Vaikkakin on epäortodoksista alkaa jankuttaa suomen kielen ja japanin kielen sukulaisuudesta, olen hyvin vakuuttunut siitä, että asiassa on perää. Ehkäpä myöhempi kielitiede nostaa näkökantani kunniaan.
Esimerkiksi genetiivi ilmaistaan suomen kielessa sanan loppuun liitetyn "n" kirjaimen kautta. Japanin kielessä genetiivi ilmaistaan "no" loppuliiitteen kautta. Esimerkiksi "tuoli/tuolin" on japaniksi "isu/isuno". Toinen yhtäläinen piirre on (luonnollisestikin monien foneettisten yhtäläisyyksien lisäksi) verbeistä muodostettavat lauseenvastikkeet. "Juotuani kahvin palaan kotiin" ~ "Koohii o nonde, uchi e kaerimasu". "Juoda" -verbin "perusmuoto" on japanissa "nomimasu", mikä kuitenkin vastaa suomen kielen III:tta infinitiiviä "juomassa". Kaikissa muissakin japanin kielen verbeissä on "perusmuodossa" eli suomen kielen III:tta infinitiivimuotoa vastaavassa muodossa tuo "masu" -pääte, joka lausutaan käytännössä ilman viimeistä "u"-kirjainta, mikä tekee sen suomalaiselle japanin kielen opiskelijalle hyvin tutuksi ja ymmärrettäväksi: "syömässä" ~ "tabemasu", "istumassa" ~ "swatteimasu", "puhumassa" ~ "hanashimasu", j.n.e.
Lisäksi "ga" -sanan käyttö ilmaisemaan "mutta" -sanaa joissain yhteyksissä on identtinen karjalan kielen kanssa.
Jotkut vanhat sanat vaikuttavat myös saman kantaisilta "silmä" ~ "me", "käsi" ~ "te" (vertaa: käteen),
"nenä" ~ "hana", j.n.e. Suomen kielen kysymysliite sanan lopussa on "ko/kö" - japanissa se on "ka". Lauseen ymmärtää kysymykseksi tuon liitteen kuullessaan samoin kuin suomen kielessä.
Suomen kielessä partitiiviobjekti ilmaistaan usein "a" tai "ä" päätteellä. Muissa kielissä sellaista ei juurikaan esiinny, mutta japanin kielessä se ilmaistaan "o" päätteellä. "Juon olutta" ~ "Biiru o nomimasu".
On olemassa lukuisia suomalaisilta kuulostavia erityisilmaisuja kuten "kiri kiri", joka tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin "juuri ja juuri".
Esimerkkejä löytyisi vielä pilvin pimein, mutta tässä nyt vain aluksi.
Suomen ja japanin sukulaisuus
51
4868
Vastaukset
- Omanto
Kauan sitten pääsin italialaisen kaverini riemukkaaseen syleilyyn, kun hänelle selvisi suomen ja italian vaiettu sukulaisuus. Todisteeksi riitti "ananas". :)
- kgbvdr
Suomessa ja inuitissa (eskimokieli) on ainakin yksi sama sana: helikopteri. Saisikohan tuolla perinteistä syleilyvieraanvaraisuutta Grönlannissa? Vaikka taitaa Kööpenhaminassa saada lähempää.
- Bessеrwisser
Suomi ja japani ovat sukulaisia samalla tavalla kuin kottaraiset ja orvokit ovat sukulaisia keskenään: yhteinen kantamuoto löytyy, kun mennään tarpeeksi kauas historiassa.
- Lingvistikko
Et vaivaudu kommentoimaan yhtään antamistani esimerkeistä, vaan naljailet vain naljailemisen ilosta. Suomen kieli on maailmassa hyvin erikoinen omaperäisine kieliopillisine muotoineen ja japanista löytyy monia niistä samoista omaperäisyyksistä. Voisin lisätä aiemmin laatimaani listaan vielä postpositioiden käytön paikan määrityksissä. Kun suomessa sanotaan tuolin päällä / yläpuolella, se sanotaan japanissa isu-no ue-ni, jossa kantasana "tuoli" on taipunut genetiiviin samoin kuin suomessa ja sitten sen perään tulee yläpuolta tarkoittava ilmaisu "ue" (lausutaan suurinpiirtein ye), joka on inessiiviä/adessiivia vastaavassa paikallisijassa päätteellä "ni". Koko rakenne ja logiikka on siis identtinen suomen kielen kanssa tässäkin esimerkissä. Se on aivan erilainen rakenne kuin vaikkapa englannin "on the chair" tai ruotsin "på stolen". Myös latinalaiset kielet noudattavat germaanisten kanssa samaa logiikkaa ja rakennetta tässä mielessä, samoin slaavilaiset. Kiinan kielessä ei myöskään ole japanin ja suomen kanssa tällaista yhtäläistä rakennetta.
- Omanto
Lingvistikko kirjoitti:
Et vaivaudu kommentoimaan yhtään antamistani esimerkeistä, vaan naljailet vain naljailemisen ilosta. Suomen kieli on maailmassa hyvin erikoinen omaperäisine kieliopillisine muotoineen ja japanista löytyy monia niistä samoista omaperäisyyksistä. Voisin lisätä aiemmin laatimaani listaan vielä postpositioiden käytön paikan määrityksissä. Kun suomessa sanotaan tuolin päällä / yläpuolella, se sanotaan japanissa isu-no ue-ni, jossa kantasana "tuoli" on taipunut genetiiviin samoin kuin suomessa ja sitten sen perään tulee yläpuolta tarkoittava ilmaisu "ue" (lausutaan suurinpiirtein ye), joka on inessiiviä/adessiivia vastaavassa paikallisijassa päätteellä "ni". Koko rakenne ja logiikka on siis identtinen suomen kielen kanssa tässäkin esimerkissä. Se on aivan erilainen rakenne kuin vaikkapa englannin "on the chair" tai ruotsin "på stolen". Myös latinalaiset kielet noudattavat germaanisten kanssa samaa logiikkaa ja rakennetta tässä mielessä, samoin slaavilaiset. Kiinan kielessä ei myöskään ole japanin ja suomen kanssa tällaista yhtäläistä rakennetta.
Oletko esitellyt teoriaasi vielä oikeille lingvisteille? Mikset?
Lingvistikko kirjoitti:
Et vaivaudu kommentoimaan yhtään antamistani esimerkeistä, vaan naljailet vain naljailemisen ilosta. Suomen kieli on maailmassa hyvin erikoinen omaperäisine kieliopillisine muotoineen ja japanista löytyy monia niistä samoista omaperäisyyksistä. Voisin lisätä aiemmin laatimaani listaan vielä postpositioiden käytön paikan määrityksissä. Kun suomessa sanotaan tuolin päällä / yläpuolella, se sanotaan japanissa isu-no ue-ni, jossa kantasana "tuoli" on taipunut genetiiviin samoin kuin suomessa ja sitten sen perään tulee yläpuolta tarkoittava ilmaisu "ue" (lausutaan suurinpiirtein ye), joka on inessiiviä/adessiivia vastaavassa paikallisijassa päätteellä "ni". Koko rakenne ja logiikka on siis identtinen suomen kielen kanssa tässäkin esimerkissä. Se on aivan erilainen rakenne kuin vaikkapa englannin "on the chair" tai ruotsin "på stolen". Myös latinalaiset kielet noudattavat germaanisten kanssa samaa logiikkaa ja rakennetta tässä mielessä, samoin slaavilaiset. Kiinan kielessä ei myöskään ole japanin ja suomen kanssa tällaista yhtäläistä rakennetta.
Se, että pidät suomea erikoisena kielenä johtuu siitä, että useimmat tietämäsi kielet ovat indoeurooppalaisia.
- Kyllä
Esimerkiksi Unkariin verrattuna. Eihän tässä ole kuin Venäjä välissä. Virallisiin totuuksiin olisi tietenkin uskottava, ettei herätä pahaa verta.
- remonttiateillekin
Kun töiltäni ehdin, niin perustan autokorjaamon.
Nimeksi tulee tietenkin Hayosiko Toytasi. - aikoinaan
Todettiin joskus, että suomi ja kreikka ovat sukukieliä. Kreikan sana akkris on suomeksi sirkka. Tätä rataa kun mennään tarpeeksi kauas takaperin Mesopotamiaan ja taaksekin, niin huomataan suomen kielen olevan koko maailman peruskieli aikojen alussa.
Pitäisiköhän Jeesuksenkin muminat tulkita oikein suomeksi, ettei vahingossa puhuta kolmesta kalasta ja viidestä leivästä. Jos olisi vahingossa unohtunut senaikainen tuhat-ilmaisu pois jossain vaiheessa. Eivät poloset siihen aikaan oikein ymmärtäneet suomalaisia lukusanoja.
Jaappanin kieli on sitten seurannut kauan kaikkien muitten jölkeen.
Ja myös venäjä. Venäjän kielessä on paljon samantapaisia sanojen päätteillä ilmaistuja kielioppimuotoja kuten suomen kielessäkin.
Näin voimme päätellä, että suomi on ollut maailmankaikkeuden ensimmäinen virallinen kieli.- Tuhatševski
>Pitäisiköhän Jeesuksenkin muminat
>tulkita oikein suomeksi, ettei vahingossa
>puhuta kolmesta kalasta ja viidestä leivästä.
Tarkoitatko sitä ihmetekoa, jossa J. ruokki viisi miestä ja kaksi kalaa viidellätuhannella leivällä? - Teologian harrastaja
Tuhatševski kirjoitti:
>Pitäisiköhän Jeesuksenkin muminat
>tulkita oikein suomeksi, ettei vahingossa
>puhuta kolmesta kalasta ja viidestä leivästä.
Tarkoitatko sitä ihmetekoa, jossa J. ruokki viisi miestä ja kaksi kalaa viidellätuhannella leivällä?Sitä kuinka satoja ihmisiä ruokittiin, kun oli käytössä viisi leipää ja kaks sikalaa.
- varmaan
Teologian harrastaja kirjoitti:
Sitä kuinka satoja ihmisiä ruokittiin, kun oli käytössä viisi leipää ja kaks sikalaa.
juutalaisten kesken onnistuis possun grillaus... :)
- uskova vm. -94
varmaan kirjoitti:
juutalaisten kesken onnistuis possun grillaus... :)
VT:ssa sika esitetään saastaisena eläimenä.
- Uuno Pönttö
Pieni korjaus. Akkris ja sirkka eivät olleet todisteita kreika, vaan arabiantodistamisesta suomen sukukieleksi. Todistelija oli S. Wettenranta-Aspi.
Uuno Pönttö kirjoitti:
Pieni korjaus. Akkris ja sirkka eivät olleet todisteita kreika, vaan arabiantodistamisesta suomen sukukieleksi. Todistelija oli S. Wettenranta-Aspi.
Oli kreikka, ei arabia se todistelun kohde.
- ..............
"Suomen kielen kysymysliite sanan lopussa on "ko/kö" - japanissa se on "ka". Lauseen ymmärtää kysymykseksi tuon liitteen kuullessaan samoin kuin suomen kielessä.
Suomen kielessä partitiiviobjekti ilmaistaan usein "a" tai "ä" päätteellä. Muissa kielissä sellaista ei juurikaan esiinny, mutta japanin kielessä se ilmaistaan "o" päätteellä."
Partitiivi tulee aiemmasta ablatiivin päätteestä "*-ta", joka esiintyy päätteiden "-sta" ja "-lta" osana. Indoeurooppalaisten kielten ablatiivin pääte oli "*-d", joka löytyy ainakin sanskritista ja klassista aikaisemmasta latinasta. Ainakin latinassa ablatiivia voi käyttää vertailussa suomen partitiivin tavoin.
K-alkuisia kysymyssanoja löytyy myös indoeurooppalaisista kielistä (latinan "qui", sanskritin "ka-"). - urlahdan
Pystytkö pitämään teoriasi pystyssä, jos se alistetaan seuraavanlaiselle kritiikille?
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Hakola.html- Ketjun aloittaja
"Jos siis kahden kielen sijapäätteitä ja muita aineksia voidaan palauttaa yhteiseen kantamuotoon sanaston avulla selvitettyjen säännöllisten äännesuhteiden perusteella, ollaan jo paljon lähempänä kielisukulaisuuden todistamista. "
Tämä on juuri se pääsanomani aloituksessani. En niinkään ole korostanut samankantaisten sanojen todistusarvoa. Japanin kieliopin rakenne on omalaatuisuudessaan jostain syystä monissa kohdin juuri samalla tavalla omalaatuinen kuin suomenkin kielioppi. Mainitsin esimerkkeinä postpositioiden käytön ja sitä edeltävän pääsanan genetiivin, joka genetiivikin on samankaltainen kuin suomen kielessä. Lisäksi japanin kielessä on verbimuotojen kohdalla mainitsemiani samankaltaisuuksia ja jopa lauseenvastikkeenomaisia "infinitiivejä". Oletan, että suomalaiselle on japanin kielen oppiminen ja sen rakenteen intuitiivinen ymmärtäminen huomattavasti helpompaa kuin mitään indoeurooppalaista kieltä puhuvalle henkilölle. Jostain syystä kielisukulaisuutta ei haluta näillä perusteilla vakavasti tutkia. Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Jos siis kahden kielen sijapäätteitä ja muita aineksia voidaan palauttaa yhteiseen kantamuotoon sanaston avulla selvitettyjen säännöllisten äännesuhteiden perusteella, ollaan jo paljon lähempänä kielisukulaisuuden todistamista. "
Tämä on juuri se pääsanomani aloituksessani. En niinkään ole korostanut samankantaisten sanojen todistusarvoa. Japanin kieliopin rakenne on omalaatuisuudessaan jostain syystä monissa kohdin juuri samalla tavalla omalaatuinen kuin suomenkin kielioppi. Mainitsin esimerkkeinä postpositioiden käytön ja sitä edeltävän pääsanan genetiivin, joka genetiivikin on samankaltainen kuin suomen kielessä. Lisäksi japanin kielessä on verbimuotojen kohdalla mainitsemiani samankaltaisuuksia ja jopa lauseenvastikkeenomaisia "infinitiivejä". Oletan, että suomalaiselle on japanin kielen oppiminen ja sen rakenteen intuitiivinen ymmärtäminen huomattavasti helpompaa kuin mitään indoeurooppalaista kieltä puhuvalle henkilölle. Jostain syystä kielisukulaisuutta ei haluta näillä perusteilla vakavasti tutkia.Kaikki oikeat lingvistit sanan laajimmassakin merkityksessä (mukaan lukien kielitiedettä edes hiukan vakavasti opiskelleet) tietävät, että kielitiedettä ymmärtämättömillä on taipumus keksiä ihmeellisiä yhtäläisyyksiä ja sukulaisuuksia kielten välillä.
Kielten välillä on väistämättä suuri joukko samanlaisuuksia, jotka ovat silkkaa sattumaa. Kehitys on eri tahoilla sattunut johtamaan samanlaisiin ilmiöihin. Tämä on matemaattisesti varmaa, koska kielen äänteitä on suhteellisen pieni joukko ja niiden yhdistelmät suhteellisen lyhyitä. Ja kieliä on tuhansia, sanoja ja muita morfeemeja niissä suunnaton määrä. Jos kahden kielen välille ei voitaisi hyvällä mielikuvituksella ja sepittämistaidollakaan löytää useita yhtäläisyyksiä, sepä vasta olisi mystistä!
Kielitieteessä kiinnitetään huomiota muun muassa siihen, ovatko yhtäläisyydet sellaisissa kielen aineksissa, joiden voidaan olettaa olevan tarpeeksi vanhoja. Esimerkiksi nuoret lainasanat kuten kansainväliset kulttuurisanat eivät tietenkään todista mitään kielisukulaisuutta.
Esimerkiksi suomen postpositiot ovat myöhäsyntyisiä, paljon uudempia kuin mikään ajateltavissa oleva suomen ja japanin yhteinen kantamuoto (jonka täytyisi olla vähintään 5 000 vuoden takainen) voisi olla.- urlahdan
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Jos siis kahden kielen sijapäätteitä ja muita aineksia voidaan palauttaa yhteiseen kantamuotoon sanaston avulla selvitettyjen säännöllisten äännesuhteiden perusteella, ollaan jo paljon lähempänä kielisukulaisuuden todistamista. "
Tämä on juuri se pääsanomani aloituksessani. En niinkään ole korostanut samankantaisten sanojen todistusarvoa. Japanin kieliopin rakenne on omalaatuisuudessaan jostain syystä monissa kohdin juuri samalla tavalla omalaatuinen kuin suomenkin kielioppi. Mainitsin esimerkkeinä postpositioiden käytön ja sitä edeltävän pääsanan genetiivin, joka genetiivikin on samankaltainen kuin suomen kielessä. Lisäksi japanin kielessä on verbimuotojen kohdalla mainitsemiani samankaltaisuuksia ja jopa lauseenvastikkeenomaisia "infinitiivejä". Oletan, että suomalaiselle on japanin kielen oppiminen ja sen rakenteen intuitiivinen ymmärtäminen huomattavasti helpompaa kuin mitään indoeurooppalaista kieltä puhuvalle henkilölle. Jostain syystä kielisukulaisuutta ei haluta näillä perusteilla vakavasti tutkia.Yucca edellä jo kertoikin perusteluita, miksi minkä tahansa kielten välille pystytään vetämään aloittajan esittämiä yhtäläisyyksiä ilman, että ne todistavat yhtään mitään – sen paremmin kielisukulaisuuden puolesta kuin sitä vastaan.
Aloittaja vertaa suomen ja japanin nykykielten ilmiöitä. Kuitenkin vertailussa, jossa etsitään yhteistä kielellistä alkuperää, pitäisi tutkia, etsiä ja ennen kaikkea löytää säännönmukaisia samankaltaisuuksia kielten aikaisempien vaiheiden eli kantakielten välillä, mistä sitten voitaisiin tehdä perusteltuja oletuksia aikaisemman, yhteisen kielimuodon olemassaolosta. Tällaista kriittistä tarkastelua aloittajan teoria tuskin kestäisi.
Jostain syystä – toisaalta sangen ymmärrettävästi – juurten, myös kielellisten, etsiminen on ihmismieltä kiehtovaa puhaa. Täytyy kuitenkin muistaa, mitkä ovat kielitieteellisen menetelmän mahdollisuudet ja rajoitteet. Ilman tätä siirrytään hyvin äkkiä puhtaan mytologian puolelle. - Aloittanut
urlahdan kirjoitti:
Yucca edellä jo kertoikin perusteluita, miksi minkä tahansa kielten välille pystytään vetämään aloittajan esittämiä yhtäläisyyksiä ilman, että ne todistavat yhtään mitään – sen paremmin kielisukulaisuuden puolesta kuin sitä vastaan.
Aloittaja vertaa suomen ja japanin nykykielten ilmiöitä. Kuitenkin vertailussa, jossa etsitään yhteistä kielellistä alkuperää, pitäisi tutkia, etsiä ja ennen kaikkea löytää säännönmukaisia samankaltaisuuksia kielten aikaisempien vaiheiden eli kantakielten välillä, mistä sitten voitaisiin tehdä perusteltuja oletuksia aikaisemman, yhteisen kielimuodon olemassaolosta. Tällaista kriittistä tarkastelua aloittajan teoria tuskin kestäisi.
Jostain syystä – toisaalta sangen ymmärrettävästi – juurten, myös kielellisten, etsiminen on ihmismieltä kiehtovaa puhaa. Täytyy kuitenkin muistaa, mitkä ovat kielitieteellisen menetelmän mahdollisuudet ja rajoitteet. Ilman tätä siirrytään hyvin äkkiä puhtaan mytologian puolelle."Tällaista kriittistä tarkastelua aloittajan teoria tuskin kestäisi."
Oletko siis tutkinut niitä kantamuotoja vertaillut keskenään, kun kerta olet noin varma asiastasi?
On selvää, että virikkeen asian tutkimiseksi antaa nimenomaan nykykielten havaitut samankaltaisuudet, jotka eivät esiinny muissa kielissä. Sen jälkeen asiaa voidaan tutkia syvemmälti esimerkiksi juuri muinaisten kantakielten valossa, mikäli sellaisista kielistä on tarpeeksi tietoa. Yucca mainitsi, että suomen kielen postpositiot ovat paljon myöhäisempää perua kuin mahdollinen yhteinen kantakieli japanin kanssa, mutta hän ei antanut linkkiä tällaisen väittämän pohjaksi. - urlahdan
Aloittanut kirjoitti:
"Tällaista kriittistä tarkastelua aloittajan teoria tuskin kestäisi."
Oletko siis tutkinut niitä kantamuotoja vertaillut keskenään, kun kerta olet noin varma asiastasi?
On selvää, että virikkeen asian tutkimiseksi antaa nimenomaan nykykielten havaitut samankaltaisuudet, jotka eivät esiinny muissa kielissä. Sen jälkeen asiaa voidaan tutkia syvemmälti esimerkiksi juuri muinaisten kantakielten valossa, mikäli sellaisista kielistä on tarpeeksi tietoa. Yucca mainitsi, että suomen kielen postpositiot ovat paljon myöhäisempää perua kuin mahdollinen yhteinen kantakieli japanin kanssa, mutta hän ei antanut linkkiä tällaisen väittämän pohjaksi.Eiköhän se todistustaakka kantamuotojen vertailussa ole sinulla, koska tunnut olevan vakuuttunut asiastasi. Pistä nyt niitä todisteita ja vertailuja kehiin, koska kerran sanot niitä olevan enemmänkin.
- sfdlkhj
Aloittanut kirjoitti:
"Tällaista kriittistä tarkastelua aloittajan teoria tuskin kestäisi."
Oletko siis tutkinut niitä kantamuotoja vertaillut keskenään, kun kerta olet noin varma asiastasi?
On selvää, että virikkeen asian tutkimiseksi antaa nimenomaan nykykielten havaitut samankaltaisuudet, jotka eivät esiinny muissa kielissä. Sen jälkeen asiaa voidaan tutkia syvemmälti esimerkiksi juuri muinaisten kantakielten valossa, mikäli sellaisista kielistä on tarpeeksi tietoa. Yucca mainitsi, että suomen kielen postpositiot ovat paljon myöhäisempää perua kuin mahdollinen yhteinen kantakieli japanin kanssa, mutta hän ei antanut linkkiä tällaisen väittämän pohjaksi.ja vielä paremmin Kansalliskirjastoon Helsingin Suurkirkon vieressä tai yliopiston opiskelijakirjastoon. Sieltä löytyy tieteellistä kirjallisuutta tuostakin aiheesta.
Jo iät ajat sitten huomattiin yhtäläisyyksiä uralilaisten, altailaisten kielten ja paleoaasialaisen jukagiirin välillä, sitten samaan suhdeverkostoon on lisätty indoeruooppalainen kielikuntakin. Varmemmaksi vakuudeksi karjalaisilla, savolaisilla, ja etenkin Keski ja Itä-Venäjän suomensukuisilla kansoilla on yhteisiä esi-isiä Itä-Siperian asukkaiden kanssa. Joidenkin Itä-Siperian kielten ja myös kulttuurien on havaittu olevan etäistä sukua joillekin Amerikan länsirannikon kielille ja kulttuureille.
Jostain kumman syystä erityisesti itäisissä suomalais-ugrilaisissa kielissä on suuri määrä muinaisen sumerin kielen kanssa yhteisiä sanoja, liekö mitään rakenteellista kuitenkaan. Kiinnostava seikka sekin.
Kaukaisen sukulaisuuden tutkiminen on hankalaa, sillä yleensä vuosituhansien mittaan on ollut paljon erilaatuisia kontakteja, jotka ovat aiheuttaneet suuriakin muutoksia ja kielihän muuttuu vaikka ilman mitään kontakteja ulkopuoliseen maailmaan. Vanhemmassa kielentutkimuksessa ei oikein ollut keinojakaan näin laajojen kielikuntien suhteita koskevien kokonaisuuksien hahmottamiseen, nyt niitä alkaa jo olla käytössä ja edistystäkin on saavutettu.
Silti suomen ja japanin sukulaisuus on aika epätodennäköinen. Japanin väestö lienee peräisin kahdesta suunnasta, Kaakkois-Aasiasta ja Korean suunnalta. Korean kielen on joskus oletettu olevan sukua altailaiselle kielikunnalle, mutta oletus on jäänyt vahvistamatta. Korealaiset haluavat yleensä uskoa siihen. Koska japanin on muutettu ainakin kahdesta suunnasta, voi olettaa, että myös japanin kielessä on yhdistynyt paljon vähintäänkin kahdelta suunnalta tulevaa ainesta. Lisäksi suomi ja japani kuuluvat samaan kielityyppiin, johon kuuluu enemmistö maailman kielistä (englanti kuuluu rakennetyypiltään pieneen, harvinaisen vähemmistöön...), mikä sekin seikka voi saada japanin vaikuttamaan tutummalta kuin on aihettakaan.
Rupea ottamaan asiasta selvää. - suuhiki
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Jos siis kahden kielen sijapäätteitä ja muita aineksia voidaan palauttaa yhteiseen kantamuotoon sanaston avulla selvitettyjen säännöllisten äännesuhteiden perusteella, ollaan jo paljon lähempänä kielisukulaisuuden todistamista. "
Tämä on juuri se pääsanomani aloituksessani. En niinkään ole korostanut samankantaisten sanojen todistusarvoa. Japanin kieliopin rakenne on omalaatuisuudessaan jostain syystä monissa kohdin juuri samalla tavalla omalaatuinen kuin suomenkin kielioppi. Mainitsin esimerkkeinä postpositioiden käytön ja sitä edeltävän pääsanan genetiivin, joka genetiivikin on samankaltainen kuin suomen kielessä. Lisäksi japanin kielessä on verbimuotojen kohdalla mainitsemiani samankaltaisuuksia ja jopa lauseenvastikkeenomaisia "infinitiivejä". Oletan, että suomalaiselle on japanin kielen oppiminen ja sen rakenteen intuitiivinen ymmärtäminen huomattavasti helpompaa kuin mitään indoeurooppalaista kieltä puhuvalle henkilölle. Jostain syystä kielisukulaisuutta ei haluta näillä perusteilla vakavasti tutkia.Japanilaisten mielestä suomi on helppo kieli oppia. Mikä tukee teoriaasi. Tämähän ei ole kovin yleinen käsitys maailmalla :)
Itse olen löytänyt kohta 200 yhteistä sanaa. Jopa merkitys liippaa joskus pelottavan läheltä, vaikka on yleensä suurinpiirtein päinvastainen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Japanin_kieli - suuhai
Yucca kirjoitti:
Kaikki oikeat lingvistit sanan laajimmassakin merkityksessä (mukaan lukien kielitiedettä edes hiukan vakavasti opiskelleet) tietävät, että kielitiedettä ymmärtämättömillä on taipumus keksiä ihmeellisiä yhtäläisyyksiä ja sukulaisuuksia kielten välillä.
Kielten välillä on väistämättä suuri joukko samanlaisuuksia, jotka ovat silkkaa sattumaa. Kehitys on eri tahoilla sattunut johtamaan samanlaisiin ilmiöihin. Tämä on matemaattisesti varmaa, koska kielen äänteitä on suhteellisen pieni joukko ja niiden yhdistelmät suhteellisen lyhyitä. Ja kieliä on tuhansia, sanoja ja muita morfeemeja niissä suunnaton määrä. Jos kahden kielen välille ei voitaisi hyvällä mielikuvituksella ja sepittämistaidollakaan löytää useita yhtäläisyyksiä, sepä vasta olisi mystistä!
Kielitieteessä kiinnitetään huomiota muun muassa siihen, ovatko yhtäläisyydet sellaisissa kielen aineksissa, joiden voidaan olettaa olevan tarpeeksi vanhoja. Esimerkiksi nuoret lainasanat kuten kansainväliset kulttuurisanat eivät tietenkään todista mitään kielisukulaisuutta.
Esimerkiksi suomen postpositiot ovat myöhäsyntyisiä, paljon uudempia kuin mikään ajateltavissa oleva suomen ja japanin yhteinen kantamuoto (jonka täytyisi olla vähintään 5 000 vuoden takainen) voisi olla.Sattumaa tai ei, niin nihongossa on todella paljon yhteisiä sanoja suomen kielen kanssa. Sanopa, että missä muussa kielessä on?
- Selvä syy
suuhiki kirjoitti:
Japanilaisten mielestä suomi on helppo kieli oppia. Mikä tukee teoriaasi. Tämähän ei ole kovin yleinen käsitys maailmalla :)
Itse olen löytänyt kohta 200 yhteistä sanaa. Jopa merkitys liippaa joskus pelottavan läheltä, vaikka on yleensä suurinpiirtein päinvastainen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Japanin_kieliTotta kai sanan merkitys on japanissa päinvastainen suomeen nähden. Ei tuon ymmärtämiseksi tarvitse kuin vilkaista karttapalloa: Japani on jokseenkin toisella puolen pohjoista pallonpuoliskoa.
- on on
urlahdan kirjoitti:
Yucca edellä jo kertoikin perusteluita, miksi minkä tahansa kielten välille pystytään vetämään aloittajan esittämiä yhtäläisyyksiä ilman, että ne todistavat yhtään mitään – sen paremmin kielisukulaisuuden puolesta kuin sitä vastaan.
Aloittaja vertaa suomen ja japanin nykykielten ilmiöitä. Kuitenkin vertailussa, jossa etsitään yhteistä kielellistä alkuperää, pitäisi tutkia, etsiä ja ennen kaikkea löytää säännönmukaisia samankaltaisuuksia kielten aikaisempien vaiheiden eli kantakielten välillä, mistä sitten voitaisiin tehdä perusteltuja oletuksia aikaisemman, yhteisen kielimuodon olemassaolosta. Tällaista kriittistä tarkastelua aloittajan teoria tuskin kestäisi.
Jostain syystä – toisaalta sangen ymmärrettävästi – juurten, myös kielellisten, etsiminen on ihmismieltä kiehtovaa puhaa. Täytyy kuitenkin muistaa, mitkä ovat kielitieteellisen menetelmän mahdollisuudet ja rajoitteet. Ilman tätä siirrytään hyvin äkkiä puhtaan mytologian puolelle.Nykyään ne ovat vähän sukua toisilleen. Ilman aikakonetta emme saa tietää tätäkään asiaa varmasti, mutta siis nykyään on paljon yhtäläisyyksiä.
- W-A Jr.
Selvä syy kirjoitti:
Totta kai sanan merkitys on japanissa päinvastainen suomeen nähden. Ei tuon ymmärtämiseksi tarvitse kuin vilkaista karttapalloa: Japani on jokseenkin toisella puolen pohjoista pallonpuoliskoa.
KIITOS makeasta naurusta! Oivalluksesi on ketjun tasoa vastaava (anteeksi te pari asiasta ymmärtävää).
- ketsuron
Avaajan jutuissa VOI olla jotain perää.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/vanhatsivut/hakola.htm- Nykynomadi
Tuntuu wettenhovi-aspalaiselta mielikuvitusliidolta. Tuolla tavoin voitaisiin "todistaa" vaikka suomi, etruski ja swahil sukulaiskieliksi.
- 5
Tällainen ketju oli samaisella foorumilla muutama vuosi sitten. Tarkistin oliki se sama mutten ainakaan enää löytänyt omaa viestiäni.
"Mainitsin esimerkkeinä postpositioiden käytön ja sitä edeltävän pääsanan genetiivin, joka genetiivikin on samankaltainen kuin suomen kielessä. Lisäksi japanin kielessä on verbimuotojen kohdalla mainitsemiani samankaltaisuuksia ja jopa lauseenvastikkeenomaisia "infinitiivejä". "
Vaihdetaan japanin tilalle Hindi, jota indoeurooppalaisempaa kieltä ei ole, ja lause väittämä on silti totta. Monogeneesiin voi aina uskoa - 5
Heurereka. Huomasin suomen ja englannin sukulaisuuden. Siitä todisteena sana radio. Se tarkoittaa samaa kummallakin kielellä!
Olenko tehnyt tieteellisen löydön- on on
On toki muitakin yhteisiä sanoja, mutta kumma kyllä ei juurikaan Englannin kanssa. Esim. sellaiset sanat kuin ase, koto, airo, akka, haka, kasa, sama, himo, jama, koi, koeta, kun, ori, senkin, sanka, kiri, kisa, rakko, made, kansa, kura, sora, taimen, soma, kokko jne. jne.
http://www.eudict.com/index.php?lang=japeng&word= - on on
on on kirjoitti:
On toki muitakin yhteisiä sanoja, mutta kumma kyllä ei juurikaan Englannin kanssa. Esim. sellaiset sanat kuin ase, koto, airo, akka, haka, kasa, sama, himo, jama, koi, koeta, kun, ori, senkin, sanka, kiri, kisa, rakko, made, kansa, kura, sora, taimen, soma, kokko jne. jne.
http://www.eudict.com/index.php?lang=japeng&word=
- m.o.t,
No eipä noilla paljoo enkkuun yhtäläisyyksiä ollu. siis englanti ja suomi ovat sukulaisia.
- 1q2334
heei, olen tekemässä päättötyötäni yhdeksännelläluokalla, tarvisin vähän tietoa, mitä yhteisiä sanoja olette löytäneet ?
- Trullaati trullaati
Aprillipäivä sopikin hyvin tuollaiseen trollaukseen.
Tosin vähän pelottaa ajatella, että peruskoulun tuottama tiedon tason lasku voisi oikeasti saada aikaan, että joku tosissaan kirjoittaa moisesta huuhaasta ”päättötyön” – ja saa sen vielä läpi. - Skriej
Trullaati trullaati kirjoitti:
Aprillipäivä sopikin hyvin tuollaiseen trollaukseen.
Tosin vähän pelottaa ajatella, että peruskoulun tuottama tiedon tason lasku voisi oikeasti saada aikaan, että joku tosissaan kirjoittaa moisesta huuhaasta ”päättötyön” – ja saa sen vielä läpi.Ensinnäkin minä vain vertailen näitä kieliä
Toiseksi se ei ole sinun asiasi mitä minä teen
Kolmanneksi en kysynyt kritiikkiä tai muiden mielipiteitä asiasta vaan samankaltaisia sanoja!
- Jaska5
Etävertailua ei voi tehdä pelkästään nykykieliä tutkimalla - pitäisi osata historiallisen kielitieteen menetelmät ja tuntea tulokset (mm. sanojen vallitsevat etymologiat). Täältä näkee lisää niitä asioita, joita kriittisessä etävertailussa pitäisi huomioida:
http://www.elisanet.fi/alkupera/Sumeri.pdf - 5+5+5+5+5
Tämä aihe on pseudotieteellistä roskaa täynnä.
- tyhmaa232
me emme ole mitään monkooleja! suomi on syntyny tyhjästä koska ei muita vieressä ole ja ja kielet ei samalta kuulosta! luki häiriö taitaa aloittajalla olla jos ei erota suomenkieltä ja japaninkieltä toisistaan!! kuulon ymmärtäminenkin menettelee!!!
- 98989
kielisukulaisuus on erisuuri kuin geneettinen sukulaisuus... esimerkiksi mordvat, samojedit, tai udmurtit ovat läheistä sukua turkkilaiselle kansoille, kun taas suomalaiset sekä virolaiset ovat läheisiä balteille tai saksalaisille tai itäslaaveille
- Jaska5
98989 kirjoitti:
kielisukulaisuus on erisuuri kuin geneettinen sukulaisuus... esimerkiksi mordvat, samojedit, tai udmurtit ovat läheistä sukua turkkilaiselle kansoille, kun taas suomalaiset sekä virolaiset ovat läheisiä balteille tai saksalaisille tai itäslaaveille
Suomalaisten geeni- ja kielisukulaisista ajantasainen katsaus täällä:
http://jaska.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/137064-suomalaisten-alkupera
- Qwertyuiokrp
Sekä japani että suomi kuuluvat hypoteettiseen nostraattiseen kielikuntaan. Tämähön voisi olla mahdollista ja arvellaan että kaikki kielet ovat kehittyneet samasta kantakielestä, eli siis jokainen kieli olisi toiselleen sukua, kielet ovat kuitenkin muotoutuneet ajan mittaan niin paljon että tätä olisi mahdotonta todistaa
- 6+1
"voisi olla" ,"arvellaan" ja "tätä olisi mahdotonta todistaa".
Voiko enempää sanoa?
- Kai se niin on
No tottakai suomen ja japaninkielellä on yhtäläisyyttä.
Esimerkiksi ( hakusanalla ) takakura
Tulee kompostipöntöjen mainoksia esille. - Anonyymi
Kantaurali muistuttaa aika paljon japaniaa.
https://youtu.be/OV9g6mbfFb4 - Anonyymi
En epäile yhtään, koska kaikki täällä on sukua keskenään. Pieni maapallo ja lyhyt historia kuitenkin on kyseessä, joten kovin kauas meneminen ei ole edes teoriassa mahdollista.
- Anonyymi
Kuka on suomen ja japanin kielen yhtäläisyyttä tutkinut. Kuka on yllä olevan teksti tekijä?
- Anonyymi
On mielenkiintoinen tutkimus japanin kielestä. Haluan keskustella lisää ja esittää laajat omat tutkimukset. Kuka on kirjoittaja?
- Anonyymi
Hieman japanin kieltä opetelleena voisi todeta että kielillä näyttäis tosiaan olevan joitain samankaltaisuuksia, esimerkiksi lausunta saattaa ensinäkemältä vaikuttaa todella samankaltaiselta. Lausunnan samankaltaisuus kuitenkin rajoittuu vaan aivan perus sanoihin, kun lähdetään erilaisiin tsu, zu, dzu yms äännöksiin suomalaiselle voi tuottaa vaikeuksia saada nämä poikkeamaan toisistaan. Myös monet tuplavokaalit voivat tuottaa hankaluuksia, vaikkakaan suomen kielessä tuplavokaali ei pohjimmiltaan ole ongelma, toisin kuin vaikka englannin kielessä, mikä onkin huvittavaa koska moni japanin kielen sana on tullut suomeen englannin kielen kautta. Esimerkiksi jos sana tokio olisi tullut suoraan japanin kielestä suomeen se olisi todennäköisesti lähempänä kirjoitusasua tookioo. Sama sanan judo kohdalla, joka on tullut suomeen englannin kielen vastaavasta kirjoitusasusta (lausunta lähempänä sanaa zudo) kun taas japaniksi sanan lausunta on lähempänä muotoa zuudoo.
Kieliopin suhteen en ole ekspertti ja hieman epäilen onko aloittajakaan nimimerkkinsä mukaisesti mikään oikea lingvistikko, koska vastaavanlaisuuksia löytynee kaikista kielistä. Ehkä selkeimpänä yhdistävänä tekijänä on juuri tuo verbien taivutteleminen. Silti eroavaisuuksia on niin pilvin pimein etten usko suomalaiselle japanin kielen lauserakenteiden opettelemisen olevan yhtään sen helpompaa kuin vaikka amerikkalaiselle tai ruotsalaiselle. Kieli eroaa aivan oleellisesti siitä millä tavalla täällä päin maailmaa on totuttu puhumaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1057431Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu372802- 352392
- 1092093
- 171789
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais101553- 101416
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151387Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...
Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan361369"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla91327