tai on se mutta se on vain universumin rakennetta aivan kuten kaikki muutkin hierarkiat jotka olemme luoneet. Maailmankaikkeus on vain yksi jakautuneena eri perspektiiveihin jotka luulevat olevansa erillisiä kuten ihmiset kehoissaan. Koska kaikki on vain rakennetta ja olen jokainen teistä ja te meistä niin voitaneen sanoa että aika skitsofreenista puuhaa.
Nyt tuleekin se 64 tuhannen taalan kysymys; miksi tää homma jakautu tälleen, miksi tän pitää jatkua, miksei universumi vain lopeta tätä järjetöntä olemistaan. Minä en tiedä mutta mun pitäis tietää koska olen universumi. Voisko olla niin ettei se tiedä miten pysäyttää itteään vaan on vaan loputtomasti niinku on aina ollu. Ehkäpä sen ei tartte lopettaa ja tää oli vaan tään mun näkemyksen mielipide omasta olemassaolostani.
Nyt tuleekin se 64 tuhannen taalan kysymys; miksi tää homma jakautu tälleen, miksi tän pitää jatkua, miksei universumi vain lopeta tätä järjetöntä olemistaan. Minä en tiedä mutta mun pitäis tietää koska olen universumi. Voisko olla niin ettei se tiedä miten pysäyttää itteään vaan on vaan loputtomasti niinku on aina ollu. Ehkäpä sen ei tartte lopettaa ja tää oli vaan tään mun näkemyksen mielipide omasta olemassaolostani.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on kuin sipuli josta jokaisen kuoritun kerroksen alta löytyy uusi kerros samaa sipulia. Vasta silloin kun ei ole enää mitään kuorittavaa paljastuu sielu.
Kyllä minusta tuntuu luonnollisimmalta olla ihan vain ihminen,
Raamatun määritelmän mukaan henki. sielu ja ruumis.
Eli ruumis on tämä meidän näkyvä kotelomme, henki se osa meistä, joka
kaipaa Jumalan yhteyteen, joka ja sielu sitten se osa,
joka välillä räiskyy, välillä nauraa, välillä järkeilee.
Ruumiilla ei pitkään käyttöä ole,
kuin silkkiperhosen kotelo,
muutamaa vuosikymmnetä varten,
mutta henki on ikuinen,
Jumalan yhteyteen tarkoitettu.
Jokainen osanen sisältää 'tätä kaikkea'--> kaiken. Oleellisinta lienee kuitenkin se, mitä on tuon katoavan, eli harvaan-olevaisten-osasten välissä, eli ihmismäisesti funtsien, siinä osassa mitä ei ole meille olemassa.
Tuohon osattomaan ja olemattomaan kinnittämällä sen mikä meissä on osatonta, eli olematonta materialisesti/ihmis'aistillisesti voidaan kenties löytää olennaisempaa. On tutkittu että vain n.5 % on näkyväistä ja olevaista, loput on ihan jotain muuta, mutta silti todellista.
hörpään hieman kahvia; tarkoitin kaikki, ei pelkästään näkyvää. Tarkoitin että kaikki mitä näemme ja emme näe on vain universumin rakennetta jonka se on luonut ja jota se luo laajetessaan. Sielu on vain yksi näkymättömän puolen isomman osan rakenne joka kurkkii kehojemme kautta 0,005:tä prosenttia kuin mikroskooppi tai kiikari. Sielu palaa ja sulautuu tähän mieleen ja tulee yhdeksi jälleen. Aine eli kehomme ja kaikki muukin on vain universumin rakenteita. Ilman rakenteita ei olisi illuusiota erillisyydestä tai yhtään mistään.
Aivan kuin kaikkeus olisi jakautunut mahdollisimman pieniin osiin huijatakseen itseään olemaan enemmän tai oppimalla itsestään kokemalla eri perspektiiveistä tai se vain tapahtui ja jatkaa tapahtumistaan syntyneiden luonnonlakien ja voimien ja rakenteiden johdosta. David Icken luonnehdinta on kaikkein osuvin ehkä; kaikki on energiaa ilmaisemassa itseään olevaisten eri muodoissa, tai; universumi on yksi valtava mieli ilmaisemassa itseään olevaisen eri muotojen kautta, tai; kaikki on energiaa värähtelemässä eri tasoilla.
Jos on vain yksi josta kaikki on saanut alkunsa tai joka on aina ollut, ja se on jakautunut näihin eri näkökulmiin niin me olemme vain yhden eri näkökulmia itseensä, mutta jos on olemassa monia toisistaan erillisinä syntyneitä tai aina olleita olevaisuuksia jotka vuorovaikuttavat keskenään niin silloin asia on eri. Miksei näin voisi olla, ehkä erillisiä olevaisuuksia on lukematon määrä ja ehkä jotkut tai kaikki kommunikoivat keskenään mutta useimmat tuntuvat uskovan että on vain yksi josta kaikki on saanut alkunsa ja siinä tapauksessa olemme tämän yhden pieniä skitsofrenian osasia.
Kaffeet juotu?
Olen ihmetellyt suuresti ole'massa'oloani aina.
Miten ihmeessä tälläinen tyhjän-toimittaja on konkreettisesti läsnä?
No, olenhan minä osani toki käyttänyt, nauttinut lihastani ylen'määrin, yrittänyt olla ihmisiksi,,,eikun 'jokseenkin muuksi' ja lopulta orjentoitunut kovasti miettimään menetettyäni lähes kaiken ulkoisen[sisäisenkin], siis menetettyäni niin syvältä, etten tunne enää kasvoja ja atleetti/kotleettista vartaloani Itsekseni kun peiliin harvon vilkaisen, olen siis havahtunut tietämään olevani 'jotain muuta'.
NDE-kokemukset ovat karua kertomaa, siellä käyneet ovat kertoneet monien myyttien ja uskomusten seuraavan kuoleman-rajan-taa, eli näyttää siltä ettemme pääse eroon harhasta edes fyysisesti kuollessamme.
Johtuuko tämä siitä että meillä on vain omamme, eli oikeasti elämää ei ole Itsemme ulkopuolella? Vai emmekö pääse eroon harhoistamme niin kauan kun pidämme itse-pintaisesti kiinni omastamme?
Kirjoituksesi on nasevan'tiivis ja voin allekirjoittaa sen. Jos todella olemme niin materialisoituneen orjentuneita voimme myös kuvitella rinnakkais'olevaisuuksien kumpuavan tieteellisestä[kin] tosi'asiasta[teoria], jossa jokainen sinkulariteetti on uuden maailman-kaikkeuden-siemen, tämä olisi siis vihje materialistisille siitä että homma jatkuukin ikuisesti-->syntyy/kuolee,pamahtaa ryskyen esiin ja sulaa takaisin omaan pisteeseensä.
Mutta miten tähän kiertoon korreloituu tietoisuus?
Vaihdammeko universumeita, eli pujahdamme madon-reijistä uusiin svääreihin,,"kesä-maihin" ja "talvi-maihin", no sen vain "kuolleet" tietää[vaikka raamattu sanoo että 'kuolleet ei tiedä mitään', no tämä tarkoittanee todella kuollutta staffia, ei siis tietoisuuksia?]?
Itselläni "jonain" on tuntuma Yhdestä, kaiken'kattavasta Yhdestä, joka on Kaiken sisällään/ulkonaan pitävä, siis ulos kronoksesta aineettomaan lineaariseen ajattomuuteen auenneena.
Enkä voi millään pitää tätä nykyistä [painajaista] lopullisena päämääränä.
Tämä on todella huono idea, niin huono ja tyhjä, etten voi tällä "päällä" edes käsittää sen ideaa. Miten voin olla ihminen ja sidottu aineeseen? Olenko tullut jo siihen pisteeseen, jossa mikään ei ole varmaa ja siksi kaikki on varmempaa.
No mitä sinä siitä, se on minun juttuni. ;)
terence mckenna kuolinvuoteellaan sienenmuotoinen kasvain päässä mietti että onko universumi tulossa tietoiseksi itsestään, ja taisi siinä samalla sanoa että kaikessa on kyse rakkaudesta, jokainen etsii rakkautta ja kyllähän sen huomaa mitä tapahtuu jos erehtyy harhateille tästä tavoitteesta.
Niin monet sanovat samanlaista, unohdin rakastaa, ei ollut ketä rakastaa, syytän itseäni, kuolema herätti. Mulla oli ruumiistairtaantumis kokemus jonka itse aiheutin ja kyllä siellä olin sieluna, erillisenä muista ja värähdellen, olinko sitten se atman joka on sama asia kuin brahman mutta luulin vielä ruumiistairtaantunenakin olevani erillinen vaikkakin tosiaan vain värähtelevää energiaa.
Mä luulen että se tietoisuus kanavoi itteään käpyrauhasen kautta esim. meditoidessa ja nukkuessa muihin maihin ja koska se sieluna, tietoisuuden rakenteena uskoo olevansa erillinen niin se kohtaa muitakin erillisiä olentoja eri sfääreissä. "Mene kauemmas selkeään valoon, pois muodoista," välttääksesi uudelleensyntymän sanotaan kuolleiden kirjassa tiibetistä ja tällä varmaan tarkoitetaan sitä että mene sinne brahmaniin joka todella olet pois atmanista koska muodot vetävät puoleensa uudelleen syntymää.
Toi oli mielenkiintoinen toi singulariteetista uudeksi maailmankaikkeudeksi. Ben Fulford asettelee asian näin; "Aina silloin tällöin, sattumanvaraiset vuorovaikutukset tuottavat
itseään-kopioivan matemaattisen kaavan joka muuttuu pyörteeksi joka luo uuden
universumin tai todellisuuden."
Mikä minua kiinnostaa on se ovatko nämä uudet maailmankaikkeudet erillisiä vai jostain kotoisin, eli onko olemassa vain yksi vai useampia, kenties lukemattomia toisistaan riippumattomia synnyinkehtoja. Olisi todella ikävää jos universumi olisi yksin ja leikkisi hiekkalaatikolla jonka itse rakensi.
//Mikä minua kiinnostaa on se ovatko nämä uudet maailmankaikkeudet erillisiä vai jostain kotoisin, eli onko olemassa vain yksi vai useampia, kenties lukemattomia toisistaan riippumattomia synnyinkehtoja. Olisi todella ikävää jos universumi olisi yksin ja leikkisi hiekkalaatikolla jonka itse rakensi.//
- No se tuntuisi todella tylsältä.
No mikä siinä/niissä konsepteissa olennaisesti muuttuisi tästä? Vehkeet ja vempaimet isonisi,monimutkaistuisi, yksinkertaistuisi, siis mitä ja miksi? Samaa huonohkoa ideaa eri paketeissa?
Vai olet sinä ollut rajalla ja palannut, palannut omastasi [päästäsi], vai vieraasta/ulkoa?
Rakkaus on oleellisinta, huh, onneksi se oli se, eikä muuta.
noustessa ja heti vastaan, siis siksi että muita kohdatessa olisi mahdollisuus tavata muitakin kuin eri versioita itsestämme, siis muita brahmaneita, tietoisuuksia.
Nythän jos tapaamme alienin ja se on tästä universumista niin ainoa mikä sen eroittaa meistä on erilainen säilytysastia/keho universaaliselle mielelle. Jos se taas olisi toisesta tietoisuudesta silloin todellakin tapaisimme vieraan. Tietenkin on mukava nähdä mitä kaikkea tämä tietoisuus saa aikaan mutta se on vähän sama kuin söisi konvehteja joissa jokaisessa on sama täyte vaikka näyttävät yksi mintulta toinen toffeelta -loputtomiin.
Kyllä, olen ollut ulkona pikavisiitillä ja nähnyt tämän kehon jota asutan. Tuntu että olen ulkona mutta olinko. Jos hologrammisen universumin mukaan olemme kaikkialla samanaikaisesti niin ei kai sillä ole väliä mutta koska leijuin katonrajassa hattutelineen vieressä mitä en normaalisti tee varsinkaan kehoni kanssa niin taisin kyllä olla vähän ulkona. Palatessa tuntu että olen taas sisällä ja nousin ylös ja kävin tankkaamassa kehoa.
Noissa toisissa mielissähän voi olla täysin eri periaate ja uskon että tämä meidänkin kehittyy mutta silti on se aika tylsää jos on vain tämä meidän jonka antia saamme nauttia teekupista teekuppiin eri flaivoureilla sisällön näyttäessä vain eri katsontakantojen tulkintoja samasta mössöstä.
Loving the Alien
http://www.youtube.com/watch?v=CryIXNh-q28
Tällä rakenteella on tietoisuus ja ainoa tapa jolla se voi kehittää itseään ja oppia lisää on luoda illuusio maailma joiden asukkaat ovat unohtaneet alkuperänsä. Maapallo on siis kokeilukenttä ja me sen kentän pelaajia, tietämättämme.
jakaantuneena lukemattomiin eri näkökulmiin niin pelaamme silloin pasianssia itseämme vastaan
..=mielikuvitus,sitä tulisi arvostaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Atman
Kuin polttoainetankki autossa,sieltä tulee kaikki mitä koneprosessi tarvitsee,loppu on vain aivojen loogista puolta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivorunko
Mielikuvitus on yksi vaikeimmista tutkimuskohteista ,idässä siitä on piiitkät kokemukset.
http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/kurssit/Tiibettilainenkuolleidenkirja.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Meditaatio
Oikea keskittyminen,oikea tarkoitus, rohkeus...jne..(oppi eli dharma patentoitu 2500v sitten,siitä alkoi buddhalaisuus...........................
(psyykkinen kestävyys,sen käyttäminen.....???????????
"Vedanta-filosofian erään merkittävän monistisen tulkintakoulukunnan (Adi Sankaran advaita vedantan) mukaan elämän päämäärä ja merkitys on itseoivallus. Se tarkoittaa sitä, että ihmisessä elävä itsestään tietoinen tietoisuus ymmärtää ja kokee olevansa atman. Tämä tietoisuus myös ymmärtää ja kokee että tämä atman on sama asia kuin brahman."
~~~~~~~~~
"Brahman...joka tarkoittaa maailman sielua, näkyvän maailman taustalla olevaa näkymätöntä perimmäistä totuutta. Brahmanin katsotaan olevan muuttumaton, voittamaton ja kaikkialla läsnä oleva, sukupuoleton, kaikkivoipa ja kaikkitietävä."
Kaikki vaan loppuu, kun ihmisen maallinen maja seisahtuu, ei mitään muuta!
Universumin perustaa,mutta itse luomamme sielu on katkaissut yhteyden siihen,ja paluu
tuohon perustaan käy vain sielun koleman kautta
Sen on tapahduttava tämän maaelämän aikana, kun kuolet se on liian myöhäistä
Sielu on tuo ajattelija, ego, persoona, jolle uskovaiset rukoilevat ikuista elämää
Tämän jälkeen, kun ihmisen psykologinen perimä (sielu) päättyy, syntyy maailmaan ihmisiä
joilla ei ole perimää,vaan elävät henkisesti ajattomuudessa, ja luovat maailmaan toisenlaisen
järjestyksen, jossa ajatusta tarvitaan vain kommunikointiin vuorovaikutuksessa, ja tekniikassa.
Ajaton näkee henkiset asiat tyhjyydestä käsin suoraan.
Kysymys, vastaus... toinen kysymys ja vastaus. Kysymykset ja vastaukset ovat kuin nousevia ja laskevia aaltoja meressä. Unohda kysymykset ja ole vain. Et voi muuta kuin olla. :)
Luonteeni on löytää vastaus joka olen ja koska olen kaikki olen jokainen ja koska olen jokainen olen universumi ja koska olen universumi olen vastuussa kaikesta.
Minä olen niin yksinäinen ja siksi loin tämän kaiken eri näkökulmineen jotta en tuntisi itseäni yksinäiseksi mutta jäin kiinni omasta valheesta ja tajusin pettäväni itseäni kun kuvittelin voivani olla moni mutta nyt kun kaikki osapuoleni tajuavat olevansa sama mieli pirstaleina ripoteltuna eri perspektiiveihin kokoan itseni ja etsin toisen alkulähteen itseni ulkopuolelta ja alan sen kaveriksi.
Sitten kirmaamme pitkin ketoja ja suljemme silmämme ja näemme että kuvittelimme vain olevamme tietoisuuksia vaikka mitään ei koskaan ollutkaan; vain läjä materiaalia joka muuttui rakenteeksi ja luuli tulevansa joksikin, mutta mitä minä haluaisin tietää on että onko se energiakaan oikeasti olemassa vai onko sekin vain illuusio.
Olen päättänyt että tämä kaikki on vain illuusiota mutta kuten sanoit et voi muuta kuin olla ja siksipä olen toistaiseksi kunnes löydän sen reiän josta työnnän tietoisuuden todelliseen tyhjyyteen ja kaikki katoaa lopullisesti oli se sitten ollut illuusiota tai tyhjyyden manifestaatio. Mitäänhän ei oikeasti ole voinut olla koska energia tosiaankin oli vain jonkinlainen uni jonka tosityhjyys jossakin vaiheessa loi kuvitteellisesti nähdäkseen millaista olisi sen vastakohta.