaaliturvaverkkojen ulkopuolelle.
Globaali kapitalismi tuhoaa myös pienen ja keskisuuren yrittäjyyden, perinteisen pienporvarin, siinä missä kurjistaa myös tavallisen palkansaajan asemaa. Jokainenhan on havainnut, kuinka yritykset keskittyvät, yrityskoot kasvavat ja kansainväliset suuryritykset ajavat konkurssiin paikalliset pk-yritykset. Perinteisestä kauppiaskulttuurista siirrytään suurten ketjujen megamyymälöihin. Tämän voisi kuvitella tuovan kuluttajalle hyötyä edullisempina tuotteina, mikä onkin totta, suuret yksiköt pystyvät kustannustehokkaampaan toimintaan kuin pienet yrittäjät ja ajavat näin jälkimmäiset konkurssiin. Mutta kun kansainväliset suuryritykset ovat vallanneet markkinat, ne nostavat voittojaan niin, että viime kädessä myös kuluttaja häviää. Näinhän on nähty esim. Euroopassa, jossa maitotilat joutuvat kyllä tuottamaan maitoa kovan keskinäisen kilpailun vallitessa erittäin halvalla, mutta jakelua ja jalostusta hallitsevat muutamat suuret ketjut, joiden välillä ei enää ole kilpailua,maidon edullinen tuottajahinta ei näy kuluttajan kukkarossa, vaan ketjut nostavat lopputuotteiden hintaa ilmoitusluontoisesti, ottaen samalla niistä huippukorkeita katteita.
Keskittyminen, globaalit suuryhtiöt ja globaali talous eivät siis johda kuluttajan ja työntekijän hyötyyn, vaan rampauttavat markkinatalouden, tai oikeastaan estävät sitä toimimasta. Mitä pidemmälle globalisaatio etenee nykyisessä muodossaan, sitä vähemmän markkinatalous toimii.
Itse kannatan yritteliäisyyttä, vapaata markkinataloutta jossa estetään monopolien syntyminen ja poistetaan yhteiskunnan pelisäännöillä ja valvonnalla kaikki kilpailun rajoitukset. Tämä merkitsee sitä, että markkinoilla pitää olla aina eri omistajien hallussa olevia kilpailijoita kaikissa tuotannon ja jakelun portaissa niin paljon, ettei monopolia tai kartelleja voi syntyä. Toimijoita tulee siis olla vähintään kymmeniä-satoja tai enemmän kussakin portaassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykymuotoisen kapitalismin lopputulos on kuin PohjoisKorea. Johtajana vain ei ole yksi henkilö vaan muutama suuryritys.
Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa. Liiankin hyvää tälle foorumille, mutta on täällä toki monia, niin vasemmalta kuin oikealta, jotka tajuavat pointtisi ja sen, että se on juuri noin.
joka ei ole poliittista eikä esitä vastakohtia.
Kun puhdas järki ohjaa niin juuri noin asiat ovat.
Sama asenne pitäisi ottaa myös politiikkaan: turha jankuttaa oikean ja vasemman eroja ja samaistua vain toiseen vaan ottaa järki käteen ja miettiä miten kokonaisuutta parhaiten hoidetaan, ketään sortamatta ja ketään pelkillä koroilla ja osingoilla rikastuttamatta.