Kuka on suurin suomalainen?
Unohdetaanpa nyt hetkeksi puoluepolitiikka ja ruvetaan me kaikki näillä saiteilla liikkuvat suomalaiset pohtimaan yhdessä, kuka olisi se Suurin Suomalainen, jota nyt etsitään. Rupesin itse sitä vakavissani pohtimaan juuri päättymässä olevan asiaa käsittelevän tv-ohjelman perusteella. Lyhyen pohdinnan jälkeen mieleeni nousi neljä ylitse muiden, mutta en oikein osaa asettaa heitäkään suuruusjärjestykseen.
Ehdokkaani lyhyesti esiteltyinä ovat:
Mikael Agricola
- suomenkielen isä, ja kielihän on kansallisen identiteetin tärkeimpiä synnyttäjiä
- toisaalta Suomea ja sivistystämme rakennettiin suuresti myös ruotsinkielellä, mikä oli myös Agricolan äidinkieli
Elias Lönnrot
- antoi meille kansalliseepoksen ja samalla esihistorian ja rikastutti myös suomenkieltä uusilla sanoilla enemmän kuin kukaan toinen
Johan Vilhelm Snellman
- perusteluni hänen työnsä ja vaikutuksensa merkityksestä tulisivat helposti liian pitkiksi, joten totean vain lyhyesti: Suomen valtion isä
Carl Gustav Emil Mannerheim
- kun Snellmanista voidaan sanoa, että hän oli Suomen valtion isä, niin Mannerheimista voidaan sanoa: Itsenäisen Suomen luoja ja sen pelastaja
Tässä minun ehdokkaani. Heidän vertaisikseen en asettaisi ketään muuta, Sibeliusta, Aleksis Kiveä heidän suurta merkitystään kiistämättä en siksi, että heillä ei sittenkään ole ollut Suomen ja suomalaisten kannalta edellä mainittujen kaltaista ratkaisevaa vaikutusta kansalliseen tai valtiolliseen syntyymme ja kohtaloomme. En liioin Rytiä, Paasikiveä tai Kekkosta heidän merkitystään omana aikanaan kiistämättä, mutta mielestäni kukaan heistä ei sittenkään nouse merkityksessään ensiksi nimeämäni neljän tasolle. Kukapa muu voisi vielä mahdollisesti tulla kysymykseen? En keksi yhtäkään. Te voitte sen tehdä! Perustelkaa mielipiteenne, olkaa hyvä!
Tuon tv-keskustelun osanottajat Matti Klinge, Esko Aho ja Lenita Airisto olivat todella fiksuja ja asiaa ajatelleita. Myös tuo nuori tohtori Anna Kortelainen oli terävä, mutta Laila Hietamies yllättävän vaisu. Harmikseni tuo nuori pääluottamusmies Kai Laaksonen oli mielestäni varsin tyhjänpäiväinen; teki itsensä epäuskottavaksi jo avauksessa, esittämällä suurten suomalaisten joukkoon mm. Esko Seppästä ja Arvo Hautalaa. Pyh!
Laitan tämän demarien, kokoomuksen, keskustan, vasemmistoliiton ja vihreiden saitille.
Unohdetaanpa nyt hetkeksi puoluepolitiikka ja ruvetaan me kaikki näillä saiteilla liikkuvat suomalaiset pohtimaan yhdessä, kuka olisi se Suurin Suomalainen, jota nyt etsitään. Rupesin itse sitä vakavissani pohtimaan juuri päättymässä olevan asiaa käsittelevän tv-ohjelman perusteella. Lyhyen pohdinnan jälkeen mieleeni nousi neljä ylitse muiden, mutta en oikein osaa asettaa heitäkään suuruusjärjestykseen.
Ehdokkaani lyhyesti esiteltyinä ovat:
Mikael Agricola
- suomenkielen isä, ja kielihän on kansallisen identiteetin tärkeimpiä synnyttäjiä
- toisaalta Suomea ja sivistystämme rakennettiin suuresti myös ruotsinkielellä, mikä oli myös Agricolan äidinkieli
Elias Lönnrot
- antoi meille kansalliseepoksen ja samalla esihistorian ja rikastutti myös suomenkieltä uusilla sanoilla enemmän kuin kukaan toinen
Johan Vilhelm Snellman
- perusteluni hänen työnsä ja vaikutuksensa merkityksestä tulisivat helposti liian pitkiksi, joten totean vain lyhyesti: Suomen valtion isä
Carl Gustav Emil Mannerheim
- kun Snellmanista voidaan sanoa, että hän oli Suomen valtion isä, niin Mannerheimista voidaan sanoa: Itsenäisen Suomen luoja ja sen pelastaja
Tässä minun ehdokkaani. Heidän vertaisikseen en asettaisi ketään muuta, Sibeliusta, Aleksis Kiveä heidän suurta merkitystään kiistämättä en siksi, että heillä ei sittenkään ole ollut Suomen ja suomalaisten kannalta edellä mainittujen kaltaista ratkaisevaa vaikutusta kansalliseen tai valtiolliseen syntyymme ja kohtaloomme. En liioin Rytiä, Paasikiveä tai Kekkosta heidän merkitystään omana aikanaan kiistämättä, mutta mielestäni kukaan heistä ei sittenkään nouse merkityksessään ensiksi nimeämäni neljän tasolle. Kukapa muu voisi vielä mahdollisesti tulla kysymykseen? En keksi yhtäkään. Te voitte sen tehdä! Perustelkaa mielipiteenne, olkaa hyvä!
Tuon tv-keskustelun osanottajat Matti Klinge, Esko Aho ja Lenita Airisto olivat todella fiksuja ja asiaa ajatelleita. Myös tuo nuori tohtori Anna Kortelainen oli terävä, mutta Laila Hietamies yllättävän vaisu. Harmikseni tuo nuori pääluottamusmies Kai Laaksonen oli mielestäni varsin tyhjänpäiväinen; teki itsensä epäuskottavaksi jo avauksessa, esittämällä suurten suomalaisten joukkoon mm. Esko Seppästä ja Arvo Hautalaa. Pyh!
Laitan tämän demarien, kokoomuksen, keskustan, vasemmistoliiton ja vihreiden saitille.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sellaisia henkilöitä, joilla oli suuri merkitys nimenomaan suomalaisten arkipäivään olivat mm:
Maiju Gebhard
- Astiankuivauskaapin keksijä ja kotitöiden rationalisoinnin suunnittelija. Hirvittää ajatella, että yhä vielä monissa eurooppalaisissa kodeissa kuivataan tiskauksen jälkeen joka ikinen astia hantuukilla.
Arvo Ylppö
- Neuvolajärjestelmän luoja. Vauvakuolleisuus laski niin, että Suomi nousi sen vähäisyydessä maailman kärkisijoille, ja lasten terveys yleensäkin koheni. Mikä suuri ilo ja tragedianpoistaja suomalaisperheille!
Paavo Nurmi
- En ensin ajatellut urheilijoita, mutta heidän menestyksensä arkipäivään tuomaa iloa ei voi olla sivuttamattakaan. Uskallan sitä paitsi väittää, että Nurmen nostama itsetunto ja kansallistunne tuntuivat sotarintamalla asti.
on syytä muistaa myös Santeri Alkion vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan.
Minusta kukaan muu kuin Pentti Linkola ei tule kysymykseen.
Kaikkea sitä kuulee. Toisaalta nää on kepun sivut, joten mitä tahansa paskaa voi tulla silmien eteen....
Keskustelijoista Aho oli yllättävän skarppi. Samoin pidin Klingestä. Kortelaisen, Laaksosen ja Hietamiehen tuomitsisin keskikastiin - joitain hyviä juttuja joitan vähemmän. Airisto oli ihan pihalla ja ei oikeasti pystynyt peruselemaan mielipiteitään.
1917 joulukuu ja lähtö Vaasaan, 1939 YH ja talvisodan ihme ja 1944 Kannaksen onnistunut torjuntataistelu, sodasta irtautuminen ja rauhan palauttaminen. Siinä lyhyesti Marskin ansiolista. Siitä ovat muut jatkaneet.
Mannerheim hankki Suomelle Länsivaltojen tunnustuksen, ehdotti ensimmäisenä punaisten vankien vapauttamista, perusti lastensuojeluliiton vapaussodasta kärsimään joutuneiden lasten auttamiseksi. Koko 1930 luvun Mannerheim näki kasvavan sodanvaaran ja vaati puolustuksen tehostamista. Kansainvälisiin sopimuksiin hyväuskoisesti luottaneet hölmöt torjuivat puolustusneuvoston esittämät vaatimukset armeijan vahvistamisesta. Mannerheim oli aristokraatti, joka viimeiseen asti puolusti demokraattista hallintoa, osallistui vaaleihin äänestäjänä eikä antautunut niiden spekulaatioden pauloihin, joissa hänestä kuviteltiin Suomen diktaattoria. Mannerheimia pidetään lähinnä sotilaana. Sodan johtajana hän oli kuitenkin lähinnä valtiomies joka näki päätöksiensä poliittiset seuraukseet.
Mannerheim oli vaativa esimies, joka vaati eniten itseltään ja osasi kerätä ympärilleen esikunnan, jolla tehtiin tuloksia. Suomen hallitsijoista edellinen, joka suuruudellaan ylsi Mannerheimin tasolle, oli Kustaa II Adolf. Seuraavaa samantasoista valtiomiestä saataneen taas odotella ehkä komisensataa vuotta näille kulmille.
Mannerheimin johdolla taisteltiin ja voitettiin itsenäisyys sekä säilytettiin tämä itsenäisyys parikymmentä vuotta myöhemmin alkaneissa taisteluissa. Ilman ensimmäistä voittoa olisimme nyt osa Venäjän federaatiota ja elintasomme olisi nyt myös sen mukainen.
Äänestin juuri Mannerheimia, ennen kuin tulin tälle sivulle.
jossain määrin myös Lasse Lehtinen ja Yrjö Rautio.
suomalaiset olisivat kuolleet nälkään. Hän on:
tuntematon TALONPOIKA!
1. Santeri Alkio
2. Johannes Virolainen
3. Anneli Jäätteenmäki
Väyrynen mukaan niin saadaan ajast'aikaan suurimmat kepulaiset.
Ensimmäinen suomalainen naispääministeri.
Tarja on oivallinen . Nainen jossa on ytyä, on rautainen ammattitaito ja ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan. Sanalla sanoen ihmeellinen ihminen.
http://gaytoday.badpuppy.com/garchive/world/020800wo.htm
puhuu puolestaan
Ensin ajattelin ehdottaa tuntematonta sotilasta Väinö Linnan Sotaromaanin pohjalta varmana voittajana, jos sen puolesta kampanjoitaisiin. Mutta hetken tuumattuani päädyin tuntemattomaan sotaleskeen. Siihen pakosta uhrautumaan joutuneeseen naiseen, joka joutui kasvattamaan ja elättämään jälkikasvunsa ilman sodassa kuollutta miestään.
Kiitos Terttu! Minun olisi pitänyt huomata ehdottaa tuota, sillä oma äitini oli sellainen. Olen siis kesällä 1941 kuusivuotiaana nuoremman sisareni kanssa sotaorvoksi jäänyt, ja omakohtaisesti tiedän, mitä sotaleskeltä vaadittiin; sitä ei korvannut se myötätunto, mitä hän kanssaihmisiltään sai sodan aikana, varsinkin, kun se loppui lyhyeen sodan jälkeen, jolloin häntäkin melkein pidettiin sotasyyllisenä tietyissä piireissä. Maalaisliittolaiset eivät minun lapsuudessani vielä kuuluneet noihin piireihin, heidän suuntansa kääntyi vasta Kekkosen myötä.
Pentti Linkola on ainoa, jolla on aito huoli Suomen ja maapallon kohtalosta. Hän puhuu enemmän totta kuin kestämme kuulla. Hän myös itse elää oppiensa mukaan.Mitä kunnioittavimmin, tämä henkilö on ehdottomasti Pentti Linkola.
Kiitoksia mielenkiinnosta ja esityksistänne, joista useimmat olivat ilmeisen vakavasti otettaviksi tarkoitettuja. Olijan ehdotettu myös Pentti Linkolaa, Aarno Laitista, Seppo Heikinheimoa ja Henry Saarta, mutta tuskin aivan vakavissaan. Väinö Myllyrinnettä ehdottanut oli varmaan ymmärtänyt määreen ”suurin” toisin kuin tässä on tarkoitettu!
Kunniaksenne on sanottava, että poliittisilla saiteilla ei ehdoteltu yksinomaan omia. Kepunkaan saitilla kukaan ei ole ehdottanut Urho Kekkosta (Johannes Virolaista ja Anneli Jäätteemäkeä kyllä!) ja varmaan vakavammassa tarkoituksessa Santeri Alkiota. Vasemmistoliiton tai demareiden saiteilla ei ehdoteltu työväenliikkeen tunnetuimpiakaan johtomiehiä, vaikka heidän joukossaan voisi hyvin olla paikan kilpailussa ansaitsevia. Tarja Halosta on kyllä ehdotettu ja vaimoni kyllä tuosta sivusta ehdottaa Miina Sillanpäätä, perusteensa olisi molemmilla. Ståhlbergia on joku ehdottanut, muistaakseni kokoomuksen saitilla, vaikka Ståhlberg sosiaaliliberaalina ei aikanaan ollut oikeiston suosiossa, oli kokoomuslaisen Svinhufvudin päävastustaja muutamissa presidentinvaaleissakin. Ståhlberg on minunkin mielestäni hyvä ehdokas. Myös A.I.Virtasta on ehdotettu, eikä hänenkään ehdokkuus ole vailla perusteita.
Tähän mennessä kaikilla viidellä saitilla annettujen esitysten suosikeiksi ovat mielestäni erottumassa Mannerheim ja Lönnrot. Hyviä ehdokkaita molemmat. Itse en ole vielä kantaani ratkaissut, mutta ehdokkaani voi hyvinkin olla jompikumpi noista.
Erittäin arvostettava on se esitetty mielipide, että ”suurimmat suomalaiset lepäävät nyt kuuden jalan syvyydessä maan alla sankarihaudoissa”. En olisi ollenkaan pahoillani, vaikka tämä ajatus voittaisi julistetun kilpailun. Heille olemme kiitollisia niin paljosta, mm. siitä, että voidaan nyt valita vapaasti suurinta suomalaista. En olisi stadin kundi, jos voisin sivuuttaa tämän ilman runoksi jalostettua sanaa. Yrjo Jylhän kokoelmasta ”Kiirastuli”, sen viimeisen runon (Siniristilipun alla) viimeinen säe:
Liehu ja loista, siniristilippu,
meille yli tuhkan ja uuden kukinnon,
kunnes on eessämme kuolon esirippu,
torvet kun soittavat vaihtoon vartion.
Niin kuin johdatit sa meitä,
johdata myös kerran heitä,
joitten pyhä kehto sun suojassas nyt on.
Mielelläni ottaisin vielä lisää ehdotuksianne, ihan omaa ja muidenkin täällä liikkuvien mielipiteen rakentamista ajatellen. Totta on, että ”suuruus” on vaikeasti määritettävä käsite, eikä se ole kaikille yhteismitallinen, mutta vähäisemmissäkin asioissa kaiken maailman suosikkeja etsien ja nimeten nykyisin päitä punotaan.
Meni edellinen väärällä otsikolla, tempautui ilmeisesti aakkosellisuuden perusteella luettelostani, johon olen kirjannut täällä huomaamiani myös muiden mielenkiintoisia esityksiä, sorry vaan Oiva; ei tämä ole tarkoitettu neuvoksi Sinulle vaan kaikkien pohdittavaksi!
Kiitoksia mielenkiinnosta ja esityksistänne, joista useimmat olivat ilmeisen vakavasti otettaviksi tarkoitettuja. Olijan ehdotettu myös Pentti Linkolaa, Aarno Laitista, Seppo Heikinheimoa ja Henry Saarta, mutta tuskin aivan vakavissaan. Väinö Myllyrinnettä ehdottanut oli varmaan ymmärtänyt määreen ”suurin” toisin kuin tässä on tarkoitettu!
Kunniaksenne on sanottava, että poliittisilla saiteilla ei ehdoteltu yksinomaan omia. Kepunkaan saitilla kukaan ei ole ehdottanut Urho Kekkosta (Johannes Virolaista ja Anneli Jäätteemäkeä kyllä!) ja varmaan vakavammassa tarkoituksessa Santeri Alkiota. Vasemmistoliiton tai demareiden saiteilla ei ehdoteltu työväenliikkeen tunnetuimpiakaan johtomiehiä, vaikka heidän joukossaan voisi hyvin olla paikan kilpailussa ansaitsevia. Tarja Halosta on kyllä ehdotettu ja vaimoni kyllä tuosta sivusta ehdottaa Miina Sillanpäätä, perusteensa olisi molemmilla. Ståhlbergia on joku ehdottanut, muistaakseni kokoomuksen saitilla, vaikka Ståhlberg sosiaaliliberaalina ei aikanaan ollut oikeiston suosiossa, oli kokoomuslaisen Svinhufvudin päävastustaja muutamissa presidentinvaaleissakin. Ståhlberg on minunkin mielestäni hyvä ehdokas. Myös A.I.Virtasta on ehdotettu, eikä hänenkään ehdokkuus ole vailla perusteita.
Tähän mennessä kaikilla viidellä saitilla annettujen esitysten suosikeiksi ovat mielestäni erottumassa Mannerheim ja Lönnrot. Hyviä ehdokkaita molemmat. Itse en ole vielä kantaani ratkaissut, mutta ehdokkaani voi hyvinkin olla jompikumpi noista.
Erittäin arvostettava on se esitetty mielipide, että ”suurimmat suomalaiset lepäävät nyt kuuden jalan syvyydessä maan alla sankarihaudoissa”. En olisi ollenkaan pahoillani, vaikka tämä ajatus voittaisi julistetun kilpailun. Heille olemme kiitollisia niin paljosta, mm. siitä, että voidaan nyt valita vapaasti suurinta suomalaista. En olisi stadin kundi, jos voisin sivuuttaa tämän ilman runoksi jalostettua sanaa. Yrjo Jylhän kokoelmasta ”Kiirastuli”, sen viimeisen runon (Siniristilipun alla) viimeinen säe:
Liehu ja loista, siniristilippu,
meille yli tuhkan ja uuden kukinnon,
kunnes on eessämme kuolon esirippu,
torvet kun soittavat vaihtoon vartion.
Niin kuin johdatit sa meitä,
johdata myös kerran heitä,
joitten pyhä kehto sun suojassas nyt on.
Mielelläni ottaisin vielä lisää ehdotuksianne, ihan omaa ja muidenkin täällä liikkuvien mielipiteen rakentamista ajatellen. Totta on, että ”suuruus” on vaikeasti määritettävä käsite, eikä se ole kaikille yhteismitallinen, mutta vähäisemmissäkin asioissa kaiken maailman suosikkeja etsien ja nimeten nykyisin päitä punotaan.