Olen ateisti. Miten voisin koskaan olla uskovaisen silmissä hyvä ihminen? Minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan, kohtelen heitä lämpimästi niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä. Olen ystävällinen, autan jos joku apua tarvitsee. En valehtele, olen niin surkea siinä. Mutta tämä ei riitä. Uskovaisten silmissä olen Paha. Minussa elää Saatana, vaikken ole koskaan tehnyt mitään suurta pahaa.
Hyvä on, olen harrastanut muutamia irtosuhteita.
Olen kiroillut. Juonut. Jättänyt tv-luvan maksamatta.
Kuinkahan moni uskovainen on tehnyt saman? Minulla on ystäviä, jotka ovat yhtä lailla normaaleja ihmisiä kuin minä; teemme kaikki virheitä. Joku eli ensin vuosia avoliitossa ja petti sitten avopuolisoaan.
Mutta näinhän uskovaiset eivät tee, eiväthän?
Tai jos tekevät, he saavat sen anteeksi. Vain koska Jumala rakastaa heitä. Sitten he tuulettavat uudesti ”ansaittua” vapauttaan saarnaamalla ihmisille, jotka eivät vakuuta uskonnollisuudellaan. ”Minä uskon enemmän kuin sinä, minä pääsen taivaaseen ja sinä palat helvetissä. Säälin sinua. Saatan jopa rukoilla puolestasi” (niin aina sanotaan).
Minä en ole koskaan ollut uskonnontunneilla. En tunne raamattua enkä kristinuskoa kovinkaan hyvin, muita uskontoja sitäkin vähemmän. Silti en tunne jääneeni paitsi mistään, minun sisälläni ei ole minkäänlaista tyhjää aukkoa odottamassa jonkin suuremman rakkautta. Vai mitä se onkaan.
Käsitykseni mukaan useimmat uskovaiset eivät lue raamattua iltaisin eivätkä käy säännöllisesti kirkossa. Heidät kastetaan, vihitään ja haudataan kirkossa. Siinäpä se. He kiroilevat, pettävät, huijaavat kuten kaikki muutkin uskovaiset ja uskottomat. Silti he pystyvät sanomaan taikasanat, joilla erottautuvat muista. Heille annetaan synnit anteeksi. He ovatkin Hyviä, Parempia, jopa Parhaita.
Joskus uskovaiset innostuvat ylistämään omaa uskontoaan ja heistä tulee todella mustavalkoisia. Me vastaan muut. Me hyvät vastaan pahat muut. He suuttuvat muille, koska muut eivät ymmärrä, miten hyvin kaikki olisi, jos he viitsisivät tehdä kuten heille sanotaan. Jotkin fanaatikot tulevat suutuspäissään murhanhimoisiksi, ja lähtevät ristiretkelle käännyttämään tai vaihtoehtoisesti tappamaan muita. Koska eihän se ole oikeasti murhaamista, jos tappaa vääräuskoisen, eihän? Sellaisellahan on vain koiran sielu, ei minkään arvoinen.
Eivät useimmat uskovaiset silti ole murhanhimoisia. Kuten sanoin, heidän elämässään uskonto on hyvin pienessä roolissa. Kirkkohäät, joihin naapurin Ritvakin oli kutsuttu vain koska sillä saatiin hänet kateelliseksi. Rippileiri, jonne mentiin vikittelemään poika- ja tyttöystäviä. Ristinmuotoinen kultakoru, koska se oli nätti ja alennusmyynnissä.
Ei minulla ole ateistina mitään uskovaisia vastaan. Silti minua harmittaa, että jotkut heistä tuomitsevat minut tai vaikkapa homoseksuaalisen ystäväni, vaikka eivät tiedä meistä mitään. Mitä lähimmäisenrakkautta siinä on? Uskaltaisin jopa väittää, että minussa on enemmän tuota kuuluisaa lähimmäisenrakkautta kuin joissakin uskovaisissa. Minä teen enemmän hyvää muille ihmisille. Minä en pakota muita uskomaan samalla lailla kuin minä. Minä en tuomitse.
Sitten, kun arvon herra Jumala vaivautuu tekemään jotain hyödyllistä esim. maailman nälänhädän tai ilmastonmuutoksen suhteen, niin uskon häneen ilomielin. Koska toki Hänellä olisi kykyjä vaikuttaa niinkin suuriin asioihin. Silti Hän tuntuu olevan kovin vaitonainen, vaikka maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa. Ei minusta ole palvomaan ketään niin välinpitämätöntä.
Hyvä on, olen harrastanut muutamia irtosuhteita.
Olen kiroillut. Juonut. Jättänyt tv-luvan maksamatta.
Kuinkahan moni uskovainen on tehnyt saman? Minulla on ystäviä, jotka ovat yhtä lailla normaaleja ihmisiä kuin minä; teemme kaikki virheitä. Joku eli ensin vuosia avoliitossa ja petti sitten avopuolisoaan.
Mutta näinhän uskovaiset eivät tee, eiväthän?
Tai jos tekevät, he saavat sen anteeksi. Vain koska Jumala rakastaa heitä. Sitten he tuulettavat uudesti ”ansaittua” vapauttaan saarnaamalla ihmisille, jotka eivät vakuuta uskonnollisuudellaan. ”Minä uskon enemmän kuin sinä, minä pääsen taivaaseen ja sinä palat helvetissä. Säälin sinua. Saatan jopa rukoilla puolestasi” (niin aina sanotaan).
Minä en ole koskaan ollut uskonnontunneilla. En tunne raamattua enkä kristinuskoa kovinkaan hyvin, muita uskontoja sitäkin vähemmän. Silti en tunne jääneeni paitsi mistään, minun sisälläni ei ole minkäänlaista tyhjää aukkoa odottamassa jonkin suuremman rakkautta. Vai mitä se onkaan.
Käsitykseni mukaan useimmat uskovaiset eivät lue raamattua iltaisin eivätkä käy säännöllisesti kirkossa. Heidät kastetaan, vihitään ja haudataan kirkossa. Siinäpä se. He kiroilevat, pettävät, huijaavat kuten kaikki muutkin uskovaiset ja uskottomat. Silti he pystyvät sanomaan taikasanat, joilla erottautuvat muista. Heille annetaan synnit anteeksi. He ovatkin Hyviä, Parempia, jopa Parhaita.
Joskus uskovaiset innostuvat ylistämään omaa uskontoaan ja heistä tulee todella mustavalkoisia. Me vastaan muut. Me hyvät vastaan pahat muut. He suuttuvat muille, koska muut eivät ymmärrä, miten hyvin kaikki olisi, jos he viitsisivät tehdä kuten heille sanotaan. Jotkin fanaatikot tulevat suutuspäissään murhanhimoisiksi, ja lähtevät ristiretkelle käännyttämään tai vaihtoehtoisesti tappamaan muita. Koska eihän se ole oikeasti murhaamista, jos tappaa vääräuskoisen, eihän? Sellaisellahan on vain koiran sielu, ei minkään arvoinen.
Eivät useimmat uskovaiset silti ole murhanhimoisia. Kuten sanoin, heidän elämässään uskonto on hyvin pienessä roolissa. Kirkkohäät, joihin naapurin Ritvakin oli kutsuttu vain koska sillä saatiin hänet kateelliseksi. Rippileiri, jonne mentiin vikittelemään poika- ja tyttöystäviä. Ristinmuotoinen kultakoru, koska se oli nätti ja alennusmyynnissä.
Ei minulla ole ateistina mitään uskovaisia vastaan. Silti minua harmittaa, että jotkut heistä tuomitsevat minut tai vaikkapa homoseksuaalisen ystäväni, vaikka eivät tiedä meistä mitään. Mitä lähimmäisenrakkautta siinä on? Uskaltaisin jopa väittää, että minussa on enemmän tuota kuuluisaa lähimmäisenrakkautta kuin joissakin uskovaisissa. Minä teen enemmän hyvää muille ihmisille. Minä en pakota muita uskomaan samalla lailla kuin minä. Minä en tuomitse.
Sitten, kun arvon herra Jumala vaivautuu tekemään jotain hyödyllistä esim. maailman nälänhädän tai ilmastonmuutoksen suhteen, niin uskon häneen ilomielin. Koska toki Hänellä olisi kykyjä vaikuttaa niinkin suuriin asioihin. Silti Hän tuntuu olevan kovin vaitonainen, vaikka maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa. Ei minusta ole palvomaan ketään niin välinpitämätöntä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
on hyvä. "En tuomitse uskovia eikä minulla ole mitään heitä vastaan MUTTA he ovat tekopyhiä, tyhmänylpeitä, murhanhimoisia, tuomitsevia fanaatikkoja".
Psykoosi on yhteinen nimitys mielenterveyden häiriöille, joissa todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy karkealla tavalla siten, että henkilöllä on vaikeuksia erottaa mikä on todellisuutta ja mikä ei ole. Psykoosissa sisäisiä mielikuvia on vaikea erottaa ulkopuolisesta todellisuudesta. Psykoosi on aina vakava mielenterveyden häiriö. jne ...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi
>>>>Psykoosi on yhteinen nimitys mielenterveyden häiriöille, joissa todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy karkealla tavalla siten, että henkilöllä on vaikeuksia erottaa mikä on todellisuutta ja mikä ei ole. Psykoosissa sisäisiä mielikuvia on vaikea erottaa ulkopuolisesta todellisuudesta. Psykoosi on aina vakava mielenterveyden häiriö. jne ...
...it's time to call the boys with the white pyjamas...
http://www.youtube.com/watch?v=hnzHtm1jhL4
"Joskus uskovaiset innostuvat ylistämään omaa uskontoaan ja heistä tulee todella mustavalkoisia. Me vastaan muut. Me hyvät vastaan pahat muut."
Oisko tuo omaa tulkintaasi väärinajattelijoista? Eihän uskovaiset (tarkoittanet kristittyjä) ole Raamatun mukaan hyviä, uskovaiset on yhtä lailla pahoja. Kuitenkin sanot "Uskaltaisin jopa väittää, että minussa on enemmän tuota kuuluisaa lähimmäisenrakkautta kuin joissakin uskovaisissa. Minä teen enemmän hyvää muille ihmisille."
"Silti minua harmittaa, että jotkut heistä tuomitsevat minut tai vaikkapa homoseksuaalisen ystäväni, vaikka eivät tiedä meistä mitään. Mitä lähimmäisenrakkautta siinä on?"
Olettaisin, että olet kuullut monta kertaa, että sinua ja ystävääsi ei tuomita, vaan synti. Tuomio tulee sitten kun hengitys ei kulje. Koetko tarvitsevasti armoa?
"Sitten, kun arvon herra Jumala vaivautuu tekemään jotain hyödyllistä esim. maailman nälänhädän tai ilmastonmuutoksen suhteen, niin uskon häneen ilomielin. ... Ei minusta ole palvomaan ketään niin välinpitämätöntä."
Jeesus ei käännä selkäänsä sinulle, vaikka sinä käännät selkäsi hänelle. Rakkaus on kärsivällinen ja odottaa. Kunhan muistat.
Mitään ei voi sanoa ilman että joku teistä tulee tuputtamaan sitä jessenne iki-ihanaa rakkautta? Olette kaikki juuri sellaisia mitä aloittaja tekstissään kuvaili.
"Olettaisin, että olet kuullut monta kertaa, että sinua ja ystävääsi ei tuomita, vaan synti. Tuomio tulee sitten kun hengitys ei kulje. Koetko tarvitsevasti armoa?"
- Vasta viimeisenä päivänä missukka teidän oppinne mukaan. Vasta silloin jesse on tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita. Ei sitä ennen. Siis teidän oppinne mukaan.
Minä olen sitä mieltä, että ateisti nimenomaan tuomitsee. Sekä sanoissa että teoissa. Ei voi mitään.
Ei se hengitys kulje silloinkaan.
Ihan samalla tavalla kuin te uskovaiset sanotte tuomitsevanne vain synnin, ette ihmistä, niin me ateistitkin tuomitsemme vain teidän uskovaisten kaksinaamaiset ja tekopyhät teot, sekä rasittavat ja järjettömät ajatuksenne. Emme teitä ihmisinä.
Eikö olekin helpottavaa kuulla?
Mitä ja miten ateisti tuomitsee?
... jos tuo ajatus siirtyisi kirjoituksiin ja puheisiin asti.
Tuomitsee ja hylkää.
Kun seuraat palstan ateistien kirjoituksia, ihminen on tyhmä, vajakki jne, ei siis tee tyhmiä tekoja vaan on itse tyhmä. Silloin kun kuuntelee mitä puhuu, oppii jotain omista ajatuksistaan.
Sitä juuri tarkoitin, että aika lailla samalta se solvaamisen kohteesta tuntuu, että solvataanko "vain" ihmisen tekemisiä ja ajatuksia vaiko ihmistä itseään (mitä eroa näillä sitten lieneekään).
Kyllä esimerkiksi seksuaalisuus on niin olennainen osa ihmisen minuutta että jos halveksutte homoseksuaalisuutta niin se todennäköisesti osuu ihmiseen itseensä aika kovaa.
Niin että tuo koko argumentti on ehkä filosofisesti pätevä, mutta käytännössä aika turha.
Jos joku selkeästi vittuilee, niin annan takaisin, mutta yleensä pyrin kirjoittamaan siitä mitä haittaa uskonnoista yhteiskunnassa on. Olisikin ihan suotavaa, että uskonto olisi jokaisen yksityisasia, mutta näin ei ole.
Ei ole mielestäni oikein, että vanhemmat voivat liittää lapsensa uskontoon ja sitä opetetaan koulussa ja todellakin laki velvoittaa lasta siihen. SIIS OPPIMAAN MITEN USKOTAAN OIKEIN!
"aika lailla samalta se solvaamisen kohteesta tuntuu"
Voipi olla näin. Kasvamisen paikka, koska kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää, eikä tarvitsekaan. Silti ihmisen haukkuminen/nimittely on kokonaisvaltaisempaa. Minä pohdin tätä asiaa haukkujasta käsin, en haukutusta.
Neiti25:n mukaan ateisti ei tuomitse, yleistikö hän?
Sanoin, että ateisti on herkempi tuomitsemaan ihmisen ja se on ihan musta tuntuu-juttu.
"Olisikin ihan suotavaa, että uskonto olisi jokaisen yksityisasia, mutta näin ei ole. "
Monen maalaiset ulkomaalaiset ihmettelevät Suomessa juuri sitä, että uskonto on yksityisasia eikä avoimesti esillä kuten heillä. Sinä haluat senkin vähän laittaa kaappiin. Mix?
"SIIS OPPIMAAN MITEN USKOTAAN OIKEIN!"
Laki velvoittaa? Tuskin. Eipä kaikki tykkää historiastakaan.
Millä logiikalla syntinen kristitty halveksii syntiä?
"Eihän uskovaiset (tarkoittanet kristittyjä) ole Raamatun mukaan hyviä, uskovaiset on yhtä lailla pahoja."
Tuo ei näy uskovien asenteissa lainkaan. Uskovien asenteissa näkyy enemmän ylimielisyyttä, koska he pitävät itseään parempina ihmisinä. Kun heille mainitsee asiasta, niin he aloittavat sen teennäisen 'voi voi, olen vain heikko pieni ihminen, joka yrittää parhaansa olla nöyrä'-näytöksen.
"Olettaisin, että olet kuullut monta kertaa, että sinua ja ystävääsi ei tuomita, vaan synti. Tuomio tulee sitten kun hengitys ei kulje. Koetko tarvitsevasti armoa?"
Uskovat tuomitsevat ihmisiä jo ennen kuolemaa. Tuo 'emme tuomitse syntistä, vaan syntiä' on pelkkää harhaanjohtavaa sontaa. Tuskin teidän tuomitsemat ihmiset kerjäävät armoa, vaan ihan vain perusarvostusta.
"Jeesus ei käännä selkäänsä sinulle, vaikka sinä käännät selkäsi hänelle. Rakkaus on kärsivällinen ja odottaa. Kunhan muistat."
Jos Jeesus ei tee yhtikäs mitään, niin silloin hän on virallisesti kääntänyt selkänsä. Kirjoittaja puhuu ilmastonmuutoksesta sekä nälänhädästä ja sinä alat paapomaan kirjoittajaa. Juuri tuo ylimielinen ja holhoava asenne tekee teistä uskovista niin helposti vihattavia.
Missukka, yritä vihdoinkin käyttää päätäsi muuhunkin kuin ilmaisiin poskeenottoihin. Me emme ole mitään kurittomia ja kiukuttelevia kakaroita emmekä ole tyhmiä, joten älä kohtele meitä siten.
"Kirjoittaja puhuu ilmastonmuutoksesta sekä nälänhädästä ja sinä alat paapomaan kirjoittajaa. Juuri tuo ylimielinen ja holhoava asenne tekee teistä uskovista niin helposti vihattavia."
Lainauskohdat ovat kyllä alkuperäisestä kirjoituksesta. Et sinä määrää, mikä asia missäkin kirjoituksessa minua kiinnostaa ja mistä haluan jatkaa keskustelua. Kirjoittaja ei katsonut tarpeelliseksi vastata minulle mitään, joten hänkään ei halua keskustella.
"Me emme ole mitään kurittomia ja kiukuttelevia kakaroita emmekä ole tyhmiä, joten älä kohtele meitä siten."
En ymmärtänyt. Keskustelu alkaa jostain, jatkuu ja päättyy johonkin.
"Mutta tämä ei riitä. Uskovaisten silmissä olen Paha."
Se joka ei rakasta Jumalaa koko sydämmestään ja mielestään on suurin rikollinen ja pahantekijä mitä maailmassa voi olla.
"--olen harrastanut muutamia irtosuhteita.
Olen kiroillut. Juonut. Jättänyt tv-luvan maksamatta."
Olen Kristuksen seuraaja, enkä kiroile, juo, harrasta irtosuhteita tms. Toki teen syntiä, mutta Kristuksen veri on ne sovittanut.
Tiedä etteivät kaikki jotka sanovat olevansa uskossa, välttämättä puhu totta. Monet heistä eivät olekaan valmiita läpikäymään Kristuken kärsimyksiä, vaan elävät rakastaen tämän maailman asioita.
"Sitten, kun arvon herra Jumala vaivautuu tekemään jotain hyödyllistä esim. maailman nälänhädän tai ilmastonmuutoksen suhteen, niin uskon häneen ilomielin."
Ihan niin kuin me ansaitsisimme jotain Jumalalta. Emme ansaitse rauhaa, onnellisuutta, terveyttä tms. Ainut mitä Jumalalta voimme saada on armoa, ansaitsematonta rakkautta.
Paholainen hallitsee tätä maailmaa. Tulevat ajat tulevat olemaan kaoottisia ja kaikki tässä maailmassa tulee järkkymään, usko minua. Noina aikoina huuda avuksi Herran nimeä, ja Herra on sinut pelastava. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. Amen.
"Se joka ei rakasta Jumalaa koko sydämmestään ja mielestään on suurin rikollinen ja pahantekijä mitä maailmassa voi olla."
-Jeps. juuri tuomitsit ne jotka eivät usko jumalaasi, entäs tuomitsetkos muslimit ja muitten uskontojen edustajat kun omasi???
"Olen Kristuksen seuraaja, enkä kiroile, juo, harrasta irtosuhteita tms. Toki teen syntiä, mutta Kristuksen veri on ne sovittanut."
-jos kristuksen veri on ne sovittanut niin miksi sitten rukoilet jatkuvasti armoa?
"Ihan niin kuin me ansaitsisimme jotain Jumalalta. Emme ansaitse rauhaa, onnellisuutta, terveyttä tms. Ainut mitä Jumalalta voimme saada on armoa, ansaitsematonta rakkautta."
-mitä ansaitsematonta rakkautta se on jos sinun pitää jatkuvasti pyydellä ja anoa syntejäsi anteeksi.rakkaus on antamista ilman vastapalvelujen odottamista.
"Paholainen hallitsee tätä maailmaa. Tulevat ajat tulevat olemaan kaoottisia ja kaikki tässä maailmassa tulee järkkymään, usko minua. Noina aikoina huuda avuksi Herran nimeä, ja Herra on sinut pelastava. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. Amen."
-paholaiste ei ole edes olemassa, lisäksi mikä kaikkivoipa jumala se muka sitten on joka on luonut paholaisen ja antaa hänen hallita luomaansa maailmaa???
"Se joka ei rakasta Jumalaa koko sydämmestään ja mielestään on suurin rikollinen ja pahantekijä mitä maailmassa voi olla."
- Jonkun mielikuvitusolennon rakastamatta jättäminen on siis mielestäsi pahinta mitä ihminen voi tehdä???????
Mikä sinut sai tuolla lailla sekoamaan? Ihan todella pelottavaa.
Olen ateisti, mutta olen yhtälailla tuomitseva. Parhaimmillaan olen sanonut, että: "Olen rasisti - vihaan rasisteja". Uskon, että jokainen ihminen vihaa ja rakastaa jotakin. Se, mihin ihmisen positiiviset tunteet kohdistuvat yleensä johtavat pikemmin ylistämiseen kuin haukkumiseen tai parjaamiseen. Sen sijaan vihan kohteessa on vaikea nähdä paljoakaan positiivista, näin ei ole vain suhteessa uskoviin tai uskomattomiin, vaan myös perheenjäseniin, työtovereihin jne.
Tuomion ei tarvitse olla niin julkilausuttua kuin se esimerkiksi kristillisessä tai islamilaisessa kontekstissa joskus onkin. On huomattava, että kristityt ja muslimit eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, vaan joukosta löytyy ihmisiä aivan laidasta laitaan. Yhteiset nimittäjät heillä saattavat rajoittua siihen, että he uskovat Raamatun tai Koraanin olevan pyhä/hyvä/tuikitarpeellinen kirja.
Jos ateistin ja teistin välisiä eroja miettii, niin logiikassa on niin tuntuva ero, että toisen ymmärrystä maailmasta voi olla todella vaikea tavoittaa. Tärkeämpää on ehkä ymmärtää itseään ja sitä, miten omasta suusta tuomitseva sävy tulee kuin itsestään. Jokaisen ateistin tai teistin niputtaminen samaan "mielipuolien" sarjaan on tuomitsevaa asennetta, on se julkilausuttua tai ei. Samoin käy, jos kokee toisen olevan tavalla tai toisella "pelastuksen" tarpeessa, tapahtuu se pelastus sitten terapeutin, uskostaluopumisen, uskoontulemisen tai Jeesuksen kautta.
Etsikää siis ihminen, joka ei tuomitse. Se ei välttämättä ole aivan helppoa.