LÄHIMMÄISEN KOHTAAMINEN JA USKOON JOHDATTAMINEN.
Oheiset sivut on suunniteltu jäsentelyavuksi ryhmien vetäjille. Tarkoitus on, että koko seurakunta tulisi kerranneeksi tämän erään kaikkein tutuimmista asioista. Todistaminen on uskovan ”toinen luonto”, ja tapahtuu usein Pyhän Hengen johtamana aivan Herran tahdon mukaan. Kuitenkin useimmat meistä ovat huomanneet tehneensä virheitä, jotka olisi voinut välttää. Toisaalta todistaminen on, mitä suuremmassa määrin, yhteydessä hengellisen elämän muihin osa-alueisiin. Se on tulosta tasapainoisesta hengellisestä elämästä. Sen vuoksi aloitamme ensimmäisen osan asemamme tarkistuksesta; siitä mitä me jo olemme saaneet Kristuksessa.
Sisällöstä on merkittävä osa asetettu kysymysmuotoon keskustelu-jen viriämisen toivossa.
Seitsemälle kerralle suunnitellut aiheet:
1. Asemamme ja tilamme
2. Todistamisen syyt
3. Rukouksen ja Pyhän Hengen osuus todistamisessa
4. Käännyttäjä vai lähimmäinen
5. Todistaminen
6. Lähimmäisen etsikkoaika
7. Uskoon johdattaminen ja jälkihoito
1. ASEMAMME JA TILAMME
Hahmotammeko selvästi vastaanottamamme evankeliumin ja (yleensä) uskonnon eron?
(Jeesushan ei tullut perustamaan yhtä uutta uskontoa, vaan antamaan meille elämän)
Evankeliumin kautta Hän lahjoitti meille sen, mitä uskontojen kautta yritetään ansaita Room 3:19-28
Uskonnot vaativat vanhurskautta, mutta evankeliumi antaa sen lahjaksi.
Meille tapahtuneet ja tapahtumassa olevat asiat - huomio jakeiden aikamuotoihin:
Olemme pelastuneita Ef 2:8, Tiit 3:5, 2Tim 1:9 ja siirtyneet pimeyden vallasta Kristuksen valtakuntaan Kol 1:13, emmekä ole kadotuksen alaisia Room 8:1,2.
Meitä pelastetaan Fil 2:12; olemme pelastuneessa tilassa nyt, meitä kehotetaan valvomaan Mark 13:37 ja näin pysymään onnellisessa asemassamme Kristuksessa Ef 1:11 Häntä seuraten (vrt. 1Tim 5:15).
Pelastumme kerran lopullisesti 2Tim 4:18, Room 13:11, 1Piet 1:4-5, 9, emmekä voi enää langeta pois Kristuksesta Ilm 21:4. Kyseessä on täydellinen pelastus Hepr 7:25.
Aallonmurtajalta on pudonnut mies myrskyävään mereen ja on ajautumassa merelle. Pelastusvaiheiksi voidaan jaotella:
hänelle heitetään pelastusrengas ja toivotaan että hän ottaa siitä kiinni,
kun hän on saanut siitä otteen (eräässä mielessä pelastunut), hänelle huudellaan hyviä kiinnipitoneuvoja samalla kun häntä vedetään rantaan,
kun hän seisoo tukevasti rannalla, hänet kuivataan, lämmitetään ja ravitaan iloisena siitä, että hän sai kiinni renkaasta, ote ei irronnut, eikä hän näinollen hukkunut.
Tiedämmekö varmasti olevamme jo nyt pelastuneita? 1Joh 5:13 Entä tunteiden osuus?
Tiit 2:11,12 Osaammeko selvästi erottaa jakeiden kaksi peruslaatuista asiaa:
a. armo on pelastanut meidät, jotka otimme sen vastaan
b. armo kasvattaa pelastuksen vastaanottanutta
Kommentoitavia väitteitä:
* Perustus on Kristuksen täytetty työ meidän puolestamme, ei PH:n keskeneräinen työ meissä.
* Meidän osamme on ”muuttua sellaisiksi, joiksi meidät on tehty", Hepr 10:14, eli pyhitys on sitä, että PH muuttaa tilaamme yhä enemmän meidän asemaamme vastaavaksi.
* Olemme asemaamme nähden täydellisiä, mutta vaelluksessamme vajavaisia, yhtä aikaa täydellisiä ja vajavaisia (vrt. Fil 3:12 jakeeseen 15).
* Pyhitys on Kristuksen omistamista, ei matkimista Kol 2:6,7.
* Pyhitys, meidän sisäinen vahvistumisemme, perustuu armoon - ei lakeihin, sääntöihin, eikä määräyksiin Hepr 13:9.
Ensin olin minä. Sitten oli minä ja Kristus. Sitten Kristus ja minä. Sitten vain Kristus. (Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä - Johannes Kastaja)
2. TODISTAMISEN SYYT
A. Kristuksen antama tehtävä Matt 28:18-20
Yllä olevan Raamatunjakson perustana on ilmoitus, että Hänellä on kaikki valta; ja sen jälkeen tulevat sanat ”menkää siis...”. Olemmeko huomioineet sen asenteessamme evankelioimiseen?
Onko toimintamme uskon kuuliaisuutta Room 16:26, vai lain kuuliaisuutta?
Joh 14:21 - mitä mieltä olemme jakeen armon ja kuuliaisuuden suhteesta?
”Hyvät teot eivät tee ihmistä hyväksi, vaan hyvä ihminen tekee hyviä tekoja”
”Teoista näkyy, että armo on saanut vaikuttaa” (kommentti Jaak 2:24:ään)
* Onko evankeliointi Jumalan hyväksynnän ansaitsemiskeino, vai seurausta siitä että Hän on hyväksynyt meidät? Yritämmekö voittaa miljoonan, vai sijoitammeko voittamaamme miljoonaa? (lainalaiselle lähimmäinen tulee lain täyttämisen kohteeksi)
* Onko meillä ”maan suola”-asenne Matt 5:13 (sulattaa jään, estää pilaantumasta, janottaa ym.); mehän emme ole este vaan väline Herran työssä?
* Olemmeko Kristuksen uhkaus-, kiristys- vai rakkauskirjeitä? 2Kor 3:3
Mitä opettavaa havaitsemme Paavalin vaarallisesta merimatkasta suhteessa hänen lähimmäisiinsä, verrattuna Joonan toimintaan ja hänen merimatkaansa? Heidän asenteensa Jumalan kutsumukseen, sen seuraukset lähimmäisiin jne. Apt 27 - Joonan kirja.
Oheiset sivut on suunniteltu jäsentelyavuksi ryhmien vetäjille. Tarkoitus on, että koko seurakunta tulisi kerranneeksi tämän erään kaikkein tutuimmista asioista. Todistaminen on uskovan ”toinen luonto”, ja tapahtuu usein Pyhän Hengen johtamana aivan Herran tahdon mukaan. Kuitenkin useimmat meistä ovat huomanneet tehneensä virheitä, jotka olisi voinut välttää. Toisaalta todistaminen on, mitä suuremmassa määrin, yhteydessä hengellisen elämän muihin osa-alueisiin. Se on tulosta tasapainoisesta hengellisestä elämästä. Sen vuoksi aloitamme ensimmäisen osan asemamme tarkistuksesta; siitä mitä me jo olemme saaneet Kristuksessa.
Sisällöstä on merkittävä osa asetettu kysymysmuotoon keskustelu-jen viriämisen toivossa.
Seitsemälle kerralle suunnitellut aiheet:
1. Asemamme ja tilamme
2. Todistamisen syyt
3. Rukouksen ja Pyhän Hengen osuus todistamisessa
4. Käännyttäjä vai lähimmäinen
5. Todistaminen
6. Lähimmäisen etsikkoaika
7. Uskoon johdattaminen ja jälkihoito
1. ASEMAMME JA TILAMME
Hahmotammeko selvästi vastaanottamamme evankeliumin ja (yleensä) uskonnon eron?
(Jeesushan ei tullut perustamaan yhtä uutta uskontoa, vaan antamaan meille elämän)
Evankeliumin kautta Hän lahjoitti meille sen, mitä uskontojen kautta yritetään ansaita Room 3:19-28
Uskonnot vaativat vanhurskautta, mutta evankeliumi antaa sen lahjaksi.
Meille tapahtuneet ja tapahtumassa olevat asiat - huomio jakeiden aikamuotoihin:
Olemme pelastuneita Ef 2:8, Tiit 3:5, 2Tim 1:9 ja siirtyneet pimeyden vallasta Kristuksen valtakuntaan Kol 1:13, emmekä ole kadotuksen alaisia Room 8:1,2.
Meitä pelastetaan Fil 2:12; olemme pelastuneessa tilassa nyt, meitä kehotetaan valvomaan Mark 13:37 ja näin pysymään onnellisessa asemassamme Kristuksessa Ef 1:11 Häntä seuraten (vrt. 1Tim 5:15).
Pelastumme kerran lopullisesti 2Tim 4:18, Room 13:11, 1Piet 1:4-5, 9, emmekä voi enää langeta pois Kristuksesta Ilm 21:4. Kyseessä on täydellinen pelastus Hepr 7:25.
Aallonmurtajalta on pudonnut mies myrskyävään mereen ja on ajautumassa merelle. Pelastusvaiheiksi voidaan jaotella:
hänelle heitetään pelastusrengas ja toivotaan että hän ottaa siitä kiinni,
kun hän on saanut siitä otteen (eräässä mielessä pelastunut), hänelle huudellaan hyviä kiinnipitoneuvoja samalla kun häntä vedetään rantaan,
kun hän seisoo tukevasti rannalla, hänet kuivataan, lämmitetään ja ravitaan iloisena siitä, että hän sai kiinni renkaasta, ote ei irronnut, eikä hän näinollen hukkunut.
Tiedämmekö varmasti olevamme jo nyt pelastuneita? 1Joh 5:13 Entä tunteiden osuus?
Tiit 2:11,12 Osaammeko selvästi erottaa jakeiden kaksi peruslaatuista asiaa:
a. armo on pelastanut meidät, jotka otimme sen vastaan
b. armo kasvattaa pelastuksen vastaanottanutta
Kommentoitavia väitteitä:
* Perustus on Kristuksen täytetty työ meidän puolestamme, ei PH:n keskeneräinen työ meissä.
* Meidän osamme on ”muuttua sellaisiksi, joiksi meidät on tehty", Hepr 10:14, eli pyhitys on sitä, että PH muuttaa tilaamme yhä enemmän meidän asemaamme vastaavaksi.
* Olemme asemaamme nähden täydellisiä, mutta vaelluksessamme vajavaisia, yhtä aikaa täydellisiä ja vajavaisia (vrt. Fil 3:12 jakeeseen 15).
* Pyhitys on Kristuksen omistamista, ei matkimista Kol 2:6,7.
* Pyhitys, meidän sisäinen vahvistumisemme, perustuu armoon - ei lakeihin, sääntöihin, eikä määräyksiin Hepr 13:9.
Ensin olin minä. Sitten oli minä ja Kristus. Sitten Kristus ja minä. Sitten vain Kristus. (Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä - Johannes Kastaja)
2. TODISTAMISEN SYYT
A. Kristuksen antama tehtävä Matt 28:18-20
Yllä olevan Raamatunjakson perustana on ilmoitus, että Hänellä on kaikki valta; ja sen jälkeen tulevat sanat ”menkää siis...”. Olemmeko huomioineet sen asenteessamme evankelioimiseen?
Onko toimintamme uskon kuuliaisuutta Room 16:26, vai lain kuuliaisuutta?
Joh 14:21 - mitä mieltä olemme jakeen armon ja kuuliaisuuden suhteesta?
”Hyvät teot eivät tee ihmistä hyväksi, vaan hyvä ihminen tekee hyviä tekoja”
”Teoista näkyy, että armo on saanut vaikuttaa” (kommentti Jaak 2:24:ään)
* Onko evankeliointi Jumalan hyväksynnän ansaitsemiskeino, vai seurausta siitä että Hän on hyväksynyt meidät? Yritämmekö voittaa miljoonan, vai sijoitammeko voittamaamme miljoonaa? (lainalaiselle lähimmäinen tulee lain täyttämisen kohteeksi)
* Onko meillä ”maan suola”-asenne Matt 5:13 (sulattaa jään, estää pilaantumasta, janottaa ym.); mehän emme ole este vaan väline Herran työssä?
* Olemmeko Kristuksen uhkaus-, kiristys- vai rakkauskirjeitä? 2Kor 3:3
Mitä opettavaa havaitsemme Paavalin vaarallisesta merimatkasta suhteessa hänen lähimmäisiinsä, verrattuna Joonan toimintaan ja hänen merimatkaansa? Heidän asenteensa Jumalan kutsumukseen, sen seuraukset lähimmäisiin jne. Apt 27 - Joonan kirja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
.....mutta tuossa alkuosassa on jo aika monessa kohtaa kerrottu, että emme pelastu hyvien töiden tähden vaan armon vaikutuksesta teemme hyviä töitä,kukin on vajavainen vaelluksessaan, mutta täysin hyväksytty Jeesuksen sovitustyön ansiosta.
näin ollen ei ole mitään arvoa sillä yritämmekö pitää esim. lepopäivää lain vaatimuksesta, mutta sillä taas on virkistävä vaikutus, että pidämme sitä, koska meidät on armahdettu ja saamme Herralle kiitos huilata töistämme ja kiittää ja ylistää Herraa siitä.
lepopäivähän on Jumalan armoa, että meidän ei tarvitse painaa 7 päivää putkeen töitä, vaikka jotkut kai nykyään painaakin, toiset omasta halusta ja toiset tämän maailman systeemin pakottamana.Mielestäni sillä ei ole väliä onko se lauantai tai sunnuntai ja toisille se ei ole kumpikaan , sen takia , että joutuvat olemaan viikonloppuisin töissä, mutta yleisesti ottaenhan Suomessa on 2 päivää vapaata viikossa.Sehän on sitten henkilöstä kiinni pyhittääkö lepopäivänsä vai paahtaako omia töitään tai extra hommia.Mutta oikeastihan meillä on mahdollista kiittää Herraa joka päivä erinäisistä asioista, jos niin tahdomme.
Eli kyllä se on niin, että jos on mahdollisuus valikoida päivä, niin saa valita, mutta toiset ei voi valita ja silti sama armo koskee kaikkia.
Kyllä uskovaisissa on paljon sairaanhoitajia ja lääkäreitä ym.ym. jotka ei voi mennä sanomaan, että anteeksi en tule sitten viikonloppuisin töihin.Emmehän me voi täältä maailmasta poistua kokonaan johonkin omaan systeemiin, ennekuin meidät noudetaan, ja niin kauan on työtä tehtävä, kunnes Jeesus saapuu.Eikös se näin mene?