Kuka on suurin suomalainen?
Unohdetaanpa nyt hetkeksi puoluepolitiikka ja ruvetaan me kaikki näillä saiteilla liikkuvat suomalaiset pohtimaan yhdessä, kuka olisi se Suurin Suomalainen, jota nyt etsitään. Rupesin itse sitä vakavissani pohtimaan juuri päättymässä olevan asiaa käsittelevän tv-ohjelman perusteella. Lyhyen pohdinnan jälkeen mieleeni nousi neljä ylitse muiden, mutta en oikein osaa asettaa heitäkään suuruusjärjestykseen.
Ehdokkaani lyhyesti esiteltyinä ovat:
Mikael Agricola
- suomenkielen isä, ja kielihän on kansallisen identiteetin tärkeimpiä synnyttäjiä
- toisaalta Suomea ja sivistystämme rakennettiin suuresti myös ruotsinkielellä, mikä oli myös Agricolan äidinkieli
Elias Lönnrot
- antoi meille kansalliseepoksen ja samalla esihistorian ja rikastutti myös suomenkieltä uusilla sanoilla enemmän kuin kukaan toinen
Johan Vilhelm Snellman
- perusteluni hänen työnsä ja vaikutuksensa merkityksestä tulisivat helposti liian pitkiksi, joten totean vain lyhyesti: Suomen valtion isä
Carl Gustav Emil Mannerheim
- kun Snellmanista voidaan sanoa, että hän oli Suomen valtion isä, niin Mannerheimista voidaan sanoa: Itsenäisen Suomen luoja ja sen pelastaja
Tässä minun ehdokkaani. Heidän vertaisikseen en asettaisi ketään muuta, Sibeliusta, Aleksis Kiveä heidän suurta merkitystään kiistämättä en siksi, että heillä ei sittenkään ole ollut Suomen ja suomalaisten kannalta edellä mainittujen kaltaista ratkaisevaa vaikutusta kansalliseen tai valtiolliseen syntyymme ja kohtaloomme. En liioin Rytiä, Paasikiveä tai Kekkosta heidän merkitystään omana aikanaan kiistämättä, mutta mielestäni kukaan heistä ei sittenkään nouse merkityksessään ensiksi nimeämäni neljän tasolle. Kukapa muu voisi vielä mahdollisesti tulla kysymykseen? En keksi yhtäkään. Te voitte sen tehdä! Perustelkaa mielipiteenne, olkaa hyvä!
Tuon tv-keskustelun osanottajat Matti Klinge, Esko Aho ja Lenita Airisto olivat todella fiksuja ja asiaa ajatelleita. Myös tuo nuori tohtori Anna Kortelainen oli terävä, mutta Laila Hietamies yllättävän vaisu. Harmikseni tuo nuori pääluottamusmies Kai Laaksonen oli mielestäni varsin tyhjänpäiväinen; teki itsensä epäuskottavaksi jo avauksessa, esittämällä suurten suomalaisten joukkoon mm. Esko Seppästä ja Arvo Hautalaa. Pyh!
Laitan tämän demarien, kokoomuksen, keskustan, vasemmistoliiton ja vihreiden saitille.
Unohdetaanpa nyt hetkeksi puoluepolitiikka ja ruvetaan me kaikki näillä saiteilla liikkuvat suomalaiset pohtimaan yhdessä, kuka olisi se Suurin Suomalainen, jota nyt etsitään. Rupesin itse sitä vakavissani pohtimaan juuri päättymässä olevan asiaa käsittelevän tv-ohjelman perusteella. Lyhyen pohdinnan jälkeen mieleeni nousi neljä ylitse muiden, mutta en oikein osaa asettaa heitäkään suuruusjärjestykseen.
Ehdokkaani lyhyesti esiteltyinä ovat:
Mikael Agricola
- suomenkielen isä, ja kielihän on kansallisen identiteetin tärkeimpiä synnyttäjiä
- toisaalta Suomea ja sivistystämme rakennettiin suuresti myös ruotsinkielellä, mikä oli myös Agricolan äidinkieli
Elias Lönnrot
- antoi meille kansalliseepoksen ja samalla esihistorian ja rikastutti myös suomenkieltä uusilla sanoilla enemmän kuin kukaan toinen
Johan Vilhelm Snellman
- perusteluni hänen työnsä ja vaikutuksensa merkityksestä tulisivat helposti liian pitkiksi, joten totean vain lyhyesti: Suomen valtion isä
Carl Gustav Emil Mannerheim
- kun Snellmanista voidaan sanoa, että hän oli Suomen valtion isä, niin Mannerheimista voidaan sanoa: Itsenäisen Suomen luoja ja sen pelastaja
Tässä minun ehdokkaani. Heidän vertaisikseen en asettaisi ketään muuta, Sibeliusta, Aleksis Kiveä heidän suurta merkitystään kiistämättä en siksi, että heillä ei sittenkään ole ollut Suomen ja suomalaisten kannalta edellä mainittujen kaltaista ratkaisevaa vaikutusta kansalliseen tai valtiolliseen syntyymme ja kohtaloomme. En liioin Rytiä, Paasikiveä tai Kekkosta heidän merkitystään omana aikanaan kiistämättä, mutta mielestäni kukaan heistä ei sittenkään nouse merkityksessään ensiksi nimeämäni neljän tasolle. Kukapa muu voisi vielä mahdollisesti tulla kysymykseen? En keksi yhtäkään. Te voitte sen tehdä! Perustelkaa mielipiteenne, olkaa hyvä!
Tuon tv-keskustelun osanottajat Matti Klinge, Esko Aho ja Lenita Airisto olivat todella fiksuja ja asiaa ajatelleita. Myös tuo nuori tohtori Anna Kortelainen oli terävä, mutta Laila Hietamies yllättävän vaisu. Harmikseni tuo nuori pääluottamusmies Kai Laaksonen oli mielestäni varsin tyhjänpäiväinen; teki itsensä epäuskottavaksi jo avauksessa, esittämällä suurten suomalaisten joukkoon mm. Esko Seppästä ja Arvo Hautalaa. Pyh!
Laitan tämän demarien, kokoomuksen, keskustan, vasemmistoliiton ja vihreiden saitille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Löysit mielestäni hyviä ehdokkaita. En nyt oikein ymmärrä tuota kommenttiasi Agricolan
ruotsinkielisyydestä,tuohon aikaanhan Suomi-
Ruotsi oli vielä katolisen kirkon alaisuudessa
ja hallintokielenä oli käytännössä latina.
Vaikeahan noita on laittaa paremmuusjärjestyk-
seen,mutta lisäisin ehkä listaasi vielä Ståhl-
bergin..
Vielä tuosta keskustelusta. Täytyy myöntää,että
ainakin Esko Ahoa on Siperia opettanut. :-)
Yllättävän hillittyä ja puolueetonta analyysiä
häneltä,tai no yleensäkin poliitikot muuttuvat
aina fiksummiksi jätettyään aktiivisen politiikan.
Nobelisti ja teki tieteestään sovelluksia. Vahinko, että hänen koulukuntaansa ei institutionalisoiti heti.
Päivää, että pätkähti... pitkästä aikaa...
Mihinkäs kirjoittelijoilta ovat unohtuneet Sibbe, Viljo Revell, Esa-Pekka Salonen... ja vaikkapa tuo... tuo... mikä se hänen nimensä nyt olikaan... noh... sehän oli - ja on - Anneli Jäätteenmäki.
Minusta itsenäisen Suomen (siitä kai on kysymys?)suurin suomalainen on Mannerheim.
Hän johti aina vuodesta 1918 lähtien taisteluja bolsuja ja samanhenkisiä vastaan. Ilman näitä taisteluja olisimme nyt osa Venäjän federaatiota.
Henry Saari ja Matti Nykänen ovat kai kokoomuslaisttain suuria, kun esiintyvät niin usein samoissa 7päivää -lehdissä kuin Ben Zysgowiddu.
tätä kysymystä.Paha on näitä henkilöitä verrata keskenään ja panna järjästykseen.
Mutta jos jonkinlaisen ajatuksen heitän niin asettaisin Suomalaiset jotka vuonna 1918 taistelivat maamme sille kehitysuralle minkä varassa nykyään elämme.Tarkoitan nimenomaan valkoisten puolella taistelleita VAPAUSSOTUREITA.Ja kun Vapaussodasta on kyse niin kyllä silloin Mannerheim yksittäisistä henkilöistä nousee ylitse muiden.
Ai, tarkoitatko niitä, jotka tappoivat tuhansia muita suomalaisia? Minua hävettää kansalaissodan molempien osapuolten puolesta.
niitä jotka valitsivat meille vapaan länsimaisen yhteiskutamallin,sellaisen missä voi olla myös humanisti.Se tappaminen oli tietysti surullinen juttu mutta vielä surullisempi olisi jutusta tullut jos punaiset olisivat voittaneet.
Niiden punaisten kohtalo oli myös surullinen jotka Vapaussodan jälkeen pakenivat omaan ihannemaahansa,Neuvosto-Liittoon.
Muuten olen sitä mieltä että henkilö nimeltä,Urho Kekkonen ei saisi olla luettolossa mukana ollenkaan,hän ei olisi vuonna 1944 antanut lopettaa sotaa,oli voimakkaasti sitä mieltä.Mikähän olisi nyt tilanne jos olisi Kekkosta uskottu.
Väinö Myllyrinne.
Perusteluna n.2,5 metriä, ei ole Suomesta suurempaa löytynyt.
t:jarmo
Sosiaalidemokraattien kannalta hän on kirjailija VÄINÖ LINNA. Hän toi Pohjantähti-trilogiassaan esille köyhän proleriaatin kärsimykset kokoomukselaislahtareiden käsissä. Näiden lahtareiden jälkeläiset teeskentelevät ystävää, mutta ajavat duunarin tien päälle perse paljaana yhtä kylmästi kuin isäinsä tekivät.
Älkäämme koskaan uskoko kapitalistien kauniisiin lupauksiin. Ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Vain joukkovoimalla pärjäämme!
suurin
http://www.paavolipponen.org/
Kiitoksia mielenkiinnosta ja esityksistänne, joista useimmat olivat ilmeisen vakavasti otettaviksi tarkoitettuja. Olijan ehdotettu myös Pentti Linkolaa, Aarno Laitista, Seppo Heikinheimoa ja Henry Saarta, mutta tuskin aivan vakavissaan. Väinö Myllyrinnettä ehdottanut oli varmaan ymmärtänyt määreen ”suurin” toisin kuin tässä on tarkoitettu!
Kunniaksenne on sanottava, että poliittisilla saiteilla ei ehdoteltu yksinomaan omia. Kepunkaan saitilla kukaan ei ole ehdottanut Urho Kekkosta (Johannes Virolaista ja Anneli Jäätteemäkeä kyllä!) ja varmaan vakavammassa tarkoituksessa Santeri Alkiota. Vasemmistoliiton tai demareiden saiteilla ei ehdoteltu työväenliikkeen tunnetuimpiakaan johtomiehiä, vaikka heidän joukossaan voisi hyvin olla paikan kilpailussa ansaitsevia. Tarja Halosta on kyllä ehdotettu ja vaimoni kyllä tuosta sivusta ehdottaa Miina Sillanpäätä, perusteensa olisi molemmilla. Ståhlbergia on joku ehdottanut, muistaakseni kokoomuksen saitilla, vaikka Ståhlberg sosiaaliliberaalina ei aikanaan ollut oikeiston suosiossa, oli kokoomuslaisen Svinhufvudin päävastustaja muutamissa presidentinvaaleissakin. Ståhlberg on minunkin mielestäni hyvä ehdokas. Myös A.I.Virtasta on ehdotettu, eikä hänenkään ehdokkuus ole vailla perusteita.
Tähän mennessä kaikilla viidellä saitilla annettujen esitysten suosikeiksi ovat mielestäni erottumassa Mannerheim ja Lönnrot. Hyviä ehdokkaita molemmat. Itse en ole vielä kantaani ratkaissut, mutta ehdokkaani voi hyvinkin olla jompikumpi noista.
Erittäin arvostettava on se esitetty mielipide, että ”suurimmat suomalaiset lepäävät nyt kuuden jalan syvyydessä maan alla sankarihaudoissa”. En olisi ollenkaan pahoillani, vaikka tämä ajatus voittaisi julistetun kilpailun. Heille olemme kiitollisia niin paljosta, mm. siitä, että voidaan nyt valita vapaasti suurinta suomalaista. En olisi stadin kundi, jos voisin sivuuttaa tämän ilman runoksi jalostettua sanaa. Yrjo Jylhän kokoelmasta ”Kiirastuli”, sen viimeisen runon (Siniristilipun alla) viimeinen säe:
Liehu ja loista, siniristilippu,
meille yli tuhkan ja uuden kukinnon,
kunnes on eessämme kuolon esirippu,
torvet kun soittavat vaihtoon vartion.
Niin kuin johdatit sa meitä,
johdata myös kerran heitä,
joitten pyhä kehto sun suojassas nyt on.
Mielelläni ottaisin vielä lisää ehdotuksianne, ihan omaa ja muidenkin täällä liikkuvien mielipiteen rakentamista ajatellen. Totta on, että ”suuruus” on vaikeasti määritettävä käsite, eikä se ole kaikille yhteismitallinen, mutta vähäisemmissäkin asioissa kaiken maailman suosikkeja etsien ja nimeten nykyisin päitä punotaan.