Onkohn keskustalle hyötyä vai haittaa siitä, että kokoomuksen ja koko vasemmiston kannatukset ovat nyt yhtä suuret?
-Jäbä
-Jäbä
Hyötyä vai haittaa?
-Jäbä
24338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
työväki on puolueensa valinnut?
Katsellaan.
Työväki valitsee puolueensa sen mukaan, millaisia asioita puolueet haluavat edistää.
Minusta on jo vuosia näyttänyt siltä, että sdp on edistänyt samoja asioita talouspolitiikassa ja Eurooppa-suhteissa kuin kokoomuskin, mutta hukkasi pallonsa oppositioon joutuessaan ja nyt vain haukkua räksyttää edistämättä yhtään mitään asiaa.
Sillä pelillä pitää vain vanhojen ja uskollisten kannattajiensa tuen, mutta menettää ne, jotka katsovat tulevaisuuteen.
Uskoisin, että kokoomuksen etumatka säilyy yki seuraavien eduskuntavaalien, mutta on sdp:ssä sen verran asiantuntevaa porukkaa, etteivät he jättäydy suosiolla kovin pitlän takamatkan päähän katselemaan kokoomuksen karkuunmenoa.
Kepulle kokoomuksen menestys on siinä mielessä valinnan paikka, että ministeritä olisi aika nuorentaa ja heitellä oman tiensä välistävetäjät hallituksesta, eli Pekkarinen ja Väyrynen ensiksi vaihtoon, sen jälkeen Hyssälä ja Anttila nuoremmiksi naisiksi, niin voi kepunkin kannatus alkaa kohota.
-Jäbä
Kokoomuksen kannatus:
385610/4332457 = 8,9 %
Vasemmistoliitto ja SDP:
(98593 + 291355)/ 4332457= 9,0%
Kuten tietänet, maailmassa tehdään asioita muuallakin kuin politiikan budjettien kautta, niin tuo jakolasku äänioikeutettuihin lienee oikein.
Keskustallahan ei ole kuin 7,3 prosentin kannatus äänioikeutettujen keskuudessa.
Olenko suuresti väärässä, jos sanon, että kannatus on yhtä suuri 0,1 %-yksikön erosta huolimatta?
-Jäbä
suurin piirteein yhtä suuria kärpäsen paskoja kaikki puolueet :)
Puolueiden Eurovaalimenestys ei ole sama asia kuin kuin puolueiden kannatus kotimaassa. Selvästikin valtaosa äänestäneistä luottaa EU-politiikassa porvarilliseen politiikkaan. Vastaava ilmiö on näkynyt aiemminkin, esim. vielä 80-luvulla SAK:n vaaleissa lähes kaikki äänestivät kommunistia tai sosialistia ajamaan asioitaan etujärjestössään. Kuitenkin kansallisissa vaaleissa samoista ihmisistä suuri osa äänesti porvaripuolueita.
Muutoin olen sitä mieltä, että kansakuntien ja kansainyhteisöjen porvarillistuminen korreloi vahvan positiivisesti eriarvoistumisen ja työttömyyden kasvun kanssa. Nyt on Ruotsi ensimmäistä kertaa ohittanut Suomen työttömyysluvuissa. Syykin on yksiselitteinen - ahnas kapitalismi vie veronsa kansakunnan selkänahasta.
Mediassa on kyllä tulkittu, että vaalitukos heijastaa äänestäjien asennetta kotimaanpolitiikkaan, mutta jätetään tuo tulkinta sivuun, jos niin haluat; äänestysprosenttihan oli hyvin alhainen.
Sen myönnän mielelläni, että EU-vaali kiinnostaa ihan eri ihmisiä kuin muut valit ja valtaosaa ihmisistä EU-vaali ei kiinnosta ollenkaan. Niinpä tulkitsn tulosta niin, että tulos kertoo sellaisen porukan mielipiteet, jotka ovat kiinnostuneita Suomen kansainvälisestä roolista tai puolueuskollisia ja katsovat velvollisuudekseen äänestää, taikka haluavat ilmaista protestinsa nykymenoa vastaan - tai kaikkea tätä yhdessä.
Enkä tiedä olenko paljoa väärässä, jos sanon, että niiden mielipiteillä pelaaminen, jotka eivät äänestä, on pelkkää tyhjää spekulointia.
-Jäbä
Jos nyt vielä pohditaan kotimaan poliittista ilmastoa, uskoisin, että näillä mennään tälläkin hetkellä:
**********
Kokoomus pysynyt suosituimpana puolueena
29.5.2009 11:49
A A
Helsingin Sanomat
Kokoomus on säilyttänyt asemansa suosituimpana puolueena, kertoo Yle Uutisten Taloustutkimuksella teettämä selvitys. Sen mukaan kokoomusta tukee 23,4, Sdp:tä 20,9 ja keskustaa 19,8 prosenttia vastaajista.
Vihreiden kannatus oli 10,8, perussuomalaisten 8,6 ja vasemmistoliiton 7,5 prosenttia. Kristillisdemokraatteja kannatti 3,8 ja rkp:tä 3,4 prosenttia vastaajista.
Jos katsotaan pidempää aiksarjaa, niin suhteessa kunnallisvaaleihin ei kolmn suuren välillä ole suurta muutosta, mutta suhteessa eduskuntavaaleihin jo on.
http://www.taloustutkimus.fi/tuotteet_ja_palvelut/puolueiden_kannatusarviot/puolueiden_kannatusarviot_2009/
Perussuomalaisilla ja vihreillä on selkeää nousua, mikä on jo merkittävää luokkaa, vaikka sdp:n pitäisi olla oppositiopuolueena keräämässä hallitustyytymättömyyden suurin saalis.
-Jäbä
Tulevaisuudessa uskon, että vihreät kasvavat edelleen - edellyttäen, että saavat listoilleen yhtä osaavia edustajia kuin tähänkin asti, vihreillä kun politiikka tuppaa personoitumaan voimakkaasti. Persut ovat pian asiansa julistaneet ja rajallisen yhteistyökykynsä näyttäneet. Keskusta supistunee vielä. Kokoomus juurruttanee asemansa suurimpana. Ainoa suurempi olisi, jos demareilla ja vasemmistolla olisi nöyryyttä yhdistää voimansa maltilliseksi vasemmistoksi. Todelliset voimasuhteemme vasemmisto-oikeisto -jaossa lienevät 40-60, kun suhde pari vuosikymmentä sitten oli noin. 45-55. Näihin suhteisiin päädyn olettamalla, että keskusta ei ole puhtaan porvarillinen, eikä varsinkaan vihreät, vaikka ne porvarillisiksi luokitellaankin.
Optimi olisi mielestäni, jos kokoomus keskusta muodostaisivat maltillisen oikeiston ja demarit vasurit maltillisen vasemmiston.
Optimi olisi jos Vihreät ja SDP muodostaisivat maltillisen vasemiston ja Vasemistoliitto radikaalin vasemmiston.
Vastapainoksi sopii tuo Kokoomus Kepu keskustaoikeistolainen maltillinen sivistyspuolue.
Se on marginaaliryhmä ja luojan kiitos myös pysyy sellaisena. Kun puolueohjelmia lukee, SKP on ainut puolueistamme jonka tavoitteena on sosialismi.
Toki vasurien ja vihreiden vasen laita keikkuu samoilla linjoilla, mutta se mitä on kirjattuna puolueohjelmiin sitoo puolueiden edesottamuksia.
Siis SKP on Suomen ainoa radikaaliin vasemmistoon lukeutuva puolue. Kuten tiedät, sillä ei ole ainuttakaan kansanedustajaa.
Vihreiden listoilla on tosiaan eniten korkealle koulutettua porukkaa, johon puolueisiin löhästi sitoutunut keskiluokka ja vähintään ylioppiliksi lukeneet nuoret voivat helposti samaistua, sikäli kun ajattelun painopiste on humanismissa tai muissa erilaisissa pehmotieteissä. Realistisempi väki, joka tajuaa, että kaikesta on maksettava hintansa, sen sijaan miettii myös kokoomusta vaihtoehtona, koska hyvinvoinnin kasvattaminen ei suju koskaan joidenkin "muiden" kustannuksella, vaan hyvinvoinnin ja luonnon suojelunkin eteen pitää tehä töitä ja ansaita ensin rahaa, että kaikki muu kiva voidaan käytännössä toteuttaa.
Siinä, missä vihreät kasvattavat kannatustaan monien erilaisten persoonin vrassa, persut nojaavat vain yhteen: Timo Soiniin ja hänen iskulauseisiinsa.
Vasemmiston yhdistymiseen en jaksa uskoa, koska ei noista jaakkolaaksoista ja eskojuhanitennilöistä ole sosialidemokraateiksi samaan sakkiin Jaakonsaaren kanssa.
Vasemmisto-oikeisto -jakoon en enää paljoa ajatuksia uhraa, kun jakolinjat menevät eri asioissa eri kohdissa. Yksi olennainen on tällä erää suhtautuminen taloudessa siihen, että raha ja hyvinvointi on hankittava markkinoilta, koska muualta sitä ei saa. Toinen asia on se miten laajaksi halutaan valtion holhoava sääntely vai luotetaanko asioissa myös siihen, että vapaat yksilöt vapaassa yhteiskunnassa osaavat ja haluavat toimia yhteiseki hyväksi, kunhan lainsäädäntö antaa siihen puitteet ja pelinsäännöt sekä luo valvonnan ja sanktiot niille, jotka yrittävät vetää välistä.
Itse uskon markkinoiden ehdoilla toimivaan, yksilönvapauteen luottavaan järjestelmään, jota lainsäädännöllä ohjataan kaikkien eduksi ketään unohtamatta.
-Jäbä
Ottamatta nyt aluksi kantaa mielenkiintoiseen kysymykseesi, pohdin vähän missä ollaan ja mitä tästä seuraa.
Keskusta selvisi vasemmiston romahduksen vuoksi näistä vaaleista kuin koira veräjästä. Se sai kohtuullisen kannatuksen, ja mikä tärkeintä, SDP pysyi selkeästi takana. Siispä Kepu jatkaa Vanhasen johdossa, ja Korhosen hämmentäessä soppaa omilla tempauksillaan. Kun kesä taas hiljentää muun uutisoinnin, Kelmi-Korhonen räväyttää taas omia aloitteitaan. Keskusta pysyy otsikoissa ja pitää kannatuksensa suht hyvin.
Vasemmistoliitto vaihtaa puheenjohtajansa Arhinmäkeen, siitä ei seuraa yhtään mitään muuta kuin se, että meille syntyy toinen populistipuolue. Uuspopulistinen Vasemmisto syö oikeistopopulistisen Soinin kannatusta, ja saattaapi puraista vähän demareidenkin puolelta. Sekin siis suosii Kepua, vuoto persuihin tyrehtyy kun Soinin pitää varoa vaaraa vasemmalta tulevista.
SDP ei kykene mukautumaan nykyiseen tilanteeseen, ei millään. Urpilaisella ja puolueella on ollut sellainen etsikkoaika ettei kellään koskaan, sen Jutta tuhlasi ja rumat luvut EU vaaleissa ei ainakaan lisää demarileirin itsetuntoa. Urpilainen saa jatkaa orpona vailla vahvaa tukea. Sillä suunnalla mennäänkin yli siitä missä aita on matalin, oppositiopolitiikkaa "terävöitetään" lisäämällä paukkuja kaiken liikkuvan ampumiseen - hallituksen kaiken tekemisen arvosteluun. Ja Tuomioja jatkaa arvostelun arvostelemista. Kaikella tuolla vauhditetaan omaa alamäkeä, kun loputkin fiksuimmista demareista, jos selllaisia ylipäätään on, siirtyvät vihreiden kannattajiksi.
Siis summa summarum. Kepu ei juuri hyödy Kokoomuksen ja vasemmiston samankokoisuudesta, vasemmiston sisäiset ongelmat painavat nyt liiaksi.
Ei kepusta löydy Vanhaselle minkäänlaista haastajaa, kun puolue on sisäisesti täysin hajalla. Etujen ristiriita maan eri alueiden välillä sekä maataloustuottajien tuotantosuuntien kken on sellainen, että jokainen Vanhasen hastaja olisi muiden mielestä "väärän linjan" edustaja. Niinpä kepu pysyy Vanhasen takana, mutta luulisin, että Korhosen suu suitsitaan, ettei julkinen kahtiajako enää söisi kannatusta nykyistä alemmaksi.
Vasemmistoliittoa ei minun mielestäni enää pelasta mikään. Ellei se suosiolla yhdu demareihin, niin kannattajat siirtyvät pikkuhiljaa muualle, kun sdp:n vasemmalle puolelle ei Tuomiojasta katsottuna enää oikein kukaan mahdu kannatusta keräämään.
a
Persut menestyy, jos media antaa Soinille julkisuutta. Muille persuille annettu julkisuus taas alentaa persujen kannatusta.
Vihreillä on nyt nousuputki päällä, kun nuori, ympäristötietoinen ja koulutettu keskiluokka äänetää mielellään vihreitä, ellei taloustietoisuus aseta kannatusta kokoomuksen piikkiin.
Kokoomuksen kannatus ei nykyisestä juurikaan nouse - näin luulen - mutta suurimpana kokoomus ottaa pääministerin paikan 2011 vaalissa.
Sdp:n kohtalo on siinä, että Urpilainen ei yksin pysty luomaan sellaista linjaa, johon puolue tulisi mukaan. Heinäluoman haamu ja ay-liikkeen sisäinen riitaisuus työmarkkinoiden uudistamisessa fragmentoi puoluekaaderin sen verran hajalle, että yhtenäisen linjan luominen, omaksuminen ja läpiajaminen ei onnistu millään ennen ensi eduskuntavaaleja. Niinpä sdp kisaa kepun kanssa lähinnä siitä onko se 2. vai 3. tilalla vuonna 2011.
Kepulla ja sdp:llä on eniten peiliin katsomista, koska niiden tappio johtuu ennen muuta siitä, että puolueet ovat sisäisesti hajanaisia, mistä seuraa, ettei puoluejohtajilla ole tarpeeksi oman joukon tukea.
Kokoomuksella asiat ovat paremmin, mutta liika menestyksen huuma saattaa nousta päähän ja teettää tyhmyyksiä, mistä liikkuvien äänestäjien joukko saattaa rangaista hyvinkin npealla kannatuksen siirrolla vaikkapa vihreisiin.
-Jäbä
olet väärässä. Mutta on ymmärrettävää koska et halua tutustua asioihin. Puolue ei ole hajalla vaan Keskustalla on eri keskustelukulttuuri kuin muilla.
Keskustan tapakulttuuri on tullut järjestökentä'ltä. Paikallisosastoissa käydään koko ajan linjakeskustelua. Tuo sama linjakeskustelu heijastuu väistämättä myös puolueen johtoon ja myös eduskuntaan.
Ei se ole hajallaanoloa jos keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä. Siksi Keskkusta on pärjännytkin nin hyvin koska päätöksiä ei tehdä kapineneteissa vaan niistä keskustellaan kentällä puolueväen keskuudessa..
Se mitä pidät heikkoutena on vahvuus, niin kuin nytkin eurovaaleissa tuli osoitettua. Viimeisen vaalikampanjaviikon aikana kannatuksen 1%-yksikön nousu on huoma. samaan aikaan kapinettipuolueet menettivät saman verran. Sosiaalidemokraatit vieläkin enenmmän. Tähän en lukenut noita yhden asianliikkeitä Perususomalaisia ja Vihreitä. Niiden popylismi on ylivertaista.
Olen mielelläni väärässä kepun suhteen. Tunnustan, että mielipiteeni perustuu vain siihen, mitä mediaa seuraamalla saa selville.
Niinpä minulle on syntynyt käsitys, että keskustan kenttä koettaa pudottaa Vanhasen. Tätä kutsun sisäiseksi hajaannukseksi.
-Jäbä
Ei Keskustassa kenttä tai mikään muukaan taho koeta pudottaa Vanhasta. Mutta mikäs se sellainen puolue on jossa itsekrittiikkiä ei saa harrastaa. Taitaa olla ne puolueet tuttuja sosialismin puolelta. Sivistyspuolueissa puhutaan avoimesti eikä mennä johtajan perässä kuin aivoton kanalauma.
Kepussa on aina, vähintääkin koko sodan jälkeinen aika, ollut erilaisia sisäisiä näkemyksiä, ja puoluejohto on usein ollut eriasteisen arvostelun kohteena. Sukselainen, Virolainen, Väyrynen, Aho ja Vanhanen ovat kukin vuorollaan saaneet sen kokea. Ja kaikki ovat arvostettuja yli puoluerajojen.
Media tekee nykyisin draamaa kaikesta. Poliitikkojen sanomisia tulkitaan ja haetaan ristiriitoja, ja näin väritetään tadellisuutta vielä siitä mitä se on. Ja samaa yrittävät poliittiset vastustajat. Oppositiokin kyselee tuon tuosta mikä on hallituksen linja jos hallituspuolueiden edustajat julkisesti pohdiskelevat eri ratkaisuja. Lipposen ääretön konsensusvaatimus johti siihen, että vain pääministeri sai puhua, ja muiden oli hymisteltävä. Tuollaisesta on onneksi päästy, kiitos avoimman ja keskustelevamman yhteiskunnallisen ilmapiirin - kiitos keskustaoikeistlaisten sivistyspuolueiden
Keskustassa on todellakin ollut koko sotien jälkeisen ajan koko ajan selvää kahtiajakoa henkilökysymyksissä: Kekkonen/Sukselainen, Virolainen/Karjalainen, Väyrynen/Aho, Jäätteenmäki/Aula, Vanhanen/Korhonen.
Minusta tämä kahtiajako on myös aina kytkeytynyt enemmän henkilökysymyksiin kuin asiakysymyksiin, eli siihen kuka ja kenen tyylillä maalaisliitto/keskustaa johdetaan ja kenen kanssa keskusta saa olla yhteistyössä. Se, mitä asioita pitäisi saada toteutetuksi onkin sitten jäänyt taustalle.
Media toki rakentaa mielellään henkilödraamaa, koska sillä saa lukijoita eikä se vaadi toimittajiltakaan kovin kummoista asiantuntemusta, mitä vaatisi, jos lehdet kirjoittaisivat politiikan sisällöistä.
Mutta kaikesta huolimatta: aika vähän on koskaan näkynyt kirjoittelua siitä, mitä keskusta haluaa politiikassaan saad aikaan. Ruoan alvin alennus on kieltämättä näkyvin asiakysymys, mutta muuten taitaa olla niin, että rahan siirto kaupungeista maalle onkin sitten se aluepolitiikan ainut sisältö, eikä kepulla taida muuta politiikkaa ollakaan.
Ei ainakaan näin median varassa johtopäätöksiä tekevän näkökulmasta.
-Jäbä
Kepun ei tarvii enää mennä punikkien kynnysmatoksi.
Yx Heinäluoma-hallitus riitti keskustalle.
Ei Jäbä Saulista tule pressaa.......
Ei Niinistö suostu ehdokkaaksi, mutta panttaa kantaansa niin kuin on aina tehnyt.
-Jäbä