Ottakaamme vielä eräs esimerkki tämän "mahdottoman mahdollistavan" uskon käytäntöön soveltamisesta vuodelta 1966:
Oli lokakuun alkupäiviä ja olin ollut päivän metsästysmatkalla Vuovaaran kairassa. Kävelin sinä päivänä yli kolmekymmentä kilometriä erämaata pitkin ja poikin. Kun sitten illalla tulin kotiin ja menin kauppa-autosta ostamaan evästä, huomasin, että lompakkoni oli pudonnut sillä metsästysmatkalla. Kello oli kuuden aikaan illalla ja ajattelin ensin, että lähden jo sinä iltana tuota lompakkoani etsimään, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että pimeä oli tulossa, enkä ehtisi mihinkään ennen sitä. Niin päätin, että olen kotona yötä ja lähden aamulla etsimään tämän lompakon. Samalla päätin, että TÄMÄ LOMPAKKO LÖYTYY.
Kun aamulla heräsin ja katsoin ulos ikkunasta, niin nyt oli kymmenen senttiä lunta maassa, kun vielä illalla oli musta maa. Rohkenen kysyä kuinka moni olisi vielä lähtenyt metsään pudonnutta lompakkoa etsimään? Kuitenkin, kun tätä tilannetta aamukahvia juodessani ajattelin, tulin siihen tulokseen, että minä lähden. Jälleen kerran tässä oli "mahdoton" tilanne ja tämä oli haaste minulle. Jeesus on sanonut, että kaikki on mahdollista sille: joka uskoo, ja nyt tämä "mahdottoman mahdollistava" uskoni oli todella koetuksella. Niin sinä päivänä kävelin uudelleen saman reissun, jonka olin edellisenä päivänä kävellyt. Tutkin nuotiopaikat hyvin tarkoin, samoin ne paikat, joissa olin kyykkinyt. Ajattelin, ettei se lompakko ole kävellessäni pudonnut. Tältä etsintä matkaltani jouduin kuitenkin tulemaan tyhjin toimin pois.
Illalla keskityin perusteellisesti metsästysmatkaani ja niin sitten täynnä uutta uskoa lähdin taas aamukahvin juotuani Vuovaaran kairaan. Ensimmäisessä paikassa, josta jo edellisenä päivänä olin lunta potkinut, jatkoin tämän lumen potkiskelua, ja kun viitisen metriä olin potkinut niin muistivihkoni pyorähti lumen pinnalle ja seuraavalla potkulla lompakkoni.
...................
http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/profeettakoulu/profet.6.html
Oli lokakuun alkupäiviä ja olin ollut päivän metsästysmatkalla Vuovaaran kairassa. Kävelin sinä päivänä yli kolmekymmentä kilometriä erämaata pitkin ja poikin. Kun sitten illalla tulin kotiin ja menin kauppa-autosta ostamaan evästä, huomasin, että lompakkoni oli pudonnut sillä metsästysmatkalla. Kello oli kuuden aikaan illalla ja ajattelin ensin, että lähden jo sinä iltana tuota lompakkoani etsimään, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että pimeä oli tulossa, enkä ehtisi mihinkään ennen sitä. Niin päätin, että olen kotona yötä ja lähden aamulla etsimään tämän lompakon. Samalla päätin, että TÄMÄ LOMPAKKO LÖYTYY.
Kun aamulla heräsin ja katsoin ulos ikkunasta, niin nyt oli kymmenen senttiä lunta maassa, kun vielä illalla oli musta maa. Rohkenen kysyä kuinka moni olisi vielä lähtenyt metsään pudonnutta lompakkoa etsimään? Kuitenkin, kun tätä tilannetta aamukahvia juodessani ajattelin, tulin siihen tulokseen, että minä lähden. Jälleen kerran tässä oli "mahdoton" tilanne ja tämä oli haaste minulle. Jeesus on sanonut, että kaikki on mahdollista sille: joka uskoo, ja nyt tämä "mahdottoman mahdollistava" uskoni oli todella koetuksella. Niin sinä päivänä kävelin uudelleen saman reissun, jonka olin edellisenä päivänä kävellyt. Tutkin nuotiopaikat hyvin tarkoin, samoin ne paikat, joissa olin kyykkinyt. Ajattelin, ettei se lompakko ole kävellessäni pudonnut. Tältä etsintä matkaltani jouduin kuitenkin tulemaan tyhjin toimin pois.
Illalla keskityin perusteellisesti metsästysmatkaani ja niin sitten täynnä uutta uskoa lähdin taas aamukahvin juotuani Vuovaaran kairaan. Ensimmäisessä paikassa, josta jo edellisenä päivänä olin lunta potkinut, jatkoin tämän lumen potkiskelua, ja kun viitisen metriä olin potkinut niin muistivihkoni pyorähti lumen pinnalle ja seuraavalla potkulla lompakkoni.
...................
http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/profeettakoulu/profet.6.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin hammaslääkärissä poistattamassa väärässä asennossa olevaa reikäistä viisaudenhammasta alhaalta (ei vielä täysin puhjennut).
Hammaslääkäri tutki ensin hampaan, ja kokeili sitä jollakin piikillä ja totesi: Tämä hammas on ihan pehmeä, voi olla ettei siitä saada kaikkea pois, kun se ihan lohkeilee jo koetettaessa.
Silloin rukoilin Jeesusta (sillä pelkäsin kovasti koko tilannetta), että hammas saataisiin kokonaan ulos. Ennen tätä rukoustani hammaslääkäri oli saanut jo 3 pientä lohjennutta osaa hampaastani. Hän ei saanut siitä edes kunnon otetta.
Mitä vaikeampi lääkärin oli saada hammasta pois, sitä enemmän rukoilin mielessäni. Sitten hammaslääkäri sanoi ihmeissään, nyt tuntuu kovalta.
Hän tutki hammasta vielä uudelleen ja totesi, juuri on ehjä, se ei lohkeile eikä ole pehmeä.
Se oli alkua rukousvastaukseeni. Hammaslääkäri sai koko hampaan irrotettua paikaltaan, mutta...
se ei mahtunutkaan ulos omasta aukostaan. Hammaslääkärin välineistäkään ei tahtonut olla apua hampaan poisottamisessa. Näin miten hammaslääkäri oli tuskainen ja hikoili, kun hammas ei ollutkaan helposti poistettavissa.
Siispä jatkoin rukoilua, rukoilin, että hammaslääkäri saisi voimia ja Jeesus itse ohjaisi lääkärin kättä. Sitten tunsin, kuinka hammaslääkärin käsi vakautui, niinkuin hän olisi tietänyt juuri mitä tehdä, eikä mennyt kuin ihan vähän aikaa, niin hammas oli poissa kokonaan. Lääkäri oli jotenkin ihmeissään ja hämmästynyt. En kuitenkaan puhunut mitään, että olin rukoillut koko ajan, ehkä minun olisi pitänyt. Halusin vain lähteä kaikessa rauhassa kotiin tunnin kestäneen operoinnin jälkeen.
Ei ole mitään rajoja sille, jolla on paroni von Munckhausenin mielikuvitus ja sielu täynnä shamanismia! :-D
kun tämä seko foorumi ei muualle anna vastata.
Eli olin minäkin hammaslääkärissä. Sillä kertaa paikattavana oli kulmahammas, joka piti porata miltei ontoksi ja tietty, ilman pudutusta.
Pienintäkään kipua en porauksen aikana tuntenut ja hammasläkäri, nuori nainen, katsoi ihmeissään minua: "Eikö se tunnu yhtään kipeltä?" Pudistin päätäni. "No onkohan se sitten täysin kuollut hammas", jatkoi hammaslääkäri.
Eihän se mikään kuollut hammas ollut, mutta minulla oli konstini eikä siihen mitään Jeesusta tarvittu - kivuttomaan hampaiden poraamiseen.
miksi ei ihmeitä tapahdu kauttasi, sinähän et TARVITSE Jeesusta? Jeesus sanoo, "En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä, en ole tullut kutsumaan terveitä, vaan sairaita." Siis sellaisia, jotka tarvitsevat Jeesusta, itsessään rikkaat Hän lähettää tyhjänä pois. Jeesus tuli nimenomaan syntisten ja muutekin sairaiden ja raihnaisten tykö, koska valitut eivät olleet arvollisia, =juutalaiset.) niin Hän käski mennä teille ja aitovierille, sinne missä on ihmisiä, jotka tarvitsevat auttajaa!
* Nykyään mennään vaan esille kun on sellainen "fiilis", pinnalla kihisee niin mukavasti. Ja sitten ollaan " fiiliksessä" seitsemännessä taivaassa, aamulla onkin sitten henkinen krapula kun fiilis on mennyt menojaan. Mitä sitten tapahtuu? Ollaan taas menossa hakemaan fiilistä seuraavasta viihde hengellisyydestä!
Vai ei muka tapahdu ihmeitä.
No. Jos minä olisi 26 vuotta sitten jäänyt makaamaan, rukoilemaan ja odottamaan ihmettä itseni ulkopuolelta, olisin saanut maata koko ikäni ja odottaa sitä ihmettä vielä haudassakin.
Mutta minä en jäänyt makaamaan ja odottamaan. Minä aloin töihin täydessä uskonvarmuudessa ja lopputulos on ollut, Lapin keskussairaalan henkilökunnan mukaan, lähes lääketieteellinen sensaatio ja minulle on moni keskussairaalassa sanonut, että minun pitää kirjoittaa mahdollisimman paljon näiltä alueilta ja opettaa näitä taitoja ihmisille.
Mutta mitä ovat tehneet uskikset Sodankylässä ja tälläkin forumilla? Ne ovat nokka pystyssä kävelleet ohitseni jo 25 vuotta ja räkyttäneet täälläkin oikein foorumin täydeltä. Eli tämä on sitä, mitä uskikset pystyvät meikäläisile antamaan ja tällähän ei ole arvoa edes maan päällä ja vielä vähemmän taivaassa.
"Kaikki hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuksien Isältä".
Sinulla on kyky vahvaan itsesuggestioon, jonka kautta olet pystynyt olemaan kivuton hammasta porattaessa.
Kyky, jota nimität omaksi konstiksesi, ei ole pohjimmiltaan omasi, vaan Luojan suoma lahja jokaiselle riittävän ymmärryksen omaavalle ihmiselle. Lahja, jota vain harvat osaavat käyttää siinä määrin kuin sinä.
Miksi kaikki eivät osaa? Siksi, että eivät ole opiskelleet käyttöohjetta.
Ei lapsikaan osaa rakentaa lahjaksi saamaansa monimutkaista teknistä vempainta ilman käyttöohjetta. Moni aikuinen ei senkään vertaa, koska on menettänyt luovan kykynsä.
Uskoni mukaan Jumalalta ei ilman välimiestä, Jeesusta, voi saada mitään. Kaikki on luotu Hänen kauttaan. Niin myös inhimilliset henkiset kyvyt, joista osa on aina piilevänä, mutta käytön puutteessa lamaantuu tai katoaa kokonaan.
Tämän vuoksi pidän varmana, että hampaasi hoitoonkiin tarvittiin Jeesusta.
Totuushan on, että ihminen on kokonaisuudessaan Jumalan suunnittelema. Eli siis myös alitajunta, jonka alueella suggestiot toimivat.
Sanoisin näin, että milteipä jokainen voisi oppia hyödyntämään omassa elämässään samoja mahdollisuuksia kuin itse olen hyödyntänyt. Tämä vaatisi vain sen, että ihminen jo nuorena tekee oikeat valinnat ja "viihteellä elämisen" sijasta lähtee paneutumaan henkisen minäänsä ja sinne kätkeytyviin mahdollisuuksiin.
Periaatteeni myös on, että Jumalaa ei pidä vaivata sellaisilla asioilla, jotka ihminen itsekin pysty tekemään.