Se päivä muutti elämäni.

Oli vielä markka-aikaa, heinäkuun lämmin ja aurinkoinen päivä. Yritin puuhailla kotipiirissäni jotain ulkotyötupsintaa.
Oikea alavatsan seutu oli ollut jo viikon ollut hyvin kipeä. Asteikolla 1-10 ainakin 6 luokkaa.

Iltapäivällä oli terveyskeskuskäynti. Tutkituttamaan mikä kivun voisi aiheuttaa. Eli ultraäänitutkimus.
Olin jännittynyt ja huolissani...ettei se vaan syöpäkasvain ole. Löytyikö mitään hönkäis

Pientä tyränmuodostusta on nähtävissä. Vatsalihakset ovat veltostuneet; näkisin, toteaa lääkäri.
Siinä varmaan auttais, jos olis jämäkämmät vatsalihakset, arvelen.

- Onhan siitä hyötyä, sikäli jos kipu nyt alkuun sen sallii, sanoo valkotakkinen.

Hyvin helpottuneena ryntään kotimatkalle. Segertvarmasti tiedän mitä teen kotiin päästyäni.

Olohuoneessa oli kokolattiamatto ja sohva. Pöydän siirsin sivuun. Asetin jalkaterät sohvan alle istuma-asennossa.
Lähdin siitä yrittämään laskeutumista polvet suorina makuulle. Kipu pimensi kyllä tajun.

Huilasin aikani ja uuteen yritykseen. Pääsin 4 kertaan. Näin yksinkertainen homma.
Pidin päivän väliä ja palasin matolle. Nyt meni jo usempi suoritus. Yhä tuntui, että jotain on revennyt.
Tutkin peilin edessä alavatsan seutua, mutta mitään ulkoista vammaa ei ollut nähtävissä.

Myöhemmin käsitin, että selkä-vatsatreenistähän tässä on kysymys. Paikat alkoivat vahvistumaan.
Lisäsin painoja 100g kertanostoilla. Joskus enemmän, koska edellinen paino tuntui liian keveältä.

Jäin tähän treeniin kiinni lopullisesti. Harjoitus tuli sekä unnin, että päivätajunnassakin hyvin erikoisella tavalla.
Kerron siitä myöhemmin.