Mitä olette mieltä , jos on saanut vakuutusyhtiöltä parivuotta sitten hylkypäätöksen kolarin aiheuttamasta vammasta. Ja nyt sitten myöhemmin on joutunut laajempiin tutkimuksiin joissa on todettu mm. molemmissa jaloissa iskuvamman jäljet magneettikuvissa. Siis todisteet törmäyksen aiheuttamista vammoista.
Aikanaan juttu kävi myös muutoksenhakulautakunnassa läpihuutojuttuna, siteerasivat vakuutusyhtiön tekstiä. Hylätty, hylätty. Tapauksesta on viis vuotta.
Aikanaan juttu kävi myös muutoksenhakulautakunnassa läpihuutojuttuna, siteerasivat vakuutusyhtiön tekstiä. Hylätty, hylätty. Tapauksesta on viis vuotta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
eli 10 vuotta aikaa? kato netistä vakuutusyhtiös vakuutusehdot ja sieltä valitusaika, netti sulla ainaki on ku tänneki pääsit kirjottelee...? jos on aikaa viel, ni rosikseen vaan!
Nyt äkkiä yhteys lakimieheen!!
Kannattaa ehkä ensin selvittää oman kotivakuutuksen oikeusturva-vakuutus, miten se toimii tässä tapauksessa.
Jos mahdollista, selvittele mistä löydät kokeneen lakimiehen, joka on erikoistunut juuri sinunlaiseen vamma-todisteluun. Voittoja on oltava käräjäoikeudessa.
Oikeusaputoimistoon voi myös ottaa yhteyttä, jos he tietäisivät siellä jonkun pätevän lakimiehen. Ja vertaistukeen
.
Lakimiehen velvollisuus on miettiä, kannattaako asiaa viedä lakitupaan. Mitkä ovat kustannukset ja hyötysuhde ja mitä haetaan lakituvan kautta. Satasen takia ei kannata alkaa käräjille haastamaan, ellei ole joku pääministerin tapainen, mutta 20 000 ja siitä ylöspäin varmaan kannattaakin.
Ja ilman muuta siinä tapauksessa, jos saat maksuttoman oikeudenkäynnin tulojen mukaan, omin kustannuksin työpalkoilla ei kannata pienistä summista taistelemaan. Tätä on suomailainen oikeusturvavaltio.
Vakuutusyhtiöt lyövät lyötyä, kieltävät kokonaan vammat ja muut ihan vaan säästääkseen bonuksia. Ihmeen innokkaasti vaan myyvät vakuutuksia, mutta kun vahinko on tapahtunut, mitään ei makseta kun vaan oikeuden kautta. Ne muutamat sataset voivat tulla hämäyspuolen takia, mutta kun oikeasta asiatsa on kyse, onkin onnettomuus vaihtuutkin pelkäksi sairaudeksi, jolla ei ole mitään yhteyttä vakuutukseen ja vakuutusehtoihin.
Muutoksenhakuaika käräjäoikeuteen vakuutusyhtiön päätöksen osalta on kolme vuotta ko. päätöksen antamisesta, joten valitusaikaa sinulla vielä on. Tosin kyllä kannattaisi ensin lähettää uusi lääkärinlausunto ja magneettikuvauslausunto vakuutusyhtiöön ja pyytää asian uusintakäsittelyä uuden lääketieteellisen selvityksen perusteella ja jos päätös on edelleen kielteinen, vasta sitten valittaa eteenpäin. Muutoksenhakuaika alkaa nimittäin uudelleen yhtiön annettua uuden päätöksen.
Itse asiassa mun lakimies sanoi, ettei kannata ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön lainkaan itse suoraan, vaan hoitaa asiaa ammattimaiseen tapaan lakimiehen kautta. Lakimiehellä on on enemmän tehtävää omatoimisten säsläreitten jälikä selviteltäessä (=uhri) kuin vakuutuspuolen ammattilaisten kanssa.
Joten suosittelen sitä lakimiestä ensi hätään. Tai sitten kuluttajien vakuutustoimistoa, mutta siellä taidetaan antaa vain ohjeita.
Superkokenut erikoislääkäri, joka ei sattuisi olemaan vakuutusyhtiön leivissä, voisi myös laittaa paperit etukäteen. Mutta... se ottaaa saman kuin oikeusavustaja, joten nopea yhteys lakimieheen on parasta.
Joka tapauksessa vakuutusyhtiö ei tule vastaan vaikka minkälaiset paperit sinne lähettää ja kuinka paljon. Se on valitettavasti fakta. Tiedät itsekin sen omasta pari vuotta sitten kokemuksesta.
Tänään jääkiekkoilija Markus Helanen on voittanut oman oikeutensa työtapaturmaeläkkeeseen, joka on suuri voitto hänelle ja harvinainen häviö työtapaturmavakuutusyhtiö Pohjolalle. Työtapaturma-asiat kun poikkeuksetta hävitään Vakuutusoikeudessa joka on vakuutuslaitosten puulaaki, liikennevahingot voitetaan oikeussalissa, jossa todistusaineisto ja ne lääkärin lausunnot vaikuttavat, ovat tosiseikkoja, eikä Ei-lausunnot humpuuki-vakuutuslääkäreiltä.
Harmi, että Suomi on tämmöinen. Oikeutta ei saa välttämättä edes hakemalla.
Noin minäkin neuvoisin, jos tienaisin elantoni asianajajana. Tässä vaiheessa lakimiehen käyttäminen on kuitenkin turhaa (ja kallista) ylellisyyttä. Kyllä vakuutusyhtiö sen asian uudelleen käsittelee, jos sille toimitetaan uutta selvitystä. Eri asia on tietenkin, jos sinne laittaa uuden lääkärinlausunnon, jossa vain toistetaan aiemmin sanottua. Kun kyseessä on pelkästään uuteen lääketieteelliseen selvitykseen perustuva uusintakäsittelypyyntö, sitä on tosi vaikea sössiä millään lailla. Lakimies ei tässä vaiheessa tuo juttuun mitään lisäarvoa.
Kuluttajien vakuutustoimistosta (tai nykyisin sen nimi on Vakuutus- ja rahoitusneuvonta) kyllä annetaan neuvoja siitä, miten menetellä, mutta ei niillä enää nykyisin ole resursseja hoitaa rutiiniluonteisia uusintakäsittelypyyntöjä vakuutusyhtiön suuntaan.
Vaikka monet ahkerat nettikirjoittelijat muuta väittävät, niin kyllä vakuutusyhtiöt pääsääntöisesti korvaavat vahingot ilman sen suurempia riitoja. Edellytyksenä tietenkin on se, että vahinko on vakuutuksen ehtojen mukaan korvattava. Tilastojen mukaan yhtiöt korvaavat yli 95 prosenttia ilmoitetuista vahingoista vaatimusten mukaisesti. Niistä jutuista vain ei pahemmin netissä kirjoitella. Jos yhtiöiden kielteisistä päätöksistä eri valitusasteissa muuttuu vuosittain muutama prosentti, niin suhdeluku on mielestäni vielä ihan hyvä, verrattuna vaikkapa siihen, kuinka moni käräjäoikeuksien päätöksistä muuttuu ylemmissä oikeusasteissa.
Kyllä Suomessa oikeutta saa, jos nimittäin on oikeassa. Se, että on omasta mielestään oikeassa ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi myös muiden mielestä oikeassa.
Niin, olen huomannut että pienet vahingot kyllä korvataan, esim. liikenneonnettomuudessa aiheutuneet pelti- ja muut aineelliset vahingot. Mutta kun pitäisi korvata monien eri kuntoutusyksikköjen toteamat vammat, ei niistä tulekaa mitään korvausta. Itsellä käyty läpi keskussairaalan poliklinikkatutkimukset, josta tiimi ja kaksi professoria totesi vammat.
Yksityinn tutkimuslaitos, jossa olin 5 viikkoa, totesi samat vammat.
Ja aina vain tulee Ei korvata-lappusia vakuutusyhtiöstä.
Ilman muuta ensimmäisen tutkimusyksikön jälkeiset kuntoutussuunnitelmat ovat samoja, koska ne liikenneonnettomuuden aiheuttamat vammat ovat pysyviä, eivät parannut 2 -5 vuoden jälkeen, eikä edes 10 vuoden jälkeen.
Joten jos vakuutusyhtiö on päättänyt olla korvaamatta julkisen keskussairaalassa todetut vammat, eivät ne muutu miksikään seuraavassa laitoksessakaan.
Asiaa voi tutkailla eilisestä Iltasanomien Veikkaaja-lehdestä ja Markus Helasen tarinaa. Samoin aika monesta muusta paikasta, esim. oikeusturvan perikato, oikeusturvan ajankuva ja niskavammat ja muista vammautuneiden keskustelusivustoista. Jokin aika sitten Express-nimisestä tv-ohjelmassa käsiteltiin samaa aihetta, mies oli tullut työpaikallensa pyörällä, vammautui pahasta kolarissa eikä korvauksia ole tullut. Samoin MOT-ohjelma muutamia vuosisa sitten kävi samoja aiheita läpi, FST on käsitellyt asiaa edelliskeväänä..
Joten asia on monen ihmisen tiedossa, mutta eipä asialle tehdä mitään.
Vakuutukset ja lääketiede on aihe, josta näillä palstoilla kannattaisi pysyä kaukana, jos haluaa asiallista keskustelua, mutta en voi mieltäni malttaa.
Ongelmana on se, että syy-yhteyskysymykset eivät lääketieteessäkään ole selkeitä yksiselitteisiä asioita, joihin löytyy vain yksi oikea ratkaisu tyyliin 1 1=2. Ja kun soppaan seataan juridinen syy-yhteysproblematiikka, tarvittaisiin professoritason erikoislääkärin ja vakuutusoikeuteen perehtyneen juristin tiedot samaan pääkoppaan. Lääkärit voivat olla keskenään eri mieltä lääketieteellisistä kysymyksistä aivan samalla lailla kuin juristit oikeudellisista kysymyksistä. Lääketiede ei ole eksaktia tiedettä, vaikka niin monesti luullaan.
Otetaanpa esimerkiksi aivovammat. A on kolauttanut päänsä jossakin vahingossa. Hänet tutkitaan sairaalassa eikä mitään erityistä todeta. Muutaman kuukauden kuluttua A:lla alkaa esiintyä neuropsykologisia oireita. Neuropsykologi tutkii, toteaa häiriöitä ja tekee oireiden laadun perusteella sen johtopäätöksen, että A sai tapaturmassa keskivaikean aivovamman. Hoitava neurologikin voi olla samaa mieltä. A hakee korvausta vaikkapa liikennevakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiön lääkäri toteaa, ettei ole objektiivista näyttöä aivovammasta ja korvaushakemus hylätään. Vakuutusyhtiöiden ja -lääkäreiden inha salaliittoko oikeutettujen korvausvaatimusten torjumiseksi? Ei, vaan toisenlainen näkemys lääketieteellisistä kysymyksistä. Osa neurologeista (eivätkä he edes kaikki ole yhtiöiden palkkaamia kätyreitä) on sitä mieltä, että pelkkien neuropsykologisten tutkimusten perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä syy-yhteyskysymyksistä. Mikäli A:lla ei välittömästi tapaturman jälkeen ollut aivovammaan viittaavia neurologisia oireita, vammamekanismi ei ollut kovin voimakas eikä kuvantamistutkimuksissa todeta aivovammaan viittaavia löydöksiä, on lääketieteellisesti katsoen epätodennäköistä, että A olisi tapaturmassa saanut aivotärähdystä vakavampaa vammaa. Neuropsykologisissa tutkimuksissa todetut oireet voivat johtua lääkityksestä, masennuksesta, väsymyksestä, krapulasta tai teeskentelystä siinä missä aivovammastakin.
Hoitavaa lääkäriä ei yleensä suuresti kiinnosta nämä syy-yhteyskysymykset. Hoitavalle lääkärille tärkeintä ovat potilaan oireet ja se, miten niitä voidaan hoitaa. Hoitavat lääkärit antavat myös kovin usein luottamuksellisen potilassuhteen säilyttämiseksi potilaan kannalta myönteisiä kannanottoja. Moni potilaan oire voi johtua tapaturmassa saadusta vammasta, mutta voi johtua muistakin syistä. Tässä tulee peliin juridinen syy-yhteysarviointi; ollakseen korvattava oireen pitää todennäköisesti johtua kyseisestä tapaturmasta. Ei riitä, että se voi mahdollisesti johtua siitä. Hoitavalle lääkärille riittää "mahdollinen" -tason syy-yhteys, vakuutusyhtiö edellyttää "todennäköinen" -tason syy-yhteyttä ja sitten riita onkin valmis ja lääketieteellisen kysymyksen ratkaisevat viime kädessä tuomioistuinjuristit, jotka ymmärtävät lääketieteestä yhtä paljon kuin kala polkupyörästä.
Nämä syy-yhteysasiat ovatkin hyvin haastavia.
Uhri joutuu näyttämään toteen kaiken maan ja taivaan välillä, mutta vakuutusyhtiön ei tarvite näyttää mitään toteen tai selityksiä, paitsi lähetellä ei-korvata -papereita, joissa täysin selkeä kaava. Ei edes kunnioiteta Käypä hoito-suosituksia tai siinä esitettyjä diangoosi-kuvauksia.
Kuntoutuslaitoksissa ja poliklinikalla pyörii monia liikenne/työtapaturma-uhreja, joilla näytöt vammoista, mutta vain oikeuden käynnin jälkeen voi saada edes sen lakisääteisen vakuutuksen korvaukset. Ei ennen sitä, paitsi sellaisissa tilanteissa, missä täydelliset oirekuvaukset, magneettikuvat jne ovat. Yleensä ensiavussa ja teho-hoidossa pääasiallisin tehtävä on turvata elämä, ja kun se on turvattu, joutuu omilleen kaikkine muine vammoineen, kuin jalka poikki, luut murskana jne.
Jos selkäranka murtuu, silloin on ehkä pieni sauma saada lakisääteiset, mutta jos jotenkin kykenee konkkaamaan eteenpäin tai kättä heiluttamaa, on täysin terve alle vuoden kuluttua onnettomuudesta. Ja jos ei ole, kieppuu kuntoutustutkimusyksiköissä, yksityisissä, julkisissa ja tipahtaa kunnan kuntoutuksen harteille, Kelan päivärahoille (huomioidaan puolison tulot) ja pahimmassa tapauksessa työttömäksi työnhakijaksi.
Tutuissa piireissä on monia näitä pyöriöitä. Itselle kävi hyvä tuuri, henki ei lähtenyt, ja työkyvyttömyyseläke aivan jonkun muun syyn takia on myönnetty.
Kolme vuotta maksettiiin liikennevahingosta miten milloinkin takautuvasti, ja sitten "paranin" täysin liikennevahingosta, mutta työeläkelaitos myönsi työkyvyttömyyseläkkeen ja Kela eläkeläisen hoitotuen, kunta myöntää kuntoutuksen, Kela välillä harkinnan varaisen yksilöllisen kuntoutusjakson.
Työeläkelaitoksen tiedostoissa on tiedot, miten liikennevahingosta on maksettu, mutta eivät tietystikään pysty tekemään mitään, koska eri lait ja eri vakuutuslaitoksetkin.
Mielestäni on todella hyvä, että tuomioistuinjuristit nämä asiat käsittelevät, sillä lääketieteelliset faktat kuitenkin ratkaisevat. Ja onneksi alkaa olla jo näyttöä eri käräjäoikeuksissa, miten asioita ratkaistaan ja millaiset näytöt vammautuneilla on, jotka toteenäyttävät vammat.
Ei nuo Eu-tason ryöpytykset Suomen oikeusturvastakaan ole ihan turhaa hössötystä. Suomi saa eniten Eu-maista vrt väkilukuun tuomioita ihmisoikeusrikkomuksista. Näitäkin voi lukea netistä, mistä asioista ne tulevat.
Ja miksiköhän vakuutusoikeuden asiakirjat on salattu asianomaiseslta itseltään vain 80 vuotta... ei taida edes sotasalaisuudet olla noin hyvin salattuja.
Miten vakuutusyhtiö toimii , jos sille esitetään sen omia hylkypäätöksiä vastakkain aseteltuna? Siis ensin on sanottu "ettei teillä ole ollut kyseisiävammoja", sitten myöhemmin verrataan kun on sanottu että" teillähän olikin nämä vanhat vammat?" Tähän kun liitetään esim ortopedin lausunto kokonaisuudesta.
Luulisi että jos joku vakuutusyhtiön hylkypäätös osoittautuu sen omienkin myöhempien ratkaisujen vuoksi päin vastaiseksi, niin pikkasen voi mietityttää. Vaikka en kyllä usko mihinkään inhimilliseen ja oikeudenmukaiseen enää.
Näyttötaakkakysymykset ovatkin näissä lääketieteellisissä tapauksissa iso ongelma. Vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudessa pääsääntönä on se, että korvauksen vaatijan on osoitettava vaatimuksensa peruste toteen. Jos hän voi osoittaa todennäköiseksi, että jokin tietty vamma johtuu korvattavasta vahingosta, näyttötaakka päinvastaisesta siirtyy vakuutusyhtiölle. Asian ratkaisu esim. tuomioistuimessa riippuu siitä, kumpi puoli raahaa paikalle uskottavammin esiintyvän asiantuntijan, ei välttämättä siitä, mikä asiassa on objektiivinen totuus, jos sellaista nyt onkaan. Lakimiehillä ei ole mitään tiedollisia edellytyksiä arvioida ristiriitaisia lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja, joten he tekevät ratkaisunsa luotettavalla musta tuntuu -periaatteella.
paras ratkaisu olisi, jos lääkärikunta voisi keskuudessaan käsitellä nämä lääketieteelliset kiistakysymykset ja päätyä yksimieliseen linjaukseen, mutta se lienee turha toivo. Lääketiede kehittyy kiihtyvällä vauhdilla, uusia ideoita tulee ja menee. Kaikkia uusia linjauksia ei välttämättä koskaan hyväksytä ns. vakiintuneeksi lääketieteelliseksi näkemykseksi. Vakuutuslääketiede on hyvin konservatiivista eivätkä uudet ideat koskaan ensiksi sinne pesiydy. Jokin näkemys hyväksytään vakiintuneeksi lääketieteelliseksi näkemykseksi vasta siinä vaiheessa kun valtaosa yliopistosairaaloiden spesialisteista kannattaa sitä.
Eivät muuten magneettikuvien löydöksetkään yksiselitteisiä ole. Olen törmännyt useita kertoja tapauksiin, joissa kaksi radiologia on täysin eri mieltä siitä, näkyykö kuvissa jotain poikkeavia löydöksiä ja jos näkyy, mitä ne tarkoittavat.
Jos kiinnostaa tietää, miten tuomioistuimissa näitä syy-yhteys- ja näyttökysymyksiä arvioidaan, kannattaa tutustua korkeimman oikeuden ratkaisuihin, joita löytyy osoitteesta www.finlex.fi. Sieltä löytyy kohtalaisen tuoreita liikennevakuutus- ja tapaturmavakuutusjuttuja.
Minua jäi viestistäsi mietittyttämään, että millaisia oireita nuo iskuvamman jäljet aiheuttavat? Mistä haet korvausta..kivusta ja särystä, vaiko pysyvästä haitasta?