Niin tuli surullinen päivä, että joutuu miettimään onko kissoilla taivasta. AInakin sitä toivoisi. Rakkaasta ystävästä, kainaloon käpertyjästä luopuminen on hirmuisen vaikea tehtävä ja niin surullista, että monen ihmisen ja ihmisen alun silmat ovat vuotaneet kuiviin kyyneleistä.. Eläimistä tulee enemmän kuin perheenjäseniä, koska ne eivät valita, eivät näytä keskitassua, tai vihtuile. Pääasiassa ne näyttävät vain pitävän omistajastaan ja myös osoittavat sen. Kissat myös näkevät ihmistä paremmin pimeässä ja tuntevatkin tarkemmin. Miksi noin hienot ominaisuudet olisivat kertakäyttötavaraa. Miksi noin hienot eläimet saavat ylipäätänsä niin lyhyen elämän. Epäreilua!!
Kissojen Taivas?
kadun*nainen
342055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kysäiseppä asiaa siltä jumalaltas?
kysäisen myös naapurilta kaiken varalta.
Mitenkä on sitten papukaijojen?
Ei mitään käsitystä mutta Monty Pythonia on tähänkin laitettava.
http://www.youtube.com/watch?v=npjOSLCR2hE&feature=channel
Surullisempaa se olisi, jos kissa joutuisi helvettiin.
>> Surullisempaa se olisi, jos kissa joutuisi helvettiin.
Jumala loi siis meidät niin idiooteiksi että teemme vääryyttä, mutta nippanappa sen verran isopäisiksi, että ymmärrämme tekevämme vääryyttä?
Sun jumalallas on muuten harvinaisen kiero ja sadistinen huumorintaju.
pientä respectiä, kiitos. Kaikki asiat voidaan nähdä myös negatiivisissa valossa, kun kehitämme negatiivisen tavan ajatella kaikkia asioita. Kieltämällä kaiken pääsee alkuun, mutta silloin pysähtyy myös kehitys, varsinkin henkinen
Että pitäis antaa vielä respectiä jollekin olemattomalle jumalalle? Vai vingutko kunnioitusta omalle uskollesi?
Mikään, kukaan kovanaama ei ajattele järjellä. Palauta.
Sinä kirjoitat kun lökäpöksy teinihiphoppari?
Tiedän ainakin sen, että sun kannattaisi nauttia vähän vähemmän niitä erivärisiä nappeja ennen kuin alat tänne kirjoittelemaan.
Käytän yksivärisiä nappeja. Jos kuulee tän poika pohjanmaan, niin uhoaa vähemmän.
helvetti!
Kissojen kesyttäminen alunpitäenkin lähti tuosta jatkuvasta masurkasta hiiriä kohtaan.
Kissat pitivät huolen ettei ihmisen mukava.. vilja mennyt parempii suihin.
Hiirillä on paljon valinnan varaa ménun suhteen, mutta ahne mieli...
Siellä on oma kissani, siellä hän leikkii kukkakedolla ja pyydystää hiiriä. Siksi onkin vaikeata vastata siihen - onko kissojen taivas, hiirien helvetti?
Minun kissani on tullut lohdutamaan kun oli oikein vaikeata vaihetta menossa.
Juujuu lääkitys on kohdallaan
Kissasi sai hyvän elämän. Se eli rakastavien ihmisten luona, hyvässä kodissa. Siitä pidettiin huolta, se sai ruokaa kun tarvitsi, hellyyttä kun halusi.
Elämän päättyminen on niin surullista, kun jää kaipaamaan. Mutta lohtua saa siitä, että toinen eli hyvän, täyden ja onnellisen elämän. Ja muisto elää sydämissänne.
... näkyy juuri menettämisen hetkellä. Vaikka nopea toiminta koitui kisulin onneksi ja kaikilta tulevilta kärsimyksiltä pelastukseksi, kun toinen ihminen näkee toisen surevan ihmisen alkaa hirmuinen kaaos tunne-elämässä, varsinkin nuorilla. Kiitos, olit oikeassa, hyvä ja värikäs elämä oli kissalla !
mistä olen onnellinen. Kaksi tuntia ennen kuolemaansa se leikki vielä villisti joulusukan kanssa. Nopeasti etenevä kurkkusyöpä vähän yskitti ja aiheutti hengenahdistusta, mutta se ei leikin tahtia haitannut. Misulle oli pakko antaa lopetuspiikki, koska se olisi tukehtunut muutamassa päivässä, ja leikkauksellakin olisi saatu lisäelinaikaa vain muutama viikko. Naapurin kissan tapaus oli paljon surullisempi, kun sen piti tulla meille kuolemaan siksi, ettei kotiväki ihan kauheesti välittänyt.
>> Naapurin kissan tapaus oli paljon surullisempi, kun sen piti tulla meille kuolemaan siksi, ettei kotiväki ihan kauheesti välittänyt.
Miksi pitää edes hankkia kotieläimiä?
kun tyhjä kori, jossa kuollut Simo oli tuotu kotiin, oli eteisen lattialla. Se huusi koko yön, ja aamulla se meni pihakuusen alle ja maukui siellä, ja oli säikky kuin villikissa. Vein kuljetuskorin pois. Pesin sen huolellisesti ja tuuletin 2 kuukautta pakkasessa, jotta sain siitä Simon hajun pois. Miisu ei varmaankaan etsinyt yhtäkkiä kuollutta Simoa, koska tämä episodi sattui muutama viikko Simon kuoleman jälkeen. Voihan olla, että Miisu huomasi Simolle tapahtuneen jotain vasta sitten, kun kori tuotiin eteiseen. Simolla oli ollut tapana nukkua saunan pukuhuoneessa omissa oloissaan, eikä Misu ollut nähnyt sitä viimeisinä aikoina kovinkaan paljon.
Tai lapsia... jos elämä ei vaatisi mitään henkisesti, ei olisi ketään jolle osoittaa henkistä , eikä olisi halua vastaanottaa rakkautta, silloin voisimme harkita täysin koneellista maailmaan, missä ei liiku lainkaan tunteita, saati korkeampaa tietoisuutta. Silloin jokainen täyttäisi sekulääristi vain oman tehtävänsä, että mylly pyörisi robottimaisesti eteenpäin..
Kaikki seksuaalinen ja rakkaudellinen elementti olisi pois elämästä. Kurjaa!
ettei tue pentujen tuottamista ihmisten tarpeisiin ja perverssiä jalostustoimintaa. Itse olen ottanut lemmikkejä eläinsuojeluyhdistykseltä, ja toinen nykyisistä kissoistani on tavallaan varastettu sitä huonosti kohtelevalta naapurilta. Yksi pentukissa on varattuna eläinsuojeluyhdityksen suojiin otetun emon katraasta. Jokun niistäkin täytyy huolehtia.
ei voi mitään.
Jospa ajattelisit ja ymmärtäisit asian niin kuin se on. Et sinä eikä myöskään sinun kissasi elänyt ennen kuin synnyitte. Mistään ette siis mitään tienneet, koska teitä ei ollut olemassa. Yhtä vähän tiedätte kuolemanne jälkeen.
No problem. Eläville tietysti jää kaipaus ja suru, mutta sellaista elämä on.
että muistutit tuosta, olen itkenyt ja surrut ystäväni kuolemaa, mutta eihän hänellä ole hätää, ei kipuja eikä väsymystä. Omaa menetystäni minä itken.
Sellaista elämä on.
Vieläkin itken ystäväni kuolemaa. Se on kaipausta. Meillä oli niin monet hienot, hauskat ja huvlattomat hetket. Oli itkua naurua ja kaikkea sellaista, jota ystävät voivat keskenään jakaa.
Vain yhden laulun teimme yhdessä. Ja sitten hän kuoli.
juuri noin. Olisiko ollut Mark Twain, joka sanoi että hän on ollut olematta ennen syntymäänsä, joten miksi se olisi jotenkin erilaista kuoleman jälkeen. En muista sanamuotoa, mutta siinä se idea taisi olla.
Eiköhän ymmärrystä riitä ihan näille palstoille sopevasti. Ei ihan eilisen teeren teinejä olla..
Sellaista elämä on, juuri näin.
Ei se useilla poikkea siitä, että puoliso kuolee. Perheenjäsen se kissa, koira tai vaikka kilpikonnakin on.
Joskus harmittaa, kun lemmikin kuoleman suremista vähätellään. Miten suru voisi olla jotenkin "ylevämpää" jos kohteena on ihminen eikä kissa? Kysyn vaan.
Siihen viimeiseen lauseeseen ei ole mitään lisättävää.
minä istuskelin illansuussa mato-ongella helluntailaiskissan kanssa. Kumpikin sai syötävää, minä ahvet, katti särjet.
>> minä istuskelin illansuussa mato-ongella helluntailaiskissan kanssa. Kumpikin sai syötävää, minä ahvet, katti särjet
Minun kissani kun kuoli, en uhrannut sekuntiakaan ajatukselle että se sivahtaisi johonkin taivaaseen. Sillä oli kaunis ja piiitkä elämä, vaan nyt se oli lopussa ja sillä selvä. Elämä on karu mutta jollain tavalla älyttömän kaunis ja vähintään yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymäkin. Vaan kauhea ikävä kisuani on vieläkin.
Kissat kuten ihmisetkin ovat kertakäyttötavaraa, se tuntuu ihmisille olevan ylivoimaisen vaikeaa hyväksyä. Mutta tällaista se elämä on..siksi pitää vipeltää minkä ehtii nyt kun vielä voi vipeltää.
Mutta joko itse pääsit johonkin lopputulokseen, onko lemmikeille(si) jonkinnäköinen taivas mielestäsi olemassa ?
Ja entäpä ihmisillä joilla on käärme lemmikkinään, eipä taida taivaspaikasta kannattaa turhia toiveita elätellä, heh heh.
En yhtään väheksy suruasi - rakkaasta lemmikistä luopuminen on murheellista siinä missä ihmisestäkin. Ehkä sinua hieman auttaa se ajatus, että vain sinä - yhdessä muiden sen tunteneiden kanssa - suret; lemmikkisi ei sure eikä kärsi. Sillä oli hyvä elämä ja nyt se on poissa - edes kuollessaan sen ei tarvinnut pelätä mitä edessä mahtaa olla ja siinä se oli paljon onnellisemmassa asemassa kuin monet ihmiset.
Kissan elämä tuntuu ihmisestä lyhyeltä, mutta kissalle se on sopivan pituinen - emmehän me ihmisetkään elä yhtä pitkään kuin mammuttipetäjät. Tietysti on surullista ihmiselle että rakkaan lemmikin kanssa eletyt vuodet jäävät niin vähäisiksi - kunpa niitä voisikin lisätä...
Ikävään ja kaipaukseen ei mikään taida auttaa, sen läpi on vain kuljettava. Otan sydämestäni osaa suruusi.