Sairastuin vakavasti ja elinaikaa on luvattu 3-4 vuotta (tämä luvataan kaikille tätä tautia poteville). Kolmas vuosi menossa, vointi lääkkeiden ansiosta melko mukava, ulkoilen joka päivä. Yksinäisyys vaivaa, varmaan aika yleistä tämän ikäisillä. Aikasempi elämä on mennyt työnteossa, huvittelussa, harrastuksissa. Poikani kuoli viime lokakuussa, olen auttanut häntä miten olen pystynyt ja siihen on mennytkin koko energiani ja aikani. Siis sanotaan n. 15 vuoden aikana. Tämä oli niin hyvä ja herättävä aihe, että sain oikein "herätyksen". Mitäs tässä kotona luuraan. Haluan jatkaa öljyvärimaalausta, mennä Irlantiin ja Tiibetiin.
Vielä jotain ehtis
67 v
3707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on aina vaikeata, jos jää yksin.
Periaatteessa, jos aikaisempi elämä on mennyt työnteossa, hurvitteluissa ja harrastuksissa, niin what's the big problem?
Jos poika kuolee, niin kannattaa varmaan tilata avustava helikopteri paikalle, jos tuntuu pahalta.
On aina vaikeaa, jos oma lapsi kuolee. Oli hän sitten minkä ikäinen tahansa, aina lapsena itselle pysyy.
Eikö ole tärkeää ettet jää yksin, aloitat niitä harrastuksia mitkä on tuntuneet rakkaimmalta.
Aina löytyy myös kohtalotovereita, joita voi löytää mistä tahansa, vertaisryhmiä.
Sen vakavan sairauden kanssa olet ilmeisesti pystynyt tulemaan sinuksi.
Sisua ja positiivisuutta varmasti vaatii:)
Luvattu elinaika: voi miten kuulostaa kamalalta niin kuin sen joku lääkäri voisi määritellä. Itse uskon että päivämme on määrätty ihan jossain muualla kuin lääkäreiden oppikirjoissa huolimatta siitä miten päivämme täällä päättyvät.
Varmaankin hyvä ajatus jatkaa maalausta ja toteuttaa kaikkia niitä unelmia, joita kerääntynyt kiireisen elämän varrella odottamaan toteutusta tuonnempana.
Olen myös ihan liian kauan, oikeastaan tähän saakka elänyt "sitten kun"-elämää milloin minkin tekosyyn varjolla. Oi kuinka väärin se onkaan itseäni kohtaan ollut, olen sen nyt katkerasti havainnut. Vaan vielä ei ole myöhäistä mikään....
Tsemppiä!