Vielä jotain ehtis

Sairastuin vakavasti ja elinaikaa on luvattu 3-4 vuotta (tämä luvataan kaikille tätä tautia poteville). Kolmas vuosi menossa, vointi lääkkeiden ansiosta melko mukava, ulkoilen joka päivä. Yksinäisyys vaivaa, varmaan aika yleistä tämän ikäisillä. Aikasempi elämä on mennyt työnteossa, huvittelussa, harrastuksissa. Poikani kuoli viime lokakuussa, olen auttanut häntä miten olen pystynyt ja siihen on mennytkin koko energiani ja aikani. Siis sanotaan n. 15 vuoden aikana. Tämä oli niin hyvä ja herättävä aihe, että sain oikein "herätyksen". Mitäs tässä kotona luuraan. Haluan jatkaa öljyvärimaalausta, mennä Irlantiin ja Tiibetiin.
3707
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Se on aina vaikeata, jos jää yksin.
Periaatteessa, jos aikaisempi elämä on mennyt työnteossa, hurvitteluissa ja harrastuksissa, niin what's the big problem?
Jos poika kuolee, niin kannattaa varmaan tilata avustava helikopteri paikalle, jos tuntuu pahalta.

Äänestä
  • On aina vaikeaa, jos oma lapsi kuolee. Oli hän sitten minkä ikäinen tahansa, aina lapsena itselle pysyy.
    Eikö ole tärkeää ettet jää yksin, aloitat niitä harrastuksia mitkä on tuntuneet rakkaimmalta.
    Aina löytyy myös kohtalotovereita, joita voi löytää mistä tahansa, vertaisryhmiä.
    Sen vakavan sairauden kanssa olet ilmeisesti pystynyt tulemaan sinuksi.
    Sisua ja positiivisuutta varmasti vaatii:)

    Äänestä

Luvattu elinaika: voi miten kuulostaa kamalalta niin kuin sen joku lääkäri voisi määritellä. Itse uskon että päivämme on määrätty ihan jossain muualla kuin lääkäreiden oppikirjoissa huolimatta siitä miten päivämme täällä päättyvät.
Varmaankin hyvä ajatus jatkaa maalausta ja toteuttaa kaikkia niitä unelmia, joita kerääntynyt kiireisen elämän varrella odottamaan toteutusta tuonnempana.
Olen myös ihan liian kauan, oikeastaan tähän saakka elänyt "sitten kun"-elämää milloin minkin tekosyyn varjolla. Oi kuinka väärin se onkaan itseäni kohtaan ollut, olen sen nyt katkerasti havainnut. Vaan vielä ei ole myöhäistä mikään....
Tsemppiä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


67 v kirjoitti:

Sairastuin vakavasti ja elinaikaa on luvattu 3-4 vuotta (tämä luvataan kaikille tätä tautia poteville). Kolmas vuosi menossa, vointi lääkkeiden ansiosta melko mukava, ulkoilen joka päivä. Yksinäisyys vaivaa, varmaan aika yleistä tämän ikäisillä. Aikasempi elämä on mennyt työnteossa, huvittelussa, harrastuksissa. Poikani kuoli viime lokakuussa, olen auttanut häntä miten olen pystynyt ja siihen on mennytkin koko energiani ja aikani. Siis sanotaan n. 15 vuoden aikana. Tämä oli niin hyvä ja herättävä aihe, että sain oikein "herätyksen". Mitäs tässä kotona luuraan. Haluan jatkaa öljyvärimaalausta, mennä Irlantiin ja Tiibetiin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu