Vapaan Suomen Liitto sai vuoden 1996 eli maamme ensimmäisissä Euroopan parlamentin vaaleissa 13746 ääntä, 0,61 %.
Nyt käydyissä vaaleissa tuli siis melkoinen tappio tuloksen ollessa 0,2 % ääniosuus ja 3613 ääntä.
Vapaan Suomen Liitto-itsenäisyyspuolue on ollut olemassa kauemmin kuin itse EU-jäsenyys eli vuodesta 1994, mutta puolentoista vuosikymmenen aikana mitattu kannatus on mahtunut 1,01%:n - 28067 äänen - ja 0,0%:n sekä 665 äänen välille lukuunottamatta VSL:n suurinta saavutusta; puolueen puheenjohtajan presidenttiehdokkuutta, prosentin ääniosuutta ja 31405 äänestänyttä.
Miksi ei näin pitkä aika ole tuonut enempää osaamista ja tekijöitä Vapaan Suomen joukkoihin, vaan aina vaan on homma hakusessa ja kannatus laahaa varsin selvästi sillä tasolla, että täysijärkiset ymmärtäisivät lopettaa koko touhun. Jokainen sodanjohtaja neuvoisi keräämään voimia ja taistella vasta silloin, kun se on järkevää ja on toivoa menestyksestä, tavoitteiden saavuttamisesta. Onko IPU:lla tavoitteita? "Erotaan EU:sta" tietysti, mutta näillä voimin - tällaisella kannatuksella tai sen puutteella moinen tavoite ei edusta kovin järjellistä ajattelua. Todellisuudentajun ja uskottavuuden puute ruokkivat itseään aina entistä pahemmin, niin paljon kuin Vapaan Suomen historiaan ja puolueen julkaisemaan kirjallisuuteen mahtuu täysin asiallistakin tekstiä.
Nyt käydyissä vaaleissa tuli siis melkoinen tappio tuloksen ollessa 0,2 % ääniosuus ja 3613 ääntä.
Vapaan Suomen Liitto-itsenäisyyspuolue on ollut olemassa kauemmin kuin itse EU-jäsenyys eli vuodesta 1994, mutta puolentoista vuosikymmenen aikana mitattu kannatus on mahtunut 1,01%:n - 28067 äänen - ja 0,0%:n sekä 665 äänen välille lukuunottamatta VSL:n suurinta saavutusta; puolueen puheenjohtajan presidenttiehdokkuutta, prosentin ääniosuutta ja 31405 äänestänyttä.
Miksi ei näin pitkä aika ole tuonut enempää osaamista ja tekijöitä Vapaan Suomen joukkoihin, vaan aina vaan on homma hakusessa ja kannatus laahaa varsin selvästi sillä tasolla, että täysijärkiset ymmärtäisivät lopettaa koko touhun. Jokainen sodanjohtaja neuvoisi keräämään voimia ja taistella vasta silloin, kun se on järkevää ja on toivoa menestyksestä, tavoitteiden saavuttamisesta. Onko IPU:lla tavoitteita? "Erotaan EU:sta" tietysti, mutta näillä voimin - tällaisella kannatuksella tai sen puutteella moinen tavoite ei edusta kovin järjellistä ajattelua. Todellisuudentajun ja uskottavuuden puute ruokkivat itseään aina entistä pahemmin, niin paljon kuin Vapaan Suomen historiaan ja puolueen julkaisemaan kirjallisuuteen mahtuu täysin asiallistakin tekstiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olisi myönnettävä tilanne ja elettävä sen mukaan, käytettävä voimia vain siten kuin mihin ne riittävät. Itsenäisyyspuolueella on ollut perinteisesti korkea EU-politiikan tuntemus ja tietoisuus siitä kuinka unioni on vaikuttanut maamme asioihin sekä näkökanta siihen, kuinka kaikki muuttuisi EU:sta irtautumisen jälkeen.
On ollut enemmän intoa kuin taitoa ja oikeassa olemista ilman että on osattu perustella asioita ja markkinoida aatetta eteenpäin niin, että edes oma porukka olisi saatu pidettyä paremmin mukana.
Erotaan EU:sta oli huono vaalilause, ottamatta nyt kantaa asian puolesta tai vastaan sinänsä. Se sopi huonosti europarlamenttivaaleihin ollen selvästi negatiivista kampanjointia, mikä kääntyy itseään vastaan. Hämmentävää ja huvittavaa oli sekin, että EU:sta tulisi irtautua mutta kuintenkin tahdotaan liittyä europarlamenttiin. Ymmärrettävää, että tämä jakoi itsenäisyyspuolueen kenttää kahtia. Suomen EU-vastaisuuden Grand Old Man Keijo Korhonen on lujasti kehottanut boikotoimaan kaikkea euro-sanaan liittyvää. Kts. kirja Itsenäisyyden lyhyt historia ja EU-Suomen koko kuva. Viesti on mennyt perille.
IPU:lla oli euroehdokkaina pahan kerran tuntematonta väkeä. Puolueen kovasta ytimestä oli tasan kaksi ehdokasta. Saman kaltainen ongelma oli toki eräissä suuremmissakin puolueissa kun oli joko tuntemattomia tai muuten vaan kertakaikkisen mitäänsanomattomia nimiä, pelkkiä nimiä vaan ilman yritystäkään tuoda esille jotakin linjaa, aatetta, tekstiä, puhetta.
Miksi Köyhän asialla -puoluekin menestyi eurovaaleissa IPU:a paremmin. Mikä kirous vaivaa? Itsenäisyyspuolue ja Vapaa Suomi-lehti nykyisessä asussaan ei herätä innostusta, siitä tuntuu huokuvan, että kysymys ei ole mistään pysyvästä liikkeesä, vaan kohta on joko uusi nimi tai uudet nimet taikka sekä-että.
Osa valtapuolueiden vaalitappiota ei voinut olla mikään muu kuin tuntemattomien ehdokkaiden suuri määrä. Monet näistä eivät suhteellisesti ottaen saaneet puolueensa kannattajilta juuri suurempaa prosentuaalista äänisaalista kuin IPU:nkaan ehdokkaat.
Jos Hakalehto olisi ollut ehdokkaana, niin hän olisi saanut useita tuhansia ääniä. Ei sen takia, että hän ehdottaa EU:sta irtautumista, vaan siksi että hänet tunnetaan ja hänellä on esimerkiksi Helsingin kunnallispolitiikan kautta ollut muutakin sanottavaa kuin että "erotaan EU:sta."
Kaikkia vaalit hävinneitä puolueita voi lohduttaa sillä, että eihän kokoomuskaan saanut kaikkia oikeistolaisia EU:n kannattajia liikkeelle. Mikä lie vikana kokoomuksessa tai sen EU-politiikassa. Eivätkö EU ja poliittinen oikeisto sittenkään innosta niin valtavasti kuin voisi luulla? Vai onko EU niin hyvä ja vahva asia, että se toimii itsestäänkin kuin ikiliikkuja, eikä se tarvitse kenenkään mielipiteitä puolesta tai vastaan.