Sana "uskonto" (religion) johtuu latinalaisesta sanasta _religare_ ,joka merkitsee sitoa. Se tarkoittaa, että ihmisen tunne tai innostus sitoo eli yhdistää meidät johonkin näkymättömään voimaan.
Monet ihmiset erehtyvät, kun he luulevat, että uskonto ei tarkoita muuta kuin liittymistä määrättyyn kirkkoon tai lahkoon. Tai haluavat yhtyä uskonnolliseen veljeskuntaan, erota maailmasta ja elää vaikkapa luostarissa.
Jotkut arvelevat, että uskonto vaatii sakramenttien säännöllistä käyttöä ja kirkollisten juhlamenojen noudattamista. Toiset sanovat sellaista ihmistä uskonnolliseksi,joka käy säännöllisesti kirkossa ja ottaa osaa kirkollisiin tehtäviin.
Kaikki tämä voi tavallaan olla hyvä, mutta ihmiset voivat täyttää kaikki nämä ehdot,eivätkä sittenkään tiedä, mikä on uskonnon todellinen merkitys.
Todellisen,elävän uskon pitäisi aina puhjeta esiin sydämestä eikä aivoista. Vasta silloin ihminen tajuaa, tuntee ja kokee, että on todellakin olemassa jokin sanoin selittämätön "jokin", Jumala, joka meidän kaikkien pitäisi jo vaistomaisesti tuntea olemuksemme lähteeksi.
Uskonto on siis meidän henkisen olemuksemme sisin osa ja se on syvällä meissä kaikissa.
Henki tarvitsee luonnollisesti uskontoa samoin kuin ruumis ruokaa ja juomaa. Epäilemättä juuri siksi ne ihmiset, joille vuosisatojen kuluessa on ollut hyötyä vakavien mutta tietämättömien ihmisten herkkäuskoisuudesta, ovat niin usein käyttäneet hyväkseen uskontoa voittaakseen itselleen rikkautta ja valtaa. He ovatkin muuttaneet uskonnon teologiaksi ja peloitelleet ikuisella kadotuksella niitä,jotka eivät ole uskoneet heidän oppiinsa. Siitä on johtunut itse opissa ilmenevä suuri sekasorto ja ristiriitaisuus, niin että maailma on nykyään jakautunut lukemattomiin eri uskontokuntiin,joiden kannattajat kukin osaltaan ovat varmasti vakuuttuneet siitä, että heidän uskonsa juuri on ainoa oikea ja että kaikki ihmiset, jotka uskovat toisin, joutuvat ikuiseen kadotukseen.
Näin kesän alla ja muutoinkin olen itse sitä mieltä, että sellainen harha-ajatus "ettei ihminen ole mitään parempaa kuin kurja syntinen", pitäisi jo ehdottomasti unohtaa ja paremminkin annettaisiin maailmassa sijaa sellaiselle uudelle evankeliumille, joka opettaa, että ihminen on perinyt jumalallisen hengen. Sehän opettaa, että ihminen ei ole syntynyt synnissä eikä Jumalan vihasta, vaan että jo syntymästä saakka olemme saaneet jumalallisen hengen. Lapsihan astuu maailmaan iloiten, ei vihaten; on täynnään kunnioitusta ja rakkautta eikä vihan vimmaa ja väkivaltaa.
Monet ihmiset erehtyvät, kun he luulevat, että uskonto ei tarkoita muuta kuin liittymistä määrättyyn kirkkoon tai lahkoon. Tai haluavat yhtyä uskonnolliseen veljeskuntaan, erota maailmasta ja elää vaikkapa luostarissa.
Jotkut arvelevat, että uskonto vaatii sakramenttien säännöllistä käyttöä ja kirkollisten juhlamenojen noudattamista. Toiset sanovat sellaista ihmistä uskonnolliseksi,joka käy säännöllisesti kirkossa ja ottaa osaa kirkollisiin tehtäviin.
Kaikki tämä voi tavallaan olla hyvä, mutta ihmiset voivat täyttää kaikki nämä ehdot,eivätkä sittenkään tiedä, mikä on uskonnon todellinen merkitys.
Todellisen,elävän uskon pitäisi aina puhjeta esiin sydämestä eikä aivoista. Vasta silloin ihminen tajuaa, tuntee ja kokee, että on todellakin olemassa jokin sanoin selittämätön "jokin", Jumala, joka meidän kaikkien pitäisi jo vaistomaisesti tuntea olemuksemme lähteeksi.
Uskonto on siis meidän henkisen olemuksemme sisin osa ja se on syvällä meissä kaikissa.
Henki tarvitsee luonnollisesti uskontoa samoin kuin ruumis ruokaa ja juomaa. Epäilemättä juuri siksi ne ihmiset, joille vuosisatojen kuluessa on ollut hyötyä vakavien mutta tietämättömien ihmisten herkkäuskoisuudesta, ovat niin usein käyttäneet hyväkseen uskontoa voittaakseen itselleen rikkautta ja valtaa. He ovatkin muuttaneet uskonnon teologiaksi ja peloitelleet ikuisella kadotuksella niitä,jotka eivät ole uskoneet heidän oppiinsa. Siitä on johtunut itse opissa ilmenevä suuri sekasorto ja ristiriitaisuus, niin että maailma on nykyään jakautunut lukemattomiin eri uskontokuntiin,joiden kannattajat kukin osaltaan ovat varmasti vakuuttuneet siitä, että heidän uskonsa juuri on ainoa oikea ja että kaikki ihmiset, jotka uskovat toisin, joutuvat ikuiseen kadotukseen.
Näin kesän alla ja muutoinkin olen itse sitä mieltä, että sellainen harha-ajatus "ettei ihminen ole mitään parempaa kuin kurja syntinen", pitäisi jo ehdottomasti unohtaa ja paremminkin annettaisiin maailmassa sijaa sellaiselle uudelle evankeliumille, joka opettaa, että ihminen on perinyt jumalallisen hengen. Sehän opettaa, että ihminen ei ole syntynyt synnissä eikä Jumalan vihasta, vaan että jo syntymästä saakka olemme saaneet jumalallisen hengen. Lapsihan astuu maailmaan iloiten, ei vihaten; on täynnään kunnioitusta ja rakkautta eikä vihan vimmaa ja väkivaltaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..että uutta uskontoa perustamassa?
En usko, että menestyy.
Erittäin hyvä kirjoitus!