Oppi ja Liitot

Tänä päivänä harjoittelemme tätä maksamalla 10% tuloistamme kirkolle. Joillekin tämäkin on liikaa eli olemme erittäin alussa tämän oppimisessa. Jotkut maksavat enemmäkin kymmenyksiä, kuin mitä on tarkoitus. Kuten usei on sanottu Kirkko ei tarvitse meidän 10% mutta se on meille opiskelua tulevaa varten.
Kirkossa ihmiset ovat eri tasolla ja jotkus ovat valmiita yhteisomistukseen koska vaan ja toiset eivät halua luopua "omastaan". Emme pakoita ketään mihinkään, kaikkien on saatava kasvaa omaa vauhtiaan kohti täydellisyyttä.
Yleisesti ottaen kirkko ei ole vielä valmis toteuttamaan yhteisomistuksen periaatetta.
Kirkkomme perusperiaateita on myös että jokaisen on itse hoidettava oma toimeen tulonsa. Eli kirkolla on, tulisi olla, niin "työvoimatoimisto" kuin avunanto niitä vartten valmiina jotka jostain syytä putoavat väliin. Tämä on aika hyvin toteutettu USAssa ja muutamassa muussa maassa, mutta monessa paikassa maailmassa se ei mielestäni ole toteutettu tarpeeksi hyvin.
Uskon kuitenkin että kirkko tulee satsaamaan tähän tulevaisuudessa yhä enemmän. Mutta onhan tunnettua että ihmisen luonto on omistushaluinen, minun, minun, minuin... ja sen että monelle ei työ miastu, mutta kyllä palkka kelpaa. Työmies on palkkansa ansainnut.... eli tötä on tehtävä, ei ainoastaan sen yhteisomistuksen kannalta vaan myös siinä että ihmiset ymmärtävät oman työnsä ja työntekonsa tärkeyden, sillä Jumala ei hyväksy laiskuutta, mutta köyhiä ja tarvitsevia on autettava!
Nykyään kirkko on suuntautunut enemmän auttamaan ulkopuolisten kuin kirkon jäsenien fysisiä tarpeita.
Ihan vaan sellaisena kommenttina ja asioista tietävänä... minusta kirkon piispojen joilla on varastohuoneen avaimet olisi raotettava hieman enemmän tuota ovea suomalaisten (sopinee myös muihin pohjoismaihin) itsensä hyväksi. Ei ole kiva, että kirkon lapset eivät saa suksia vaikka koulussa tarvittaisiin tai luistimia tai edes kerran hienoja uusia vaatteita ja he kuitenkin näkevät kuinka ylitsevuotavaa on ympärillä. Etenkin nykyään kun työttömyys koettelee monia kirkon olisi pohjoismaissakin paremmin nähtävä avun tarve. Suomalainen eikä muutenkaan pohjoismaalainen kerro vaikeuksistaan hevillä, eikä asioista valiteta Piispalle eikä edes Kotikäyntisisarille tai veljille.
Siksi onkin mm. www.mormonismi.com palstalla kirkon jäsenille laitettu oma salasanallinen foorumin osa, jossa voi ilmoittaa hyvistä käytetyistä tavaroista ja panna ne kiertoon poisheittämisen sijaan tai kirppikselle viemisen sijaan. Jäsenyyttä on tosin anottava ylläpidolta.
Suomessa on myös sosialihuolto jonka olisi pidettävä huolta köyhistä eikä väliinputoajia saisi olla, muta niitä löytyy kyllä! Kirkko ei katso tarpeeliseksi autta niissä maissa kovinkaan paljoa, joissa on jo hyvä sosiaalihuolto, vaan se on valtion asia, että maassa ei ole hädänalaisia. Ikävä kyllä tuo systeemi EI pelaa missään pohjoismaassa tarpeeksi hyvin. IMHO

Meitä on kehoitettu elämään varojemme mukaan, niin että emme ottaisi velkaa. Tai että vältämme velanottoa.. Tosin esim. asunnoin hankkiminen ei taida moneltakaan onnistua ilman velanottoa.

Profeetta on myös puhunut siitä että meidän tulisi ottaa vain kohtuulinen voitto... Mikä sitten on kohtuullinen voitto? Eli tulkitsen itse tämän käskynä luopua ahneudesta.

mittaisit ja varmistaisit, ettei toinen omista enempää kuin toinen.

Vastaan kuitenkin, vastoin kaipaustasi, että tulevaisuudessa pyhityksen lain (= selestisen valtakunnan toimintaperiaate) kautta asia hoidetaan kuntoon, mutta mitä sitä ennen:

OL 78:7 sillä jos te tahdotte,että minä annan teille sijan selestisessä maailmassa, teidän täytyy valmistautua tekemällä sitä, mitä minä olen käskenyt teidän tehdä ja olen vaatinut teiltä

'teidän täytyy valmistaua' - siihen kuuluu osana mm. mainitsemasi arvomaailman sopeuttaminen. Siihen kuuluu myös pyhityksen lakiin valmistautuminen. Jos ei pysty jakamaan omaisuuttaan, voi jakaa edes osaamistaan. Antaa sitä yhteiseen käyttöön, että muutkin rakentuisivat. Omaisuus ja osaaminen voivat tuottaa osaamista ja osaamista lähimmäisille nykyisinkin, ilman, että yksisilmäisesti tuijotetaan rahan ja omistuksen tasajakoon.

Jos on vaikeaa määritellä kuinka paljon kenellekin kuuluu, on myös vaikeaa sivullisen määritellä, mikä ja kuinka suuri osa lähimmäistemme menestyksestä on Herran siunaamaa, mikä osa taas ei. On muistettava, että Herra siunaa myös välillisesti - vauraus ja menestys poikivat sitä myös ympärilleen.

Ei ole tarkoitus, että toinen omistaa enemmän kuin toinen, mutta missään ei ole määritetty, etteivät kaikki voisi omistaa riittävästi. Pikainen oletus kun tuntuu aina olevan, ettei menestyviä saisi olla, tasajako seurauksena kaikki olisivat tasapäisen köyhiä. Eikö olisi mukavampi olla tasapäisesti menestyvä.

Pitää äänestää ja olla poliittisesti aktiivinen, mutta ei kannata hosua, ettei jälkeenpäin harmita. On hyvä muistaa, että politiikan käyttövoimana on juuri se, että toiset omistavat enemmän kuin toiset ja kukaan ei siksi ole toistaiseksi tyytyväinen.