Lopetin työharjoittelun hetki sitten eräässä vanhainkodissa. Maailmankuvani ymmärtäväisestä ja ammattitaitoisesta vanhustenhuollosta romahti täysin. Alkuviikot tulin kotiin itkien. Itkin sitä, mitä näin ja koin. Muutama hoitaja kohteli vanhuksia kuin roskaa! Etenkin kahdenkeskisissä hoitotilantessa heidän kanssa ollessaan (ja minä mukana "oppilaana") he huusivat vanhuksille, puhuivat heidän "paskaisista vaipoistaan" vanhusten kuulleen, käyttivät kovia otteita niin että vanhukset vaikeroivat. Vanhusten päivistä puuttuu melkein täysin virikkeettömyys ja se heijastui jonkinlaisena masentuneisuutena ja puolustuskyvyttömyytenä. Leivoin muutaman vanhuksen kanssa pullaa ja heidän silmänsä kirkastuivat pelkästä ajatuksesta. Tästä sain näiltä muutamilta työhönsä tympääntyneiltä hoitajilta kateellisia katseita. Kiire tähän välinpitämättömään "hoitoon" ei voinut olla syynä, sillä hoitajilla oli kyllä aikaa lukea itselleen päivän lehti ja istuskella välillä höpöttämässä toisilleen. Minua he neuvoivat ja selittivät, että kokemus opettaa. Olin ilmeisesti heidän mielestään liian empaattinen ja helläkätinen. Lisäksi kukaan mukavimmista hoitajista ei puuttunut millään tavalla asiaan, vaikka varmasti tiesivät mitä talossa tapahtuu. Miksi? Kaikki hyväksyttiin vaikenemalla. Tosin itse tein myös niin! Eihän kukaan opiskelijaa uskoisi! Kuitenkin jälkikäteen kyseisen paikan tapahtumat ovat jääneet niin ikävinä mieleeni, että haluaisin tehdä jotain. En uskaltanut opiskelijan asemassa puuttua "alasta tarpeeksi tietämättömänä" tilanteeseen. Mainitsin asiasta opettajalleni, joka ei sanonut juuta eikä jaata. En tiedä, kuinka paljon omaiset tiesivät talon tapahtumista. Heidän läsnäollessaan näiden muutaman hoitajan käytös muuttui samantien ja he jopa mielistelivät omaisia. Tuntui ikävältä päivästä toiseen katsella puolustuskyvttömiin vanhuksiin kohdistuvaa vallankäyttöä. Olenkin miettinyt, miksei vanhustyössä vaadita vähintään rikosrekisteerin tarkastamista? Tehdäänhän niin lasten ja nuorten kanssa työskentelevienkin kanssa! Alalla näyttää olevan kokemukseni perusteella vallankäutön mestareita, jotka nauttivat toisen nöyryyttämisestä. Mietinkin, mitä minun pitäisi tehdä? Vanhainkodin johtaja ei itsekään vaikuttanut kovinkaan empaattiselta henkilöltä. Haluaisin kuitenkin, että edes oman harjoittelupaikkani toimintaan puututtaisiin. Ensi syksynä eräs opiskelukaverini menee ilmeisesti samaan paikkaan ja on nyt jo kauhusta kankeana. Salassapitovelvollisuuden takia en ole voinut kertoa kaikkea, mutta olen kuitenkin maininnut yleisesti kyseisen paikan ilmapiiristä.
Olisi mukava kuulla muiden opiskelijoiden harjoittelukokemuksia sekä sitä, miten te olette toimineet vastaavassa tilanteessa. Opiskelija on usein täysin yksin kyseisessä paikassa, sillä hoitohenkilökunnalla tuntuu jollain tasolla olevan ihmisten erilaisista toimintatavoista huolimatta joku sanaton liitto! Vieläkin menetän yöuneni pohtien harjoitteluaikani kokemuksia! Ja omaisille sanon: Luottakaa vaistoonne. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää! Aidosti empaattiset hoitajat usein tunnistaa jollain tapaa! Voimia heille!
Olisi mukava kuulla muiden opiskelijoiden harjoittelukokemuksia sekä sitä, miten te olette toimineet vastaavassa tilanteessa. Opiskelija on usein täysin yksin kyseisessä paikassa, sillä hoitohenkilökunnalla tuntuu jollain tasolla olevan ihmisten erilaisista toimintatavoista huolimatta joku sanaton liitto! Vieläkin menetän yöuneni pohtien harjoitteluaikani kokemuksia! Ja omaisille sanon: Luottakaa vaistoonne. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää! Aidosti empaattiset hoitajat usein tunnistaa jollain tapaa! Voimia heille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
virikkeettömyys =virikkeet
Ikäviä muistoja minunkin harjoittelu ajasta!
Voin yhtyä samaan kuin sinäkin, harjoittelu aikani oli myös minulla järkyttävää kuultavaa/ nähtävää.
Melkein jo ajattelin olevani väärälle alalle ryhtymässä, varsin moni hoitaja tässä vanhainkodissa/ palvelutalossa tuntui olevan elämäänsä kyllästynyt, aivan kuin purkisi omia kiukkujaan vanhuksiin, puolustuskyvyttömiin ihmisiin.
Monesti yllätin hoitajia yksin työssään, kielenkäyttö ala-arvoista, panettelua, kiroilua ja sättimistä...
Todellakin olin nekatiivisesti yllättynyt, mitä tällä kyseisellä alalla hoitotaso on.
Oli kylläkin muutamia mukavia hoitajia, joista huomasi mitenkä nauttivat työstään, jotka juttelivat mukavia hoidettavien kanssa, ihan tavallisia juttuja.
Huomasi hoidettavistakin masennuksen piirteitä/ ehkä kohtelun tasoa, esim. jos heräteltiin syömään, niin hoidettava saattoi sanoa, taasko tulit minua repimään/ sanomaan pahasti. Kun juttelin mukavia hoidettava muuttui silmin nähden pirteämmäksi.
Hoitajilla olisi todellakin aikaa enempi esim. jutella naamatusten hoitojen/ toimien aikaan, mutta se aika tiuskitaan rumasti.
Ikäviä muistoja tuolta harjoittelulta, mitetin sinä aikana vakavasti opintojen keskeytystä, mutta sitten kuitenkin järki voitti ja tästä oli oppia minulle, miksi luovuttaisin?
Omalta osaltani voin antaa vanhuksille sitä todellista hyvää hoitoa, mitä haluaisin saada itse sitten joskus, jos olen sitä vailla.
TÄLLÄ PERIAATTEELLA USKON ANTAVANI PAREMPAA HOITOA!
Miksi heikon itsetunnon omaavat ihmiset hakeutuvat hoitoalalle? Miksi heidän vallankäyttönsä pitää aina kohdistua heikompiin, jotka eivät voi puolustautua? Miksi eivät matsaa vertaistensa kanssa? Miksi ei muisteta, että se voisi olla oma mummo, pappa, isä, äiti, veli, sisko, lapsi? Ei se hoidettava varmaan omasta halustaan ole siinä avuttomana - varmaan se menisi itse vessaan jos pääsisi.
Saitteko harjoittelujakson päätyttyä täytettäväksenne sellaisen palautekaavakkeen, jossa saatte antaa palautetta harjoittelujaksolta. Mielestäni siihen voi kirjoittaa myös näistä asioista, joita nyt kuvasit. Ainakin asioihin sitä kauttaa kiinnitetään huomiota ja jos palautteet käsitellään niin kuin on tarkoitus, asia tulee käsittelyyn jossain hoitajien palaverissa.
Tuollaista minäkin olen ollut aistivinani, että se vanhustenhoito on. Ja olenpa kyllä nähnyt ja kuullutkin joskus.
Tämä aihe on tabu, koska hoitajilla on eräänlainen "sisar hento, valkoinen" ja "kutsumusammatti" -marttyyrinviitta. Sen sädekehän suojassa hoitajat voivat touhuta ihan mitä tahansa, kuten on näistä viimeaikaisista esille tulleista tapauksista paljastunut. Oikeasti aika moni heistä on itse piruja hoidettavilleen ja muillekin läheisille.
Pitäisi karistaa tuo ns. kutsumusammatti ja mielikuva hoitajista enkeleinä ja tuoda raadollinen totuus esiin.
"ja tuoda raadollinen totuus esiin."
Ja se totuus mielestäsi on?
Ei kai kukan enää tänä päivänä luule että kaikki hoitajat tekisivät työtään pelkästä kutsumuksesta? Hoitajatkin ovat ihmisiä vikoineen puutteineen. He ryyppäävät, juovat, piereskelevät ja kiroilevat samassa mittakaavassa kuin muutkin kuolevaiset, siis ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Lisäksi nykyisin vielä koulutetaan/pakotetaan lähihoitajiksi monet sellaisetkin, jotka eivät muualla menesty tai työllisty. Se siitä työmotivaatiosta sitten.
Terveydenhuoltoalallakin on nähtävissä jo uuden sukupolven suhtautuminen yleensäkin työhön, se ei ole koko elämä, saikkuleita haetaan hyvin herkästi ja nokka rutussa valitetaan joka työvuorosta. Kun ei ole hyvä ilta, ei aamu puhumattakaan öistä. Julapyhät ja muutoinkin viikonloput pitäisi olla vapaat ja jos ei ole jäädään saikkulille jonkin vaivan vuoksi omailmoitusjärjestelmän oikeuttamana. On hakeuduttu vuorotyöhön mutta kuitenkaan se ei sitten natsaa muuhun elämään.
Kuitenkin hoitohenkilökunta on keskimääräsitä tunnollisempaa ja vastuuntuntoisempaa porukkaa. Räikeät yksittäiset insuliinimurhaajat ovat sairaita yksittäistapauksia, mutta niitähän on kaikissa muissakin ammattiryhmissä, miksi hoitajat olisivat poikkeus. Miten ennaltaehkäiset sen että tällaista porukkaa ei pääse hakeutumaan hoitoalalle?
Se mitä sinä voit tehdä vanhusten hoitotyön parantamiseksi, on että teet ilmoituksen jokaisesta kaltoinkohtelijasta minkä havaitset, ei täällä netin palstilla hurskastelu heidän olojaan paranna. Minä näet ja hilaisesti hyväksyt, ei sinustakaan hyvää ihmistä tee.