SUNNUNTAIDEBATTI
"Kotouttamisen etsikkoaika on loppumassa"
Kotouttamisen epäonnistuminen luo maaperää maahanmuuttajien radikalisoitumiselle, kirjoittavat Ilkka Salmi ja Jorma Vuorio.
KIMMO RÄISÄNEN
Suomessa useat etniset vähemmistöryhmät ovat voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2008 Suomesta haki turvapaikkaa tai muuta suojelua 4 035 ihmistä – 2 500 enemmän kuin edellisvuonna. Kasvu on jatkunut tänä vuonna, ja Maahanmuuttovirasto arvioi, että joulukuun loppuun mennessä hakijoita saapuu noin 6 000. Tämän seurauksena perheenyhdistämisten perusteella Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä moninkertaistuu muutaman vuoden viiveellä. Tämä koskee erityisesti Irakista ja Somaliasta tulevia turvapaikanhakijoita. Heitä ajavat Suomeen naapurimaidemme kiristynyt maahanmuuttopolitiikka ja suomalaisen sosiaaliturvan hyvä taso.
Turvallisuusviranomaisten näkökulmasta maahanmuuton voimakkaaseen lisääntymiseen sisältyy riskejä, jotka saattavat tulevaisuudessa aiheuttaa vakavia ongelmia yleiselle turvallisuudelle.
Riskitekijöitä ovat esimerkiksi rikollisuuden, jengiytymisen, väkivallan ja järjestyshäiriöiden lisääntyminen. Sellaista on Euroopassa nähty esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa.
Jotta riskit eivät toteutuisi, maahanmuuttajien kotouttaminen vaatii Suomelta nykyistä selvästi suurempia panostuksia.
Eurooppalaisten turvallisuusviranomaisten yleisen käsityksen mukaan siirtolaisuuden vaarana on myös terroristien soluttautuminen maahanmuuttajavirtoihin. Tämä uhka sitoo huomattavan määrän turvallisuuspalveluiden resursseja.
Lisähaasteen aiheuttaa se, ettei uhan muodostavia turvapaikanhakijoita aina voida palauttaa lähtömaihinsa. Niiden turvallisuustilanne voi olla niin huono, ettei palauttaminen ole humanitaarisista syistä ole mahdollista.
Eräissä Helsingin ja Turun lähiöissä on ulkomaalaisten osuus kaikista asukkaista noussut jo noin 30 prosenttiin. Joidenkin tutkimusten mukaan näin suuri maahanmuuttajakeskittymä kiihdyttää asuinalueen etnistä eristäytymistä hallitsemattomasti. Maahanmuuttajien asutuksen keskittymisen seuraukset ovat nähtävissä muutamissa ruotsalaislähiöissä, joissa on vakavia turvallisuus- ja järjestysongelmia.
Ongelmien ehkäisemiseksi on esitetty jopa osittaisen ulkonaliikkumiskiellon käyttöönottoa, mikä Pohjoismaassa käytettynä olisi varsin poikkeuksellista ja korostaa ilmiön vakavuutta. Syrjäytymisen, juurettomuuden ja vihan ilmapiirin aiheuttamat levottomuudet kertautuvat ja leviävät muihin vastaaviin lähiöihin.
Maahanmuuttajien radikalisoitumisriskiä lisää heidän uudessa kotimaassaan kokemansa juurettomuus. Sitä taas ruokkivat kotouttamisen ongelmat. Toisen sukupolven maahanmuuttajien on usein vaikea samaistua vanhempiensa kulttuuriin ja kotimaahan. Heiltä puuttuvat sellaiset elämän kiinnekohdat, jotka normaalisti luovat turvallisuutta ja tasapainoa.
Kotouttamisen ja kotoutumisen epäonnistuminen luo maaperää radikalisoitumiselle ja ääritapauksissa terrorismille. Samalla lisääntyy huoli kantaväestön ja maahanmuuttajien välisen vastakkainasettelun kärjistymisestä ja demokratiaan kuuluvien arvojen häviämisestä. Seurauksena voi olla rasismin lisääntyminen ja toisilleen vihamielisten ryhmittymien määrän kasvu. Siksi viranomaisten nopean reagointikyvyn merkitys korostuu.
Supon tiedossa ei tällä hetkellä ole ketään Suomessa aktiivisesti terroristiseen toimintaan osallistuvaa henkilöä. Sen sijaan on olemassa vahvoja viitteitä siitä, että eri muslimimaiden konflikteihin osallistuvia ryhmiä ja verkostoja tuetaan Suomesta käsin.
Kotouttamisen käytännön vastuu on kunnilla. Päinvastoin kuin yksittäisten tapausten perusteella joskus väitetään, kunnat ovat tähän asti onnistuneet tehtävässä hyvin. Monien maahantulijoiden luku- ja kirjoitustaidottomuus, tietämättömyys suomalaisesta yhteiskunnasta ja suuri perhekoko aiheuttavat haasteita.
Onnistuneen kotoutumisen kannalta keskeisiä ovat kielitaito sekä suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen sääntöihin sopeutuminen. Vain siten maahanmuuttajat voivat aikanaan myös työllistyä.
Kotouttamisen haasteet lisääntyvät lähivuosina sitä mukaa kuin maahanmuuttajamäärät kasvavat. Siksi myös kotouttamisen resursseja tulee kasvattaa. Pitää varmistaa, että kaikki maahanmuuttajaryhmät pääsevät kotouttamisen piiriin.
Onnistunut kotoutus hillitsee vastakkainasettelujen kärjistymistä. Siksi maahanmuuttajien kielikoulutusta olisi lisättävä huomattavasti. Jotta maahanmuuttajilla on mahdollisimman realistinen ja oikea kuva Suomesta, tulisi kotouttaminen aloittaa jo lähtömaassa valmentamalla heitä etukäteen suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin.
Kotouttamisen tehostaminen vaatii huomattavasti lisää henkilökuntaa sosiaali- ja terveystoimeen, tulkkipalveluihin sekä opetustoimeen, etenkin kielikoulutukseen. Myös vuokra-asuntojen määrää on merkittävästi lisättävä.
ILKKA SALMI
JORMA VUORIO
Salmi on suojelupoliisin päällikkö ja Vuorio Maahanmuuttoviraston ylijohtaja.
http://www.hs.fi/digilehti/sunnuntai/art... etsikkoaika on
"Kotouttamisen etsikkoaika on loppumassa"
Kotouttamisen epäonnistuminen luo maaperää maahanmuuttajien radikalisoitumiselle, kirjoittavat Ilkka Salmi ja Jorma Vuorio.
KIMMO RÄISÄNEN
Suomessa useat etniset vähemmistöryhmät ovat voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2008 Suomesta haki turvapaikkaa tai muuta suojelua 4 035 ihmistä – 2 500 enemmän kuin edellisvuonna. Kasvu on jatkunut tänä vuonna, ja Maahanmuuttovirasto arvioi, että joulukuun loppuun mennessä hakijoita saapuu noin 6 000. Tämän seurauksena perheenyhdistämisten perusteella Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä moninkertaistuu muutaman vuoden viiveellä. Tämä koskee erityisesti Irakista ja Somaliasta tulevia turvapaikanhakijoita. Heitä ajavat Suomeen naapurimaidemme kiristynyt maahanmuuttopolitiikka ja suomalaisen sosiaaliturvan hyvä taso.
Turvallisuusviranomaisten näkökulmasta maahanmuuton voimakkaaseen lisääntymiseen sisältyy riskejä, jotka saattavat tulevaisuudessa aiheuttaa vakavia ongelmia yleiselle turvallisuudelle.
Riskitekijöitä ovat esimerkiksi rikollisuuden, jengiytymisen, väkivallan ja järjestyshäiriöiden lisääntyminen. Sellaista on Euroopassa nähty esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa.
Jotta riskit eivät toteutuisi, maahanmuuttajien kotouttaminen vaatii Suomelta nykyistä selvästi suurempia panostuksia.
Eurooppalaisten turvallisuusviranomaisten yleisen käsityksen mukaan siirtolaisuuden vaarana on myös terroristien soluttautuminen maahanmuuttajavirtoihin. Tämä uhka sitoo huomattavan määrän turvallisuuspalveluiden resursseja.
Lisähaasteen aiheuttaa se, ettei uhan muodostavia turvapaikanhakijoita aina voida palauttaa lähtömaihinsa. Niiden turvallisuustilanne voi olla niin huono, ettei palauttaminen ole humanitaarisista syistä ole mahdollista.
Eräissä Helsingin ja Turun lähiöissä on ulkomaalaisten osuus kaikista asukkaista noussut jo noin 30 prosenttiin. Joidenkin tutkimusten mukaan näin suuri maahanmuuttajakeskittymä kiihdyttää asuinalueen etnistä eristäytymistä hallitsemattomasti. Maahanmuuttajien asutuksen keskittymisen seuraukset ovat nähtävissä muutamissa ruotsalaislähiöissä, joissa on vakavia turvallisuus- ja järjestysongelmia.
Ongelmien ehkäisemiseksi on esitetty jopa osittaisen ulkonaliikkumiskiellon käyttöönottoa, mikä Pohjoismaassa käytettynä olisi varsin poikkeuksellista ja korostaa ilmiön vakavuutta. Syrjäytymisen, juurettomuuden ja vihan ilmapiirin aiheuttamat levottomuudet kertautuvat ja leviävät muihin vastaaviin lähiöihin.
Maahanmuuttajien radikalisoitumisriskiä lisää heidän uudessa kotimaassaan kokemansa juurettomuus. Sitä taas ruokkivat kotouttamisen ongelmat. Toisen sukupolven maahanmuuttajien on usein vaikea samaistua vanhempiensa kulttuuriin ja kotimaahan. Heiltä puuttuvat sellaiset elämän kiinnekohdat, jotka normaalisti luovat turvallisuutta ja tasapainoa.
Kotouttamisen ja kotoutumisen epäonnistuminen luo maaperää radikalisoitumiselle ja ääritapauksissa terrorismille. Samalla lisääntyy huoli kantaväestön ja maahanmuuttajien välisen vastakkainasettelun kärjistymisestä ja demokratiaan kuuluvien arvojen häviämisestä. Seurauksena voi olla rasismin lisääntyminen ja toisilleen vihamielisten ryhmittymien määrän kasvu. Siksi viranomaisten nopean reagointikyvyn merkitys korostuu.
Supon tiedossa ei tällä hetkellä ole ketään Suomessa aktiivisesti terroristiseen toimintaan osallistuvaa henkilöä. Sen sijaan on olemassa vahvoja viitteitä siitä, että eri muslimimaiden konflikteihin osallistuvia ryhmiä ja verkostoja tuetaan Suomesta käsin.
Kotouttamisen käytännön vastuu on kunnilla. Päinvastoin kuin yksittäisten tapausten perusteella joskus väitetään, kunnat ovat tähän asti onnistuneet tehtävässä hyvin. Monien maahantulijoiden luku- ja kirjoitustaidottomuus, tietämättömyys suomalaisesta yhteiskunnasta ja suuri perhekoko aiheuttavat haasteita.
Onnistuneen kotoutumisen kannalta keskeisiä ovat kielitaito sekä suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen sääntöihin sopeutuminen. Vain siten maahanmuuttajat voivat aikanaan myös työllistyä.
Kotouttamisen haasteet lisääntyvät lähivuosina sitä mukaa kuin maahanmuuttajamäärät kasvavat. Siksi myös kotouttamisen resursseja tulee kasvattaa. Pitää varmistaa, että kaikki maahanmuuttajaryhmät pääsevät kotouttamisen piiriin.
Onnistunut kotoutus hillitsee vastakkainasettelujen kärjistymistä. Siksi maahanmuuttajien kielikoulutusta olisi lisättävä huomattavasti. Jotta maahanmuuttajilla on mahdollisimman realistinen ja oikea kuva Suomesta, tulisi kotouttaminen aloittaa jo lähtömaassa valmentamalla heitä etukäteen suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin.
Kotouttamisen tehostaminen vaatii huomattavasti lisää henkilökuntaa sosiaali- ja terveystoimeen, tulkkipalveluihin sekä opetustoimeen, etenkin kielikoulutukseen. Myös vuokra-asuntojen määrää on merkittävästi lisättävä.
ILKKA SALMI
JORMA VUORIO
Salmi on suojelupoliisin päällikkö ja Vuorio Maahanmuuttoviraston ylijohtaja.
http://www.hs.fi/digilehti/sunnuntai/art... etsikkoaika on
Vastaukset 1
Vanhimmat
-joten; missä on ongelma, vai tahdotko johtajan vihat niskaasi?