Kävin hautajaisissa viime viikolla, ja jouduin taistelemaan kirkossa ja muistotilaisuudessa, etten olisi purskahtanut nauruun papin jorinoita kuunnellessani.
Näin uskonnottomana tuntuu todella typerältä edes osallistua mihinkään kirkollisiin menoihin, mutta pakkohan se on... Aina tulee jotain häitä tai hautajaisia ja olisi loukkaavaa jäädä niistä pois. Miten te olette tämän asian ratkaisseet? Menettekö kirkkoon vai voiko jäädä näistä "juhlallisuuksista" ulkopuolelle?
Puolestani ihmiset saavat uskoa mihin lystäävät, en vain haluaisi olla itse näissä rituaaleissa millään lailla mukana.
Sukulaisilleni en ole asiasta edes maininnut, loukkaantusivat kumminkin ja pahoittaisivat syvästi mielensä "pakanuudestani", toisaalta taas, sillähän näistä tilaisuuksista voisi päästä!:D
Kertokaas te nyt vähän kokemuksianne ja antakaa vinkkejä!
Näin uskonnottomana tuntuu todella typerältä edes osallistua mihinkään kirkollisiin menoihin, mutta pakkohan se on... Aina tulee jotain häitä tai hautajaisia ja olisi loukkaavaa jäädä niistä pois. Miten te olette tämän asian ratkaisseet? Menettekö kirkkoon vai voiko jäädä näistä "juhlallisuuksista" ulkopuolelle?
Puolestani ihmiset saavat uskoa mihin lystäävät, en vain haluaisi olla itse näissä rituaaleissa millään lailla mukana.
Sukulaisilleni en ole asiasta edes maininnut, loukkaantusivat kumminkin ja pahoittaisivat syvästi mielensä "pakanuudestani", toisaalta taas, sillähän näistä tilaisuuksista voisi päästä!:D
Kertokaas te nyt vähän kokemuksianne ja antakaa vinkkejä!
Vastaukset 17
Vanhimmat
että kyllä sitä puoli tuntia tai tunnin täysin merkityksettömiä jorinoita voi silloin tällöin "kuunnella". Antaa vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Aika pieni ja harvoin vastaan tuleva harmi ne kristilliset menot on koko elämän mittakaavassa.
kirkkoon ja laulan virsiä kybällä.
Eivät olleet millään tavalla uskonnolliset, toisin kuin äitini hautajaiset.
Otti päähän äitini hautajaisissa se tosi typerä pappi, joka puhui äidistäni niin, etten häntä siitä edes tunnistanut. Anopin hautajaisissa oli vapareista mies puhumassa ja piti todella kauniin puheen, jossa tuli vainajan elämä hienosti ja koskettavasti käsitellyksi.
Olen ollut kristillisissä hautajaisissa ja kyllä niistä on jäänyt hirveä olo. Virret! En kestä niitä.
En ole koskaan ollut kenenkään kirkkoon kuulumattoman monttubileissä, miten ne eroavat ns. tavallisista? Eli missä ne pidetään, mitä ohjelmaan kuuluu ja mihin vainaja haudataan eli onko eri hautausmaa kuin muilla?
Noista virsistä olen samaa mieltä, karmeaa! Pappi katsoi minua (istuin etupenkissä) pari kertaa vinoon, kun en avannut suutani kertaakaan mihinkään virsijoikuun tai rukoukseen. Ärsytti vaan suunnattomasti ja oli vaivaantunut olo käkkiä siellä.
minne vainaja haudataan ja miten ne muutenkin järjestetään. Joissain seurakunnissa ei kirkkoon kuulumattomien muistotilaisuutta saa järjestää kappelissa. Mikä on täysin käsittämätöntä, koska kirkko saa yhteiskunnalta rahaa hautaustoimeen.
Mutta anoppini ja appeni hautajaisissa oli kappelissa muistotilaisuus, molemmilla oli musiikkina heidän lempilaulunsa ja muistopuheet piti vaparien puhuja.
Anoppi halusi, että hänet haudataan, appi taas halusi tuhkansa mereen. Ja näin myös tietysti tehtiin.
Ev.lut.kirkon hautausmaat ovat yleisiä hautausmaita, joiden kulut maksetaan yhteisöverosta ja siitä jää kirkolle sievoisesti vielä voittoakin. Kukaan ei kuitteja kysele.
On myös olemassa Vapaa-ajattelijoiden yhdistysten hautausmaita kymmenen. Jostain syystä hinnat ovat halvemmat kuin kirkolla, vaikka ne eivät saa edes valtionapua.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa
Omat hautajaisensa voi päättää itse. Voi tehdä hautaustestamentin, jonka voi kirjata maistraatissa, tai sitten voi täyttää siviilihautaustestamentin ja luottaa siihen, että läheiset sitä toivetta kunnioittavat. Se ei tosin sido juridisesti.
http://www.siviilihautajaiset.fi/ohjeet
Minun hautaukseni tulee näillä hinnoilla maksamaan 90 € plus pahvilodju plus kuljetus krematorioon kaverin farmariautolla. Tuhkat saa muutamassa päivässä ja sitten porukka piknikille, jos ovat vielä hengissä.
Tuttavani just jutteli, että hänen äitinsä tuhkattiin ensin ja sitten kun he saivat tuhkauurnan, niin kiikuttivat sen seurojentalolle ja siellä se uurna oli sitten pöydällä muistotilaisuuden ajan, josta he sitten lähtiväy viemään sen jonnekin. En muista mihin.
Tuo 90€ on tuhkauksen hinta tänä päivänä Turussa.
kirkkoon mahtumisessa mitään suurempaa ongelmaa minulla ole. Rippipukuun mahtumisessa kylläkin.
Saatan mennä kirkkoon vapaaehtoisestikin, jos siellä soitetaan Bachia. Kirkkourkuja ei voi tuoda kotiin:)))
Selaan sen vuoksi seurakunta uutiset, josko kirkossa olisi joskus urkukonsertti missä soitettaisiin Bachia. Muutkin säveltäjät käy. Kerran olisi ollut, mutta jäi menemättä. En arvannut mennä koska en tiennyt sisältääkö tilaisuus papin jorinoita tai jotain keskustelua. Mieluusti olisin myös jonesin polttanut ennen tapahtumaa (se oli sitä aikaa elämässä). Mutta varmasti menisin kirkkoon istumaan, jos tilaisuus sisältäisi taitavan urkujen soittajan soittamaa Bachia ilman mitään uskonnollista meininkiä.
Kyllähän nuo pakolliset tulee käytyä, siis häät ja sen sellaiset. Yleensä annan niiden jorinoiden mennä ohi korvien laskiessani katto/lattia/seinä tms. tiiliä tai jotain vastaavaa. Virsiä en laula ja rukouksetkin ohitan pitämällä käsiä selän takana.
Oltiin juuri viime viikonloppuna yksissä häissä, jotka olivatkin sitten vähiten huonot ikänä. Pappina oli nuori pitkätukkainen tyyppi, joka pääasiallisesti toimi vankilapappina. Veti juttua nirvanasta, apulannasta ja sen sellaisesta :D
Oli mainio tapaus. Tuli sitten hääjuhliinkin mokkamaihareissa ja nahkatakissa.
Mutta meidän perheessä ei kirkkorituaaleja harrasteta. Lapsi sai nimensä uskonnottomin menoin, ja naimisiinkin menemme vastaavalla tavalla. Jos joku sukulainen siitä repii housunsa, se on sitten tasan hänen ongelmansa ja jos ei meidän tapa kelpaa, saapi jäädä pois koko pippaloista.
ja itsekkäät sellaiset, miksi laitan tämän viestin...
Jos on niin vastenmielistä, niin miksi menet? Kyllä kai aikuinen ihminen on oman itsensä paras käskijä. Mikäli olet ateisti voit kyllä sen sanoa läheistesi piirissä aivan niin kuin me uskovaisetkin tunnustamme uskomme. Itse viis veisaan loukkaako uskoni vai ei tällaisissa tilanteissa. Jos läheisteni joukossa olisi tuollaiset pakanalliset pippalot, esim. ateistiset hautajaiset, en menisi kristittynä paikalle! Asia on niin yksinkertaisen selvä!
Tietysti voisin olla mukana, mutta periaatteesta en menisi. Minun lähipiirissäni ei ole niin jyrkkiä ateisteja ja eteen ei ole tullut koskaan kyseistä tilannetta. No, jumalattomiin häihin (jossa juotiin ja tanssittiin) en kerran vuosia sitten mennyt! Ei ole kukaan loukkaantunut ja kantanut kaunaa.
"Jos läheisteni joukossa olisi tuollaiset pakanalliset pippalot, esim. ateistiset hautajaiset, en menisi kristittynä paikalle!"
- Entä jos lapsesi olisi ateisti ja kuolisi? Sinä hartaana uskiksena jäisit pois hautajaisista? Kirjoituksiasi seuranneena en tosin yhtään ihmettele.
"No, jumalattomiin häihin (jossa juotiin ja tanssittiin) en kerran vuosia sitten mennyt! Ei ole kukaan loukkaantunut ja kantanut kaunaa."
- Taisivat olla vaan iloisia, kun et ilmestynyt paikalle hihhuloimaan.
"Jos läheisteni joukossa olisi tuollaiset pakanalliset pippalot, esim. ateistiset hautajaiset, en menisi kristittynä paikalle! Asia on niin yksinkertaisen selvä!"
Mun tuttavapiirissäni tulee eteen niin ateistien kuin uskovaistenkin hautajaisia. Jos en halua käyttäytyä loukkaavasti omaisia kohtaani, niin tottakai osallistun hautajaisiin. Lähimmäisen surun kunnioittaminen sivuuttaa aina oman egon tarpeet ja periaatteet. Eikö sinulle ole opetettu käytöstapoja. Uskovaisen ja ateistin tavoissa ja lähimmäisenrakkaudessa on ilmeisesti eroja. Nyt en enää ihmettele, miksi Sulhomies sinua jahtasi.
>> Lähimmäisen surun kunnioittaminen sivuuttaa aina oman egon tarpeet ja periaatteet.
Minä kyllä osallistun kirkollisiin tilaisuuksiin jos sukulaiset tai lähitutut kutsuvat. Kun puntarissa on se että loukkaanko minä sukulaisen tai läheisen tunteita pitämällä periaatteistani kiinni, vai ilahdutanko häntä osallistumalla seremoniaan, jolla ei ole minulle itselleni mitään merkitystä, niin kyllä minä voin siihen osallistua ihan vain ilahduttaakseni muita. Minä en oma-aloitteisesti mene kirkkoon sunnuntaisin, ja se riittää, mutta sukulaisten kutsusta kyllä.
Olen ollut muutamissa ortodoksisissa rituaaleissa, ja pakko sanoa että ne on kyllä maailman kummallisimpia... Ortodokseilla on ihan omat loitsut ja rituaalit ja taikatemput mitä papin pitää suorittaa. Onnistuin pidättelemään naurua enon häissä, kun pappi, morsiuspari ja kruununkantajat lähtivät kiertämään alttaria kolmasti vastapäivään, ja mietin mielessäni että uskovatko ne IHAN OIKEASTI siihen että alttari n ympäri on käveltävä, ja nimenomaan se tietty määrä kierroksia, ja niemenomaan niin että lähisukulaiset kannattelevat heidän päidensä päällä kruunua... Siis ihan oikeesti? Mutta en sanonut mitään, ei se ole minulta pois jos toiset ovat pähkähulluja.
Oman ismin puolesta näytetään suoraselkäisyyttä ?. Mutta kenen silmään näyttää huvittavalta, jos rukoushetkellä tempaistaan kädet selän taakse, oikein protestiksi, kun ollaan ensin tilaisuuteen tultu ja näytetään oma ylivoimaisuus, en perkele rukoile.
Kummipojan rippikirkossa on sellainen käytäntö, että kummi menee rippilapsen kanssa ehtoolliselle. Pojan äiti oli sitä mieltä, että kahdesta kummista juuri minun pitäisi mennä mukaan ehtoolliselle. Kasteenannon aikana pojan isoisä piti lasta sylissä, ja omasta mielestäni minä olen kahdesta kummista se takakummi, enkä ihan varmasti mene ehtoolliselle. Jos viini olisikin kunnollista kuivahkoa viiniä, niin voisin käydä huikat ottamassa, mutta mitään makeita lumeviinejä en juo pelkän uskonnollisen rituaalin vuoksi.