Onhan meillä tapana kehoittaa lapsiamme, niinkuin kaikki joilla on holhottavia lapsia. kehoitamme heitä olemaan heitä rehellisiä ja oikeamielisiä. Mutta emme me sillä ylistä kuitenkaan oikeamilisyyttä, tai halveksi väärämielisyyttä. Meidä täytyy tutkia sitä hyvin tarkkaan, sanoessamme täytyy olla oikemielinen emme suinkaan ylistä oikeamielisintä, vaan siitä koituvaa ihmisten arvonantoa, niin että saavuttaisimme mainetta oikeamielisen nimen avulla, että tämän maineen vuoksi saavuttaisin korkeita virkoja ja luottamustehtäviä korkeilla paikoilla, ja sen lisäksi maallista kunniaa ja mainetta rikkauden lisäksi, koska on hyvä maine ihmisten "silmissä".
Ulottavatpa uskovaiset ihmiset tämän maineen niin pitkälle, että sanovat hänellä olevan Jumalan suoma armo jonka Jumala on hänelle suonut, koska väittävät, että Jumalan lahjoittavan "hurskaille Jumalan lapsille ylenpalttisesti maallista mammonaa. Ja sitten yhdellä suulla lauletaan, että itsehillintä ja oikeamielisyys ovat todella ihailtavan kaunista, - mutta kuitenkin niin vaikeaa ja vaivanloista toteuttaa elämän käytännössä. Mutta onko kurittomuus ja väärämielisyys jotakin nautittavaa/miellyttävää, koska se on helposti saavutettavissa, niin häpeällistä, mutta vain yleisenmielipiteen kannalta,ja lain k.nalta. Vääryyden he väittävät usimmiten olevan oikeutta edullisemman vaikka moittivatkin heitä heitä kehnoiksi ihmisiksi joilla on rikkautta ja mahtavuutta.. Heitä he kuitenkin sanovat onnellisiksi, ja heitä myöskin kunnioittavat niin julkisesti kuin yksityiselämässäänkin.
Sitävastoin he halveksivat ja ylenkatsovat toisia jotka ovat vähäisiä ja köyhiä, vaikka kyllä myöntävätkin ulkonaisesti heidät joissakin paremmiksi ihmisiksi. Miten me luulemmekaan tämän kaiken jota niin usein puhutaan edelliseen suuntaan hyveestä ja paheesta. Mitenkä ihmise ja Jumala näihin kysymyksiin suhtautuvat? Mitenkä oletamme näiden asioiden vaikuttavan yleiseen asenteeseen ihmiskunnassa? Miten hyvät ystävät luulemmekaan tämän kaiken vaikuttavan nuorten kuulijain sydämiin ja sieluihin? Etenkin jalolahjaisten, sellaisten jotka riemuitsevat kuulemastaan ja tekee päätelmän millainen ihmisen tulee olla, ja mihin suuntaan hänen on johdettava tiensä vittääkseen elämänsä parhaimmalla ja hauskimmalla ja helpoimmalla tavalla.
Lienee aivan selvä, että nuorukainen sydämessään ajattelee, että nuo puheet jotka hän kirkossa kuuli, tietävät sen, että minulla, jos olen oikeamielinen, ei ole mitään hyötyä siitä, jollei minua myöskin oikeamielisenä pidetä, vaan niistä on sitävastoin hankaluuksia ja vaivaa kaiken seurauksena. Mutta väärämielisellä joka on hankkinut itselleen oikeamielisyyden maineen väitetään olevan jopa kerrassaan autuaallinen elämä.
Koska varallisuus, eli hyvinvointi kauneus ja ihmisten kunnioitus ystävien ihastelu, oo, se on jotakin se, tämä nujertaa jo totuudenkin, tästä onnellisuus riippuu. On kaiketi parasta antautua tähän harrastukseen! Portaiksi ja hyveeksi minun on maalattava hyveen valekuva. Mutta Jumalaa ei voi pettää, ei väkivalloin pakottaa! Entä jollei Häntä ole olemassakaan, tai sitten Hän ei välitä ihmisen asioista? Ei meidän silloin tarvitse huolehtia Hänen huomionsa välttämisestä. Sen minkä tiedän pastoreilta ja saarnaajilta olen kuullut, että hän on hartain toivomme ja lupauksemme, ja hän on rukouksin ja kymmenyksin sekä uhrilahjoin suostuteltavissa, taivuteltavissa.
Meidän tulee luottaa jompaan kumpaan, uskoa todeksi niin toinen kuin toinenkin oppi, tai olla uskomatta. jos siis tulee heitä uskoa, on meidän harjoitettava vääryyttä ja uhrattava jumalalle vääryyden teoilla hankkimistamme varoista. Sillä jos olemme oikeamielisiä vältämme kyllä rangaistuksen Jumalan puolelta, mutta joudumme työntämään luotamme vääryydestä koituvat edut. Väärämilisinä taas rikastumme. Ja jos tekemällä vääryyttä, niin suostutamme Jumalan rukouksilla ja uhrilahjoilla, siten pääsemme rangaistuksesta?
Siis millä perusteella nyt ihminen valitsisi oikeamielisyyden ja totuuden, kun vääryys antaa paljon nautittavamman elämän. Mehän kyllä omaksummekin jo tämän, vaikka samalla noudatamme teennäistä säädyllisyyttä ('hurskautta'), niin tulee meidän käymään samoin Jumalan kuin ihmistenkin taholta; eläessämme ja myös kuoltuamme aina milemme mukaisesti. Anteeksi vaan kaikista virheistä, mutta myös suorasukaisuudestani uskontoja kohtaan.
Ulottavatpa uskovaiset ihmiset tämän maineen niin pitkälle, että sanovat hänellä olevan Jumalan suoma armo jonka Jumala on hänelle suonut, koska väittävät, että Jumalan lahjoittavan "hurskaille Jumalan lapsille ylenpalttisesti maallista mammonaa. Ja sitten yhdellä suulla lauletaan, että itsehillintä ja oikeamielisyys ovat todella ihailtavan kaunista, - mutta kuitenkin niin vaikeaa ja vaivanloista toteuttaa elämän käytännössä. Mutta onko kurittomuus ja väärämielisyys jotakin nautittavaa/miellyttävää, koska se on helposti saavutettavissa, niin häpeällistä, mutta vain yleisenmielipiteen kannalta,ja lain k.nalta. Vääryyden he väittävät usimmiten olevan oikeutta edullisemman vaikka moittivatkin heitä heitä kehnoiksi ihmisiksi joilla on rikkautta ja mahtavuutta.. Heitä he kuitenkin sanovat onnellisiksi, ja heitä myöskin kunnioittavat niin julkisesti kuin yksityiselämässäänkin.
Sitävastoin he halveksivat ja ylenkatsovat toisia jotka ovat vähäisiä ja köyhiä, vaikka kyllä myöntävätkin ulkonaisesti heidät joissakin paremmiksi ihmisiksi. Miten me luulemmekaan tämän kaiken jota niin usein puhutaan edelliseen suuntaan hyveestä ja paheesta. Mitenkä ihmise ja Jumala näihin kysymyksiin suhtautuvat? Mitenkä oletamme näiden asioiden vaikuttavan yleiseen asenteeseen ihmiskunnassa? Miten hyvät ystävät luulemmekaan tämän kaiken vaikuttavan nuorten kuulijain sydämiin ja sieluihin? Etenkin jalolahjaisten, sellaisten jotka riemuitsevat kuulemastaan ja tekee päätelmän millainen ihmisen tulee olla, ja mihin suuntaan hänen on johdettava tiensä vittääkseen elämänsä parhaimmalla ja hauskimmalla ja helpoimmalla tavalla.
Lienee aivan selvä, että nuorukainen sydämessään ajattelee, että nuo puheet jotka hän kirkossa kuuli, tietävät sen, että minulla, jos olen oikeamielinen, ei ole mitään hyötyä siitä, jollei minua myöskin oikeamielisenä pidetä, vaan niistä on sitävastoin hankaluuksia ja vaivaa kaiken seurauksena. Mutta väärämielisellä joka on hankkinut itselleen oikeamielisyyden maineen väitetään olevan jopa kerrassaan autuaallinen elämä.
Koska varallisuus, eli hyvinvointi kauneus ja ihmisten kunnioitus ystävien ihastelu, oo, se on jotakin se, tämä nujertaa jo totuudenkin, tästä onnellisuus riippuu. On kaiketi parasta antautua tähän harrastukseen! Portaiksi ja hyveeksi minun on maalattava hyveen valekuva. Mutta Jumalaa ei voi pettää, ei väkivalloin pakottaa! Entä jollei Häntä ole olemassakaan, tai sitten Hän ei välitä ihmisen asioista? Ei meidän silloin tarvitse huolehtia Hänen huomionsa välttämisestä. Sen minkä tiedän pastoreilta ja saarnaajilta olen kuullut, että hän on hartain toivomme ja lupauksemme, ja hän on rukouksin ja kymmenyksin sekä uhrilahjoin suostuteltavissa, taivuteltavissa.
Meidän tulee luottaa jompaan kumpaan, uskoa todeksi niin toinen kuin toinenkin oppi, tai olla uskomatta. jos siis tulee heitä uskoa, on meidän harjoitettava vääryyttä ja uhrattava jumalalle vääryyden teoilla hankkimistamme varoista. Sillä jos olemme oikeamielisiä vältämme kyllä rangaistuksen Jumalan puolelta, mutta joudumme työntämään luotamme vääryydestä koituvat edut. Väärämilisinä taas rikastumme. Ja jos tekemällä vääryyttä, niin suostutamme Jumalan rukouksilla ja uhrilahjoilla, siten pääsemme rangaistuksesta?
Siis millä perusteella nyt ihminen valitsisi oikeamielisyyden ja totuuden, kun vääryys antaa paljon nautittavamman elämän. Mehän kyllä omaksummekin jo tämän, vaikka samalla noudatamme teennäistä säädyllisyyttä ('hurskautta'), niin tulee meidän käymään samoin Jumalan kuin ihmistenkin taholta; eläessämme ja myös kuoltuamme aina milemme mukaisesti. Anteeksi vaan kaikista virheistä, mutta myös suorasukaisuudestani uskontoja kohtaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.