voisiko ateisti vastata

1. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta.
2. Game over, lopullisesti.
3. Mitähän se pahuus oikein on? Luonto on joka tapauksessa julma ja ihminenkin itsekäs otus (mikä on ihan tervettä vaikka laumassa elellään).
4. Laki ja kulttuurin hyväksymät rajat määrittelee mikä on mulle oikein ja väärin. Olosuhteet tietenkin myös vaikuttavat.
5. Jos elää terveenä ja onnellisena.

1. Elämäni tämän hetkinen tarkoitus on saada opinnot päätettyä, valmistua ja saada työpaikka. Sen jälkeen se upea kämppä snellulta ja makuuhuoneeseen upeat Jugend-kalusteet.

2. Elämään kuuluva asia. Vähän paska juttu, koska ensin kouluttaa ja tekee töitä elämän eteen ja sitten se loppuu. Noh, minkäs sille mahtaa ?

3. Yhteiskunnassa on pahuutta-pahaa, koska ihmiset tekevät asioita, jotka ovat hyödyllisiä heille, mutta ei muille. Yhteiskunnan ulkopuolella pahuus on todella häilyvä asia. Esim, jänön syönyt kettu tekee pahan asian kun tappoi jäniksen. Toisaalta, kettu ja mahdollinen pentua muuten kuolisi nälkään.

4. En tiedä, mutta voin arvioida nykyisen tietämyksen ja järjen rajoissa tekojeni seuraamukset.

5. Tähänkö pitäisi antaa lyhyt vastaus ? Hyvä elämä on menneisyyden arvostusta, nykyäpivän elämistä ja huomisen suunnittelua.

>1. Mikä on elämäsi tarkoitus<

Tarkoitus on elää ja rakentaa elämäni elinkelvolliseksi ja on myös normaalia jatkaa sukuaan ja varmistaa myös jälkeläisten elämä elettäväksi.

>2. Mitä ajattelet kuolemasta <

Se on elämäni loppu.

>>3. Miksi maailmassa on pahuutta-pahaa >4. Mistä tiedät mikä on oikein/väärin 5. Määrittele; hyvä elämä

1. Kaikkien olentojen tarkoitus (ihmiset ja eläimet, kasvit yms) on vain elää ja olla osa maailmankaikkeutta.
Sitä tarkoitusta ei voi muuksi muuttaa mitkään uskomukset, uskot, uskonnot ja filosofiat. Se on vain fakta.
2. Kuolema on osa maailmakaikkeutta. Se on aivan luonnollista - silloin liukenemme jälleen osaksi linnunratoja, kasveja, eläimiä yms. Se on lohdullinen ja luonnollinen kaari maailmakaikkeudessa. Hetki täällä vain ollaan. Ja sen jälkeen ei tarvitse tuntea tuskaa tai muuta - vain "nukkua".
3. Pahuus on filosofinen kysymys. Se minkä joku kokee pahaksi ei välttämättä ole toisen mielestä pahaa. Eläville olennoille pahanteko on yleismaailmallisesti (eri uskonnoista riippumattomasti) yleensä koettu pahaksi teoksi. Syyt pahan tekoon ovat selvät: ihmiset ovat erilaisia, kateus, maailma on epäoikeudenmukainen yms. yms. Yhtä syytä ei ole olemassakaan.
4. Uskonnoista riippumatta (hindulaisuus, islam, kristinusko, budhalaisuus jne) ihmisillä on ymmärrys, ettei toisille ole syytä tehdä pahaa. Eri ihmiset kokevat eri asiat pahoiksi - itselläni on vahva filosofinen ajatusmaailma - joka pohjautuu enemmän itämaiseen ajatteluun, kuin kristinuskoon.
5. Hyvä elämä on se, kun on elänyt oman maailmankatsomuksensa mukaisesti rehellisenä itselleen ja läheisilleen. Ja kun kuollessaan voi hyvällä omalla tunnolla hajota jälleen osaksi maailmakaikeuutta - todeten, etten ehkä kuitenkaan ollut viemässä maailmaa huononpaan suuntaan.

1. Elää hyvä elämä ja antaa jälkikasvuille hyvän
elämän avaimet.

2. Se on elämäni väistämätön loppu.

3. Ahneus, itsekkyys ja välinpitämättömyys ovat
luonteenpiirteitä jotka aiheuttavat paljon
pahaa maailmassa.

4. Oma moraali ja lain säädäntö auttavat.

5. Hyvä elämä on sitä että olen tyytyväinen
olooni ja koen tekeväni hyödyllisiä asioita
sekä töissä että lasten harrastuksissa.

1. Ehdottomasti ei mitään tarkoitusta.

2. Kuolemaa ei ole.

3. Ihminen on tyhmä.

4. Kouluopetus, kasvatus.

5. Terveenä eläminen ja hyviä ystäviä.

1. Ehkä sama kuin Jumalan tai kärpässienen elämän tarkoitus. Mitähän ne muuten ovat?
2. Sellainen on olemassa
3. Kyse on joidenkin asioiden kokemisesta pahoiksi. Edistänee hengissäpysymistä.
4. En tiedä, tunnen.
5. Siitä löytyy värikuvia Jehovan todistajien lehdistä.

1. Mikä on elämäsi tarkoitus

jatkaa elämää, tein sen jo omalta osaltani. Tarkoitus on nyt jakaa vielä kunnon eväät, elämänjatkeilleni.

2. Mitä ajattelet kuolemasta

Mitä itse ajattelet syntymästä ? Kuolema on luonnollinen tapa pitää yhteisö voimissaan. Eihän vanhemmat voi kilpailla lastensa kanssa loputtomiin. Elämme kuitenkin jälkeläisissämme.

3. Miksi maailmassa on pahuutta-pahaa

Tämä on ihmisen määritelmiä, luonnossa ei ole pahaa, luonto on pelkästään tarkoituksenmukainen. Pahalta ihmisten maailmassa pitäisi tietysti tukkia kaikenlaiset pahuuteen johtavia tilanteita aiheuttavat porsaanreiät. Tiedät kyllä.

4. Mistä tiedät mikä on oikein/väärin

Sosiaalinen reaktio, jos teet aina väärin, pian oletkin kipattu yli laidan. Tästä voi saivarrella ja rahalla saa, mutta pääsääntöisesti on kyseessä yhteisön etu. Metsää vastaa kuten sinne huudat.

5. Määrittele; hyvä elämä

Ehkä se onkin pelkkä määrittelykysymys. Ihminen on erittäin soputuvainen, ja hyvä elämä ei ainakaan mitenkään liity elintasoon. Hyvä elämä liene siinä että olet omassa paikassasi yhteisössä ja teet sen mikä täytyykin tehdä, niin myös saat sen mitä kuuluukiin saada.

1. Elämällä ei ole tarkoitusta, ihmisellä on tarve etsiä "tarkoituksia" erilaisille asioille.

2. Kuolemaan päättyy elollinen elämä.

3. Pahuus on kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaista, arvojen, lakien ja moraalikäsitysten mukaista ei-toivottua käyttäytymistä. Pahuus on ihmisen vallanhimon, ahneuden, katkeruuden, viettien seurausta

4. Vanhempieni kasvatus, yhteiskunann lait ja normit, omat arvot, etiikka ja moraali auttavat säätelemään omaa käsitystä oikeasta ja väärästä

5. Tyytyväinen elämä, (joskus jopa onnellisuus)

1. Kuolemani.

2. Uneton uni.

3. Koska maailmassa on hyvää.

4. En tiedä. Elän sokean uskon varassa oikean ja väärän suhteen ja luotan päättelyyni subjektin hyödyistä ja haitoista.

5. Riippuu näkökulmasta, joillekin riittää elämä itsessään, toiset tavoittelevat yhteiskunnan iskostamaa hyvää elämää, joka on minulle iskostunut näin: onnellinen ja menestyksekäs elämä unelmieni naisen ja tietysti upouuden SAAB 9-5 Aeron kanssa.

1. Mikä on elämäsi tarkoitus

- Kehittyä, lisääntyä, jättää jälkeni historialliseen jatkumoon. Luoda uutta, auttaa lähimmäisiä, rakastaa...

2. Mitä ajattelet kuolemasta

- Odotan mielenkiinnolla. Seikkailu josta en tiedä mitään etukäteen.

3. Miksi maailmassa on pahuutta-pahaa

- Ei maailmassa ole pahuutta. Ainoastaan eri syistä johtuvia ongelmia, joita ei ole osattu ratkaista.

4. Mistä tiedät mikä on oikein/väärin

- Sosiaalisena eläimenä omaan kyvyn empatiaan. Muuten aika pitkälti vanhemmat ja elämä ovat opettaneet.

5. Määrittele; hyvä elämä

- Kun voin todeta kuolinvuoteellani: En elänyt turhaan. Sain paljon hyvää aikaan, nautin täysin siemauksin siitä mitä elämällä oli tarjota ja nyt voin kuolla rauhassa ja antaa tilaa muille.

Olen elänyt hyvän elämän jo nyt. Olen nelikymppinen ja olisin valmis kohtaamaan rauhassa kuolemani milloin vain. Seikkailu näköjään kuitenkin jatkuu, enkä pane sitä ollenkaan pahakseni... ;-D

"Turha elää, turha kuolla, turha toisen turpaa nuolla"

1. Elämän tarkoitus on toivottavasti tehdä elämässäni itselleni tärkeitä asioita, jotta tunnen onnistuneeni ja olen onnellinen. Nämä asiat voivat olla myös sellaisia, jotka edesauttavat muiden onnellisuutta.
2. Tässä iässä (22v.) se pelottaa. Toisaalta, en haluaisi kaiken olevan loppu, kun kuolema koittaa, mutta toisaalta minulla ei ole mitään syytä uskoa päinvastaistakaan. Sittenhän sen näkee. Turha sitä on liikaa murehtia etukäteen.
3. Maailmassa on pahaa siksi, että meitä ihmisiä on niin paljon, että siihen joukkoon mahtuu jo kaikenlaisia sekopäitä (anteeksi vaan). Uskonnot ovat eräs äärimmäisen hyvä esimerkki konfliktien aiheuttajista, myös se, että länsimaisilla valtioilla on hieman turhan innokas tapa tunkea nokkansa joka kolkkaan. Se ei aina auta. Mistä Irak sai aseensa Persianlahden sodan aikaan? Mietikkää sitä...
4. Yhteiskunnan normistot määrittelevät aika pitkälle raamit oikealle ja väärälle. Joistain asioista, joista ei välttämättä kovin tarkkaa normistoa ole säädetty, voi toki olla eriäviä mielipiteitä myös valtakäsityksistä. Silloin kai omat moraalikäsitykset ja sisäinen tutkailu määrittävät sen, miksi pidän jotain asiaa oikeana tai vääränä. Esimerkkejä on jokseenkin hankala antaa, mutta esim. homoavioliitot olivat Suomessakin kiellettyjä vielä jokin aika sitten, mutta siitä huolimatta en voinut käsittää, mikä tällaisessa avioliitossa voisi olla väärää, vaikka normistot kielsivätkin liittojen solmimisen virallisesti.
5. Hyvä elämä minun kohdallani muodostuu samoista asioista, kun elämän tarkoitus. Jos voin elämäni päättymisen kynnyksellä todeta eläneeni itseäni tyydyttävän elämän, on elämä ollut hyvä. Nämä kaksi kohtaa 1 ja 5 itsekkäistä lähtökohdista siksi, että käsitykset onnelliseen elämään johtavista tekijöistä, ovat kaikilla erilaiset.

1. Kaikenlaisia mielitekoja on ollut joskus nuoruudessa. Nyt kuitenkin tiedän ettei elämälläni ole sen kummallisempaa tarkoitusta, kuin millä tahansa elollisella oliolla. Minä, maan matonen ja vaikkapa rentun ruusu (maitohorsma) olemme kaikki yhtä ja elämillämme sama tarkoitus, elämä itse. Olla olemassa, itsetarkoitus.

2. Kuolemassa tulen maaksi jälleen. Elämäni päättyy, myös mieleni kuolee. "Ikuisen" elämän saan jälkeenjäävien mielissä ja jälkeläisteni geeneissä.

3. Pahuus syntyy ihmisen vieraantuessa omista tunteistaan.
Tämä johtuu kahdella sanalla sanoen rakkauden puutteesta. Jos lapsi saisi yllin kyllin rakkautta kehitysiässään, hänestä kasvaisi hyvä ihminen. Kuitenkin, koska hänen vanhempansa ovat vajavaisia, he eivät pysty rakastamaankaan kuin vajavaisesti. Lapsi puolestaan on riippuvainen siitä, mitä edellinen polvi hänelle antaa. Siksi asian ei ilmeisesti ole edes mahdollista korjaantua.
Pähkinänkuoressa pahuuden syy on siinä, että lapsi ei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on, hän ei saa kypsän aikuisen aikaa ja häneen ei uskota.
Sama perussyy on kaikkialla, niin kahdenvälisissä kuin valtioidenkin välisissä konflikteissa.

4. Omatunto kertoo.

5. Elämä on ihmissuhteissa. Materialistiset halut ovat pahasta, jos kohtuus ylitetään. Se toki on selvää, että köyhyys ei ketään rakenna.
Kunpa kykenisi elämään paremmin hetkessä (ajattomuudessa). Kuvittelisin, että olemisen suurempi osuus omistamisen sijaan kenties voisi tuoda onneakin.

1:Pitää hauskaa enimmäkseen mutta toisaalta tahtoisin myös saavuttaa jotain, ehkä keksiä jokin tekninen juttu.

2:Siihen elämä loppuu ja sillä selvä. Kuolema on samanlaista kuin aika ennen syntymää

3:No koko pahuus asia riippuu näkökulmasta. Jos katsot asiaa kiven kannalta, maailmassa ei ole pahuutta. Minun mielestäni pahuus johtuu lähinnä siitä, että me ihmiset olemme täällä määrittelemässä sen ja suremassa meille tehtyjä vääryksiä.

4:No elämänkokemuksesta ja vanhempien opetuksista lähinnä. Eiköhän se ole sama kaikilla.

5:Minun mielestäni hyvä elämä olisi sellainen, että voisi kuolinvuoteellaan sanoa "hauskaa oli". Tietysti jonkin näköinen saavutus olisi mielestäni plussaa, mikä ikinä se sitten olisikaan.

Kiitos vastauksista, lukion maailmanuskonnot-kurssin oppilaat saavat vastauksenne arvioitavakseen.

kiittäen
uskonnonope
"Ciampino"

Minä olen kyllä lähinnä agnostikko tätä nykyä, mutta vastaan silti:

1. Rakkaus
2. Se on välttämätön, väistämätön, peruuttamaton ja jokainen sen joskus kohtaa. Kuolema ei ole paha asia. Yhtä luonnollienne kuin elämäkin.
3. Ilman pahaa ei ole hyvää, ilman hyvää ei ole pahaa. Hyvä ja paha ovat siis toistensa vastavoimia. Kaikella on vastavoimansa. Ilman hyvää ja pahaa maailmaa ei olisi.
4. Kuuntelen omaatuntoani, mikä ei läheskään aina ole oikeassa kenelläkään. Oma moraalikäsitys, jota kukaan muu ei voi täysin tuntea.
5. Jos kuollessani ajattelen eläneeni hyvän elämän, olen elänyt hyvä elämän.

Kysymyksesi on hiukan outo. Ikäänkuin olisi jokin "ateistinen" totuus jonka mukaan voisi vastata noihin kysymyksiisi. Voisin tietenkin yrittää vastata henkilökohtaisella tavallani, mutta käsittäisit sen varmaan "ateismin" vastaukseksi eikä sellaista ole (ateismihan ei ole mikään oppi - ei edes vaikka monet ateisteiksi kutsuvatkin niin kuvittelevat). Kaksi ateistia voi vastata eri tavoin kysymyksiisi eikä heidän vastauksensa johdu heidän ateismistaan.
Nämä ovat sellaisia asioita joista pitäisi tehdä itse omat johtopäätöksensä.