Miten jakaa asumismenot?

Miten toi vuokran maksu vaikuttaa siihen velan maksuun, en näe mitään yhteyttä asioilla.

"Lainasta aiheuvat kulut kokonaisuudessaan maksaa asunnon omistaja."

Korot puoliksi, lyhennykset omistajan piikkiin. Korko on rahan hinta ja kun asunto on ostettu lainarahalla, asunnon hinta (jos oletetaan että asunnon myydessä siitä saa alkuperäisen summan takaisi, asunnon hinnaksi tulee korkomenot).

Meillä avomieheni omistaa asunnon (rivitalokaksio). Hän maksaa tietysti lainan lyhennyksen ja kaikki laskut. Minä maksan hänelle 350e vuokraa. Ruokaostokset maksetaan vuorotellen.

npp kirjoitti:

Meillä avomieheni omistaa asunnon (rivitalokaksio). Hän maksaa tietysti lainan lyhennyksen ja kaikki laskut. Minä maksan hänelle 350e vuokraa. Ruokaostokset maksetaan vuorotellen.

Lue lisää

Asun avomieheni omistamassa talossa. Meillä on yhteinen ruokatili, johon molemmat laittaa rahaa. minä laitan joka kuukausi 150 euroa enemmän, koska asun hänen talossaan. Hän maksaa kaikki taloon liittyvät maksut, mutta tililtä menee suoraveloituksena vesi-. sähkö-, tv-, lehtimaksut ym yhteiset maksut. Ruoka ostetaan sieltä. Jos jompi kumpi ostaa itselleen tai lapsilleen vaatetta tms. ne maksetaan omista rahoista. Meillä jää tilille yleensä vähän ylimääräistä ja sitten kun sitä on kertynyt jonkin verran niin sitten teemme esim. jonkin pienen reissun tms. näillä "säästöillä" yhdessä. Meillä tämä on ollut erittäin toimiva ja hyvä ratkaisu. En ole koskaan katunut tilin avaamista.

Jos teillä näin maksetaan, niin kuinkas muutaman vuoden kuluttua käy jos ero tulee. Miehellä on talo, jonka arvo todennäköisesti nousee ja sulla auto, jonka arvo laskee reillusti, kun ikää ja kilometrejä tulee.

mittariin kirjoitti:

Jos teillä näin maksetaan, niin kuinkas muutaman vuoden kuluttua käy jos ero tulee. Miehellä on talo, jonka arvo todennäköisesti nousee ja sulla auto, jonka arvo laskee reillusti, kun ikää ja kilometrejä tulee.

Lue lisää

ja nalkittanut miehen hellanääreen.

Ei kun tosissaan. Ihan sama mullekin tuli heti mieleen. Auto on surkea sijoituskohde. Ehkä naiset vaan on helposti vedätettävissä.

Itse olen ajatellut asian näin, että missään en asuisi ilmaiseksi vuokralla. !50 eurolla kuussa en asuisi edes omassa kämpässäni. Minulla on oma kolmio kerrostalossa, joka on nyt vuokralla. Siinä on yhtiövastike 220 euroa, joten en edes kehtaisi asua toisen maksamassa ja omistamassa talossa ilmaiseksi. Saan asua väljemmin ja mukavammin kuin omassa asunnossani voisin. Kyllä talo kuluu kun siinä asutaan. Mieheni maksaa kaikki remonttikulut ja kaikki mikä kohdistuu suoraan taloon. Minun ei tarvi niihin menoihin osallistua.

kämppä kirjoitti:

Itse olen ajatellut asian näin, että missään en asuisi ilmaiseksi vuokralla. !50 eurolla kuussa en asuisi edes omassa kämpässäni. Minulla on oma kolmio kerrostalossa, joka on nyt vuokralla. Siinä on yhtiövastike 220 euroa, joten en edes kehtaisi asua toisen maksamassa ja omistamassa talossa ilmaiseksi. Saan asua väljemmin ja mukavammin kuin omassa asunnossani voisin. Kyllä talo kuluu kun siinä asutaan. Mieheni maksaa kaikki remonttikulut ja kaikki mikä kohdistuu suoraan taloon. Minun ei tarvi niihin menoihin osallistua.

Lue lisää

Kiva, kun joku vastaa ihan rauhallisesti, kun yleensä keskustelu menee heti tölvimislinjalle. Viestistäsi ei käynyt ilmi, maksatko 50 vai 150 euroa, kun oli varmaan tullut kirjoitusvirhe just strategiseen kohtaan, muttei määrä liene niin oleellista.

Sinun tapauksessasi asia on tietysti siinä mielessä turvattu, että sinulla on oma asunto, jonka saat tarvittaessa 3-6 kk irtisanomisajalla omaan käyttöösi, jos avokki sattuisi osoittamaan ovea. Et siis joutuisi ihan tyhjän päälle, ja samalla, kun itse tienaat omalla kämpälläsi, pystyt maksamaan jotain "vuokraa" myös avokillesi. En vain ole saanut semmoista kuvaa, että suurimmalla osalla "vuokraa" maksavista avopuolisoista olisi varakämppää takataskussa.

Mites teillä ne pohdinnat, joita aiemmin esitin. Oletko ajatellut, että jos suhteenne muuttuisi joskus avioliitoksi, niin jatkuisiko "vuokran"maksusi silloinkin? Uteliaisuuttani vain pohdin tätä, eli miten kuvittelisit sellaisen tilanteen, vaikka häähulinat eivät teillä oikeasti ajankohtaisia tulevaisuudessa olisikaan? Ja jos se lopettaisi "vuokra"suhteenne, niin miksi siinä asiassa papinaamen olisi ratkaiseva? Tai toisaalta jos se jatkuisi nykyisellään, niin onko mielestäsi luontevaa, että aviopuolisot maksaisivat toisilleen "vuokraa" yhteisestä kodista (vaikka vain toisen omistamasta)?

Ihmettelen näitä sillä, kun niin kovin moni perustelee just samoin kuin sinä, ettei kehtaisi "siipeillä", vaikkei itsellä tosiasiassa avokkina ole mitään oikeuksia maksetun "vuokran" vastineeksi.

kämppä kirjoitti:

Itse olen ajatellut asian näin, että missään en asuisi ilmaiseksi vuokralla. !50 eurolla kuussa en asuisi edes omassa kämpässäni. Minulla on oma kolmio kerrostalossa, joka on nyt vuokralla. Siinä on yhtiövastike 220 euroa, joten en edes kehtaisi asua toisen maksamassa ja omistamassa talossa ilmaiseksi. Saan asua väljemmin ja mukavammin kuin omassa asunnossani voisin. Kyllä talo kuluu kun siinä asutaan. Mieheni maksaa kaikki remonttikulut ja kaikki mikä kohdistuu suoraan taloon. Minun ei tarvi niihin menoihin osallistua.

Lue lisää

100% myös hänellä joka sitä ei omista ei minustakaan siinä kehtaisi asua ilman että maksaa edes vähän ns vuokraa tai miksi sitä nyt pitääkin sanoa mutta se on todella halpaa jos voi vain asua toisen kämpässä ja maksaa vain asumismenoista puolet ja tonen pitää yllä sinulle asuntoa.

käytössä kirjoitti:

100% myös hänellä joka sitä ei omista ei minustakaan siinä kehtaisi asua ilman että maksaa edes vähän ns vuokraa tai miksi sitä nyt pitääkin sanoa mutta se on todella halpaa jos voi vain asua toisen kämpässä ja maksaa vain asumismenoista puolet ja tonen pitää yllä sinulle asuntoa.

Lue lisää

Jos meillä avoliitto muutuisi avioliitoksi, niin luulen että tilanne jatkuisi muuttumattomana eli maksaisin edelleen yhteiselle tilille enemmän kuin mieheni. Meillä molemmilla on lähes aikuisia lapsia, joten perinnön jako asiat lienevät helpompia kun näin lähes 50 vuotiaina ei omaisuuksia aleta sekoitteleen. Näin meillä ja muut saavat olla ja elää kuten tykkäävät. Me olemme oikein tyytyväisiä ratkaisuun puolin ja toisin.

kämppä kirjoitti:

Itse olen ajatellut asian näin, että missään en asuisi ilmaiseksi vuokralla. !50 eurolla kuussa en asuisi edes omassa kämpässäni. Minulla on oma kolmio kerrostalossa, joka on nyt vuokralla. Siinä on yhtiövastike 220 euroa, joten en edes kehtaisi asua toisen maksamassa ja omistamassa talossa ilmaiseksi. Saan asua väljemmin ja mukavammin kuin omassa asunnossani voisin. Kyllä talo kuluu kun siinä asutaan. Mieheni maksaa kaikki remonttikulut ja kaikki mikä kohdistuu suoraan taloon. Minun ei tarvi niihin menoihin osallistua.

Lue lisää

Mun mielestä remontit kuuluu osittain myös toisen maksettavaksi. Koska kyllähän se molempien asumismukavuuteen vaikuttaa. Ja molemmat kuluttaa asuntoa yhtälailla ja sitä pitää joskus remontoida. Toisaalta remontti nostaa asunnon arvoa. Puoliksi remonttia ei mielestäni tarvitse maksaa vaan pieni osa. Tietysti, jos maksaa jo vuokraa ei tarvitse enää erikseen maksaa remontista.

Tähän on pakko kommentoida, että kyllähän avoikilla on lain suomia oikeuksia. Silloin, kun olet jossakin osoitteessa kirjoilla se on virallinen kotisi. Jotta toinen saisi sinut pois on hänen häädettävä sinut, ja silloin toisella on kuukausi aikaa muuttaa pois.

Toinen asia. Kysymyksesi, jonka esitit tuolle toiselle henkilölle. Avioliitossahan puolisoilla on lakiin perustuva elatusvelvollisuus toisiinsa nähden, jonka piiriin minusta tuon vuokran maksun voisi katsoa kuuluvan. Elatusvelvollisuus mene vappasti kirjoittaen ja lyhykäissti näin, että aviopuolisoiden on osallistuttava voimavarojensa mukaan perheen yhteiseen elatukseen. Sittn avioliitossa on tasinko menettely, eli jos tulee avioero ja avioehtoa ei ole katsotaan molempien varat ja velat ja se kummalle jää enemmän maksaa toiselle tasinkoa eli kun kummankin omaisuus on selvillä vähennetään ne toisistaan ja se kummalle jää jotakin yli vähennyksen jälkeen maksaa yli menevästä osuudesta puolet toiselle. Eli tuota kautta toinen tulee saamaan maksamilleen vuokrille vastinetta. Olettaen tieteenkin että on se pienempi omaisuuksinen.

Avoliiton ideahan on juuri se ettei ole elastusvelvollisuutta (paitsi joissakin Kelan maksamisissa sosiaalietuisuuksissa asiaa käsitellään niin kuin olisi) ja omaisuuteen ei ole mitään oikeutta niin kuin taas avioliitossa on tasinko menettelyn kautta. Siksi oni valitseekin juuri avoliiton, koska ei halua sotkea omaisuuksia.

Minulle tuli juuri tuo vero-kysymys mieleen. Koska minulla on paljon myyntejä, ostoja, toiminimitoimintaa, osakekauppoja jne. Kyttää verottaja varmasti mitä verotettavia tuloja on.

Pelkäänkin siis että jos maksetaan vuokraa tilille, niin ainakin siihen periaatteessa verottaja voi iskeä kiinni. Mikäli sikäli siihen ei ole jotain sääntöä että avoliittolaiset saavat tällä tavalla kuluja jakaa.

VeroKarhuIskee kirjoitti:

Minulle tuli juuri tuo vero-kysymys mieleen. Koska minulla on paljon myyntejä, ostoja, toiminimitoimintaa, osakekauppoja jne. Kyttää verottaja varmasti mitä verotettavia tuloja on.

Pelkäänkin siis että jos maksetaan vuokraa tilille, niin ainakin siihen periaatteessa verottaja voi iskeä kiinni. Mikäli sikäli siihen ei ole jotain sääntöä että avoliittolaiset saavat tällä tavalla kuluja jakaa.

Lue lisää

Kyllä vuokratulot ovat aina verotettavaa tuloa. Ne pitää itse ilmoittaa verottajalle.

Minun näkemykseni mukaan se maksaa asunnon lainat, siis lyhennykset ja korot, ja myös asunnon remonttikulut, joka sen omistaa.

"Tällä mallilla omistaja maksaa itse omistamisensa aiheuttamat kulut, koska hän eron sattuessa kerää yksin hyödyn. Toinen ei maksa omistamisesta koituvia kuluja, muttei toisaalta myöskään hyödy mitään, jos ero tulee. "

Kyllähän remonteista hyötyy myös se joka ei omista asuntoa. Nostaahan se asumismukavuutta? Ja molemmat asuntoa siellä asuessaan kuluttaa. Pieni osuus rempasta on mielestäni ihan kohtuullista maksaa.

hyötyy molemmat kirjoitti:

Minun näkemykseni mukaan se maksaa asunnon lainat, siis lyhennykset ja korot, ja myös asunnon remonttikulut, joka sen omistaa.

"Tällä mallilla omistaja maksaa itse omistamisensa aiheuttamat kulut, koska hän eron sattuessa kerää yksin hyödyn. Toinen ei maksa omistamisesta koituvia kuluja, muttei toisaalta myöskään hyödy mitään, jos ero tulee. "

Kyllähän remonteista hyötyy myös se joka ei omista asuntoa. Nostaahan se asumismukavuutta? Ja molemmat asuntoa siellä asuessaan kuluttaa. Pieni osuus rempasta on mielestäni ihan kohtuullista maksaa.

Lue lisää

"Minun näkemykseni mukaan se maksaa asunnon lainat, siis lyhennykset ja korot, ja myös asunnon remonttikulut, joka sen omistaa. "

Tästä unohtui äsken lainausmerkit. Eli ei ollut minun tekstiäni vaan lainasin ja vastasin toisen kirjoitukseen.

Ehkä siinä on helppo siirrellä rahoja takaisin jos tienaa 6000 e kuussa. Me emme saa yhteensäkään mieheni kanssa niin paljon, joten siinä on hiukka huono olla kovin avokätinen, jos kaikki rahat menevät elämiseen.

Ehkä muuten ok, mutta tuo lainankorot ei kuulu tuohon enää. Se, jolla laina on, vähentää edut jo verotuksessaan.

Kyllä tämä sinun tilanteesi vaikuttaa ihan hyväksikäytöltä. En tiedä onko miehesi pudonnut ansiosidonnaiselta päivärahalta pois, mutta kai hän jotain tienaa. Jos ei ole aikomustakaan töihin, niin eikö voi myydä taloa ja ostaa hiukka halvemman asunnon? Koita jaksaa ja mieti tosissasi käytetäänkö sinua hyväksi? Kasvatatko miehesi lasten perintöä, josta et saa kuin haukut loppupeleissä.

En itsekään alkaisi maksaa toiselle asuntoa, jos en itse siitä omistaisi palaakaan. Me ollaan naimisissa, minä määräaikaisessa työsuhteessa ja puoliso vakituisessa. Me saatiin yhteinen pankkilaina ihan helposti, vaikka olenkin määräaikaisessa työsuhteessa. Pankissa kuitenkin kysyttiin, että ollaanhan me naimisissa. :)

yhteinen talo meillä kirjoitti:

En itsekään alkaisi maksaa toiselle asuntoa, jos en itse siitä omistaisi palaakaan. Me ollaan naimisissa, minä määräaikaisessa työsuhteessa ja puoliso vakituisessa. Me saatiin yhteinen pankkilaina ihan helposti, vaikka olenkin määräaikaisessa työsuhteessa. Pankissa kuitenkin kysyttiin, että ollaanhan me naimisissa. :)

Lue lisää

Meillä on onneksi asunnon omistussuhde 50/50. Mutta miehellä on mökki, jonka hän omistaa veljensä ja äitinsä kanssa. Ja sen aikanaan perii joko hänen veljensä tai hänen äitinsä, tai äidin ystäväpariskunta (mieheni vanhemmat tehneet sellaisen testamentin aikanaan). Se vähän mietityttää, että miten minun pitäisi osallistua kyseisen mökin remontteihin, hankintoihin ym. kuluihin. Mieheni äiti käyttää sitä eniten (asuu siellä ison osan vuotta). Hänen mielestään kuitenkin kaikkiin vähänkin isompiin kuluihin pitäisi muidenkin osallistua samanlailla. Käyn mökillä mieheni kanssa, joten voin osallistua esim. laiturin rakentamiseen ja kuluihin ym., hyödynhän niistä itsekin ja olen kuluttanut vanhaa laituria yms.. Mutta en haluaisi kovin paljon sijoittaa mökkiin. Jos eroamme tai mieheni kuolee, en saa sijoituksiani mitenkään takaisin. Mies esim. haaveilisi laajentaa mökkiä tai rakentaa toisen mökin tontille. Kai tekemäni työnikin jo aika pitkälle riittää, ei kai tarvitse osallistua niinkään rahallisesti? Sähkölaskuun toki annan rahaa ja sellaisiin. Mökki on joskus vuokralla ja en saa vuorasta mitään itselleni, eikä tarvitsekaan saada.

Jos rakennan aikanaan omalle perimälleni tontille mökin, niin maksan sen omista rahoistani.

kulut? kirjoitti:

Meillä on onneksi asunnon omistussuhde 50/50. Mutta miehellä on mökki, jonka hän omistaa veljensä ja äitinsä kanssa. Ja sen aikanaan perii joko hänen veljensä tai hänen äitinsä, tai äidin ystäväpariskunta (mieheni vanhemmat tehneet sellaisen testamentin aikanaan). Se vähän mietityttää, että miten minun pitäisi osallistua kyseisen mökin remontteihin, hankintoihin ym. kuluihin. Mieheni äiti käyttää sitä eniten (asuu siellä ison osan vuotta). Hänen mielestään kuitenkin kaikkiin vähänkin isompiin kuluihin pitäisi muidenkin osallistua samanlailla. Käyn mökillä mieheni kanssa, joten voin osallistua esim. laiturin rakentamiseen ja kuluihin ym., hyödynhän niistä itsekin ja olen kuluttanut vanhaa laituria yms.. Mutta en haluaisi kovin paljon sijoittaa mökkiin. Jos eroamme tai mieheni kuolee, en saa sijoituksiani mitenkään takaisin. Mies esim. haaveilisi laajentaa mökkiä tai rakentaa toisen mökin tontille. Kai tekemäni työnikin jo aika pitkälle riittää, ei kai tarvitse osallistua niinkään rahallisesti? Sähkölaskuun toki annan rahaa ja sellaisiin. Mökki on joskus vuokralla ja en saa vuorasta mitään itselleni, eikä tarvitsekaan saada.

Jos rakennan aikanaan omalle perimälleni tontille mökin, niin maksan sen omista rahoistani.

Lue lisää

Mielestäni sinun ei kuulu maksaa mitään tuosta miehesi suvun mökistä. Sekin on rahan arvoista, että olet siellä tehnyt töitä esim. osallistumalla remontointiin ja huoltohommiin (haravointi, syyssiivoukset yms.). Mikäli sinulta jotakin maksua vaaditaan, niin jättäydypä pois remonttihommista ja maksa sitten oleskelustasi siellä joku kohtuullinen vuokra vain niiltä päiviltä kuin olet siellä ollut ja tee se kirjallisena. Siinä tapauksessa miehesi suku joutuu maksamaan vuokratuloista sitten verot. Näin se menee sitten ihan virallisesti ja oikein. Luulenpa, että jos tuota ehdotat, niin sitten niille alkaa kelvata sekin, että korvaat oman oleskelusi mökillä sillä, että osallistut siellä yhteisiin remontointitalkoisiin yms.

Kotityöt pitäisi jakaa ehdottamasti myös 50/50 ja jos ei jaksa tehdä omaa osuuttaan niin voi teettää oman osuutensa siivousfirmalla, jonka itse luonnollisesti maksaa (sitä laskua ei makseta 50/50). Omat pyykit voi viedä pesulaan.

Jos pyykit hoidetaan yhdessä, pitää huomioida pyykkikertojen jako sen mukaan kummalle tulee enemmän pyykkiä. On selkeämpään, jos kumpikin pesee vain omansa. Jos toisella on enemmän pyykkiä (tai pyykki vaatii pidemmän ohjelman, lämpimmän veden), se vie myös enemmän sähköä ja vettä sekä kuluttaa pesukonetta. Voisi hommata jonkun vehkeen, joka seuraa sähkönkulutusta ja voisi huomioida sen sähkölaskun maksuosuuksissa. Myös lasten huoneitten lämmitykseen kuuluva sähkö (jos sähkölämmitys) on huomiotava. Ja kuinka paljon kukin syö (ruokalaskut).

Pakko täydentää noiden kommenttien jälkeen, että ei se raha vaan turhat puheet veivät luottamuksen. Eiköhän jokainan nainen odota miehen olevan sanojensa mittainen. Tai ainakin tälläinen positiivinen romantikko.

Tottakai joskus toinen maksaa enemmän ja sitten taas toisin, mutta "pitkällä aikavälillä" kaikki kuitenkin tasoittuu. Eikö?

Eiköhän parisuhde ole yhteistä elämää eikä osakesalkun keräämistä. Turhan monta kertaa eronneet kyynistyvät ja varmistavat tulevaisuutensa. Miksi? No, tietysti niiden kertakäyttöihmisten vuoksi.

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille. Minä seuraan ja odotan rauhallisesti suhteemme rakentumista enkä aio vaihtaa, mutta täytyy myöntää, että kun näin tehdään niin sitä kyynistyy = oppii kantapään kautta. Kattellaan !

Avopuolisosta alivuokral kirjoitti:

Pakko täydentää noiden kommenttien jälkeen, että ei se raha vaan turhat puheet veivät luottamuksen. Eiköhän jokainan nainen odota miehen olevan sanojensa mittainen. Tai ainakin tälläinen positiivinen romantikko.

Tottakai joskus toinen maksaa enemmän ja sitten taas toisin, mutta "pitkällä aikavälillä" kaikki kuitenkin tasoittuu. Eikö?

Eiköhän parisuhde ole yhteistä elämää eikä osakesalkun keräämistä. Turhan monta kertaa eronneet kyynistyvät ja varmistavat tulevaisuutensa. Miksi? No, tietysti niiden kertakäyttöihmisten vuoksi.

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille. Minä seuraan ja odotan rauhallisesti suhteemme rakentumista enkä aio vaihtaa, mutta täytyy myöntää, että kun näin tehdään niin sitä kyynistyy = oppii kantapään kautta. Kattellaan !

Lue lisää

Avoliitto on asumismuoto missä kaksi ihmistä asuu samassa taloudessa ja harrastaa seksiä.

Kummatkin hoitaa omat asia, kulut, omaisuuden ja päätöksen teon itse. Hyvään avoliittoon ei sotketa rahaa. Suurinosa pariskunnista riitelee rahasta ja sen käytöstä. Simppeliä kenen rahat on päättää sen käytöstä, eikä toisella ole siihen mitään sanomista.

Onhan se kuitenkin kohtuus, jos toinen omistaa asunnon / on sen omiin nimiin vuokrannut, maksaa vuokraa toiselle. Vai olisiko se loisiminen ilmaiseksi sinusta kohtuullista.

Parisuhteessa ( ei vaadi saman katon alla asumista ) kaikki se mitä on YHTEISESTI sovitti pitää pitää, mistä ei ole ÄÄNEEN sovittu EI OLE OLEMASSA.

Osa naisista kuvittelee hivuttavansa miestä pikkuhiljaa tiettyyn suuntaan, mutta eivät sitä kykenen etukäteen vaatimaan. Kuvittelevat miehen parin kolmen vuoden jälkeen aviomieheen verrattava, velvollisuuksi.

avomies oma halu kirjoitti:

Avoliitto on asumismuoto missä kaksi ihmistä asuu samassa taloudessa ja harrastaa seksiä.

Kummatkin hoitaa omat asia, kulut, omaisuuden ja päätöksen teon itse. Hyvään avoliittoon ei sotketa rahaa. Suurinosa pariskunnista riitelee rahasta ja sen käytöstä. Simppeliä kenen rahat on päättää sen käytöstä, eikä toisella ole siihen mitään sanomista.

Onhan se kuitenkin kohtuus, jos toinen omistaa asunnon / on sen omiin nimiin vuokrannut, maksaa vuokraa toiselle. Vai olisiko se loisiminen ilmaiseksi sinusta kohtuullista.

Parisuhteessa ( ei vaadi saman katon alla asumista ) kaikki se mitä on YHTEISESTI sovitti pitää pitää, mistä ei ole ÄÄNEEN sovittu EI OLE OLEMASSA.

Osa naisista kuvittelee hivuttavansa miestä pikkuhiljaa tiettyyn suuntaan, mutta eivät sitä kykenen etukäteen vaatimaan. Kuvittelevat miehen parin kolmen vuoden jälkeen aviomieheen verrattava, velvollisuuksi.

Lue lisää

Näinhän se on tänäpäivänä, että teitä "päiväpuppeleita" kyllä löytyy. Eli nainen maksaa, hoitaa ja ehkä saakin joskus. Ehkä tuollainen taloussuhde toimii joillakin, mutta mielestäni se on hieman kyseenalaistakin.

Olen sen verran romantikko, että mielestäni yhdessä asuttaessa ja seurusteltaessa on yhteinen hyväolo ja tulevaisuus molempien tähtäimessä. Ja sitähän rakennetaan/luodaan yhdessä. Itse en halua "päiväpuppelia" ja toivon, että tulevaisuus on myös minulle hyvä ja rakentuu kahden täysipäisen yhteiselle hyvälle myös meidän lapsille.

Olet oikeassa siinä, että mikään kuviteltu ei pidä vaan kaikki pitää yhteisesti ääneen sopia, mutta toisen johdatteleminen mihinkään suuntaan ei ole mahdollista. Aina sen herkkuvaiheen ohitettua palataan arkeen ja se arki-minä paljastuu kuitenkin. Miksi edes esittää muuta, kuten kokemukseni mukaan monet miehet tapailuvaiheessa ja seurustelun alussa tekevät ennenkuin ovat varmoja naisesta. Outoa...mitenkäs se keskinäinen kunnioitus ja toisen rakastaminen sellaisena kuin on ja sitten kasvetaan yhteen yhteisten kokemusten ja arjen kautta. Niinhän se talouskin pitäisi olla, sitä yhteistä.

Avoliitosta alivuokralai kirjoitti:

Näinhän se on tänäpäivänä, että teitä "päiväpuppeleita" kyllä löytyy. Eli nainen maksaa, hoitaa ja ehkä saakin joskus. Ehkä tuollainen taloussuhde toimii joillakin, mutta mielestäni se on hieman kyseenalaistakin.

Olen sen verran romantikko, että mielestäni yhdessä asuttaessa ja seurusteltaessa on yhteinen hyväolo ja tulevaisuus molempien tähtäimessä. Ja sitähän rakennetaan/luodaan yhdessä. Itse en halua "päiväpuppelia" ja toivon, että tulevaisuus on myös minulle hyvä ja rakentuu kahden täysipäisen yhteiselle hyvälle myös meidän lapsille.

Olet oikeassa siinä, että mikään kuviteltu ei pidä vaan kaikki pitää yhteisesti ääneen sopia, mutta toisen johdatteleminen mihinkään suuntaan ei ole mahdollista. Aina sen herkkuvaiheen ohitettua palataan arkeen ja se arki-minä paljastuu kuitenkin. Miksi edes esittää muuta, kuten kokemukseni mukaan monet miehet tapailuvaiheessa ja seurustelun alussa tekevät ennenkuin ovat varmoja naisesta. Outoa...mitenkäs se keskinäinen kunnioitus ja toisen rakastaminen sellaisena kuin on ja sitten kasvetaan yhteen yhteisten kokemusten ja arjen kautta. Niinhän se talouskin pitäisi olla, sitä yhteistä.

Lue lisää

Jotta saat tulevasuudessa pitää sen rivitalos, eikä ukkos kuppaa sitä sulta ohimennen.

nähnyt kaiken kirjoitti:

Jotta saat tulevasuudessa pitää sen rivitalos, eikä ukkos kuppaa sitä sulta ohimennen.

sen kannalta jolla omaisuutta on ja perseaukisen kannalta aina huono.

Totta turiset avioehtohan turvaa sen ettei toinen pääse omaisuuteen käsiksi jos ero tulee ja jos ei tule niin missäänhän sen ei tarvitse näkyä.... on kun palovakuutus, joka otetaan jos jotain sattuu niin edes jostain saa apua... eihän sitäkään otetan sen vuoksi että KUN jotain sattuu vain JOS.

Nämä avioehdon vastustajat kuin aina vetoavat että se on kuin avioeroo olisi jo ovella kun tarkoittavat että JOS ero tulee jäävät nuolemaan näppejä.

"Joten mikäli siirrätte asunnon molempien nimiin, jollain sopimuksella,-jos siis et voi ostaa siitä puolia, niin sitten et tietenkään maksa lainan lyhennyksistä mitään."
Tästä katosi lause välistä.. Höh.

No, siis oikein se menee:
Joten mikäli siirrätte asunnon molempien nimiin, jollain sopimuksella, maksatte puoliksi,-jos siis et voi ostaa siitä puolia, milloin sitten et tietenkään maksa lainan lyhennyksistä mitään.

Elikkäs tarkoitin: jos omaisuus on molempien nimissä tavalla tai toisella, molemmat maksaa, ja jos ei ole, niin ei maksa :)
On ne raha asiat vaikeita kun alkaa tälläi sekoileen
:D

muuten ei kirjoitti:

"Joten mikäli siirrätte asunnon molempien nimiin, jollain sopimuksella,-jos siis et voi ostaa siitä puolia, niin sitten et tietenkään maksa lainan lyhennyksistä mitään."
Tästä katosi lause välistä.. Höh.

No, siis oikein se menee:
Joten mikäli siirrätte asunnon molempien nimiin, jollain sopimuksella, maksatte puoliksi,-jos siis et voi ostaa siitä puolia, milloin sitten et tietenkään maksa lainan lyhennyksistä mitään.

Elikkäs tarkoitin: jos omaisuus on molempien nimissä tavalla tai toisella, molemmat maksaa, ja jos ei ole, niin ei maksa :)
On ne raha asiat vaikeita kun alkaa tälläi sekoileen
:D

Lue lisää

avioitua, avioliittolaki turvaa molemmat....

Outoa, että tämän keskusteluketjun perusteella tulee sellainen kuva, että erotaan sitten kuitenkin jossain vaiheessa. Onnea vaan teille kaikille. Nyt kaikki vuokra-asuntoihin ja maksamaan sitä vuokraa niille suurille vuokranantajille ettei vaan kateus ja katkeruus iske kun kuitenkin eroatte sitten jossain vaiheessa. Ja parhain ratkaisuhan on, että ostatte molemmat omat. Ompahan sitten molemmille katto pään päälle ja maassa rauha.

Avoliitosta alivuokralai kirjoitti:

Outoa, että tämän keskusteluketjun perusteella tulee sellainen kuva, että erotaan sitten kuitenkin jossain vaiheessa. Onnea vaan teille kaikille. Nyt kaikki vuokra-asuntoihin ja maksamaan sitä vuokraa niille suurille vuokranantajille ettei vaan kateus ja katkeruus iske kun kuitenkin eroatte sitten jossain vaiheessa. Ja parhain ratkaisuhan on, että ostatte molemmat omat. Ompahan sitten molemmille katto pään päälle ja maassa rauha.

Lue lisää

Näin juuri. Elämä on paljon jännempää kun pitää edes pienen sauman siihen, että ehkä vielä joskus saa bylsiä jotain muutakin ku samaa vanhaa pirttihirmua. Vuokralle vaan kaikki, pysyy kulut pienenä ja helppoina!

Avoliitosta alivuokralai kirjoitti:

Outoa, että tämän keskusteluketjun perusteella tulee sellainen kuva, että erotaan sitten kuitenkin jossain vaiheessa. Onnea vaan teille kaikille. Nyt kaikki vuokra-asuntoihin ja maksamaan sitä vuokraa niille suurille vuokranantajille ettei vaan kateus ja katkeruus iske kun kuitenkin eroatte sitten jossain vaiheessa. Ja parhain ratkaisuhan on, että ostatte molemmat omat. Ompahan sitten molemmille katto pään päälle ja maassa rauha.

Lue lisää

Avoliitto tarkoittaa juuri sitä, ei olla varmoja halutaanko olla yhdessä ja kuinka pitkään.

Koska suhde ei ole varmalla pohjalla molemat tai ainakin toinen haluaa pitää vielä avoimet kortit.

Ei avioeroa ym ongelmia.

No höh kirjoitti:

Avoliitto tarkoittaa juuri sitä, ei olla varmoja halutaanko olla yhdessä ja kuinka pitkään.

Koska suhde ei ole varmalla pohjalla molemat tai ainakin toinen haluaa pitää vielä avoimet kortit.

Ei avioeroa ym ongelmia.

Lue lisää

Ei avoliitto välttämättä tarkoita, ettei oltaisi varmoja. Avoliitto voi olla myös luonteva ensiaskel, jonka jo alkaessaankin ajatellaan aikanaan johtavan avioliittoon. Mutta miksi poukata heti vihille, kun myöhemminkin ehtii? Mikä kiire siihen avioliittoon pitäisi olla? Aukeaako siitä jokin sellainen onni ja autuus, joka ei avoliittolaisille ole mahdollista? Ehkä kannattaa ensin hoitaa alta pois opiskeluita sun muuta. Kun niitä, jotka kovin nuorina pukkaavat avioon asti, tavataan pitää nykyään vähän hätiköivinä. Tykätään, että moni muu asia elämässä on paljon tärkeämpää (opiskelut, työpaikan hankkimiset...) kuin joku virallinen status.

tai sitten kirjoitti:

Ei avoliitto välttämättä tarkoita, ettei oltaisi varmoja. Avoliitto voi olla myös luonteva ensiaskel, jonka jo alkaessaankin ajatellaan aikanaan johtavan avioliittoon. Mutta miksi poukata heti vihille, kun myöhemminkin ehtii? Mikä kiire siihen avioliittoon pitäisi olla? Aukeaako siitä jokin sellainen onni ja autuus, joka ei avoliittolaisille ole mahdollista? Ehkä kannattaa ensin hoitaa alta pois opiskeluita sun muuta. Kun niitä, jotka kovin nuorina pukkaavat avioon asti, tavataan pitää nykyään vähän hätiköivinä. Tykätään, että moni muu asia elämässä on paljon tärkeämpää (opiskelut, työpaikan hankkimiset...) kuin joku virallinen status.

Lue lisää

Juuri niin. Nyt ollaan 2000-luvulla, jolloin yhteiskunta eikä säädyllisyysnormit vaadi yhdessä asuvia olemaan naimisissa. Miksi turhaan edes mennä naimisiin kun tunteet, sitoutuminen ja arvot ovat yhteiset. Mutta miksi edes seurustella, olla avoliitossa henkilön kanssa, jonka kanssa ei kaikki ole kohdallaan.

Ja ne kulut; edelleen puoliksi sopivassa suhteessa.

Avoliitosta alivuokral kirjoitti:

Juuri niin. Nyt ollaan 2000-luvulla, jolloin yhteiskunta eikä säädyllisyysnormit vaadi yhdessä asuvia olemaan naimisissa. Miksi turhaan edes mennä naimisiin kun tunteet, sitoutuminen ja arvot ovat yhteiset. Mutta miksi edes seurustella, olla avoliitossa henkilön kanssa, jonka kanssa ei kaikki ole kohdallaan.

Ja ne kulut; edelleen puoliksi sopivassa suhteessa.

Lue lisää

"Mutta miksi edes seurustella, olla avoliitossa henkilön kanssa, jonka kanssa ei kaikki ole kohdallaan."

Niinpä. Kyllä näilläkin palstoilla monesti tulee mieleen, että kyse on vain siitä, kun kaikki muutkin, tai siitä, ettei osata olla yksin. Niin kummallisissa suhteissa ihmiset tuntuvat roikkuvan. Ja koska sama toistuu yhtä hyvin vaikka kihlaus-, avoliitto- tai avioliittopalstalla, niin se osoittaa, ettei ongelma ole pelkästään avoliitoissa, vaan yleensä siinä, että jotkut hankkiutuvat suhteisiin tai roikkuvat suhteissa, joilla ei oikeasti ole heille mitään annettavaa. Ihan siviilisäädystä riippumatta.

Avoliitosta alivuokralai kirjoitti:

Outoa, että tämän keskusteluketjun perusteella tulee sellainen kuva, että erotaan sitten kuitenkin jossain vaiheessa. Onnea vaan teille kaikille. Nyt kaikki vuokra-asuntoihin ja maksamaan sitä vuokraa niille suurille vuokranantajille ettei vaan kateus ja katkeruus iske kun kuitenkin eroatte sitten jossain vaiheessa. Ja parhain ratkaisuhan on, että ostatte molemmat omat. Ompahan sitten molemmille katto pään päälle ja maassa rauha.

Lue lisää

Aivan sitähän se on. Pidetään asiat valmiiksi selvänä, eli sitten jos ja kun ero tulee. Niin homma ei ole todella tuskallista ja ankeaa. Niitäkin eroja on nähty.

Paljon helpompaa sanoa, että 3 kk aikaa muuttaa muualle. Että tää homma ei toimi. Hommaa kämppä ja vie kamas.

- Kiitos

Avoliitosta alivuokral kirjoitti:

Juuri niin. Nyt ollaan 2000-luvulla, jolloin yhteiskunta eikä säädyllisyysnormit vaadi yhdessä asuvia olemaan naimisissa. Miksi turhaan edes mennä naimisiin kun tunteet, sitoutuminen ja arvot ovat yhteiset. Mutta miksi edes seurustella, olla avoliitossa henkilön kanssa, jonka kanssa ei kaikki ole kohdallaan.

Ja ne kulut; edelleen puoliksi sopivassa suhteessa.

Lue lisää

Kumpi päättää rikas = ei halua maksaa enemmän kuin toinenkaan
Köyhä = haluaa suhteuttaa jotta moleille jää "käyttörahaa" ( siis siipeillä )

Itse törmäsin tällaiseen pummiin joka alunperin oli viehättävä neito, mutta kun olisi pitänyt maksaa puolet kuluista ( siis kaikki omansa) niin alkoi tökkiä. Alkoi laulu siitä että minun pitäisi maksaa enemmän kun rahaakin oli enemmän. Loppui sekin verenimeminen hyvin lyhyeen ja saa etsiä uuden uhrin eurot silmissä.

Eiköhän tuo sääntö molemmat maksakoon kaikki oma kulut joten kämpästä tuo osuus on 50 % paitsi jos on lapsia edellisestä suhteesta maksaa tämän vanhempi myös osuuden minkä tenava tarvitsee tilaa ( huom tuleehan hänelle ne elatusmaksut lapsilisä )

Tuntuu olevan vallalla käsitys "sopivasti puoliksi" siten että kunhan se toinen maksaa enemmän. Nyt ymmärrän mitä kaverit tarkoitti sillä että muijan tulotaso on pakko ottaa huomioon jos aikoo viedä sen vakavaan suuhtaan tai siitä joutuu maksamaan kohtuutoman paljon.

Avoliitosta alivuokral kirjoitti:

Juuri niin. Nyt ollaan 2000-luvulla, jolloin yhteiskunta eikä säädyllisyysnormit vaadi yhdessä asuvia olemaan naimisissa. Miksi turhaan edes mennä naimisiin kun tunteet, sitoutuminen ja arvot ovat yhteiset. Mutta miksi edes seurustella, olla avoliitossa henkilön kanssa, jonka kanssa ei kaikki ole kohdallaan.

Ja ne kulut; edelleen puoliksi sopivassa suhteessa.

Lue lisää

Ei niitäkään tartte tehdä. Tuodaan kiinasta. Tai kun säätyläisnormit eivät kiellä, tehdään ne katuojapultsarille hälläväliä. Eikös niin?

Kirjoita lisää, niin mielelläni luen sun viksuja juttujasi.

Ilmeisesti seukkaat väärän miehen kanssa. Vaihda se, lakkaa kärsimästä.

En ota kantaa pankkitiliasiaan, koska minusta se on ollut nimenomainen peruste, jolla jotain vuokraa kannattavat yleensä asiaansa perustelevat.

Mutta mitä tulee turvallisuuteen, niin on hieman eri asia asua virallisesti vuokralla, jolloin vuokrasuhteen keston pituudesta riippuen sinulla on varmuudella 3 tai 6 kk irtisanomisaika, jos vuokranantaja irtisanoo sopimuksen. Tai asua "vuokralla" avopuolison luona, jolloin toista ei ehkä voi aivan yönselkään laittaa, mutta ei ole takuulla myöskään mitään ennalta laissa säädettyjä irtisanomisaikoja. Kyllä silloin on aika turvaton, vaikka "vuokraa" olisikin maksanut. Kuka noilla ehdoilla haluaisi kartuttaa sen asunnonomistajan pankkitiliä? Ellei ole, niin kuin joillakin on osoittautunut olevan, oma kämppä toisaalla vuokralla, eli sitä kautta homma paljon paremmalla tolalla kuin jollain, jolle mitään ei ole ehtinyt kertyä.

ketä kartuttaa kirjoitti:

En ota kantaa pankkitiliasiaan, koska minusta se on ollut nimenomainen peruste, jolla jotain vuokraa kannattavat yleensä asiaansa perustelevat.

Mutta mitä tulee turvallisuuteen, niin on hieman eri asia asua virallisesti vuokralla, jolloin vuokrasuhteen keston pituudesta riippuen sinulla on varmuudella 3 tai 6 kk irtisanomisaika, jos vuokranantaja irtisanoo sopimuksen. Tai asua "vuokralla" avopuolison luona, jolloin toista ei ehkä voi aivan yönselkään laittaa, mutta ei ole takuulla myöskään mitään ennalta laissa säädettyjä irtisanomisaikoja. Kyllä silloin on aika turvaton, vaikka "vuokraa" olisikin maksanut. Kuka noilla ehdoilla haluaisi kartuttaa sen asunnonomistajan pankkitiliä? Ellei ole, niin kuin joillakin on osoittautunut olevan, oma kämppä toisaalla vuokralla, eli sitä kautta homma paljon paremmalla tolalla kuin jollain, jolle mitään ei ole ehtinyt kertyä.

Lue lisää

Kun antaa toiselle häädön omistamastaan asunnosta, hänellä on kuukausi aikaa muuttaa pois. Tuo aika on laissa määrätty.

Tuli vielä mieleeni, että harvoinhan kukaan ihan viimeistä hintaa pyytää vuokraa avopuolisoltaan. Eli halpa vuokra ja sen mukainen irtisanomisaika. Näin ihan vaan maalaisjärjellä ajatellen. Kaikella on hintansa ja riskinsä.

Ihmettelen sitä, miten ihmiset kehtaa asua toisen asunnossa ilmaiseksi. Itse en kehtaisi.

ketä kartuttaa kirjoitti:

En ota kantaa pankkitiliasiaan, koska minusta se on ollut nimenomainen peruste, jolla jotain vuokraa kannattavat yleensä asiaansa perustelevat.

Mutta mitä tulee turvallisuuteen, niin on hieman eri asia asua virallisesti vuokralla, jolloin vuokrasuhteen keston pituudesta riippuen sinulla on varmuudella 3 tai 6 kk irtisanomisaika, jos vuokranantaja irtisanoo sopimuksen. Tai asua "vuokralla" avopuolison luona, jolloin toista ei ehkä voi aivan yönselkään laittaa, mutta ei ole takuulla myöskään mitään ennalta laissa säädettyjä irtisanomisaikoja. Kyllä silloin on aika turvaton, vaikka "vuokraa" olisikin maksanut. Kuka noilla ehdoilla haluaisi kartuttaa sen asunnonomistajan pankkitiliä? Ellei ole, niin kuin joillakin on osoittautunut olevan, oma kämppä toisaalla vuokralla, eli sitä kautta homma paljon paremmalla tolalla kuin jollain, jolle mitään ei ole ehtinyt kertyä.

Lue lisää

Mutta perustelleppas sitten minulle, miksi sen toisen pitäisi antaa ilmaiseksi jonkun asua asunnossaan. Kuluttaa sitä ja sitä kautta laskea sen arvoa. Mikä peruste sille on?

Ja ottaa riesakseen ihminen josta ei pääse niin halutessaan eroon heti vaan joutuu odottamaan tuon lain määräämään kuukauden häädöstä. Ihan samalla lailla tilanne on hänelle turvaton.

Eikö helpointa ole asua sitten omissa asunoissaan? Toinen saa sen turvan jonka haluaa.

Vastaan kirjoitti:

Mutta perustelleppas sitten minulle, miksi sen toisen pitäisi antaa ilmaiseksi jonkun asua asunnossaan. Kuluttaa sitä ja sitä kautta laskea sen arvoa. Mikä peruste sille on?

Ja ottaa riesakseen ihminen josta ei pääse niin halutessaan eroon heti vaan joutuu odottamaan tuon lain määräämään kuukauden häädöstä. Ihan samalla lailla tilanne on hänelle turvaton.

Eikö helpointa ole asua sitten omissa asunoissaan? Toinen saa sen turvan jonka haluaa.

Lue lisää

Ei ei ei. Kysymyshän ei ole, että joku asuisi toisen asunnossa ilmaiseksi. Juoksevista kuluista (vastike, sähkö, vesi jne.) toki molemmat maksaisivat osuutensa (yleensä puolet, mutta isojen tuloerojen tapauksessa ehkä jossain muussa suhteessa). Mutta että sen lisäksi toisen pitäisi maksaa "vuokraa", siis jotain ylimääräistä "asumisoikeusmaksua", joka ei perustu mihinkään todellisiin kuluihin? Juoksevat kulut ovat niitä, jotka syntyvät asumisesta ja elämisestä, niitä siis kertyy kummallekin. Muut ovat pääomakuluja, jotka liittyvät asunnon omistamiseen ja mahdolliseen lainaan (tämä muuten on näissä vastaavissa keskusteluissa monta monituista kertaa eri kirjoittajien viesteissä selitetty, mutta kertaushan tunnetusti on...). Ja omistamisen kulut kaiketi kuuluvat vain sille, joka omistaa, vai oletko siitä eri mieltä?

Mutta toki, jos kovin pikkutarkkaan noiden juoksevien kulujen maksamisen jälkeen täytyy pohtia, potkaisiko avokki vahingossa varpaansa jalkalistaan (ja siis "kulutti asuntoa ja sitä kautta laski sen arvoa"), niin olet aivan oikeassa, silloin on varmaan parempi asua jokaisen omassa huushollissaan, niin ei omistavalta osapuoleltakaan mene yöunet mahdollisia avokin aiheuttamia remonttikuluja surressa. ;)

ketä kartuttaa kirjoitti:

Ei ei ei. Kysymyshän ei ole, että joku asuisi toisen asunnossa ilmaiseksi. Juoksevista kuluista (vastike, sähkö, vesi jne.) toki molemmat maksaisivat osuutensa (yleensä puolet, mutta isojen tuloerojen tapauksessa ehkä jossain muussa suhteessa). Mutta että sen lisäksi toisen pitäisi maksaa "vuokraa", siis jotain ylimääräistä "asumisoikeusmaksua", joka ei perustu mihinkään todellisiin kuluihin? Juoksevat kulut ovat niitä, jotka syntyvät asumisesta ja elämisestä, niitä siis kertyy kummallekin. Muut ovat pääomakuluja, jotka liittyvät asunnon omistamiseen ja mahdolliseen lainaan (tämä muuten on näissä vastaavissa keskusteluissa monta monituista kertaa eri kirjoittajien viesteissä selitetty, mutta kertaushan tunnetusti on...). Ja omistamisen kulut kaiketi kuuluvat vain sille, joka omistaa, vai oletko siitä eri mieltä?

Mutta toki, jos kovin pikkutarkkaan noiden juoksevien kulujen maksamisen jälkeen täytyy pohtia, potkaisiko avokki vahingossa varpaansa jalkalistaan (ja siis "kulutti asuntoa ja sitä kautta laski sen arvoa"), niin olet aivan oikeassa, silloin on varmaan parempi asua jokaisen omassa huushollissaan, niin ei omistavalta osapuoleltakaan mene yöunet mahdollisia avokin aiheuttamia remonttikuluja surressa. ;)

Lue lisää

Asuthan sinä ilmaiseksi toisen asunnossa, jos et maksa mistään muusta kuin siitä mitä kulutat. Ajatteleppas asiaa näin, että ei autokaan kulke laitamalla bensaa kengän pohjiin. Sinun logiikalla sinun pitäisi päästä niin liikkumaan.

Minusta sinä et tuolla logiikallasi maksa asumisesta mitään vain aiheuttamistasi kuluista. Vuokralla asuessasi maksat myös vuokranantajan pääomakuluja.

Ja kyllähän se vaan niin on, että asunto kuluu asumisesta ja mitä enemmän asujia sitä enemmän. Se ei siinä vaiheessa ole ollenkaan huvittaa kun omistaja joutuu remontoimaan asuntoa. Vaan realismia. Voithan yrittää ajatella niin asiaa, että jos sinulla on joku esine jonka olet hankkinut ja toinen käyttää sitä ja se rikkoutuuja kuluu ja kulut jäävät sinun kontollesi.

Vastaan kirjoitti:

Asuthan sinä ilmaiseksi toisen asunnossa, jos et maksa mistään muusta kuin siitä mitä kulutat. Ajatteleppas asiaa näin, että ei autokaan kulke laitamalla bensaa kengän pohjiin. Sinun logiikalla sinun pitäisi päästä niin liikkumaan.

Minusta sinä et tuolla logiikallasi maksa asumisesta mitään vain aiheuttamistasi kuluista. Vuokralla asuessasi maksat myös vuokranantajan pääomakuluja.

Ja kyllähän se vaan niin on, että asunto kuluu asumisesta ja mitä enemmän asujia sitä enemmän. Se ei siinä vaiheessa ole ollenkaan huvittaa kun omistaja joutuu remontoimaan asuntoa. Vaan realismia. Voithan yrittää ajatella niin asiaa, että jos sinulla on joku esine jonka olet hankkinut ja toinen käyttää sitä ja se rikkoutuuja kuluu ja kulut jäävät sinun kontollesi.

Lue lisää

Lisään vielä, että et ollenkkaan vastannut kysymykseeni viestissäsi. Kysyin, että miksi toisen sitten pitäisi antaa sinun asua ilmaiseksi asunnossaan. Sinä phuit asumisesta aiheutuvista kuluista. Et perustellut sitä miksi toisen pitäisi antaa oma asuntonsa ilmaiseksi käyttöösi.

Vastaan kirjoitti:

Lisään vielä, että et ollenkkaan vastannut kysymykseeni viestissäsi. Kysyin, että miksi toisen sitten pitäisi antaa sinun asua ilmaiseksi asunnossaan. Sinä phuit asumisesta aiheutuvista kuluista. Et perustellut sitä miksi toisen pitäisi antaa oma asuntonsa ilmaiseksi käyttöösi.

Lue lisää

Kyllä vastasin ihan kysymykseesi. Ongelman aiheuttaa, että sinun mielestäsi juokseviin kuluihin osallistuminen on vielä "ilmaista" asumista, ja vasta pääomakuluihin osallistuminen on jotain muuta. Minun mielestäni pääomakuluihin osallistuminen on toisen omaisuuden kartuttamista saamatta itse konkreettista vastinetta. Sanoit aiemmin, ettet kehtaisi asua toisen asunnossa ilmaiseksi (siis sinun määritelmäsi mukaan). No, minä puolestani en kehtaisi maksattaa toisella omia pääomakulujani, jos en olisi antamassa tiukan paikan tullen hänelle myös osaa asunnosta. Vertaustasi auton menovedestä kengänpohjissa en ymmärtänyt lainkaan. Jos ajaa toisen autolla, osallistuu toki bensakuluihin, mutta harva meistä toiselle kenkiä ostelee muuta kuin ehkä satunnaiseksi lahjaksi. ;-)

"Minusta sinä et tuolla logiikallasi maksa asumisesta mitään vain aiheuttamistasi kuluista. Vuokralla asuessasi maksat myös vuokranantajan pääomakuluja."

Pikkuisen pieleen. Ensinnäkin vastike on kulu, joka maksetaan joka tapauksessa, olipa asukkaita yksi tai useampi. Siinä siis asunnon omistaja saa toisen maksajan kululle, joka ei ole pelkästään sen toisen aiheuttama kulu, kuten väitit. Ja virallisessa vuokrasuhteessa maksetaan toki myös vuokranantajan pääomakuluja. Mutta vastineeksi saadaan huoneenvuokralain tarjoama suoja, joka on aika järeä ase, mm. minimissään 3 kk irtisanomisaikoineen.

"Ja kyllähän se vaan niin on, että asunto kuluu asumisesta ja mitä enemmän asujia sitä enemmän."

Taivahan tosi. Mutta nämä ovat niitä omistamisen iloja, joihin omistaja sitoutuu.

"Se ei siinä vaiheessa ole ollenkaan huvittaa kun omistaja joutuu remontoimaan asuntoa."

Kenen muun se asunto sitten pitäisi remontoida, kun kyseessä ei ole virallinen vuokrasuhde, jossa vuokranantaja olisi voinut remonttirahaakin kerätä osana vuokraa? Ei kai kukaan rahanmenosta tykkää, mutta eihän tällainen yllätyksenä voi omistajalle tulla, eihän?

"Voithan yrittää ajatella niin asiaa, että jos sinulla on joku esine jonka olet hankkinut ja toinen käyttää sitä ja se rikkoutuuja kuluu ja kulut jäävät sinun kontollesi."

Aivan näin ajattelenkin. Toki sen pitäisi maksaa kustannukset, joka vahingon aiheuttaa (tästä muuten käydään vuokralaispalstoilla joskus yllättäviäkin keskusteluja, kuuluuko muka vuokralaisen korvata...). Mutta sinä tunnut ajattelevan, että avokin (joka siis ei omista) asuminen asunnossa kuluttaa asuntoa jonkin tavaran rikkomiseen verrattavalla tavalla. Jos asuisin toisen asunnossa ja rikkoisin pesualtaan, korvaisin sen myös. Mutta kuuluuko minun maksaa jotain siksi, että pesuallas aikaa myöten naarmuuntuu meidän kummankin sitä käyttäessä ja omistava osapuoli haluaa uusia sen pelkän ulkonäköseikan vuoksi, vaikka pesualtaan virkaa se toimittaa edelleen täydellisesti? Vertailun vuoksi, huoneenvuokralaissa normaali elämisen aiheuttama kuluminen jää sen tuottoa keränneen vuokranantajan piikkiin, vaikka vuokralainen on käyttänyt pesuallasta yksin ja se on edelleen vain aikaa myöten naarmuuntunut, sitä siis ei kukaan ole tahallisesti naarmuttanut.

ketä kartuttaa kirjoitti:

Kyllä vastasin ihan kysymykseesi. Ongelman aiheuttaa, että sinun mielestäsi juokseviin kuluihin osallistuminen on vielä "ilmaista" asumista, ja vasta pääomakuluihin osallistuminen on jotain muuta. Minun mielestäni pääomakuluihin osallistuminen on toisen omaisuuden kartuttamista saamatta itse konkreettista vastinetta. Sanoit aiemmin, ettet kehtaisi asua toisen asunnossa ilmaiseksi (siis sinun määritelmäsi mukaan). No, minä puolestani en kehtaisi maksattaa toisella omia pääomakulujani, jos en olisi antamassa tiukan paikan tullen hänelle myös osaa asunnosta. Vertaustasi auton menovedestä kengänpohjissa en ymmärtänyt lainkaan. Jos ajaa toisen autolla, osallistuu toki bensakuluihin, mutta harva meistä toiselle kenkiä ostelee muuta kuin ehkä satunnaiseksi lahjaksi. ;-)

"Minusta sinä et tuolla logiikallasi maksa asumisesta mitään vain aiheuttamistasi kuluista. Vuokralla asuessasi maksat myös vuokranantajan pääomakuluja."

Pikkuisen pieleen. Ensinnäkin vastike on kulu, joka maksetaan joka tapauksessa, olipa asukkaita yksi tai useampi. Siinä siis asunnon omistaja saa toisen maksajan kululle, joka ei ole pelkästään sen toisen aiheuttama kulu, kuten väitit. Ja virallisessa vuokrasuhteessa maksetaan toki myös vuokranantajan pääomakuluja. Mutta vastineeksi saadaan huoneenvuokralain tarjoama suoja, joka on aika järeä ase, mm. minimissään 3 kk irtisanomisaikoineen.

"Ja kyllähän se vaan niin on, että asunto kuluu asumisesta ja mitä enemmän asujia sitä enemmän."

Taivahan tosi. Mutta nämä ovat niitä omistamisen iloja, joihin omistaja sitoutuu.

"Se ei siinä vaiheessa ole ollenkaan huvittaa kun omistaja joutuu remontoimaan asuntoa."

Kenen muun se asunto sitten pitäisi remontoida, kun kyseessä ei ole virallinen vuokrasuhde, jossa vuokranantaja olisi voinut remonttirahaakin kerätä osana vuokraa? Ei kai kukaan rahanmenosta tykkää, mutta eihän tällainen yllätyksenä voi omistajalle tulla, eihän?

"Voithan yrittää ajatella niin asiaa, että jos sinulla on joku esine jonka olet hankkinut ja toinen käyttää sitä ja se rikkoutuuja kuluu ja kulut jäävät sinun kontollesi."

Aivan näin ajattelenkin. Toki sen pitäisi maksaa kustannukset, joka vahingon aiheuttaa (tästä muuten käydään vuokralaispalstoilla joskus yllättäviäkin keskusteluja, kuuluuko muka vuokralaisen korvata...). Mutta sinä tunnut ajattelevan, että avokin (joka siis ei omista) asuminen asunnossa kuluttaa asuntoa jonkin tavaran rikkomiseen verrattavalla tavalla. Jos asuisin toisen asunnossa ja rikkoisin pesualtaan, korvaisin sen myös. Mutta kuuluuko minun maksaa jotain siksi, että pesuallas aikaa myöten naarmuuntuu meidän kummankin sitä käyttäessä ja omistava osapuoli haluaa uusia sen pelkän ulkonäköseikan vuoksi, vaikka pesualtaan virkaa se toimittaa edelleen täydellisesti? Vertailun vuoksi, huoneenvuokralaissa normaali elämisen aiheuttama kuluminen jää sen tuottoa keränneen vuokranantajan piikkiin, vaikka vuokralainen on käyttänyt pesuallasta yksin ja se on edelleen vain aikaa myöten naarmuuntunut, sitä siis ei kukaan ole tahallisesti naarmuttanut.

Lue lisää

Osa 1Minusta taas ongelma on se, että sinusta vaan ne juoksevat kulut ovat niitä asumiskuluja =). Minusta taas asumiskulut koostuvat 1. juoksevista kuluista, 2. asuntoon kohdistuvista kuluista siis korot ja lyhennykset ja 3. remonttikuluista.

Menovesivertaus tarkoitti sitä, että sinun on yleensä tavalla tai toisella lunastettava väline, johon kulut kohdistuvat käyttöösi. Joko vuokraamalla tai ostamalla se. Jos pysytään tässä menovesivertauksessa, niin tämän vuoksihan työnantajan kilometrikorvaukset ovat, ne kattavat pelkän bensan (kulu) lisäksi myös auton pidosta aiheutuvat juoksevat kulut, sekä autoon eli omaisuuteen kohdistuvia kuluja. Tällä tavoin hyötyvät molemmat sekä työnantaja että työtekijä. Työntekijä saa satsaukselleen kaikilla tasoilla hyötyä ja työnantaja säästä monilla tasoilla kuluja, eikä pienimpänä ole se, että hänelle vapautuu pääomaa sijoittaa johonkin muuhun kuin autoihin. Vertaa asiaa siihen, että toisen asunnossa asuvalle jää säästöön kiva summa rahaa.

Totta toki tuo, että omistaja hyötyy siitä, että vastikkeen maksajia on kaksi. En ole koskaan väittänyt, että vastike olisi vain toisen aiheuttama kulu. Mutta silti se on kulu, joka maksetaan taloyhtiölle, taloyhtiölle aiheutuvista juoksevista kuluista korvauksena. Se, että se peritään taloyhtiöissä neliöiden, eikä asukkaiden mukaan on sitten taas ihan eri juttu.

Remonttikuluihin kommentoin vielä, että minähän en puhunutkaan siitä, että toinen ulkonäköseikkojen vuoksi jotain remontoi. Vaan siitä, että väistämättömästi, on asumisessa asioita, joka kuluvat loppuun niin, että ne on pakko uusia. Tämän olisin toki taas voinut vielä rautalankamallilla täsmentää. Otetaan nyt esimerkiksi sähköhella. Sehän voi olla vaikka kuinka kamala näköinen ja vanhaa mallia, mutta toimii. Kuitenkin joku päivä se lakkaa toimimasta. Ja uusi on saatava tilalle. Ja toki se hellan "loppuun palamista" on jouduttanut se, että käyttäjiä on ollut enemmän kuin yksi. Ja tällöin kyse on sen toisen aiheuttamasta kulusta, joka jää ilman ”vuokraa” tai muuta sopimusta toisen kontolle. ja kyse on normaalista elämän aiheuttamasta kulumisesta, eikä varsinaisesta rikkomisesta, kuten oli tuo lavuaari-vertauksesi.

Minusta sinä et edelleenkään vastannut siihen alkuperäiseen kysymykseeni, ehkä kirjoitin sen sitten epäselvästi. Vastasit, että sinä katsot, ettei sinulla ole velvollisuus maksaa toisen pääomakuluja. Mutta alkuperäinen kysymykseni (jonka saatoin kirjoittaa epäselvästi) kuului, että miten perustelet sen että sinulla on oikeus käyttää toisen omaisuutta vastikkeetta.

Ja ihan alkuperäinen viestinihän koski sitä, että keskustelussa ei ole tuotu ollenkaan esille sitä näkökulmaa, että toinen säästää yleensä toisen asunnossa asuessaan melkoisen kasan rahan, jonka sitten taas yleensä sijoittaa johonkin, pankkitilille tai muuhun omaisuuteen. Ja tämä taloudellinen etu toisen kustannuksella ja vastikkeetta. Tähän nimenomaiseen asiaan sinä et halunnut ottaa kantaa. Tuo mihin otit kantaa, tuo irtisanomisaika oli omalta osaltani vain sivuhuomautus. Halusin tuoda julki sen asian, että vastoin yleistä käsitystä laki antaa myös toisen asunnossa virallisesti asuvalle irtisanomissuojaan verrattavan turvan, vaikka tämä onkin lyhyempi kuin huoneenvuokralaissa määritelty. Ensimmäisessä viestissäni tuo asia oli arvelu, että näin on ja toisessa viestissäni annoin tarkan ajan. Toki olisi pitänyt mainita mistä asiasta haluan saada mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja mikä on vain sivuhuomautus. Oletin väärin, että tekstistä tämä asia ilmenee ilman täsmennyksiä.

Taustana vielä mainittakoon, että olen elänyt molemmat tilanteet. Eli asunut toisen asunnossa, ja maksanut kulut sekä "vuokraa", vieläpä asunnosta, josta ei ollut omistajalleen enää mitään kuluja vaan se oli hänen ikioma. Oma itsenäinen päätökseni oli, että haluan näin tehdä, että minulla ei ole oikeutta hyötyä toisesta taloudellisesti. Oma moka, jos en ole ollut niin fiksu, että en ole sijoittanut varojani säästämiseen, eli asuntoon vaan hummannut ne muuhun tai se etten ole hankkinut niin hyvä palkkausta ammattia, että sillä olisi varaa maksaa asuntoja. Kyseessä on kuitenkin viime kädessä ihmissuhde, ei hyötysuhde. Joudun siis valitsemaan kumpa on tärkeämpää turvallisuus vai se, että haluan asua rakastamani ihmisen kanssa. Sitten em. jälkeen olen elänyt myös sen tilanteen, jossa asuttiin minun omistamassa asunnossa, ja toinen maksoi vain juoksevat kulut.

ketä kartuttaa kirjoitti:

Kyllä vastasin ihan kysymykseesi. Ongelman aiheuttaa, että sinun mielestäsi juokseviin kuluihin osallistuminen on vielä "ilmaista" asumista, ja vasta pääomakuluihin osallistuminen on jotain muuta. Minun mielestäni pääomakuluihin osallistuminen on toisen omaisuuden kartuttamista saamatta itse konkreettista vastinetta. Sanoit aiemmin, ettet kehtaisi asua toisen asunnossa ilmaiseksi (siis sinun määritelmäsi mukaan). No, minä puolestani en kehtaisi maksattaa toisella omia pääomakulujani, jos en olisi antamassa tiukan paikan tullen hänelle myös osaa asunnosta. Vertaustasi auton menovedestä kengänpohjissa en ymmärtänyt lainkaan. Jos ajaa toisen autolla, osallistuu toki bensakuluihin, mutta harva meistä toiselle kenkiä ostelee muuta kuin ehkä satunnaiseksi lahjaksi. ;-)

"Minusta sinä et tuolla logiikallasi maksa asumisesta mitään vain aiheuttamistasi kuluista. Vuokralla asuessasi maksat myös vuokranantajan pääomakuluja."

Pikkuisen pieleen. Ensinnäkin vastike on kulu, joka maksetaan joka tapauksessa, olipa asukkaita yksi tai useampi. Siinä siis asunnon omistaja saa toisen maksajan kululle, joka ei ole pelkästään sen toisen aiheuttama kulu, kuten väitit. Ja virallisessa vuokrasuhteessa maksetaan toki myös vuokranantajan pääomakuluja. Mutta vastineeksi saadaan huoneenvuokralain tarjoama suoja, joka on aika järeä ase, mm. minimissään 3 kk irtisanomisaikoineen.

"Ja kyllähän se vaan niin on, että asunto kuluu asumisesta ja mitä enemmän asujia sitä enemmän."

Taivahan tosi. Mutta nämä ovat niitä omistamisen iloja, joihin omistaja sitoutuu.

"Se ei siinä vaiheessa ole ollenkaan huvittaa kun omistaja joutuu remontoimaan asuntoa."

Kenen muun se asunto sitten pitäisi remontoida, kun kyseessä ei ole virallinen vuokrasuhde, jossa vuokranantaja olisi voinut remonttirahaakin kerätä osana vuokraa? Ei kai kukaan rahanmenosta tykkää, mutta eihän tällainen yllätyksenä voi omistajalle tulla, eihän?

"Voithan yrittää ajatella niin asiaa, että jos sinulla on joku esine jonka olet hankkinut ja toinen käyttää sitä ja se rikkoutuuja kuluu ja kulut jäävät sinun kontollesi."

Aivan näin ajattelenkin. Toki sen pitäisi maksaa kustannukset, joka vahingon aiheuttaa (tästä muuten käydään vuokralaispalstoilla joskus yllättäviäkin keskusteluja, kuuluuko muka vuokralaisen korvata...). Mutta sinä tunnut ajattelevan, että avokin (joka siis ei omista) asuminen asunnossa kuluttaa asuntoa jonkin tavaran rikkomiseen verrattavalla tavalla. Jos asuisin toisen asunnossa ja rikkoisin pesualtaan, korvaisin sen myös. Mutta kuuluuko minun maksaa jotain siksi, että pesuallas aikaa myöten naarmuuntuu meidän kummankin sitä käyttäessä ja omistava osapuoli haluaa uusia sen pelkän ulkonäköseikan vuoksi, vaikka pesualtaan virkaa se toimittaa edelleen täydellisesti? Vertailun vuoksi, huoneenvuokralaissa normaali elämisen aiheuttama kuluminen jää sen tuottoa keränneen vuokranantajan piikkiin, vaikka vuokralainen on käyttänyt pesuallasta yksin ja se on edelleen vain aikaa myöten naarmuuntunut, sitä siis ei kukaan ole tahallisesti naarmuttanut.

Lue lisää

Ja aina yleisestikin asumiseen liittyy omat riskinsä, toisen asunnossa asuessa se on esim. tuo lyhyt "irtisanomisaika". Kaikella on riskinsä. Ja toki myös etunsa, olen vapaa lähtemään milloin haluan, ei menetettyjä yöunia lainan maksusta, ei yhtiökokouksissa istumista ja monia muita asioita. Jonka vuoksi juuri monet valitsevat vuokra-asumisen, koska haluavat olla näistä asioista vapaita. Nuo ovat taas niitä vuokralla asumisen iloja, samaan tapaan kuin omistajalla on ne omistamisen ilot, kuten itsekin mainitsit.

Täytyy muistaa, että näissä asioissa ei ole absoluuttista totuutta vaan kyse on eri osapuolien näkökulmista. Ja viime kädessä myös arvoista mitä arvostaa.

Päätän keskustelun omalta osaltani tähän, kesäloma kutsuu. Ja kiitän sinua vastauksistasi. Hyvää kesän jatkoa!

Vastaan kirjoitti:

Osa 1Minusta taas ongelma on se, että sinusta vaan ne juoksevat kulut ovat niitä asumiskuluja =). Minusta taas asumiskulut koostuvat 1. juoksevista kuluista, 2. asuntoon kohdistuvista kuluista siis korot ja lyhennykset ja 3. remonttikuluista.

Menovesivertaus tarkoitti sitä, että sinun on yleensä tavalla tai toisella lunastettava väline, johon kulut kohdistuvat käyttöösi. Joko vuokraamalla tai ostamalla se. Jos pysytään tässä menovesivertauksessa, niin tämän vuoksihan työnantajan kilometrikorvaukset ovat, ne kattavat pelkän bensan (kulu) lisäksi myös auton pidosta aiheutuvat juoksevat kulut, sekä autoon eli omaisuuteen kohdistuvia kuluja. Tällä tavoin hyötyvät molemmat sekä työnantaja että työtekijä. Työntekijä saa satsaukselleen kaikilla tasoilla hyötyä ja työnantaja säästä monilla tasoilla kuluja, eikä pienimpänä ole se, että hänelle vapautuu pääomaa sijoittaa johonkin muuhun kuin autoihin. Vertaa asiaa siihen, että toisen asunnossa asuvalle jää säästöön kiva summa rahaa.

Totta toki tuo, että omistaja hyötyy siitä, että vastikkeen maksajia on kaksi. En ole koskaan väittänyt, että vastike olisi vain toisen aiheuttama kulu. Mutta silti se on kulu, joka maksetaan taloyhtiölle, taloyhtiölle aiheutuvista juoksevista kuluista korvauksena. Se, että se peritään taloyhtiöissä neliöiden, eikä asukkaiden mukaan on sitten taas ihan eri juttu.

Remonttikuluihin kommentoin vielä, että minähän en puhunutkaan siitä, että toinen ulkonäköseikkojen vuoksi jotain remontoi. Vaan siitä, että väistämättömästi, on asumisessa asioita, joka kuluvat loppuun niin, että ne on pakko uusia. Tämän olisin toki taas voinut vielä rautalankamallilla täsmentää. Otetaan nyt esimerkiksi sähköhella. Sehän voi olla vaikka kuinka kamala näköinen ja vanhaa mallia, mutta toimii. Kuitenkin joku päivä se lakkaa toimimasta. Ja uusi on saatava tilalle. Ja toki se hellan "loppuun palamista" on jouduttanut se, että käyttäjiä on ollut enemmän kuin yksi. Ja tällöin kyse on sen toisen aiheuttamasta kulusta, joka jää ilman ”vuokraa” tai muuta sopimusta toisen kontolle. ja kyse on normaalista elämän aiheuttamasta kulumisesta, eikä varsinaisesta rikkomisesta, kuten oli tuo lavuaari-vertauksesi.

Minusta sinä et edelleenkään vastannut siihen alkuperäiseen kysymykseeni, ehkä kirjoitin sen sitten epäselvästi. Vastasit, että sinä katsot, ettei sinulla ole velvollisuus maksaa toisen pääomakuluja. Mutta alkuperäinen kysymykseni (jonka saatoin kirjoittaa epäselvästi) kuului, että miten perustelet sen että sinulla on oikeus käyttää toisen omaisuutta vastikkeetta.

Ja ihan alkuperäinen viestinihän koski sitä, että keskustelussa ei ole tuotu ollenkaan esille sitä näkökulmaa, että toinen säästää yleensä toisen asunnossa asuessaan melkoisen kasan rahan, jonka sitten taas yleensä sijoittaa johonkin, pankkitilille tai muuhun omaisuuteen. Ja tämä taloudellinen etu toisen kustannuksella ja vastikkeetta. Tähän nimenomaiseen asiaan sinä et halunnut ottaa kantaa. Tuo mihin otit kantaa, tuo irtisanomisaika oli omalta osaltani vain sivuhuomautus. Halusin tuoda julki sen asian, että vastoin yleistä käsitystä laki antaa myös toisen asunnossa virallisesti asuvalle irtisanomissuojaan verrattavan turvan, vaikka tämä onkin lyhyempi kuin huoneenvuokralaissa määritelty. Ensimmäisessä viestissäni tuo asia oli arvelu, että näin on ja toisessa viestissäni annoin tarkan ajan. Toki olisi pitänyt mainita mistä asiasta haluan saada mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja mikä on vain sivuhuomautus. Oletin väärin, että tekstistä tämä asia ilmenee ilman täsmennyksiä.

Taustana vielä mainittakoon, että olen elänyt molemmat tilanteet. Eli asunut toisen asunnossa, ja maksanut kulut sekä "vuokraa", vieläpä asunnosta, josta ei ollut omistajalleen enää mitään kuluja vaan se oli hänen ikioma. Oma itsenäinen päätökseni oli, että haluan näin tehdä, että minulla ei ole oikeutta hyötyä toisesta taloudellisesti. Oma moka, jos en ole ollut niin fiksu, että en ole sijoittanut varojani säästämiseen, eli asuntoon vaan hummannut ne muuhun tai se etten ole hankkinut niin hyvä palkkausta ammattia, että sillä olisi varaa maksaa asuntoja. Kyseessä on kuitenkin viime kädessä ihmissuhde, ei hyötysuhde. Joudun siis valitsemaan kumpa on tärkeämpää turvallisuus vai se, että haluan asua rakastamani ihmisen kanssa. Sitten em. jälkeen olen elänyt myös sen tilanteen, jossa asuttiin minun omistamassa asunnossa, ja toinen maksoi vain juoksevat kulut.

Lue lisää

Vaikka mainitsit jättäväsi keskustelun, minä jatkan vielä. Minusta selittämäsi menovesivertaus ei ole lainkaan verrannollinen. Siinä osapuolet ovat toisiinsa selkeässä sopimussuhteessa, joka on myös hyvin tarkkaan laissa säännelty kuten oikea vuokrasuhdekin. Ja kilometrikorvaukset ovat vain yksi osa varsinaista sopimussuhdetta, joka perustuu työntekoon. Näinhän ei ole avoliitossa, selkeää lakien suojaamaa sopimussuhdetta siis.

"yleensä tavalla tai toisella lunastettava väline, johon kulut kohdistuvat käyttöösi"

Tämä voi yleisellä tasolla pitää paikkansa, muttei ole verrannollista avoliitossa. Toinen osapuoli ei saa asuntoa yksinomaiseen käyttöönsä, ainoastaan oikeuden asua siinä niin kauan kuin avoliittoa kestää. Hän ei voi tehdä mitään päätöksiä asunnon suhteen, ellei omistava avokki siihen erikseen anna lupaa.

"Vertaa asiaa siihen, että toisen asunnossa asuvalle jää säästöön kiva summa rahaa."

Näin juuri, tai sitten tämä voi pistää sen kurkusta alas, ihan kuten kuka tahansa voi valita, mihin rahansa käyttää. Tässä on minun mielestäni ajattelusi ongelma. Toisen osapuolen ei tarvitse olla omistavan osapuolen varallisuuden turvaaja. Omistavalla on jo varallisuutta! Hänellä on asunto, vaikka velkaisenakin! Miksi olisi paha asia, että se, jolla ei ole osuutta kyseisestä asunnosta, saisi edes tililleen kerättyä pääomaa - ehkä ostaakseen joskus osuuden kyseisestä asunnosta tai käyttääkseen sen muuhun.

"En ole koskaan väittänyt, että vastike olisi vain toisen aiheuttama kulu."

Tavallaan kylläkin olet sanoessasi "et tuolla logiikallasi maksa asumisesta mitään vain aiheuttamistasi kuluista", koska osallistuminen vastikkeen maksuun, jota minä puollan, on aiemman viestisi mukaan vain aiheutetuista kuluista maksamista.

"Mutta silti se on kulu, joka maksetaan taloyhtiölle..."

Kyllä. Mitä muuta sen pitäisi olla? Ja koska se on taloyhtiölle maksettava vuokran kaltainen kulu, siihen osallistuminen on toki omistamattomankin tehtävä.

Hellavertauksessa olet oikeassa, että myös toisen asuminen asunnossa on saattanut jouduttaa hellan loppuunkulumista, mutta epäilen että kuitenkaan ratkaisevasti? Kuten itse sanot, se on normaalia kulumista, joka huoneenvuokralain mukaan kuuluu vuokranantajan maksettaviin asioihin, siitä ei voi vuokralaista erikseen laskuttaa toisin kuin muunlaisesta rikkomisesta. Mutta vaikka avokki ei saa mitään lain suomia etuja tai turvaa, hänenkö pitäisi osallistua "vuokralla" hellan uusimiseen, vaikka normaalissa vuokrasuhteessa niin nimenomaan ei tapahdu? Tai toki tapahtuu siinä mielessä, että vuokranantaja on jo kerännyt korjausrahaa osana vuokraa, mutta vuokrasuhde onkin molemmille hyöty- eikä ihmissuhde.

"ihan alkuperäinen viestinihän koski ... toinen säästää yleensä toisen asunnossa asuessaan melkoisen kasan rahan"

Tätä käsittelin jo edellä.

"Ja tämä taloudellinen etu toisen kustannuksella ja vastikkeetta."

Ei suinkaan! Avokki on tuonut yhteiseen kassaan osuutensa juoksevista menoista, joista osan omistaja olisi joutunut joka tapauksessa maksamaan. Vastike, jonkin verran sähköä, ehkä vesimaksu, telkkulupa... Osa kuluista on sellaisia, että ne ovat käyttäjien määrästä riippumatta samoja, osa taas voidaan katsoa sellaisiksi, että lisäkäyttäjä ei tuo tuplakuluja (sähkön siirtomaksu ei muutu, vaikka käyttäjiä olisi enemmän, eikä kulutuskaan ratkaisevasti, elleivät molemmat käytä yhtä aikaa omaa tietokonetta tms.). Näin siis myös omistava osapuoli hyötyy - ja voi vaikka parannella asuntoaan vastikkeista säästämillään rahoilla.

"Kyseessä on kuitenkin viime kädessä ihmissuhde, ei hyötysuhde."

Tästä olemme 100% samaa mieltä. Siksipä minusta molemmat hyötyvät, jos mennään minun mallillani, koska molemmilla on silloin myös maksamiinsa menoihin suhteutetut oikeudet. Jos taas maksetaan "vuokraa", kartutetaan toisen kassaa saamatta mitään vastineeksi, koska kenkää voi tulla yllättäen, eikä sitä uusittua hellaa saa mukaansa.

vastaan kirjoitti:

Ja aina yleisestikin asumiseen liittyy omat riskinsä, toisen asunnossa asuessa se on esim. tuo lyhyt "irtisanomisaika". Kaikella on riskinsä. Ja toki myös etunsa, olen vapaa lähtemään milloin haluan, ei menetettyjä yöunia lainan maksusta, ei yhtiökokouksissa istumista ja monia muita asioita. Jonka vuoksi juuri monet valitsevat vuokra-asumisen, koska haluavat olla näistä asioista vapaita. Nuo ovat taas niitä vuokralla asumisen iloja, samaan tapaan kuin omistajalla on ne omistamisen ilot, kuten itsekin mainitsit.

Täytyy muistaa, että näissä asioissa ei ole absoluuttista totuutta vaan kyse on eri osapuolien näkökulmista. Ja viime kädessä myös arvoista mitä arvostaa.

Päätän keskustelun omalta osaltani tähän, kesäloma kutsuu. Ja kiitän sinua vastauksistasi. Hyvää kesän jatkoa!

Lue lisää

Päätin pistää kommentin tähänkin.

"...näissä asioissa ei ole absoluuttista totuutta vaan kyse on eri osapuolien näkökulmista."

Tästäkin olemme täysin samaa mieltä.

"Ja viime kädessä myös arvoista mitä arvostaa."

Minulle oikeudenmukaisuus on hyvin tärkeä arvo. Siksi, kuten jo aikaisemmin sanoin, en omistavana osapuolena millään kehtaisi ottaa toiselta osapuolelta rahaa remonttikuluista, jotka kohdistuisivat asuntoon, jonka omistaisin yksin. Huonekalut ovat irtaimistoa, ja ne tosiaan kuluvat esittämälläsi tavalla. Niiden korjaaminen tai uusien hankkiminen kuuluu mielestäni molempien maksettavaksi (toki silloin molempien nimet kuittiin!). Mutta asunto ei oikeasti minusta kulu määräänsä enempää, asuupa siinä yksi tai kaksi. Ja siksi, jos en antaisi toiselle omistusoikeutta asuntooni, en myöskään katso, että hänellä olisi velvollisuutta maksaa tai minulla oikeutta ottaa häneltä rahaa, joka ylittää elämisestä johtuvat kulut. Hyvää lomaa sinnepäin!

ketä kartuttaa kirjoitti:

Vaikka mainitsit jättäväsi keskustelun, minä jatkan vielä. Minusta selittämäsi menovesivertaus ei ole lainkaan verrannollinen. Siinä osapuolet ovat toisiinsa selkeässä sopimussuhteessa, joka on myös hyvin tarkkaan laissa säännelty kuten oikea vuokrasuhdekin. Ja kilometrikorvaukset ovat vain yksi osa varsinaista sopimussuhdetta, joka perustuu työntekoon. Näinhän ei ole avoliitossa, selkeää lakien suojaamaa sopimussuhdetta siis.

"yleensä tavalla tai toisella lunastettava väline, johon kulut kohdistuvat käyttöösi"

Tämä voi yleisellä tasolla pitää paikkansa, muttei ole verrannollista avoliitossa. Toinen osapuoli ei saa asuntoa yksinomaiseen käyttöönsä, ainoastaan oikeuden asua siinä niin kauan kuin avoliittoa kestää. Hän ei voi tehdä mitään päätöksiä asunnon suhteen, ellei omistava avokki siihen erikseen anna lupaa.

"Vertaa asiaa siihen, että toisen asunnossa asuvalle jää säästöön kiva summa rahaa."

Näin juuri, tai sitten tämä voi pistää sen kurkusta alas, ihan kuten kuka tahansa voi valita, mihin rahansa käyttää. Tässä on minun mielestäni ajattelusi ongelma. Toisen osapuolen ei tarvitse olla omistavan osapuolen varallisuuden turvaaja. Omistavalla on jo varallisuutta! Hänellä on asunto, vaikka velkaisenakin! Miksi olisi paha asia, että se, jolla ei ole osuutta kyseisestä asunnosta, saisi edes tililleen kerättyä pääomaa - ehkä ostaakseen joskus osuuden kyseisestä asunnosta tai käyttääkseen sen muuhun.

"En ole koskaan väittänyt, että vastike olisi vain toisen aiheuttama kulu."

Tavallaan kylläkin olet sanoessasi "et tuolla logiikallasi maksa asumisesta mitään vain aiheuttamistasi kuluista", koska osallistuminen vastikkeen maksuun, jota minä puollan, on aiemman viestisi mukaan vain aiheutetuista kuluista maksamista.

"Mutta silti se on kulu, joka maksetaan taloyhtiölle..."

Kyllä. Mitä muuta sen pitäisi olla? Ja koska se on taloyhtiölle maksettava vuokran kaltainen kulu, siihen osallistuminen on toki omistamattomankin tehtävä.

Hellavertauksessa olet oikeassa, että myös toisen asuminen asunnossa on saattanut jouduttaa hellan loppuunkulumista, mutta epäilen että kuitenkaan ratkaisevasti? Kuten itse sanot, se on normaalia kulumista, joka huoneenvuokralain mukaan kuuluu vuokranantajan maksettaviin asioihin, siitä ei voi vuokralaista erikseen laskuttaa toisin kuin muunlaisesta rikkomisesta. Mutta vaikka avokki ei saa mitään lain suomia etuja tai turvaa, hänenkö pitäisi osallistua "vuokralla" hellan uusimiseen, vaikka normaalissa vuokrasuhteessa niin nimenomaan ei tapahdu? Tai toki tapahtuu siinä mielessä, että vuokranantaja on jo kerännyt korjausrahaa osana vuokraa, mutta vuokrasuhde onkin molemmille hyöty- eikä ihmissuhde.

"ihan alkuperäinen viestinihän koski ... toinen säästää yleensä toisen asunnossa asuessaan melkoisen kasan rahan"

Tätä käsittelin jo edellä.

"Ja tämä taloudellinen etu toisen kustannuksella ja vastikkeetta."

Ei suinkaan! Avokki on tuonut yhteiseen kassaan osuutensa juoksevista menoista, joista osan omistaja olisi joutunut joka tapauksessa maksamaan. Vastike, jonkin verran sähköä, ehkä vesimaksu, telkkulupa... Osa kuluista on sellaisia, että ne ovat käyttäjien määrästä riippumatta samoja, osa taas voidaan katsoa sellaisiksi, että lisäkäyttäjä ei tuo tuplakuluja (sähkön siirtomaksu ei muutu, vaikka käyttäjiä olisi enemmän, eikä kulutuskaan ratkaisevasti, elleivät molemmat käytä yhtä aikaa omaa tietokonetta tms.). Näin siis myös omistava osapuoli hyötyy - ja voi vaikka parannella asuntoaan vastikkeista säästämillään rahoilla.

"Kyseessä on kuitenkin viime kädessä ihmissuhde, ei hyötysuhde."

Tästä olemme 100% samaa mieltä. Siksipä minusta molemmat hyötyvät, jos mennään minun mallillani, koska molemmilla on silloin myös maksamiinsa menoihin suhteutetut oikeudet. Jos taas maksetaan "vuokraa", kartutetaan toisen kassaa saamatta mitään vastineeksi, koska kenkää voi tulla yllättäen, eikä sitä uusittua hellaa saa mukaansa.

Lue lisää

"Vertaa asiaa siihen, että toisen asunnossa asuvalle jää säästöön kiva summa rahaa."

Näin juuri, tai sitten tämä voi pistää sen kurkusta alas, ihan kuten kuka tahansa voi valita, mihin rahansa käyttää. Tässä on minun mielestäni ajattelusi ongelma. Toisen osapuolen ei tarvitse olla omistavan osapuolen varallisuuden turvaaja. Omistavalla on jo varallisuutta! Hänellä on asunto, vaikka velkaisenakin! Miksi olisi paha asia, että se, jolla ei ole osuutta kyseisestä asunnosta, saisi edes tililleen kerättyä pääomaa - ehkä ostaakseen joskus osuuden kyseisestä asunnosta tai käyttääkseen sen muuhun.

----------
Vastaan vielä tuohon yllä olevaan, kun satuin koneella vielä olemaan. Ei minusta minulla ole mitään ajattelun ongelmaa. Kyse on paremminkin näkemyserosta. Ymmärrän kyllä näkemyksesi näissä kaikissa viesteissäsi. Se ei vain ole minun mielipide. Minä en vaan ymmärrä miksi minun pitäisi olla toisen omaisuuden kartuttaja. Jos minä olen menneisyydessä tehnyt ratkaisuja ja yleensä myös luopunut jotakin ja ehkä rankemmankin kautta saadakseni asunnon. Ja toinen ei, vaan pistänyt ne taivaan tuuliin, miksi ihmissuhteen pitäisi olla se omaisuuden kartuttaja. Kannata yleensäkin lämpimästi jokainen on oman onnensa seppä- ajattelua.

Sano vielä, että avoliittohan on oma valinta. JOs haluaa turvattua elämää voi mennä naimisiin tai säilyttää vapauden ja hyväksyä epävarmuuden. Tai ostaa siitä asunnosta puolet tai muutta avosiipan kanssa vuokralle, jolloin molemmilla on samat oikeudet. Avosiippa sitten pistää sen omistusasuntonsa vuokralle ja oman omaisuutensa näin tuottamaan. Tämä tai asunnon yhteisomistaminen olisi se oikeuden mukaisin asumismuoto minusta.

En ole ollenkaan kiistänyt ettei omistava osapuoli säästäisi noissa juoksevissa kuluissa. Sehän on nyt itsestään selvää, että säästää. Mutta niin säästää se toinenkin. Telkkariluvasta ja sähköstä ainakin. Sähkö tosin riippu tapauksesta, mutta yleensä se sopimustehdään erikseen eikä sisälly vuokraan.

ketä kartuttaa kirjoitti:

Päätin pistää kommentin tähänkin.

"...näissä asioissa ei ole absoluuttista totuutta vaan kyse on eri osapuolien näkökulmista."

Tästäkin olemme täysin samaa mieltä.

"Ja viime kädessä myös arvoista mitä arvostaa."

Minulle oikeudenmukaisuus on hyvin tärkeä arvo. Siksi, kuten jo aikaisemmin sanoin, en omistavana osapuolena millään kehtaisi ottaa toiselta osapuolelta rahaa remonttikuluista, jotka kohdistuisivat asuntoon, jonka omistaisin yksin. Huonekalut ovat irtaimistoa, ja ne tosiaan kuluvat esittämälläsi tavalla. Niiden korjaaminen tai uusien hankkiminen kuuluu mielestäni molempien maksettavaksi (toki silloin molempien nimet kuittiin!). Mutta asunto ei oikeasti minusta kulu määräänsä enempää, asuupa siinä yksi tai kaksi. Ja siksi, jos en antaisi toiselle omistusoikeutta asuntooni, en myöskään katso, että hänellä olisi velvollisuutta maksaa tai minulla oikeutta ottaa häneltä rahaa, joka ylittää elämisestä johtuvat kulut. Hyvää lomaa sinnepäin!

Lue lisää

Asunto todellakin kuluu kahdesta eläjästä ihan erilailla kuin yhdestä. Olen rakennus/remonttialaa seurannut vierestä kolmatta kymmentä vuotta ja tämän nähnyt autiopaikalta.

Sitten on erikseen ne remonttikulut, jotka teet omaan asuntoosi huvin vuoksi, tai nostaakseesi sen arvoa. Tai taloyhtiön perusparannuslaatuiset isot remontit, jotka nostavat asunnon arvoa.

Vastaan kirjoitti:

"Vertaa asiaa siihen, että toisen asunnossa asuvalle jää säästöön kiva summa rahaa."

Näin juuri, tai sitten tämä voi pistää sen kurkusta alas, ihan kuten kuka tahansa voi valita, mihin rahansa käyttää. Tässä on minun mielestäni ajattelusi ongelma. Toisen osapuolen ei tarvitse olla omistavan osapuolen varallisuuden turvaaja. Omistavalla on jo varallisuutta! Hänellä on asunto, vaikka velkaisenakin! Miksi olisi paha asia, että se, jolla ei ole osuutta kyseisestä asunnosta, saisi edes tililleen kerättyä pääomaa - ehkä ostaakseen joskus osuuden kyseisestä asunnosta tai käyttääkseen sen muuhun.

----------
Vastaan vielä tuohon yllä olevaan, kun satuin koneella vielä olemaan. Ei minusta minulla ole mitään ajattelun ongelmaa. Kyse on paremminkin näkemyserosta. Ymmärrän kyllä näkemyksesi näissä kaikissa viesteissäsi. Se ei vain ole minun mielipide. Minä en vaan ymmärrä miksi minun pitäisi olla toisen omaisuuden kartuttaja. Jos minä olen menneisyydessä tehnyt ratkaisuja ja yleensä myös luopunut jotakin ja ehkä rankemmankin kautta saadakseni asunnon. Ja toinen ei, vaan pistänyt ne taivaan tuuliin, miksi ihmissuhteen pitäisi olla se omaisuuden kartuttaja. Kannata yleensäkin lämpimästi jokainen on oman onnensa seppä- ajattelua.

Sano vielä, että avoliittohan on oma valinta. JOs haluaa turvattua elämää voi mennä naimisiin tai säilyttää vapauden ja hyväksyä epävarmuuden. Tai ostaa siitä asunnosta puolet tai muutta avosiipan kanssa vuokralle, jolloin molemmilla on samat oikeudet. Avosiippa sitten pistää sen omistusasuntonsa vuokralle ja oman omaisuutensa näin tuottamaan. Tämä tai asunnon yhteisomistaminen olisi se oikeuden mukaisin asumismuoto minusta.

En ole ollenkaan kiistänyt ettei omistava osapuoli säästäisi noissa juoksevissa kuluissa. Sehän on nyt itsestään selvää, että säästää. Mutta niin säästää se toinenkin. Telkkariluvasta ja sähköstä ainakin. Sähkö tosin riippu tapauksesta, mutta yleensä se sopimustehdään erikseen eikä sisälly vuokraan.

Lue lisää

"Minä en vaan ymmärrä miksi minun pitäisi olla toisen omaisuuden kartuttaja."

Mutta juuri tätä on sellainen avopuoliso, joka maksaa asumisestaan jotain vuokrankaltaista maksua sillle osapuolelle, joka omistaa asunnon yksinään. Siis yli sen, mikä on hänen osuutensa niistä juoksevista kuluista.

Tottakai avoliitto aivan yhtä hyvin kuin avioliittokin on jokaisen oma valinta. Useimmiten niitä ei kaiketi kuitenkaan solmita ihan puhtaasti hyötynäkökohdista puolin tai toisinkaan. Ja ilmeisesti se, että jokainen näkee nämä hyötymisasiat tavallaan, herättää sitten niitä ongelmia.

"Tämä tai asunnon yhteisomistaminen olisi se oikeuden mukaisin asumismuoto minusta."

Tässä on varmaan ongelma. Sikäli kuin olen palstaa vilkuilemalla havainnut ja hiukan muutenkin ympärilleni seuraillut, aika moni omistava avokki ei ole valmis myymään osuutta asunnosta avopuolisolleen. Jos omistus olisi puoliksi, olisi kulutkin helpompi puolittaa, mutta entäpä, jos toinen ei halua luopua yksinomistuksesta?

Vastaan kirjoitti:

Asunto todellakin kuluu kahdesta eläjästä ihan erilailla kuin yhdestä. Olen rakennus/remonttialaa seurannut vierestä kolmatta kymmentä vuotta ja tämän nähnyt autiopaikalta.

Sitten on erikseen ne remonttikulut, jotka teet omaan asuntoosi huvin vuoksi, tai nostaakseesi sen arvoa. Tai taloyhtiön perusparannuslaatuiset isot remontit, jotka nostavat asunnon arvoa.

Lue lisää

Minun kokemukseni on toisenlainen. Tosin asunto- ja mökkirakentamista olen seurannut huomattavasti lyhyemmän ajan, vain noin 20 vuotta. Mutta sinä aikana olen todennut, että on aivan yksilöistä kiinni, kuinka paljon tai vähän asunto kuluu. On hyvin siistejä ihmisiä, joiden asunto näyttää uudelta vuosien jälkeen ja sitten on sellaisia, joiden jäljiltä asunto on kaatopaikka muutamassa kuukaudessa. Kahden asuminen samassa kämpässä ei kuluta asuntoa enempää kuin yhdenkään, jos molemmat elävät samalla tavalla. Erot tässäkin toki voivat muuttaa tilannetta suuntaan jos toiseenkin (voihan asuntoon muuttava avokki olla se, joka pistää rempallaan olleen huushollin tiptopjärjestykseen), mutta silloin puhutaan jo yksilöllisistä eroista.

Mutta mitä tulee yleisesti kulumisen vuoksi rempattaviin kohteisiin (tapetit, parketit, laatoitukset...), niin olen sitä mieltä, etteivät ne kulu mainittavasti enempää, tassuttelipa parketeilla yksi tai kaksi. Tunnettua sen sijaan on, että esim. lapset kuluttavat asuntoa, on taidetta tapeteissa ja lommoja parketissa, samoin kuin vaikka lemmikit. Mutta nehän eivät välttämättä kuulu avoparin elämään, joten pelkästään yksineläjän huushollia tuskin toinen saa oleellisesti nopeammin remppakuntoon kuin yksineläjä olisi itse saanut - edellä mainitut henkilökohtaiset erot poissulkien.

ketä kartuttaa kirjoitti:

Päätin pistää kommentin tähänkin.

"...näissä asioissa ei ole absoluuttista totuutta vaan kyse on eri osapuolien näkökulmista."

Tästäkin olemme täysin samaa mieltä.

"Ja viime kädessä myös arvoista mitä arvostaa."

Minulle oikeudenmukaisuus on hyvin tärkeä arvo. Siksi, kuten jo aikaisemmin sanoin, en omistavana osapuolena millään kehtaisi ottaa toiselta osapuolelta rahaa remonttikuluista, jotka kohdistuisivat asuntoon, jonka omistaisin yksin. Huonekalut ovat irtaimistoa, ja ne tosiaan kuluvat esittämälläsi tavalla. Niiden korjaaminen tai uusien hankkiminen kuuluu mielestäni molempien maksettavaksi (toki silloin molempien nimet kuittiin!). Mutta asunto ei oikeasti minusta kulu määräänsä enempää, asuupa siinä yksi tai kaksi. Ja siksi, jos en antaisi toiselle omistusoikeutta asuntooni, en myöskään katso, että hänellä olisi velvollisuutta maksaa tai minulla oikeutta ottaa häneltä rahaa, joka ylittää elämisestä johtuvat kulut. Hyvää lomaa sinnepäin!

Lue lisää

Ihan sellainen pikkuasia; olen kuullut ja vuorkasopimuksista lukenut, että vuokralainen vastaa, että asunto on luovutettaessa samassa kunnossa kuin hänen sen vastaanottaessa. Ja jos asuntoon tulee turhia kulumia eli parketti pilalla/naarmuilla, reikä seinässä niin vuorkalainen korvaa sen eikä varmasti saa osuutta vuokranantajan omaisuuden kertymisestä...

Lisäksi pohdituttaa, että eikö asunnon remontointi liity usein myös vuokrankorotukseen eli rahoitusvastike onkin yllättäen maksettavana? Tämän viestiketjun logiigalla myös avoliitossa, asuinkumppanin ( siis ei puolison, koska avoliitto on vain välivaihe kunnes löydetään se kenen kanssa mennään naimisiin tai muutetaan omaan kun on säästetty omalle säästötilille tarpeeksi ) tulee maksaa vuokraansa liittyvä korotus, joka perustuu asuinmukavuuden ja asunnon varustelun parantumiseen. Työllähän ei ole hinnoittelua kuten ei muillakaan kotitöilllä.

Nyt kyllä meni tämä nainen sekaisin. Missä ihmeessä on tai mihin on kadonnut yhteiseen tulevaisuuteen tähtäävä parisuhde? Vaikuttaa, että nyt jokainen vain kerryttää omaa omaisuuttaan ja valittaa, jos toisella sitä ei ole. Huh. Kyllä on kovaa ja kylmää.

Avoliitosta alivuokralai kirjoitti:

Ihan sellainen pikkuasia; olen kuullut ja vuorkasopimuksista lukenut, että vuokralainen vastaa, että asunto on luovutettaessa samassa kunnossa kuin hänen sen vastaanottaessa. Ja jos asuntoon tulee turhia kulumia eli parketti pilalla/naarmuilla, reikä seinässä niin vuorkalainen korvaa sen eikä varmasti saa osuutta vuokranantajan omaisuuden kertymisestä...

Lisäksi pohdituttaa, että eikö asunnon remontointi liity usein myös vuokrankorotukseen eli rahoitusvastike onkin yllättäen maksettavana? Tämän viestiketjun logiigalla myös avoliitossa, asuinkumppanin ( siis ei puolison, koska avoliitto on vain välivaihe kunnes löydetään se kenen kanssa mennään naimisiin tai muutetaan omaan kun on säästetty omalle säästötilille tarpeeksi ) tulee maksaa vuokraansa liittyvä korotus, joka perustuu asuinmukavuuden ja asunnon varustelun parantumiseen. Työllähän ei ole hinnoittelua kuten ei muillakaan kotitöilllä.

Nyt kyllä meni tämä nainen sekaisin. Missä ihmeessä on tai mihin on kadonnut yhteiseen tulevaisuuteen tähtäävä parisuhde? Vaikuttaa, että nyt jokainen vain kerryttää omaa omaisuuttaan ja valittaa, jos toisella sitä ei ole. Huh. Kyllä on kovaa ja kylmää.

Lue lisää

Ihan asiasta ja asiallisesti kirjoitit nainen. Kyllä vuokrasopimuksissa on juuri noin.

Minulla pisti tässä ketjussa myös se silmään, että toisen asunnossa asuva avokki ei voi tehdä päätöksiä. Mitä lienee kirjoittaja sillä tarkoittanutkaan. Mutta ei vuokralainenkaan siihen pysty. Jos tarkoitetttiin remontteja niin omin päin et niitä saa tehdä. Ja en keksi kyllä muitakaan päätöksiä, joita vuokralainen saisi tehdä.

Ja moni muukin asia, mutta jätän nyt kommentoimatta. Alkupäässä oli asiallisia ja oikeuden mukaisia ratkaisuja minusta.

Vastaan kirjoitti:

Osa 1Minusta taas ongelma on se, että sinusta vaan ne juoksevat kulut ovat niitä asumiskuluja =). Minusta taas asumiskulut koostuvat 1. juoksevista kuluista, 2. asuntoon kohdistuvista kuluista siis korot ja lyhennykset ja 3. remonttikuluista.

Menovesivertaus tarkoitti sitä, että sinun on yleensä tavalla tai toisella lunastettava väline, johon kulut kohdistuvat käyttöösi. Joko vuokraamalla tai ostamalla se. Jos pysytään tässä menovesivertauksessa, niin tämän vuoksihan työnantajan kilometrikorvaukset ovat, ne kattavat pelkän bensan (kulu) lisäksi myös auton pidosta aiheutuvat juoksevat kulut, sekä autoon eli omaisuuteen kohdistuvia kuluja. Tällä tavoin hyötyvät molemmat sekä työnantaja että työtekijä. Työntekijä saa satsaukselleen kaikilla tasoilla hyötyä ja työnantaja säästä monilla tasoilla kuluja, eikä pienimpänä ole se, että hänelle vapautuu pääomaa sijoittaa johonkin muuhun kuin autoihin. Vertaa asiaa siihen, että toisen asunnossa asuvalle jää säästöön kiva summa rahaa.

Totta toki tuo, että omistaja hyötyy siitä, että vastikkeen maksajia on kaksi. En ole koskaan väittänyt, että vastike olisi vain toisen aiheuttama kulu. Mutta silti se on kulu, joka maksetaan taloyhtiölle, taloyhtiölle aiheutuvista juoksevista kuluista korvauksena. Se, että se peritään taloyhtiöissä neliöiden, eikä asukkaiden mukaan on sitten taas ihan eri juttu.

Remonttikuluihin kommentoin vielä, että minähän en puhunutkaan siitä, että toinen ulkonäköseikkojen vuoksi jotain remontoi. Vaan siitä, että väistämättömästi, on asumisessa asioita, joka kuluvat loppuun niin, että ne on pakko uusia. Tämän olisin toki taas voinut vielä rautalankamallilla täsmentää. Otetaan nyt esimerkiksi sähköhella. Sehän voi olla vaikka kuinka kamala näköinen ja vanhaa mallia, mutta toimii. Kuitenkin joku päivä se lakkaa toimimasta. Ja uusi on saatava tilalle. Ja toki se hellan "loppuun palamista" on jouduttanut se, että käyttäjiä on ollut enemmän kuin yksi. Ja tällöin kyse on sen toisen aiheuttamasta kulusta, joka jää ilman ”vuokraa” tai muuta sopimusta toisen kontolle. ja kyse on normaalista elämän aiheuttamasta kulumisesta, eikä varsinaisesta rikkomisesta, kuten oli tuo lavuaari-vertauksesi.

Minusta sinä et edelleenkään vastannut siihen alkuperäiseen kysymykseeni, ehkä kirjoitin sen sitten epäselvästi. Vastasit, että sinä katsot, ettei sinulla ole velvollisuus maksaa toisen pääomakuluja. Mutta alkuperäinen kysymykseni (jonka saatoin kirjoittaa epäselvästi) kuului, että miten perustelet sen että sinulla on oikeus käyttää toisen omaisuutta vastikkeetta.

Ja ihan alkuperäinen viestinihän koski sitä, että keskustelussa ei ole tuotu ollenkaan esille sitä näkökulmaa, että toinen säästää yleensä toisen asunnossa asuessaan melkoisen kasan rahan, jonka sitten taas yleensä sijoittaa johonkin, pankkitilille tai muuhun omaisuuteen. Ja tämä taloudellinen etu toisen kustannuksella ja vastikkeetta. Tähän nimenomaiseen asiaan sinä et halunnut ottaa kantaa. Tuo mihin otit kantaa, tuo irtisanomisaika oli omalta osaltani vain sivuhuomautus. Halusin tuoda julki sen asian, että vastoin yleistä käsitystä laki antaa myös toisen asunnossa virallisesti asuvalle irtisanomissuojaan verrattavan turvan, vaikka tämä onkin lyhyempi kuin huoneenvuokralaissa määritelty. Ensimmäisessä viestissäni tuo asia oli arvelu, että näin on ja toisessa viestissäni annoin tarkan ajan. Toki olisi pitänyt mainita mistä asiasta haluan saada mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja mikä on vain sivuhuomautus. Oletin väärin, että tekstistä tämä asia ilmenee ilman täsmennyksiä.

Taustana vielä mainittakoon, että olen elänyt molemmat tilanteet. Eli asunut toisen asunnossa, ja maksanut kulut sekä "vuokraa", vieläpä asunnosta, josta ei ollut omistajalleen enää mitään kuluja vaan se oli hänen ikioma. Oma itsenäinen päätökseni oli, että haluan näin tehdä, että minulla ei ole oikeutta hyötyä toisesta taloudellisesti. Oma moka, jos en ole ollut niin fiksu, että en ole sijoittanut varojani säästämiseen, eli asuntoon vaan hummannut ne muuhun tai se etten ole hankkinut niin hyvä palkkausta ammattia, että sillä olisi varaa maksaa asuntoja. Kyseessä on kuitenkin viime kädessä ihmissuhde, ei hyötysuhde. Joudun siis valitsemaan kumpa on tärkeämpää turvallisuus vai se, että haluan asua rakastamani ihmisen kanssa. Sitten em. jälkeen olen elänyt myös sen tilanteen, jossa asuttiin minun omistamassa asunnossa, ja toinen maksoi vain juoksevat kulut.

Lue lisää

Jos maksaa vastiketta, niin sillähän maksellaan myös remontteja, joita taloyhtiössä on. Eli kyllä siinä osallistuu jo muuhunkin maksamiseen kuin vain oman kulutuksen maksamiseen.

Vastaan kirjoitti:

Mutta perustelleppas sitten minulle, miksi sen toisen pitäisi antaa ilmaiseksi jonkun asua asunnossaan. Kuluttaa sitä ja sitä kautta laskea sen arvoa. Mikä peruste sille on?

Ja ottaa riesakseen ihminen josta ei pääse niin halutessaan eroon heti vaan joutuu odottamaan tuon lain määräämään kuukauden häädöstä. Ihan samalla lailla tilanne on hänelle turvaton.

Eikö helpointa ole asua sitten omissa asunoissaan? Toinen saa sen turvan jonka haluaa.

Lue lisää

Meidän avoliitossa homma toimii niin päin v#ttua, kuin vaan voi.
Asumme omistamassani asunnossa, jossa yhtiövastike sisältäen vesimaksut on noin 350€/kk. Avovaimoni ei maksa mitään, koska ei jostain syystä katso olevansa siihen velvoitettu pienemmän tulotasonsa vuoksi. Itsehän maksan tietenkin myös lainanlyhennyksen (1200€/kk).

Äl-kää ra-kas-tu-ko sosiaalidemokraattiin!!!!

On tämä maailma muuttunut oudoksi, narsistiseksi, itsekkääksi ja oman edun tavoitteluksi. Itselleni herääkin kysymys, että jos asut kaupungin tms. vuokralaisena saatko kerryttämäsi omaisuuden / omistusoikeuden itsellesi, jota olet osana vuokraa vuosia maksanut?
Eikö se henkilö tosiasiassa hyödyn jo asunnon ostaneen, lainavastuun kantavan henkilön tilanteesta muuttamalla asuntoon vuokralaiseksi maksallamalla vain minimi osan kuluista? Tottakai asunnon hankintahintaan kuuluu lainankorot, lainan lyhennyksetkin kuten sähkö-yms. kulut.

Ja toinen seikka; varaudutaanko nykyään heti parisuhdetta aloittaessa, että se päätyy kuitenkin eroon? Eihän silloin kannata parisuhdetta aloittaa. Saahan sitä hoitoja muutoinkin. Nimittäin, jos niitä on vailla.

Pöyristyttävä keskustelu meneillään ja näyttää huipentuvan jo kotitöidenkin jakoon. Herätkää hyvät ihmiset arvostamaan ja kunnioittamaan toisianne ihmisinä, yksilöinä ja toisillenne tärkeinä, merkittävinä henkilöinä!

Penni ajatuksesta...sentti meni jo. kirjoitti:

On tämä maailma muuttunut oudoksi, narsistiseksi, itsekkääksi ja oman edun tavoitteluksi. Itselleni herääkin kysymys, että jos asut kaupungin tms. vuokralaisena saatko kerryttämäsi omaisuuden / omistusoikeuden itsellesi, jota olet osana vuokraa vuosia maksanut?
Eikö se henkilö tosiasiassa hyödyn jo asunnon ostaneen, lainavastuun kantavan henkilön tilanteesta muuttamalla asuntoon vuokralaiseksi maksallamalla vain minimi osan kuluista? Tottakai asunnon hankintahintaan kuuluu lainankorot, lainan lyhennyksetkin kuten sähkö-yms. kulut.

Ja toinen seikka; varaudutaanko nykyään heti parisuhdetta aloittaessa, että se päätyy kuitenkin eroon? Eihän silloin kannata parisuhdetta aloittaa. Saahan sitä hoitoja muutoinkin. Nimittäin, jos niitä on vailla.

Pöyristyttävä keskustelu meneillään ja näyttää huipentuvan jo kotitöidenkin jakoon. Herätkää hyvät ihmiset arvostamaan ja kunnioittamaan toisianne ihmisinä, yksilöinä ja toisillenne tärkeinä, merkittävinä henkilöinä!

Lue lisää

Harva kai alkaa vakavaan suhteeseen ajatuksella, että aikoo erota jossain vaiheessa.
En usko, että kyse on siitä, että "se päätyy kuitenkin eroon". Vaan, että se voi mahdollisesti päätyä eroon. Koska aina se mahdollisuus on olemassa. Ja siihen on hyvä varautua. Ihmiset tekee vakuutuksia, testamentteja ym. varmuuden vuoksi. Ei siksi, että ajattelevat, että se talo kuitenkin palaa niin on otettava palovakuutus. Mielestäni parisuhde kannattaa aloittaa vaikka ei ole 100% varmuutta, että ollaan loppuelämä yhdessä. Onhan yhteiskuntakin jo varautunut esim. avioeroon, säätämällä avioliittolakiin erinäisiä juttuja. Silti avioon meneminen on toivottavaa.

Avoliitto tietysti on eri asia, mutta avioliitossa ei tarvitse maksaa aviopuolisolle vuokraa. Tai ei tietysti avoliitossakaan laki siihen velvoita. Tuli myös mieleen, että eikö periaatteessa asunnon omistajan pitäisi maksaa vuokrasta veroa, jos kerta avopuolison vuokran maksu on verrattavissa siihen, että hän asuisi tuntemattoman vuokranantajan asunnossa? Ja voitaisiin tehdä vuokrasopimukset sun muut. Asunnon remontteihinkaan vuokralaisen ei tarvitse erikseen osallistua, eikä hellojen, jääkaappien sun muiden ostoon, jos kerta maksaa jo vuokraa. Tai sitten voitaisiin tehdä niin, että toinen ei maksa vuokraa, mutta osallistuu sitten remppojen maksuun sun muihin.

Ja mitä tulee omanedun tavoitteluun, kyllähän asunnon omistajakin ajaa omaa etua vaatiessaan vuokraa? Molemmat ajattelevat omaa etuaan ja niin pitääkin. Tietyissä rajoissa.

Hööh? kirjoitti:

Harva kai alkaa vakavaan suhteeseen ajatuksella, että aikoo erota jossain vaiheessa.
En usko, että kyse on siitä, että "se päätyy kuitenkin eroon". Vaan, että se voi mahdollisesti päätyä eroon. Koska aina se mahdollisuus on olemassa. Ja siihen on hyvä varautua. Ihmiset tekee vakuutuksia, testamentteja ym. varmuuden vuoksi. Ei siksi, että ajattelevat, että se talo kuitenkin palaa niin on otettava palovakuutus. Mielestäni parisuhde kannattaa aloittaa vaikka ei ole 100% varmuutta, että ollaan loppuelämä yhdessä. Onhan yhteiskuntakin jo varautunut esim. avioeroon, säätämällä avioliittolakiin erinäisiä juttuja. Silti avioon meneminen on toivottavaa.

Avoliitto tietysti on eri asia, mutta avioliitossa ei tarvitse maksaa aviopuolisolle vuokraa. Tai ei tietysti avoliitossakaan laki siihen velvoita. Tuli myös mieleen, että eikö periaatteessa asunnon omistajan pitäisi maksaa vuokrasta veroa, jos kerta avopuolison vuokran maksu on verrattavissa siihen, että hän asuisi tuntemattoman vuokranantajan asunnossa? Ja voitaisiin tehdä vuokrasopimukset sun muut. Asunnon remontteihinkaan vuokralaisen ei tarvitse erikseen osallistua, eikä hellojen, jääkaappien sun muiden ostoon, jos kerta maksaa jo vuokraa. Tai sitten voitaisiin tehdä niin, että toinen ei maksa vuokraa, mutta osallistuu sitten remppojen maksuun sun muihin.

Ja mitä tulee omanedun tavoitteluun, kyllähän asunnon omistajakin ajaa omaa etua vaatiessaan vuokraa? Molemmat ajattelevat omaa etuaan ja niin pitääkin. Tietyissä rajoissa.

Lue lisää

Kaikki kulut puoliksi tai alivuokralaissopimus. Siinäkin alivuokralainen vastaa kokonaan aiheuttamistaan vahingoista sekä korvaa muuttonsa yhteydessä kaikki mitä ei voida katsoa normaaliksi asuinkäytön kulumaksi. Ja useinhan vuokralaiselta vaaditaan omat vakuutukset, omat ruokaostokset, pesuaine muut normaaalit elämiseen tarvittavien tarvikkeiden ostot.

Tällöin myös asunnon omistava ja sitä koko ajan lyhentävä vuorkanantaja ei sido itseään turhaan sekä saa takuun. Tällöihän avataan myös vuokratakuutili ja siitä saatava erotilanteen turva onkin huomattava.

Pitääkin ehdottaa kämppikselle tätä heti kun puuhailuistaan palaa.

Penni ajatuksesta...sentti meni jo. kirjoitti:

On tämä maailma muuttunut oudoksi, narsistiseksi, itsekkääksi ja oman edun tavoitteluksi. Itselleni herääkin kysymys, että jos asut kaupungin tms. vuokralaisena saatko kerryttämäsi omaisuuden / omistusoikeuden itsellesi, jota olet osana vuokraa vuosia maksanut?
Eikö se henkilö tosiasiassa hyödyn jo asunnon ostaneen, lainavastuun kantavan henkilön tilanteesta muuttamalla asuntoon vuokralaiseksi maksallamalla vain minimi osan kuluista? Tottakai asunnon hankintahintaan kuuluu lainankorot, lainan lyhennyksetkin kuten sähkö-yms. kulut.

Ja toinen seikka; varaudutaanko nykyään heti parisuhdetta aloittaessa, että se päätyy kuitenkin eroon? Eihän silloin kannata parisuhdetta aloittaa. Saahan sitä hoitoja muutoinkin. Nimittäin, jos niitä on vailla.

Pöyristyttävä keskustelu meneillään ja näyttää huipentuvan jo kotitöidenkin jakoon. Herätkää hyvät ihmiset arvostamaan ja kunnioittamaan toisianne ihmisinä, yksilöinä ja toisillenne tärkeinä, merkittävinä henkilöinä!

Lue lisää

Asunnon hintaan kuuluvat lainan korot ja lyhennykset kuten sanoitkin. Ja silloin luonnollisesti niiden maksaminen kuuluu pelkästään sille, joka asunnon omistaa. Lainavastuun kantaa se, joka lainan on ottanut. Sähkö ei sen sijaan kuulu asunnon hankintahintaan, ja sitä on vaikea sanoa, mitä sinun yms. kulusi tarkoittavat. Sähköä kuluu kulutuksen mukaan, siksipä sen maksamiseen pitäisi osallistua molempien osapuolten, riippumatta siitä, kuka asunnon omistaa.

En usko, että parisuhdetta aloitettaessa varaudutaan sen päättymiseen eroon. Mutta ihan satavarmaa on, että jokainen parisuhde päättyy joskus, jos ei muuten, niin toisen osapuolen kuolemaan. Ja sekin voi tulla yllättäen. Muistan jostain lehtijutusta lukeneeni, että avopuolisot eivät huomioi näitä käytännön asioita riittävästi. Jutussa oikein kehotettiin miettimään asiat valmiiksi, ja turvaamaan molempien osapuolten etuja. Eihän sitä nyt tietysti kannata keskinäistä testamenttia heti ryhtyä väsäämään, mutta kun pidempään on yhdessä asuttu ja todettu homman toimivan, niin kyllä näitä käytännön asioitakin pitäisi miettiä. Pahimmillaan homma menee niin, että yhdessä asutaan ja enemmän tai vähemmän yhteistuumin kuluja maksetaan sen mukaan, mitä sovittu on. Sitten se osapuoli kuolla kupsahtaa ennen aikojaan, joka omistaa yhteisen kodin. Ja sitten tulevatkin kuolleen avopuolison sukulaiset, jotka toteavat sille toiselle, että sopii kerätä tavaransa. Saattaa siinä harmittaa, jos menee puoliso, sitten vielä koti alta, ja jos siihen yhteiseen kotiin olet laittanut remonttien muodossa rahaa, niin avopuolison perilliset keräävät niistä koituvan hyödyn. Olisikohan tällaisessa tilanteessa varautuminen ollut kuitenkaan niin kamalaa narsismia vai olisiko kumpikin osoittanut toisen arvostamista, jos asioihin olisi hiukan paneuduttu etukäteen?

varautuja kirjoitti:

Asunnon hintaan kuuluvat lainan korot ja lyhennykset kuten sanoitkin. Ja silloin luonnollisesti niiden maksaminen kuuluu pelkästään sille, joka asunnon omistaa. Lainavastuun kantaa se, joka lainan on ottanut. Sähkö ei sen sijaan kuulu asunnon hankintahintaan, ja sitä on vaikea sanoa, mitä sinun yms. kulusi tarkoittavat. Sähköä kuluu kulutuksen mukaan, siksipä sen maksamiseen pitäisi osallistua molempien osapuolten, riippumatta siitä, kuka asunnon omistaa.

En usko, että parisuhdetta aloitettaessa varaudutaan sen päättymiseen eroon. Mutta ihan satavarmaa on, että jokainen parisuhde päättyy joskus, jos ei muuten, niin toisen osapuolen kuolemaan. Ja sekin voi tulla yllättäen. Muistan jostain lehtijutusta lukeneeni, että avopuolisot eivät huomioi näitä käytännön asioita riittävästi. Jutussa oikein kehotettiin miettimään asiat valmiiksi, ja turvaamaan molempien osapuolten etuja. Eihän sitä nyt tietysti kannata keskinäistä testamenttia heti ryhtyä väsäämään, mutta kun pidempään on yhdessä asuttu ja todettu homman toimivan, niin kyllä näitä käytännön asioitakin pitäisi miettiä. Pahimmillaan homma menee niin, että yhdessä asutaan ja enemmän tai vähemmän yhteistuumin kuluja maksetaan sen mukaan, mitä sovittu on. Sitten se osapuoli kuolla kupsahtaa ennen aikojaan, joka omistaa yhteisen kodin. Ja sitten tulevatkin kuolleen avopuolison sukulaiset, jotka toteavat sille toiselle, että sopii kerätä tavaransa. Saattaa siinä harmittaa, jos menee puoliso, sitten vielä koti alta, ja jos siihen yhteiseen kotiin olet laittanut remonttien muodossa rahaa, niin avopuolison perilliset keräävät niistä koituvan hyödyn. Olisikohan tällaisessa tilanteessa varautuminen ollut kuitenkaan niin kamalaa narsismia vai olisiko kumpikin osoittanut toisen arvostamista, jos asioihin olisi hiukan paneuduttu etukäteen?

Lue lisää

Saatteko siitäkin vuorkanantajalle kerryttämänne osakeosuuden hinnan itsellenne pois muuttaessa?

Kyllä vuokraan sisältyy asunnon hankintahinta, korjaus- , jätehuolto-, palotarkastus-,pihanhoito- ja muut kulut....mutta sitten avoliitossa eivät kuulukaan. Eikö ole outoa?

Eihän sitä kannatakaan ostaa omaa vaan pysyä avoliitossa maksaa nimelliskuluista vuokraa ja vaatia vielä testamentissa osuus asunnosta..Haa!

Eräs valaistunut kirjoitti:

Saatteko siitäkin vuorkanantajalle kerryttämänne osakeosuuden hinnan itsellenne pois muuttaessa?

Kyllä vuokraan sisältyy asunnon hankintahinta, korjaus- , jätehuolto-, palotarkastus-,pihanhoito- ja muut kulut....mutta sitten avoliitossa eivät kuulukaan. Eikö ole outoa?

Eihän sitä kannatakaan ostaa omaa vaan pysyä avoliitossa maksaa nimelliskuluista vuokraa ja vaatia vielä testamentissa osuus asunnosta..Haa!

Lue lisää

Kyllä, oikeassa olet, vuokraan sisältyvät kaikki mainitsemasi (jonkinlainen tuotto-odotus asunnon hinnalle plus korjaus-, jäte- ym. kulut). Mutta ainakaan minä en sanonut mitään vuokrasta, vaan siitä, miten nämä asiat mielestäni pitäisi avoliitossa jakaa, jos ei kumpikaan ryhdy toisella tienaamaan. Pääomakulut siis sille, joka omistaa ja juoksevat menot molemmille (jäte- yms. kulut kuuluvat juokseviin menoihin). Korjauskulut ovat tämän keskusteluaiheen ikuisuuskysymys, mutta mielestäni ne ovat pääomakuluja, ja kuuluvat siis avoliitossa sille, jonka kämppä on.

Vuokrasuhde on sitten ihan asia erikseen, siitä kirjoitetaan paperit, määritellään vuokran suuruus, irtisanomisajat löytyy laista ja kaikkea muuta mukavaa, mikä ei kuulu millään tavalla avoliittoon. Plus tietysti, että vuokratulo on verotettavaa tuloa, mikä keskustelussa niin mielellään unohdetaan (jos vuokraa peritään, pitäisi maksajan varmaan verottajalta varmistaa, että avopuoliso myös tilittää saamansa vuokratulon veroilmoituksessa?). Ja oikeassa vuokrasuhteessa ei siis tietenkään saa "kerrytettyä osakeosuutta" pois vuokranantajalta, mutta eipä vuokranantaja voi talsia kämppään sisään milloin mielii vaan erikseen asukkaan kanssa siitä sopien, eli muistetaanpa vuokrasuhteen kaikki puolet, jos siihen lähdetään vertaamaan.

"Eihän sitä kannatakaan ostaa omaa vaan pysyä avoliitossa maksaa nimelliskuluista vuokraa ja vaatia vielä testamentissa osuus asunnosta..Haa! "

Logiikka hoi? Jos pariskunta asuu avoliitossa jo valmiiksi toisen omistamassa asunnossa, niin miksi toinen hankkisi siihen rinnalle oman asunnon? Useimmiten näissä keskusteluissa ongelma on, ettei omistaja ole valmis myymään toiselle osuutta omasta asunnostaan, mutta jos avopuolisot pistävät molemmat omistajiksi, molemmista tulee luonnostaan kaiken maksajiakin. Melko reilua? Lohdutan sinua sillä, ettei testamentissa voi vaatia mitään, kun useimmiten se paperi tulee esiin vasta jonkun jo kupsahdettua. Ja sinun mentaliteetillasi tuntuu selvältä, ettei avopuoliso ainakaan sinun omaisuudestasi pääse tienaamaan edes sinun jälkeesi - parempi vaikka omaisuus valtiolle kuin avokille, eiks je?

varautuja kirjoitti:

Kyllä, oikeassa olet, vuokraan sisältyvät kaikki mainitsemasi (jonkinlainen tuotto-odotus asunnon hinnalle plus korjaus-, jäte- ym. kulut). Mutta ainakaan minä en sanonut mitään vuokrasta, vaan siitä, miten nämä asiat mielestäni pitäisi avoliitossa jakaa, jos ei kumpikaan ryhdy toisella tienaamaan. Pääomakulut siis sille, joka omistaa ja juoksevat menot molemmille (jäte- yms. kulut kuuluvat juokseviin menoihin). Korjauskulut ovat tämän keskusteluaiheen ikuisuuskysymys, mutta mielestäni ne ovat pääomakuluja, ja kuuluvat siis avoliitossa sille, jonka kämppä on.

Vuokrasuhde on sitten ihan asia erikseen, siitä kirjoitetaan paperit, määritellään vuokran suuruus, irtisanomisajat löytyy laista ja kaikkea muuta mukavaa, mikä ei kuulu millään tavalla avoliittoon. Plus tietysti, että vuokratulo on verotettavaa tuloa, mikä keskustelussa niin mielellään unohdetaan (jos vuokraa peritään, pitäisi maksajan varmaan verottajalta varmistaa, että avopuoliso myös tilittää saamansa vuokratulon veroilmoituksessa?). Ja oikeassa vuokrasuhteessa ei siis tietenkään saa "kerrytettyä osakeosuutta" pois vuokranantajalta, mutta eipä vuokranantaja voi talsia kämppään sisään milloin mielii vaan erikseen asukkaan kanssa siitä sopien, eli muistetaanpa vuokrasuhteen kaikki puolet, jos siihen lähdetään vertaamaan.

"Eihän sitä kannatakaan ostaa omaa vaan pysyä avoliitossa maksaa nimelliskuluista vuokraa ja vaatia vielä testamentissa osuus asunnosta..Haa! "

Logiikka hoi? Jos pariskunta asuu avoliitossa jo valmiiksi toisen omistamassa asunnossa, niin miksi toinen hankkisi siihen rinnalle oman asunnon? Useimmiten näissä keskusteluissa ongelma on, ettei omistaja ole valmis myymään toiselle osuutta omasta asunnostaan, mutta jos avopuolisot pistävät molemmat omistajiksi, molemmista tulee luonnostaan kaiken maksajiakin. Melko reilua? Lohdutan sinua sillä, ettei testamentissa voi vaatia mitään, kun useimmiten se paperi tulee esiin vasta jonkun jo kupsahdettua. Ja sinun mentaliteetillasi tuntuu selvältä, ettei avopuoliso ainakaan sinun omaisuudestasi pääse tienaamaan edes sinun jälkeesi - parempi vaikka omaisuus valtiolle kuin avokille, eiks je?

Lue lisää

tuli pieni sanavirhe eli "Eihän sitä kannatakaan ostaa omaa vaan pysyä avoliitossa maksaa nimelliskuluista vuokraa ja vaatia vielä testamentissa osuus asunnosta..Haa! "

tarkoitin, että eikun toista puoliskoa etsimään kriteerillä, että hänelle on oma asunto. Makselee sitten vaan osuuttaan ja vaatii kunnon rempat kun ei tarvitse niistäkään vastata.

Olen itse myös vuokranantajan roolissa ja niitä pykäliä tarvitseekin seurata tarkkaan.

Avoliitossa kaiketi onkin luontaisetuna ( kun hyvin valitsee ), että asunnossa talsii ihan privaattiherkku :)

Huraatti kirjoitti:

tuli pieni sanavirhe eli "Eihän sitä kannatakaan ostaa omaa vaan pysyä avoliitossa maksaa nimelliskuluista vuokraa ja vaatia vielä testamentissa osuus asunnosta..Haa! "

tarkoitin, että eikun toista puoliskoa etsimään kriteerillä, että hänelle on oma asunto. Makselee sitten vaan osuuttaan ja vaatii kunnon rempat kun ei tarvitse niistäkään vastata.

Olen itse myös vuokranantajan roolissa ja niitä pykäliä tarvitseekin seurata tarkkaan.

Avoliitossa kaiketi onkin luontaisetuna ( kun hyvin valitsee ), että asunnossa talsii ihan privaattiherkku :)

Lue lisää

"eikun toista puoliskoa etsimään kriteerillä, että hänelle on oma asunto. Makselee sitten vaan osuuttaan ja vaatii kunnon rempat kun ei tarvitse niistäkään vastata"

Ei ei ei, siinähän se just on. Kun ei omista, ei voi mitään vaatiakaan. Ei edes niitä remppoja. Mutta silloin ei ole reilua joutua maksumieheksi, kun ei mielipidettä kuunnella siinäkään, haluaisiko jonkun rempan tehtäväksi. Siis jos tiukaksi menee. Mutta jos suhteessa on muutakin kuin kassakoneenkilinä mielessä, niin eiköhän nämäkin yleensä ole oikeasti helpompia juttuja kuin miksi ne täällä halutaan nähdä. Eiköhän suurin osa vähänkin pidempiaikaisista suhteista perustu johonkin muuhun kuin pelkkään matematiikkaan.

varautuja kirjoitti:

"eikun toista puoliskoa etsimään kriteerillä, että hänelle on oma asunto. Makselee sitten vaan osuuttaan ja vaatii kunnon rempat kun ei tarvitse niistäkään vastata"

Ei ei ei, siinähän se just on. Kun ei omista, ei voi mitään vaatiakaan. Ei edes niitä remppoja. Mutta silloin ei ole reilua joutua maksumieheksi, kun ei mielipidettä kuunnella siinäkään, haluaisiko jonkun rempan tehtäväksi. Siis jos tiukaksi menee. Mutta jos suhteessa on muutakin kuin kassakoneenkilinä mielessä, niin eiköhän nämäkin yleensä ole oikeasti helpompia juttuja kuin miksi ne täällä halutaan nähdä. Eiköhän suurin osa vähänkin pidempiaikaisista suhteista perustu johonkin muuhun kuin pelkkään matematiikkaan.

Lue lisää

ja voisihan sitä rakastua, kiintyä ja muodostaa perheenkin. Sillä lailla aikuisten oikeesti.

ilman matikkaakin kirjoitti:

ja voisihan sitä rakastua, kiintyä ja muodostaa perheenkin. Sillä lailla aikuisten oikeesti.

Onko se sitten jotenkin eri asia olla vuokralla Herra Virtaselle, jolle maksaa 400e/kk vuokraa, että saa asua Herra Virtasen omistamassa asunnossa kuin asua Herra Rakkaan kanssa, maksaa tälle vuokraa sen 400e/kk ja saa asua hänen asunnossaan? Sillä erolla että Herra Rakas on kutakuinkin aina paikalla.

Jos nyt näin pitemmälle aattelee, niin se Herra Virtanen hyötyy minusta kaikista eniten. Minä en hyödy Herra Virtasesta sitten yhtään. Jos maksan vuokraa Herra Rakkaalle, jotta Rakas saa asuntonsa nopeammin maksuun. Niin siinä vaiheessa, kun mennäänki avioliittoon ja tarvitaan isompi asunto, ehkä jopa oma talo, niin eikö siittä Herra Rakkaan asunnosta (täysin maksetustakin ehkä) saa enemmän rahaa sitä isomman asunnon/talon ostoa varten. Eli ei tarvitse ottaa niin paljoa lainaa. Ts. lainan tarve saattaa olla joitain kymmeniä tuhansia pienempi.

Molemmathan, Herrat Virtanen ja Rakas, pistävät maksamillani rahoilla kuitenkin lainaa maksuun. Joten, so big deal? Onko siinä vaiheessa enää mitään merkitystä, että kumpi sen rahan saa?

Mielestäni ongelman tuo pikemminkin se, että jos mies tienaa 3000 e/kk ja minä 1300 e/kk, niin miten minulla olisi varaa maksaa kaikki 50:50?

tyttöystävä......... kirjoitti:

Onko se sitten jotenkin eri asia olla vuokralla Herra Virtaselle, jolle maksaa 400e/kk vuokraa, että saa asua Herra Virtasen omistamassa asunnossa kuin asua Herra Rakkaan kanssa, maksaa tälle vuokraa sen 400e/kk ja saa asua hänen asunnossaan? Sillä erolla että Herra Rakas on kutakuinkin aina paikalla.

Jos nyt näin pitemmälle aattelee, niin se Herra Virtanen hyötyy minusta kaikista eniten. Minä en hyödy Herra Virtasesta sitten yhtään. Jos maksan vuokraa Herra Rakkaalle, jotta Rakas saa asuntonsa nopeammin maksuun. Niin siinä vaiheessa, kun mennäänki avioliittoon ja tarvitaan isompi asunto, ehkä jopa oma talo, niin eikö siittä Herra Rakkaan asunnosta (täysin maksetustakin ehkä) saa enemmän rahaa sitä isomman asunnon/talon ostoa varten. Eli ei tarvitse ottaa niin paljoa lainaa. Ts. lainan tarve saattaa olla joitain kymmeniä tuhansia pienempi.

Molemmathan, Herrat Virtanen ja Rakas, pistävät maksamillani rahoilla kuitenkin lainaa maksuun. Joten, so big deal? Onko siinä vaiheessa enää mitään merkitystä, että kumpi sen rahan saa?

Mielestäni ongelman tuo pikemminkin se, että jos mies tienaa 3000 e/kk ja minä 1300 e/kk, niin miten minulla olisi varaa maksaa kaikki 50:50?

Lue lisää

Meillä on helppoa kun olemme vuokralla ja kumpikin on opiskelijoita (plus vähän töitä siinä sivussa): sähkölaskut ja vuokra puoliksi, ruoka sun muut ostaa se joka kerkeää kaupassa käymään/kellä on milloinkin rahaa. Esim. miun avokilla on parempipalkkainen työ, joten hän hoitaa suuremman osan ruokaostoksista.

Oletteko ikinä kuulleet sanasta synergiaetu?
Kaksi ihmistä asuu toisen omistamassa asunnossa ja molemmat maksavat osansa asumiskuluista. Mäin ollen omistaja maksaa vähemmin, kuin mitä joutuisi maksamaan yksin asuessaa ja myös TADAA tämä "vuokralainen" maksaisi vähemmin kuin mitä joutuisi maksamaa vuokralla ollessaan.
Miksi muuttaa yhteen jos 35m2 vuokra yksiö maksaa 450€/kk ja saat sillä vuokralaisen edut ja joutuisit maksamaan avoliitossa toisella toiselle siitä että saat asua yhdessä 54m2 asunnossa ja joudut maksamaan siitä 300€/kk etkä saa sillä niitä vuokralaisen etuja. Säästät toki siinä 150€ kuussa, mutta mitä väliä sillä on kun toinen "pelkästään" siitä hyötyy.
Mielummin maksan rakkaalleni vähän kuin vuokranantajalle enemmin.
Voin kertoa että itse asuisin paljon mielummin kahdestaan olisinpa sitten omistaja tai "vuokralainen", mutta itsekkään oman edun tavoittelijan kanssa en lähtis edes kahville.

Asun yli 100m2 omakotitalossa ja seurustelin naisen kanssa joka asui kanssani 4v. Hän maksoi työttömänä n.100€/kk ja töissä ollessaa 300€/kk vuokraa. Ruuat maksoimme mahdollisuuden mukaan puoliksi. Minä ostin talon asuimme tässä yhdessä ja hyödyimme siitä molemmat. Kummallakaan ei ole jäänyt hampaankoloon raha asioita.
Se on vain yksi asumismuoto voi myös valita yksiön ja yksin asumisen jos se paremmin sopii siihen tilanteeseen.

Monet ottivat esiin verottajan ja että sille pitäis, jotain ilmoittaa. Miksi ihmeessä? Siksikö että asumisesta tulisi vielä tätä nykyistä enemmin kuluja. Ajatelkaahan nyt ihmiset vähän!

Mr synergia kirjoitti:

Oletteko ikinä kuulleet sanasta synergiaetu?
Kaksi ihmistä asuu toisen omistamassa asunnossa ja molemmat maksavat osansa asumiskuluista. Mäin ollen omistaja maksaa vähemmin, kuin mitä joutuisi maksamaan yksin asuessaa ja myös TADAA tämä "vuokralainen" maksaisi vähemmin kuin mitä joutuisi maksamaa vuokralla ollessaan.
Miksi muuttaa yhteen jos 35m2 vuokra yksiö maksaa 450€/kk ja saat sillä vuokralaisen edut ja joutuisit maksamaan avoliitossa toisella toiselle siitä että saat asua yhdessä 54m2 asunnossa ja joudut maksamaan siitä 300€/kk etkä saa sillä niitä vuokralaisen etuja. Säästät toki siinä 150€ kuussa, mutta mitä väliä sillä on kun toinen "pelkästään" siitä hyötyy.
Mielummin maksan rakkaalleni vähän kuin vuokranantajalle enemmin.
Voin kertoa että itse asuisin paljon mielummin kahdestaan olisinpa sitten omistaja tai "vuokralainen", mutta itsekkään oman edun tavoittelijan kanssa en lähtis edes kahville.

Asun yli 100m2 omakotitalossa ja seurustelin naisen kanssa joka asui kanssani 4v. Hän maksoi työttömänä n.100€/kk ja töissä ollessaa 300€/kk vuokraa. Ruuat maksoimme mahdollisuuden mukaan puoliksi. Minä ostin talon asuimme tässä yhdessä ja hyödyimme siitä molemmat. Kummallakaan ei ole jäänyt hampaankoloon raha asioita.
Se on vain yksi asumismuoto voi myös valita yksiön ja yksin asumisen jos se paremmin sopii siihen tilanteeseen.

Monet ottivat esiin verottajan ja että sille pitäis, jotain ilmoittaa. Miksi ihmeessä? Siksikö että asumisesta tulisi vielä tätä nykyistä enemmin kuluja. Ajatelkaahan nyt ihmiset vähän!

Lue lisää

Verottajasta puhutaan tässä ja monissa vastaavissa ketjuissa siksi, että kun osa kirjoittajista on vakaasti sitä mieltä, että sen avokin, joka ei kämppää omista, pitäisi maksaa vielä jotain vuokraa sille, joka omistaa sen lisäksi, että osallistuu osaltaan juokseviin kuluihin (sähkö, vesi jne.). Eli moni sanoo, että kun toinen kerta maksaisi vuokralla asuessaan vuokraa, niin jotain noiden muuttuvien kulujen lisäksi pitäisi logiikan mukaan sitten maksaa sille omistajalle, siis "vuokraa", "asumisoikeusmaksua", "maksu seinistä ympärillä".

Toiset taas tykkää, että koska muuttuvien kulujen lisäksi maksettava "vuokra" on omistavalle osapuolelle tuloa, niin jotta oltais sitten oikein kohtuullisia molemmille osapuolille, se pitäisi ilmoittaa tulona verottajalle. Omistava osapuoli kun voi sen vuokran, joka menee yli muuttuvien kulujen, käyttää vaikka mahdollisten lainojensa maksuun. Ja siitä taas ei avoliitossa hyödy mitään se, joka ei omista, kun ei oikeasti ole mitään asumisoikeutta, vaikka semmoisesta jotain rahaa toiselle maksaisikin. Ei kukaan oikeasti halua niitä asumisen kuluja kasvattaa.

Valitse siitä puolesi.

veronalle... kirjoitti:

Verottajasta puhutaan tässä ja monissa vastaavissa ketjuissa siksi, että kun osa kirjoittajista on vakaasti sitä mieltä, että sen avokin, joka ei kämppää omista, pitäisi maksaa vielä jotain vuokraa sille, joka omistaa sen lisäksi, että osallistuu osaltaan juokseviin kuluihin (sähkö, vesi jne.). Eli moni sanoo, että kun toinen kerta maksaisi vuokralla asuessaan vuokraa, niin jotain noiden muuttuvien kulujen lisäksi pitäisi logiikan mukaan sitten maksaa sille omistajalle, siis "vuokraa", "asumisoikeusmaksua", "maksu seinistä ympärillä".

Toiset taas tykkää, että koska muuttuvien kulujen lisäksi maksettava "vuokra" on omistavalle osapuolelle tuloa, niin jotta oltais sitten oikein kohtuullisia molemmille osapuolille, se pitäisi ilmoittaa tulona verottajalle. Omistava osapuoli kun voi sen vuokran, joka menee yli muuttuvien kulujen, käyttää vaikka mahdollisten lainojensa maksuun. Ja siitä taas ei avoliitossa hyödy mitään se, joka ei omista, kun ei oikeasti ole mitään asumisoikeutta, vaikka semmoisesta jotain rahaa toiselle maksaisikin. Ei kukaan oikeasti halua niitä asumisen kuluja kasvattaa.

Valitse siitä puolesi.

Lue lisää

Mitä kohtuullista se on että verottajalle jotain maksaa? Se rahahan on yhteisistä rahoista pois. Eikö veroja makseta jo muutenkin ihan tarpeeksi?

Ne seinät siinä ympärille nekin maksavat. On mielestäni kohtuullista että maksaa vähän jotain niiden vesi yms maksujen lisäksi.
Se että maksaa vähän enemmin kuin ne juoksevat kulut on joka tapauksessa selvästi edullisempi tapa asua kuin että asuisi yksin vuokralla. Onko siis parempi että sen pienen hyödyn saa oma mielitietty vai että joku tuntematon vuokranantaja, vaikka jäisit itse puille paljaille kun et osannut säästää sitä synergiaetu itsellesi.

Pienenä vinkkinä:
Joku hyötyy aina siitä että maksat jostain jotain.
Mielestäni mielummin hyötyjä on oma läheinen, kuin joku tuntematon esim vuokranantaja, remonttimies, parturi yms koska joudut maksamaan joka tapauksessa. Todennäköisesti maksat sille tuntemattomalle enemmin kuin sille läheiselle.
Onko paha asia jos molemmat hyötyy, vaikka toinen hyötyis vähän enemmin?

samamies taas kirjoitti:

Mitä kohtuullista se on että verottajalle jotain maksaa? Se rahahan on yhteisistä rahoista pois. Eikö veroja makseta jo muutenkin ihan tarpeeksi?

Ne seinät siinä ympärille nekin maksavat. On mielestäni kohtuullista että maksaa vähän jotain niiden vesi yms maksujen lisäksi.
Se että maksaa vähän enemmin kuin ne juoksevat kulut on joka tapauksessa selvästi edullisempi tapa asua kuin että asuisi yksin vuokralla. Onko siis parempi että sen pienen hyödyn saa oma mielitietty vai että joku tuntematon vuokranantaja, vaikka jäisit itse puille paljaille kun et osannut säästää sitä synergiaetu itsellesi.

Pienenä vinkkinä:
Joku hyötyy aina siitä että maksat jostain jotain.
Mielestäni mielummin hyötyjä on oma läheinen, kuin joku tuntematon esim vuokranantaja, remonttimies, parturi yms koska joudut maksamaan joka tapauksessa. Todennäköisesti maksat sille tuntemattomalle enemmin kuin sille läheiselle.
Onko paha asia jos molemmat hyötyy, vaikka toinen hyötyis vähän enemmin?

Lue lisää

En ottanut kantaa, onko tämä vai tuo näkemys oikea. Kerroin vain, miksi verottaja-korttia näissä keskusteluissa väläytellään, kun sitä edellisessä viestissäsi ihmettelit. Tämä on sen sortin ikuisuusvääntöä (selaa vaan samannäköisiä aiheita, niin huomaat), ettei minulla ole mitään halua ryhtyä ottamaan kantaa.

samamies taas kirjoitti:

Mitä kohtuullista se on että verottajalle jotain maksaa? Se rahahan on yhteisistä rahoista pois. Eikö veroja makseta jo muutenkin ihan tarpeeksi?

Ne seinät siinä ympärille nekin maksavat. On mielestäni kohtuullista että maksaa vähän jotain niiden vesi yms maksujen lisäksi.
Se että maksaa vähän enemmin kuin ne juoksevat kulut on joka tapauksessa selvästi edullisempi tapa asua kuin että asuisi yksin vuokralla. Onko siis parempi että sen pienen hyödyn saa oma mielitietty vai että joku tuntematon vuokranantaja, vaikka jäisit itse puille paljaille kun et osannut säästää sitä synergiaetu itsellesi.

Pienenä vinkkinä:
Joku hyötyy aina siitä että maksat jostain jotain.
Mielestäni mielummin hyötyjä on oma läheinen, kuin joku tuntematon esim vuokranantaja, remonttimies, parturi yms koska joudut maksamaan joka tapauksessa. Todennäköisesti maksat sille tuntemattomalle enemmin kuin sille läheiselle.
Onko paha asia jos molemmat hyötyy, vaikka toinen hyötyis vähän enemmin?

Lue lisää

kannatat harmaata taloutta ettei tartte remontti reiskalle maksaa, kun sen ottaa ,niin pitää maksaa myös verot ja muut kulut, samoin parturi, ennemmin maksat jollekin kaverillesi pimeenä, joka ei maksa veroja ja ei ole yrittäjä ensinkään. Tällä toiminnalla täällä yhteiskunnassa kaikki maksaa niin kauheesti, kun toiset käyttää pimeetä työvoimaa...

htä kirjoitti:

kannatat harmaata taloutta ettei tartte remontti reiskalle maksaa, kun sen ottaa ,niin pitää maksaa myös verot ja muut kulut, samoin parturi, ennemmin maksat jollekin kaverillesi pimeenä, joka ei maksa veroja ja ei ole yrittäjä ensinkään. Tällä toiminnalla täällä yhteiskunnassa kaikki maksaa niin kauheesti, kun toiset käyttää pimeetä työvoimaa...

Lue lisää

Ei kai sillä ole väliä mitä toi "samamies taas" kannattaan sdp:tä vai kokoomusta. Ei liity aiheeseen hyvä "htä".
Jos edes ymmärrät mitä tarkoitan?

puuro&velli kirjoitti:

Ei kai sillä ole väliä mitä toi "samamies taas" kannattaan sdp:tä vai kokoomusta. Ei liity aiheeseen hyvä "htä".
Jos edes ymmärrät mitä tarkoitan?

jo tuolla ylempänä kun ruvettiin puhuun verottajasta ja vuokrista.........

Itse asun mieheni omistamassa asunnossa. Minä maksan vastikkeen, sähkö- ja vesilaskut. En maksa miehelleni muuta vuokraa.

Kyseessä on vuoden mittainen asumisratkaisu. Tämän jälkeen ostamme yhteisen oman asunnon. Kulut mitä maksan tästä asunnosta, ovat korkeintaan puolet siitä, mitä maksoin ennen yhteenmuuttoa omasta vuokrasta ja sähköstä.

Maksuista sovimme ennen yhteenmuuttoa, jottei niistä tulisi epäselvyyksiä.

Näin meillä kirjoitti:

Itse asun mieheni omistamassa asunnossa. Minä maksan vastikkeen, sähkö- ja vesilaskut. En maksa miehelleni muuta vuokraa.

Kyseessä on vuoden mittainen asumisratkaisu. Tämän jälkeen ostamme yhteisen oman asunnon. Kulut mitä maksan tästä asunnosta, ovat korkeintaan puolet siitä, mitä maksoin ennen yhteenmuuttoa omasta vuokrasta ja sähköstä.

Maksuista sovimme ennen yhteenmuuttoa, jottei niistä tulisi epäselvyyksiä.

Lue lisää

Asumme avokkini kanssa minun omakotitalossa (mikä siis suureltaosin on pankin l. velkainen). Olen eronnut joitakin vuosia sitten ja minulla on kaksi lasta, jotka asuvat kanssamme. Maksan asumiskulut kaikki, hyvin satunnaisesti avokki maksaa jonkin laskun, ei edes joka kuukausi. Bensat pääsääntöisesti hän ostaa autooni, ruokaa jotakin, joskus,(kaupassa ei juuri käy) mitä itse syö, ostaa joskus. Tällisessa tilanteessa olen ja tuntuu että olen aina pa.
Lisäksi lapseni harrastavat melkoisen kallista harrastusta molemmat. Lasten elämiseen saan elatusmaksua, se on harrastusmaksukulujen suuruinen ja toki ymmärrän, että se on lasten elämisen kuluista puolet, minkä toisen puolen maksan minä. Kyllä olen ollut avuton neuvottelija. Näin jäljestä päin on vaikea riitaa aiheuttamatta alkaa asioita muuttamaan.
Mielenkiinnolla olen kirjoittelua lukenut.

Toisen talousmenojen maksaminen lienee eri asia, mutta avioliitossakin periaatteessa voisi joutua maksamaan lahjaveroa. Jos vaikka ostat eli lahjoitat aviopuolisollesi kalliin auton, asunnon tms. siitä kuuluisi maksaa lahjavero. Mutta kuinka moni niin tekee?

Mutta avopuoliso oikein maksaa toiselle vuokraa niin kait siitä pitäisi vero maksaa. Toisaalta avopuolisolla pitäisi myös olla vuokralaiset oikeudetkin?

No en kyllä itse moiseen suostuisi.
Omalla miehelläni ( emme ole naimisissa ) on myös lapsia, jotka tosin eivät meillä asu.
En ole koskaan maksanut mitään heidän kulujaan eikä mieheni ole sellaista edes ehdottanut. Molemmat meistä omistavat asunnon / talon, joista toistaiseksi molemmat luonnollisesti maksavat kaikki omat kulunsa. Kuitenkin, kun se aika koittaa, että maksettavaa on vain yhdestä kortteerista, itse ajattelen niin, että juoksevat / ylläpitokulut maksetaan puoliksi ja omistaja( tässä tapauksessa minä ) tietysti maksaa lainan ja siihen liittyvät kulut. En koskaan pyytäisi toista hlöä maksamaan ns. vuokraa tai esim. puolta ihan kaikista kuluista.

Tämä siksi, että jos tiemme joskus eroaisivat, ei olisi oikeudenmukaista että mieheni olisi minule kaikesta maksanut puolet, koska hän ei tule mahdollisesta talon myymisestä koskaan mitään hyötymään.
Vaikka menisimme naimisiin, tekisin ehdottomasti avioehdon, sillä minäkään en ole halukas kasvattamaan mieheni lasten omaisuutta.
Omaisuuteni haluan ennemmin siirtyvän vanhempieni jälkeen esim. sisareni lapsille.