Vuoksenranta sijaitsee Kamennogorskin (Antrea) kaupungin alueella, sen eteläisessä osassa. Aiemmin Vuoksenranta oli itsenäinen kunta.
Pitäjäjuhlan järjestäjinä toimivat näiden entisten kuntien kotiseutujärjestöt. Sain olla mukana seuraamassa pitäjäjuhlaa kutsuvieraana. Sinällään minulla ei ole mitään sukulaissiteitä Karjalaan.
Juhla pidettiin sunnuntaina 6.6. Vuoksenrannan vanhan kirkon edustalla. Juhlaan liittyi myös juhlajumalanpalvelus ja ehtoollinen kirkossa. Juhlamenojen jälkeen oli paikalle järjestetty kenttälounas. Lohikeittoa ja kahvittelua. Suomalaisia osallistujia oli arviolta reilut parisataa. Lisäksi mukana oli paikallisia Vuoksenrannan asukkaita.
Juhlapuheen piti pääministeri Matti Vanhanen. Seppeleen sankarivainajien muistomerkille laski professori Tatu Vanhanen. Kamennogorskin kaupunginjohtaja Natalia Mihailova esitti kaupungin tervehdyksen juhlavieraille. Puheiden lisäksi juhlassa oli musiikkiesityksiä ja eräisen paikalla olleiden henkilöiden muistamisia. Kokonaisuudessaan päivä oli mieleenpainuva.
Järjestelyt oli hoidettu esimerkillisesti. Kamennogorskin kaupunki yhteistyökumppaneineen oli osallistunut käytännön järjestelyihin merkittävästi. Suurin ansio päivän järjestelyistä on kuitenkin suomalaisilla vapaaehtoisilla. He olivat järjestäneet ansiokkaasti monisatapäisen yleisön aterioinnin ja muun hyvinvoinnin.
Juhlapuheen kantavana sanomana oli rauhanomaisen rinnakkainelon tärkeys kansojen välillä. Käsitykset Karjalasta ja karjalaisuudesta ovat vuosikymmenten varrella muuttuneet kovasti. Karjalaisuus elää riippumatta rajasta. Raja on ollut olemassa vain kansallisvaltioiden ajan. Menneinä vuosisatoina ihmiset ovat liikkuneet maakunnista toiseen, tehneet kauppaa, vaihtaneet mielipiteitä ja oppineet toinen toisiltaan. Rajoja ei ole juuri ollut.
Tässä mielessä olemme välillä menneet huonompaan suuntaan. Nykyaika on kuitenkin tuonut mukanaan rajojen merkittävän madaltumisen ja se kehitys jatkuu varmasti tulevaisuudessa entistä voimakkaampana. Ihmiset ja ihmisten edustamat arvot liikkuvat entistä vapaammin paikasta toiseen. Rajat madaltuvat. Naapuri ei ole uhka, vaan mahdollisuus tasavertaiseen kanssakäymiseen ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Karjala on yhteinen.
Vuoksenrannan kirkko on ollut muussa käytössä vuosikymmeniä ja ränsistynyt lopulta käytön puutteessa melkoisesti. Katto on joskus uusittu, mutta erilailla, mitä alkuperäinen on ollut. Ikkunat puuttuvat lähes kokonaan ja lattia on hiekkapohjalla. Kirkkoa on hieman ehostettu ja varustettu siirrettävillä penkeillä. Paikalliset tahot ovat olleet myös mukana tässä ehostustyössä.
Entisten paikkakuntalaisten keskuudessa halu kirkon kunnostamiseen on suuri, mutta toisaalta herää kysymys, mihin tarkoitukseen kirkkoa voisi käyttää. Kylän asukasluku on vähentynyt melkoisesti ja ilmeisesti ortodoksisuus on valtauskontona. Eräänä ajatuksena tuli esille kunnostaa kirkko kulttuuritaloksi, jossa voisi pitää myös jumalanpalveluksia. Sinällään kaunis kirkkorakennus haluttaisiin säilyttää.
Pitäjäjuhlan järjestäjinä toimivat näiden entisten kuntien kotiseutujärjestöt. Sain olla mukana seuraamassa pitäjäjuhlaa kutsuvieraana. Sinällään minulla ei ole mitään sukulaissiteitä Karjalaan.
Juhla pidettiin sunnuntaina 6.6. Vuoksenrannan vanhan kirkon edustalla. Juhlaan liittyi myös juhlajumalanpalvelus ja ehtoollinen kirkossa. Juhlamenojen jälkeen oli paikalle järjestetty kenttälounas. Lohikeittoa ja kahvittelua. Suomalaisia osallistujia oli arviolta reilut parisataa. Lisäksi mukana oli paikallisia Vuoksenrannan asukkaita.
Juhlapuheen piti pääministeri Matti Vanhanen. Seppeleen sankarivainajien muistomerkille laski professori Tatu Vanhanen. Kamennogorskin kaupunginjohtaja Natalia Mihailova esitti kaupungin tervehdyksen juhlavieraille. Puheiden lisäksi juhlassa oli musiikkiesityksiä ja eräisen paikalla olleiden henkilöiden muistamisia. Kokonaisuudessaan päivä oli mieleenpainuva.
Järjestelyt oli hoidettu esimerkillisesti. Kamennogorskin kaupunki yhteistyökumppaneineen oli osallistunut käytännön järjestelyihin merkittävästi. Suurin ansio päivän järjestelyistä on kuitenkin suomalaisilla vapaaehtoisilla. He olivat järjestäneet ansiokkaasti monisatapäisen yleisön aterioinnin ja muun hyvinvoinnin.
Juhlapuheen kantavana sanomana oli rauhanomaisen rinnakkainelon tärkeys kansojen välillä. Käsitykset Karjalasta ja karjalaisuudesta ovat vuosikymmenten varrella muuttuneet kovasti. Karjalaisuus elää riippumatta rajasta. Raja on ollut olemassa vain kansallisvaltioiden ajan. Menneinä vuosisatoina ihmiset ovat liikkuneet maakunnista toiseen, tehneet kauppaa, vaihtaneet mielipiteitä ja oppineet toinen toisiltaan. Rajoja ei ole juuri ollut.
Tässä mielessä olemme välillä menneet huonompaan suuntaan. Nykyaika on kuitenkin tuonut mukanaan rajojen merkittävän madaltumisen ja se kehitys jatkuu varmasti tulevaisuudessa entistä voimakkaampana. Ihmiset ja ihmisten edustamat arvot liikkuvat entistä vapaammin paikasta toiseen. Rajat madaltuvat. Naapuri ei ole uhka, vaan mahdollisuus tasavertaiseen kanssakäymiseen ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Karjala on yhteinen.
Vuoksenrannan kirkko on ollut muussa käytössä vuosikymmeniä ja ränsistynyt lopulta käytön puutteessa melkoisesti. Katto on joskus uusittu, mutta erilailla, mitä alkuperäinen on ollut. Ikkunat puuttuvat lähes kokonaan ja lattia on hiekkapohjalla. Kirkkoa on hieman ehostettu ja varustettu siirrettävillä penkeillä. Paikalliset tahot ovat olleet myös mukana tässä ehostustyössä.
Entisten paikkakuntalaisten keskuudessa halu kirkon kunnostamiseen on suuri, mutta toisaalta herää kysymys, mihin tarkoitukseen kirkkoa voisi käyttää. Kylän asukasluku on vähentynyt melkoisesti ja ilmeisesti ortodoksisuus on valtauskontona. Eräänä ajatuksena tuli esille kunnostaa kirkko kulttuuritaloksi, jossa voisi pitää myös jumalanpalveluksia. Sinällään kaunis kirkkorakennus haluttaisiin säilyttää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kuin sinä, sääli että kaunis Karjalamme on joutunut tuollaisen kansan riepoteltavaksi. Hyvä kun tämä nykyinen raja "madaltuu". Kohta se poistuu kokonaan ja idemmäs tulee oikea vanha raja voimaan.
Vaik´ei sukulaisuutta olekaan...
Jopa vain näitä itsenäisiä pitäjiä oli kymmeniä, miten lie nyt "itsenäisyyden" laita?
Pitäjänjuhlat pitävät sisällään normaalit loitsut ja liturgiat, mutta mielenkiintoiseksi tekee asian, jos kerran itse Vellihousu (Vanhanen ) oli juhlapuhetta pitämässä?
Vaatiko Karjalaa takaisin? Olisipa ollut mieleenpainuva päivä, jos...
Rauhanomainen rinnakkainelo on tietysti tärkeää, mutta saavuttamaton, niin kauan kuin Karjalan kivi hiertää kengässä! Karjalaisuus ei elä jollei rajaa saada sille kuuluvalle paikalle ja Karjalan väestöä palautetuksi. Karjalaisuuden ja Karjalan käsityksiä ei pidä edes vuosisatojen varrella muuttaa.
Raja ei ole merkittävästi madaltunut, vaan yhä edelleen suomalaiseen ja kaikkiin ulkomaisiin suhtaudutaan rajalla kuin pahimpaan vakoojaan tai rikolliseen.
Tekstisi loppuosa on edelleen sitä ja samaa ... VENÄLÄISESTÄ kiinteistönhoidosta, minkä me hyvin tunnemme Viipurista ja jota eilisillan TV-ohjelmassa RUMA Suomi, Viipurin kaupunginarkkitehti ansiokkaasti esitteli!
Antaahan olla toistaiseksi rakennukset kunnostamatta ja aloitetaan kunnostus sitten palauttamisen jälkeen suomalaisvoimin ja EU-rahoilla.
ja vasta 2014 tylee täyteen Karjalan heimojen "pakkosiirtolaisuuden" 70 vuotta, sillä ajalla on jo kuvien kumartelut jääneet pois (ikoonien) olen myöskin lukenut daatasta,tietoa, että oli mies Viipurista, kalakauppias, nimeltänsä Mikko Reponen, Jumalan armoittama joka tulevia kertoi. ei EU lla ole mitään tekemistä Karjalan kanssa (Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus) ei Euroilla Herran mielisuosiota osteta, eikä Karjalaa rakenneta. ;)