Mitä tapahtuu jos teen itsemurhan? Olen uskossa ja Jumalan puolella joudunko siitä huolimatta helvettiin? Elämä, menneisyys ja nykyisyys on semmosta että ei ole enää yhtään syytä jatkaa.
Itsemurha
uskova
26687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Uskovalla ihmisellä on aina syytä jatkaa niin kauan kuin Luoja elinpäiviä suo. Meille ei ole luvattu helppoa elämää. Moni uskova joutuu viettämään esim. vuoteeseen sidottuna vuosikymmeniä ja silti elävät rikasta sisäistä elämää Jumalan yhteydessä. Monien ahdistusten kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalalan valtakuntaan. Jokaisen ihmisen uskoa koetellaan. Olet voittajan puolella huolimatta siitä miltä elämä näyttää tai tuntuu. Haluatko jatkaa voittajan puolella vai siirrytkö vapaaehtoisesti vihollisen puolelle?
kysyy nimimerkki Paljon kärsinyt
ja toivottaa riippumista viimeisillä voimillasi kiinni Raamatun lupauksissa, tuntui miltä tuntui.
http://www.onewaymission.fi.m-serv.kotisivut.com/index.php?option=com_content&task=view&id=107&Itemid=58
Ps. Menneisyydessä ei kannata riippua, on vain tämä hetki, joka merkitsee. Ja tulevaisuudella on aina mahdollisuus muuttaa nykyisyyden tila.
Itsemurha on luokallejäänti elämän koulussa ja henkisessä kehityksessä. Elämä maan päällä on arvokas lahja ja suuri tilaisuus kehittymiseen. Helvettiä ei ole olemassa, mutta ongelmistaan ei lopulta pääse, ennekuin ne on käynyt läpi ja oppinut niistä. Joko täällä tai sitten toisella tasolla.
Itsemurha ei siis ole minkäänlainen ratkaisu. Mikään ei ole ylitsepääsemätön ongelma, että sen vuoksi kannattaa riistää henkensä. Ei tämä maailma ja elämä loppujen lopuksi niin haudanvakavaa ole. Samassa veneessä kaikki ollaan.
Helvetti ja Taivas ovat olemassa ja ihminen menee jompaankumpaan paikkaan kun kuolee ja uskonvalinta Jeesuksen suhteen on tehtävä tässä ajassa, ikuisuudessa sitä ei voi enää tehdä.
itsemurhan tekijä on kuin ratsastaja joka tappaa ratsunsa (Arjuuna), minä olen sitä mieltä että hän on kuin vankikarkuri tai sotilas joka jättää vartiopaikkansa.
Seuraavassa elämässä kohtaat taas samat vaikeutesi ja sitten sinun on ne voitettava.
Itsemurha on kaikenkaikkiaan itsekäs teko.
Itsemurhaaja joutuu jäämään astraalihahmossaan tekopaikalle niinkaukasi aikaa kuin hänen "tähtiin kirjoitettu" kuolemansa olisi tullut.
Luonto on ihmeellinen, se järjestää kaikki balanssiin.
//Luonto on ihmeellinen, se järjestää kaikki balansiin.//
- Entäs minun kohtani?
Olen keino-tekoisesti hengissä pysyvä, olenko siis vapaa lopettamaan lääkitykseni ja kuolemaan, koska se on luonnon mukaista?
kannatan kyllä eutanasiaa.
Itsemurhia tehdään kuitenkin paljon vaikka ollaan fyysisesti terveitä.
Ajattelin; "Mikä on luonnollista enää?"
Esimerkkinä minä, olen ollut yli 20-vuotta muona-vahvuudessa vain ja ainoastaan keino-tekoisesti lääkkeiden/tieteen ansiosta/"syystä" ja joku toinen lopetuttaa/lopettaa päivänsä keino-tekoisesti, mikä on luonnollista tässä maailmassa?
Vaikka en ole suinkaan mikään natsi, tai "ihmiskunnan puhtauden" kannattaja,pidän kuitenkin tätä hempeilyä puolin ja toisin sairauksien ja keino-tekoisen-elämän yllä-pitämisineen ja meidänlaisten sairaiden lisääntymisen sallimisineen hyvin vaarallisena skenaariona ihmis-kunnalle.
Faktallisesti me sairaat tuhoamme terveidenkin mahdollisuudet, viemällä resursseja heiltä/teiltä ja huononnamme lisääntymällä ihmiskunnan geenistöä.
Ja muuten, miten tähän suhteutuisi raamatullinen armo-valinta-oppi? Onko jumala ottanut huomioon sen, että ihminen itse kehittää lääkkeitä, joita ilman monien elämä olisi katkennut luonnollisesti paljon ennen aikaansa kuin kananlento.
ennenkuin on pakko.
Eutanasiaa kannnatan koska ei ihmisenkään tarvitse kohtuuttonta kärsimystä kestää, mutta vain kun mitään ei ole enää tehtävissä.
ollut vähän kade sun elämääsi kohtaan. Aattelin, että sä olet tyypillinen "tuhlaajapoika" kun mä taas olen se, joka jäi sinne kotiin tylsistymään. ;)
Osottaa vaan sitä, että ei koskaan pitäs kadehtia ketään.
Mullakin ollut tää psyykelääkitys jo kohta pari kymmentä vuotta ja se tappaa mut hitaasti. Vatsa ei enää toimi ja tulee haavoja pahaan paikkaan.
Nyt kai kaikki palstan irvailijat saa jälleen bensaa suoniinsa! Heh!
Saakoot. Katotaan kun kärsimys lopulta saavuttaa heidätkin!
Jumala joskus väitti mulle, että mun kärsimyksiä ei ihmiskunta tule koskaan ymmärtämään, tai sitten vain kuvittelin koko jutun. Onhan näitä "Jobeja" tänäkin päivänä ja me taidetaan olla molemmat niitä?
Ja itsemurhahan on sallittua jos toivoa ei enää ole. Mitä siinäkään mitään niin ihmeellistä on?
Henkinen tuska voi sitä paitsi olla todella kova, mutta kun se ei näy samalla tavalla ulospäin kuin fyysinen kärsimys. Se voi olla todellinen helvetti vaikka ulospäin ihminen voi näyttää ihan normaalilta. Menkää ja kokekaa se, niin sittenpähän senkin tiedätte!
Jännää sinänsä kun tutkijat on sitä mieltä, että fyysinen ja henkinen kipu sijaitsevat samalla alueella aivoissa.
Sairauteni ei ole itse-aiheutettu, ainakaan tällä tiedolla mikä tässä ja nyt mulla on, se on siis luojan "lahjaa", no "lahjasta" on ollut tavallaan "siunauskin", siis joutuminen elämään kuoleman-rajalla pitkään on laittanut funtsimaan.
Varmaan sairauteni oli yksi syistä joka ajoi hurjaan elämään ja tilanteisiin, noh se tietysti sitten edisti lisää rapistumistani. Lopulta oli pysähdyttävä, ettei meno loppunut tykkänään ja silloin aukesi hiljaisuudesta jotain, jota maallinen kokemus ruokki, sydän-alan "sankaruus" varjeli ja oikeudenmukaisuus-tarve rohkaisi avautumaan.
Sitkeä ja peräänantamaton täytyy olla, jotta paljon kokenut ja siten paljon "pahaakin" tehnyt pystyy orjentoitumaan oleelliseen, tähän vaikeuteen on jatkuva syyllisyyden ja riittämättömyyden tunne syynä.
Tosin ehkä "pahan" on helpompi huomata muutos ja tajuta kontrasteista oleellinen?
Kipu ja nautinto, ajattele Vänkis, kun raavit jotain mitä todella kutittaa, jos raavit paikkaa liikaa se koskee, mutta sopivasti raavittuna kyllä helpottaa. Samasta lähteestä kipu ja nautinto, suhtautuminen, eli "raapimis-tekniikka ja maltti 'raapia oikein' ratkaisee loppu-tuloksen. :)
Rakas "spurgukaverini"!
Näin täällä jossain, vissiin joku "uskova" tais susta ja musta mainita.
Unohdit sut tuosta listastani tuolla eräässä toisessa ketjussa. On mukavaa lukea sun omaperäistä tyyliäsi. Puhumme aivan samoista asioista omalla tavallamme. Ihailen tyyliäsi. ;)
En mäkään koe itseaiheuttaneeni tätä skitsoiluani. Tosin lekurit on sanonu, että olen sellainen tapaus jolle ei voida antaa tarkkaa luokitusta. Häilyvä hulluus taitas olla tälle tilalleni selkokielinen ilmaus. Ehkä olen se "pyhä hullu" joita inkkaritkin kovasti arvosti? Sanoivat vielä, että "Jumala oli koskettanut" sellaisia.
Ja "pahaa" olen minäkin tehnyt paljon. Jopa niin paljon "paha", että lukuisat, ehkä jopa sadat miljoonat sielut ovat kironneet alimpaan helvettiin siitä minua. En kuitenkaan ole huolissani tästä asiasta. Vaatiihan se tiettyä rohkeutta olla jossain elässään "todella paha". Kuka uskaltaisi syntyä vaikkapa Hitleriksi?
Monia tämä ajattelutapani ehkä kauhistuttaa, mutta mielestäni siinä ei ole mitään erikoista ja ihmeellistä.
Kärsimyshän on valtaisa jalostava voima. Mikään ei tunnu tässä maailmassa yhtä konkreettiselta kuin kärsimys. Se on tämän maailman isoin juttu.
Eivät kaikki tietenkään ajattele kärsimyksestä näin. Niezhehän tais olla suuri kärsimyksen puolestapuhuja, mutta menetti lopulta järkensä nähdessään ajurin piiskaavan hevostaan.
Kärsimykseen täytyy suhtautua siihen kuuluvalla vakavuudella, mutta myös suurella huumorilla. Suuria ne, jotka tämän tekevät.
;)
//Monia tämä ajattelutapani ehkä kauhistuttaa, mutta mielestäni siinä ei ole mitään erikoista ja ihmeellistä.//
- Varmaan, mutta ymmärrän mitä ajoit takaa ja saavutit.
Näen tuon asian kahdellakin tapaa.
Ensinnäkin, ymmärrän paljon erillaisten ihmisten kanssa varauksetta olleena sen, että jokainen meistä voi olla jokainen, siis se Aatukin jos taustat natsaavat.
Tämä jopa['Job'] niin, että olen kerran aistinut sisäisen-muodon-muutoksen, eli tuntenut/kokenut ja ymmärtänyt hengessäni, ilmeisesti kronoksenkaaren ulkopuolelta olevani -joku toinen- ehkä juuri siinä määrittämätön, mutta kuka vain [nyt mua pidetään ihan pimeenä ;D] niin "kaukaa katsoen", kässääx fiilarin?
Toinen näkö-kulma on sellainen, tämä liittyy hengen-maailmaankin, että jokaisessa atomissa/pienimmässäkin osasessa on häivähdys kaikkea.
Partikkeli sisältää tietoa alustaan,lopustaan ja siltä väliltä. Tämä syvempi-tietoisuus on kasvamassa hiljalleen siihen mittaan, että se balansoituu tasaisemmin niin,että sen vuoksi tälläinen kokemus-piiri laajenee koskemaan useampia. Eli lopulta haluavat,"kolkuttavat" ja joskus sattumanvaraisetkin[itse], mutta tarkoituksenmukaisesti valitut saavat kokonais-kuvaa jo ennen fyysisen kuolemaa?
Kehutaan nyt oikein, että noita muita oikein ketuttaa!!!
;)
Mullakin on sellaisia kokemuksia jostain ihan sieltä parikymppisestä, joissa "annan luvan maailmankaikkeudelle katsella itseään silmieni kautta".
Joskus samaistuin jopa siinä määrin toiseen ihmiseen, että tunsin hänen kasvonsa omilla kasvoillani. Vähemmästäkin taitaa vähän seota? ;)
Kerrankin muutuin vanhukseksi. Kasvoni iho kiristyi ja tunsin itseni 80-vuotiaaksi.
No, nää on vielä sieltä kevyemmästä päästä. Olen joko päässyt näkemään tulevaisuuden tai sitten muistanut elämää jollain toisella planeetalla. Aika tavalla samanlaista se elämä on siellä toisellakin planeetalla tuntunut. Ihan samanlaisia juttuja kuin tällakin planeetalla. Olen kyllä kallistunut siihen, että näin vain omaan tulevaisuuteeni. Se ei ollut erityisen mukavaa. Ydinsota ja se, että olisin ollut tai tulen olemaan yhtenä sen pääarkkitehdeista. Vähän vaikeaa ymmärtää, sillä olen erittäin sodanvastainen, vaikka se "soturisielu" toki olenkin. Kaipa se menee yleensä niin, että kun "soturisielu" vanhenee. hän alkaa ymmärtämään paremmin sodan mielettömyyden. Lapsena olin varsinainen sotahullu. Vähän paradoksaalista, tai sitten ei yhtään...
Ehkä tämä ihmiskunta ei ansaitse enää muuta kuin ydinsodankin? Sen pitää tietämään oma paikkansa universumissa. Ehkä mun on sitten mentävä ja annettava se sille? Olet varmaan huomannutkin, miten tämä lapsellisuusteemani on sapettanut mua viime aikoina. Aikuiset ihmiset leikkimässä hiekkalaatikolla jota kutsutaan välillä politiikaksi, välillä uskonnoksi ja muuksi vastaavaksi touhuksi. Ja mihin tämä "touhu" on meidät johtanut? Ilmastonmuutokseen ja muuhun käsittämättömään. Täytyy kai pistää se "pyhä sota" pystyyn!
Ehkä se onkin sitten se "soturisielun viimeinen tosi palvelus" joka mua vielä täällä odottaa?
Jotenkin tää biisi kuvastaa näitä viimeisiä päiviäni tai oikeastaan koko tätä elämääni ja tätä maailmaa sen ihmisineen...
http://www.youtube.com/watch?v=P_J9F-x6EsQ
Laitan sen tähänkin ketjuun.
Pitää aina muistaa sekin asia, että pahuuskin palvelee aina korkeampaa hyvää.Tätä totuutta ihmisten on ollut aina vaikeaa käsittää.
Ja annetaan noiden muiden pitää meitä täysin pimeinä! Hekin tulevat vielä jonain päivänä olemaan ihan yhtä pimeitä. Sille he eivät voi yhtään mitään! ;)
spurgu kavereita kohtaan ja samalla... menköön koko ketjua kohtaan.
On lysti lukea täällä näitä itsemurha-alotuksia, tai etten tulisi väärin ymmärrettyä, on ihana lukea vastauksia, joita niihin annetaan. Ainoa paikka, jossa "uskovat" ja "jälleensyntyjät" eivät ole toistensa kraiveleissa kiinni. Tappelu lakkaa justiinsa ja kaikki kommentoivat uskonsa mukaan. Sielu lepää.
Siinä se nähdään mikä onkin olennaista?
Rakkaus lähimmäiseen. Kaikki "teoria" onkin sen rinnalla turhaa, jopa totuus taipuu Rakkauden edessä!
;)
ja laitan vielä Anne Pajuluoman runon, kirjasta Tähtien välinen yksinäisyys, voimaksi kaikille elämisen kivuissa rämpiville.
Tulen siksi mitä olen
Joka hetki tulen siksi mitä olen.
Kasvan yhä suurempaan yksinäisyyteen,
nähdäkseni sen mikä on.
Kasvan omaan mittaani
-aukinaisuuteen.
Mitään kasvua ei tapahdu ilman tuskaa.
Tilapäisen murtuessa olennaisin säilyy.
Keskipiste, jonka kehä ei ole missään.
Mitä ankarampi vastus,
sitä enemmän säteilen.
Tahtoisin olla kuin virtaava vesi,
luova subjekti olemisen kehällä.
Sidonnaisuus on pohjajäätä,
kuin pimeys ilman valoa.
tämä runo.
Joutuu tuomion alaisuuteen,ihmisellä ei ole lupaa riistää henkä minkä jumala on asettanut.
John Bunyan: Kristityn Vaellus neitistä voi lukea tänän henkilön kirjan ehkä valotta elämä myrkyissä kullevaa.
löytyy googlesta kun kirjoitta nimen
Uskovaisten mukaan itsemurhan tekijä joutuu helvettiin. Ei siis kannata tappaa itseään.
Jälleensyntyjä tulee tänne takaisin ja käy samat huolet ja ongelmat läpi, mitkä viimeksi jäi kesken, kunnes ottaa opikseen ja jatkaa taas uusilla urilla. Eli ei sekään loppujen lopuksi kannata.
Mutta ajattele, uskot ihan mihin vaan, tämänhetkinen tilanteesi ei ole pysyvää. Tulevaisuus on vielä edessä ja siihen sinä voit itse vaikuttaa.
1 Joh. kirje 3 sanoo ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää. Juudas Iskariot teki itsemurhan ja Saul ja heidän kohtalonsa Raamatun mukaan on kauhea. Jos ihminen tekee tietoisesti täydessä ymmärryksessään itsemurhan, helvetti on edessä!
Usko ja luota! Ei ahdinkosi ole niin suuri ja loputon etteikö aika ja Jumala auttaisi sinua!
Ei ota vastuuta omista ongelmistaan,vaan siirtää ne kuoleman kautta tulevaisuudessa syntyvän viattoman lapsen hartelle.
itsemurhaajan ongelmat ei pääty kuolemassa, vaan jatkuvat eikä voi niitä siellä enään korjata se on liian myöhäitä,se on tehtävä maaelämän akana tuo ongelmien ratkaisu, muutoin ne siirtyvät tulevalle sukupolvelle ja niin edelleen.
9118789135468712549512374865462196874064846450048746332154963636352262214563321222546887666987453122211177848410084008456000784445226535548877749658744656598745895413113324548885234737391978345687134980910810743106540341571345710074374111657413396747487411332222229741349898463100105466545989765314791994367611097107785527771
On olemassa itsemurhan positiivinen versio:
- annamme kaiken ihmisarvostuksen kuolla
----> pidämme sitä yhdentekevänä, jolloin emme takerru siihen, sen painolasti putoaa
- annamme tunteen, että meidän tarvitsisi olla vakavastiotettava, kuolla
----> vapaudumme vakavastiotettavuuden painolastista
----> annamme samalla maailman mennä ja olla ihan mitä mieltä se lystääkin
- annamme mielikuviemme ja uskomustemme kuolla hiljakseen
---> näin kuolemme totaalisesti.
Ajattelijan kuolema on kun ajattelija ymmärretään kokonaisuudessaan. Tällöin ei sitouduta ajatukseen, jolloin se alkaa mitätöitymään. Takaa paljastuu autuus. Kun ei siihenkään takerru, niin on vain se mitä ei voi määritellä. Siitä ei ole silloin myöskään tietoa, tieto on kuollut.
Tämä on totaalinen itsemurha, mutta vie positiivisuuteen kun kaikki kielletään sisäisesti.
--------------------------------
Fyysisen tason itsemurha ei ole totaalinen, koska siinä poistetaan vain ulkoinen vaatekerros. Samalla se viivyttää ajattelijan kuolemaa. Ajattelija jatkaa elämäänsä fyysisen kuoleman jälkeenkin jonkin aikaa, joskus satoja vuosia, joskus harvoissa tapauksissa 100 000 vuotta (esim. jotkin idän gurut)
Oikeassa, sillä vain psykologinen kuolema on ainut kuolema, josta on ihmiselle jotain hyötyä,sillä itseäsi et voi tappaa,häviittämällä oman ruumiisi
Psykologisessa kuolemassa itse häviää ja syyt jotka ovat johtaneet, itsemurhaajatuksiinVain tuo kuolema tuo vapautukse kaikista ihmisen murheista,surusta ja kärsimyksesstä ikuisiksi ajoiksi.
Tuo psykologinen kuolema on tapahduttava jokaisessa ihmisyksilössä, tämän maallisen elämän aikana,kun kuolemme se on liian myöhäistä, sillä fyysisen kuoleman jälkeen olemme sitä, mitä olimme ennen kuolemaa
Ellei se tapahdu tässä elämässä, niin kenties tämä tämä tieto asiasta välittyy, sille pienelle lapselle joka saa karmamme kannettavakseen tulevaisuudessa
Oikeassa, sillä vain psykologinen kuolema on ainut kuolema, josta on ihmiselle jotain hyötyä,sillä itseäsi et voi tappaa,häviittämällä oman ruumiisi
Psykologisessa kuolemassa itse häviää ja syyt jotka ovat johtaneet, itsemurhaajatuksiinVain tuo kuolema tuo vapautukse kaikista ihmisen murheista,surusta ja kärsimyksesstä ikuisiksi ajoiksi.
Tuo psykologinen kuolema on tapahduttava jokaisessa ihmisyksilössä, tämän maallisen elämän aikana,kun kuolemme se on liian myöhäistä, sillä fyysisen kuoleman jälkeen olemme sitä, mitä olimme ennen kuolemaa
Ellei se tapahdu tässä elämässä, niin kenties tämä tämä tieto asiasta välittyy, sille pienelle lapselle joka saa karmamme kannettavakseen tulevaisuudessa
Oikeassa, sillä vain psykologinen kuolema on ainut kuolema, josta on ihmiselle jotain hyötyä,sillä itseäsi et voi tappaa,häviittämällä oman ruumiisi
Psykologisessa kuolemassa itse häviää ja syyt jotka ovat johtaneet, itsemurhaajatuksiinVain tuo kuolema tuo vapautukse kaikista ihmisen murheista,surusta ja kärsimyksesstä ikuisiksi ajoiksi.
Tuo psykologinen kuolema on tapahduttava jokaisessa ihmisyksilössä, tämän maallisen elämän aikana,kun kuolemme se on liian myöhäistä, sillä fyysisen kuoleman jälkeen olemme sitä, mitä olimme ennen kuolemaa
Ellei se tapahdu tässä elämässä, niin kenties tämä tämä tieto asiasta välittyy, sille pienelle lapselle joka saa karmamme kannettavakseen tulevaisuudessa