Voiko järvisimpukoita syödä?
Kuka tietää
halukas tietämään
129013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä niitä voi ja maistanutkin olen. Mudalta maistui ja en kehoittaisi kokeilemaan , koskapa simpukka on varsinainen myrkkysuodatin ja kerää saastuneitten järviemme myrkyt kroppaansa tehokkaasti.
Jos vetemme olisivat puhtaampia voisi järvisimpukkakin olla hyvää syötävää. Nyt se maistuu apulannalta ja sikaloitten lietteeltä.
Järvisimpukoita valkoviinissä
Tämä annos on kahdelle. Kotimaiset järvisimpukat laitettuna ranskalaiseen tapaan on maittava sekä näyttävä alkupala. Simpukoita ei ole myynnissä, joten ne on hankittava itse. Insinöörien mökkirannassa ne viihtyvät vajaan metrin syvyisessä vedessä, josta niitä on helppo poimia.
10 keskikokoista järvisimpukkaa puhdistettuina
Keittämiseen:
1 litra vettä
ripaus suolaa
Paistamiseen:
2-4 valkosipulin kynttä
n. 50 g voita
n. 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
Simpukoiden syöminen vaatii etukäteisvalmisteluja, jotta ne puhdistuvat. Simpukat pannaan ämpäriin puhtaaseen veteen pariksi vuorokaudeksi, jotta niiden suolisto on tyhjenee. Ämpärin vesi on vaihdettava kahdesti päivässä, jotta mudan maku saadaan simpukoista pois, eikä vesi pääse liian lämpimäksi. Liian lämpimässä vedessä happi käy vähiin, ja simpukat voivat tukehtua. Poista kaikki simpukat, jotka rupeavat kellumaan, sillä ne ovat pilaantuneet.
Puhdistetut elävät simpukat lisätään reiluun määrään voimakkaasti kiehuvaa vettä. Simpukoita keitetään kovalla lämmöllä nelisen minuuttia, jolloin niiden kuorten tulisi olla auenneet. Heitä kiinni jääneet, pilaantuneet, simpukat pois.
Poista simpukoiden liha lusikalla kuorista ja valmista kastike pannulla sulattamalla ensiksi voi. Lisää sulaan voihin paloiteltu ja kevyesti murskattu valkosipuli. Hyvän aromin saa, kun ennen pilkkomista painaa valkosipulin kynttä kasaan veitsen lappeella, kunnes kynsi murtuu hieman. Kuullota valkosipulia kohtuullisella lämmöllä, jotta voi ei pääse kärähtämään. Kun valkosipuli on hieman pehmennyt, lisää valkoviini. Anna seoksen kuumentua kiehuvaksi. Lisää simpukoitten liha, ja anna kiehua, kunnes kaikki valkoviini on haihtunut. Jäljelle jää kirkas aromikas voi ja pehmentynyt taivaallisen makuinen valkosipuli, sekä simpukat. Annostele lautasille simpukat ja osa valkosipulin paloista. Annostele lopuksi jäljelle jäänyt voi kastikkeeksi lautasille koristeellisesti. Tarjoile lämpiminä.
Insinöörit suosittelevat simpukka-alkupalan seuralaiseksi tuoretta kauraleipää, jotta herkullisen kastikkeen saa nautittua viimeiseen pisaraan.
Tarkoitatko merestä nostettua sinisimpukkaa vai samaa otusta järvestä pyydettynä? Uskaltaisin olevan suuren eron.
Tossa yllä on erittäin hyvä resepti. Tuolla ohjeella kun ensin putsaa simpukat, niin mudan maku lähtee.
Tää siis toimii
Tuolla reseptillä saa ruokaa vaikka tennarista, mutta vain siitä syystä, että tennarikaan ei enää siinä maistu. Eivät myöskään simpukatkaan, jotka näin ollen voi jättää aivan hyvin pois.
Paskaakin voi syödä. Ei ole kriminalisoitu. Kuten crudo mainitsikin, ovat simpukat varsinaisia suodattimia, koska niiden läpi virtaa jumalaton määrä vettä. Simpukat ovat tästä syystä ykkösriski saada esim. noro-virus, jos ne ovat kasvaneet likaisissa vesissä. Itse en söisi, jos vähän matkan päässä on levitetty paskaa pellolle, tai vieressä on karjasuoja.
Voi syödä ja useasti vaeltaessa olen käyttänytkin ravinnoksi. Eivät ne ole sen "saastaisempia" kuin samoissa vesissä elävät kalat. Mudan maku lähtee juuri em. ämpärissä liottamisella, mikäli kovin rehevöityneestä ja mutaisesta järvestä poimitaan.
Järvisimpukat eivät virtauta vettä, lävitseen niin kuin joku esitti. Ne tonkivat "jalallaan" pohjaa josta nousee pieneliöitä. Tästä syystä sillä on iso lihas joka on sitkeää ja luultavasti syy miksi Järvisimpukka ei ole lyönyt itseään läpi.
Raskasmetalleja Järvisimpukkaan taas ei kerry niin paljon kuin laajemmin syötäviin simpukoihin. Raskasmetalli kertyvät elimistöön ja ravintoketjun huipulla oleviin. Syödessäsi äyriäisiä ravinnokseen käyttävää merilohta saat luultavasti enemmän raskasmetalleja elimistöösi, kuin ämpärillisestä järvisimpukoita.
Ja vaikka järveen paskaa kaadettaisiinkin niin sitä paskaa ei kukaan ravinnokseen käytä. Vain siinä paskassa olevia ravinteita. Ei paskassa kasvatetussa perunassakaan ole sisällä kikkareita.
Suomalainen laiska makkara kansa ei tajua hyvän ruoan päälle yhtään mitään. Suomalainen ruokakulttuuri ei koskaan kehity potuilla, mämmillä ja munkilla!! Eräs kuuluisa ruokakriitikko maailmalla sanoi että suomalainen ruoka on yksi huonoimpia maailmassa. Järvisimpukat ovat huippuruokaa, jos vain vaivautuu tekemään. Välimeren reseptillä.
No meikäläiset simpukat pitää sumputtaa hiekkasumpussa viikon verran, niin mudan maku häviää kyllä.
http://www.martat.fi/ruoka/ruokanurkka/2006-06-25-20-14-10kuka-osaa-kertoa-simpukoista/
Rahola :1990-luvulla, olen kuullut, että jotkut pitävät suomalaisia järvisimpukoita herkkuna, mutta ilmeisesti vasta pitkän sumputuksen jälkeen puhtaassa vedessä. Näin tehtiin television eräohjelmassa 5.5.2000 – simpukat pidettiin puhtaassa vedessä vuorokauden verran. Pitääpä itsekin kokeilla, kun ja jos tästä vielä päästään järven rantaan. Mutta varoituksen sana on paikallaan – vain järvisimpukkaa voi maistella. Jokihelmisimpukka on meillä rauhoitettu eikä siihen saa koskea!
Sinisimpukka Mytilus edulis on sen sijaan kansainvälistä herkkua, vieläpä suhteellisen halpaa sellaista. Suomessa on jo hyvin kauan saanut ostaa säilöttyjä simpukoita ja sekä eläviä että kuorineen pakastettuja lähes jatkuvasti 1980-luvulta saakka. Mielestäni parhaimpia ovat vieläkin tanskalaiset, pakastetut tai veteen säilötyt Limfjordin simpukat. Nykyisin niissä ei edes ole hiekkaa mukana, kun niiden annetaan itse puhdistautua hiekasta suurissa altaissa ennen keittämistä. Limfjordissa, josta nostetaan vuosittain 120.000 tonnia sinisimpukkaa, elukat kasvavat ilman sen kummempia viljelytoimenpiteitä, vain alamittaiset eli alle 4,5 cm pituiset lasketaan takaisin viranomaisten kulloinkin ilmoittamille alueille. Simpukoita viljellään mm. Norjassa espanjalaisilta opitun tavan mukaan köysissä, jotka riippuvat meressä, varsinkin lohi- ja kirjolohiviljelysten alapuolella. Köysiin tarttuu nopeasti suuri määrä sinisimpukan toukkia, jotka lihovat kalojen ruoantähteistä ja kasvavat kesässä tai parissa syömäkelpoisiksi.
Itämeren simpukka Mytilus trossulus
Suomessakin sanottiin ennen kasvavan sinisimpukkaa valtavia määriä, vaikka sitä ei moni tiennyt. Tvärminnen biologisella koeasemalla Hankoniemellä kerrottiin lasketun simpukkatiheyksiä 3000 kappaletta neliömetrillä. Simpukoita on vesissämme yhä edelleen, mutta nykyisin Itämeren simpukkaa pidetään eri lajina, Mytilus trossulus. Erään amerikkalaisen internet-lähteen mukaan olisi 'oikean' sinisimpukan nimi Mytilus edulis muutettu M. trossulukseksi, mutta se on selvästikin väärä tieto. Suomalaiset, norjalaiset ja englantilaiset tiedemiehet sanovat, että M. trossulus on Itämeren simpukka, joka ei siis ole sama kuin M. ed
15 liotettua järvisimpukkaa , muutama siivu tuoretta ja vähän kaapista löytynyttä hienonnettua galangal-juurta, pari vartta sitruunaruohoa murskattuna, muutama kaffir limen lehti, nippu thai basilikan lehtiä, pari punaista chiliä (meillä kolmosen vluokkaa), pari ruokalusikallista pilkottua isosipulia (tai salottisipulia), 1 rkl thaimaalaista kalakastiketta ja muutama desi kanalientä . Puhdistetut simpukat lisättiin kiehuvaan maustettuun liemeen ja niitä keitettiin 10 minuuttia, jolloin simpukat olivat avautuneet. (Kiinni jääneet simpukat on muistettava poistaa ennen syömistä)
Kastike, jota voi käyttää muussakin thairuuassa: Muutama kuivattu tai tuore punainen chili, muutama iso valkosipulinkynsi, 2 rkl limettimehua (meillä nyt yhden limetin menu), 3 rkl kalakastiketta ja puoli rkl sokeria (meillä nyt palmusokeria) murskataan morttelissa. Sillä siisti.
Voi
Eiköhän jätetä ne simbukat biisoneille?🐚🐭🐀