Jos kuka ei ole lukenut Vanjan tarinaa, tuon sen vielä esille. Ja haluan korosta vain sitä, että:
-Jumalan lapsia löytyy ympäri maailman
-lakihenkinen "usko" ei tule kestämään koetusta
-tie taivaaseen käy vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta
-vasta lahjavanhurskauden saanut tietää mitä on Jumalan voima (Lakihenkisillä on jumalisuuden ulkokouri, mutta he kieltävät sen voiman)
Vain lahjavahurskauden omistava voi iloita uskostaan!
Kristityn ei tarvitse pelätä! Kirjoittanut: Saara / 23.3.09 / klo 17:06
Sen verran linkitän, että tämän jutun jokainen lukisi! Siinä tulee Jumalan yliluonnollinen apu esiin. Ja lahkohenkiset voisivat miettiä, että tämäkään Jumalan lapsi ei ollut Lestadiolainen!
http://www.evankeliumi.net/jutut/vanja.html
-Jumalan lapsia löytyy ympäri maailman
-lakihenkinen "usko" ei tule kestämään koetusta
-tie taivaaseen käy vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta
-vasta lahjavanhurskauden saanut tietää mitä on Jumalan voima (Lakihenkisillä on jumalisuuden ulkokouri, mutta he kieltävät sen voiman)
Vain lahjavahurskauden omistava voi iloita uskostaan!
Kristityn ei tarvitse pelätä! Kirjoittanut: Saara / 23.3.09 / klo 17:06
Sen verran linkitän, että tämän jutun jokainen lukisi! Siinä tulee Jumalan yliluonnollinen apu esiin. Ja lahkohenkiset voisivat miettiä, että tämäkään Jumalan lapsi ei ollut Lestadiolainen!
http://www.evankeliumi.net/jutut/vanja.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
yritän vieläkin rukoilla heidän ja meidän kaikkien puolesta.Jumala antaa ymmärryksen vielä monille vääryyden tietä kulkeville,kuin myös meille kaikille muillekkin syntisille!Olkaamme kärsivällisiä ja pitkämielisiä,kyl asiat vielä kääntyvät Hänen tahtonsa mukaan,toivottavasti meille parhain päin,siis meille kaikille!Herra antakoon meille kärsivällisyyden ja anteeksiantamisen voimaa!Jeesus sanoo:Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi!Meillä on nyt ilmeisesti erimielisyyksiä seurakunnassa,Jumala antakoon Voimansa tulta sekä yhdistäköön Jeesuksen omat,Kalliissa ja ylivuotavassa Hengessään.Jumala,Kaikkivaltias,älä hylkää meistä ketään,anna Armosi Auringon paistaa meille kaikille,rukoillen ja Jeesuksen Armoon luottaen peppiina(anna sielunpaimenille rohkeutta puhua ja myös kuunnella seurakunnan sanaa,näinhän Raamattu sanoo)!Tapahtukoon Hänen tahtonsa maan päällä kuin Taivaassa,Amen!
kuvitella, että meistä pullamössökristityistä olisi kestämään noin suuria koettelemuksia. Mutta omasta mielestäni kaikkea voi käyttää väärin, jos haluaa, eli lakihenkisyyttä voi käyttää väärin ja diktatuurimaisina otteina, mutta myös armoa voi käyttää väärin, eli annetaan mennä vain vapaasti, eikä edes yritetä etsiä omaan elämäänsä Jumalan tahtoa. Ei armokaan sitä tarkoita, että mitä tahansa saa vapaasti tehdä hyvällä omalla tunnolla, eikä tarvitse katua. Periaatteessa kumpikin linja voi johtaa luopumukseen ja virheisiin.
Kysymys on oikeastaan kuinka MINÄ voisin pysyä lähellä Jumalaa ja tehdä hänen tahtonsa mukaan. Usko on vastavirtaan uimista, jos lopetat uimisen, kuljet taaksepäin. Yhteys Jumalaan on kuin ruostuva rauta, jos et kokoajan hoida tuota yhteyttä Jumalaan, niin pinta ruostuu ja yhteys heikkenee, kumpa kokoajan osaisimme olla lähellä Jumalaa, niin silloin voisimme edes murusia Hänen kirkkaudestaan ja rakkaudestaan loistaa eteenpäin.
Oskon elämään liittyy kehitysvaiheita. Ensin ihminen kokee herätyksen ja tulee uskoon, hän on USKOSSA palava ja täynnä toivoa ihanasta tulevaisuudesta Jumalan lapsena. Alkaa kilvoituksen tie. On kaik niin ihanaa mun ympärilläin. Oltuaan jonkin aikaa uskossa ihminen havaitsee tahtomattaankin ympärillään monenlaisia ihmisiä.
Syntyy ajatuksia: "Tuohan ei näytä oikein kilvoittelevan". "Tuo veli taikka sisar näyttää kovin veltolta rakkauden töissä", "mikäs tuota henkilöä vaivaa, liina on kireällä päässä eikä hymyäs heltiä", "tuo näyttää vahtaavan enempi toisten vikoja, ja rakkauden työt ovat loppuneet", "tuolle näyttää olevan kaikki syntiä, millähän se yleensä enää elää",- ja niin edelleen.
Huomaamme että Kristus ruumiissa (seurakunta) on verestäviä haavoja ja rupia, on rakkaudettomuutta, välinpitämättömyyttä toisten tarpeista, hylkäämistä, lakihenkisyyttä, ahdasmielisyyttä, eristäytyneisyyttä, pelkoja, häpeää, surua, pettymyksiä, vihaa, toraa, suukopua, kowia sanoja, ylimielisyyttä, toisten tuomitsemista, etc.
Uskoon tullut palavahenkinen rakkauden töissä ahkeroiva ihminen alkaa tulla levottomaksi. hän ajattelee, millaiseen joukkoon minä olenkaan tullut?? Ovatkohan nämä edes uskovia kun tuollaisia ovat. Joillakin on aivan kieron tuntuisia puheitakin.
Nyt on siis uskoon tulleelle alkanut KILVOITUKSEN tie. Alkaa parkuminen, "misääs täällä Jeesus on, kun tää tällast on??"
Mikä siis kysyvälle neuvoksi?
Elämä (myös uskovien, ja erityisesti juuri heidän) on tällaista ja tulee olemaan. Faktoja ei voi muuttaa, ja valheessa elävä pettää ainostaan itseään!!
Ihmisestä ei tule sillätavalla virheetöntä, hyvää ja pyhää että hänen tekonsa tunteensa ja toimintansa sekä ajatuksensa tulisivat pyhiksi.
Vinkki: ON VAIN YKSI OIKEA TIE... nosta katseesi ylös maasta...
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut, myös sinun perhekuntasi.
Vain USKON KAUTTA Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan armossa ja rakkaudessa me voimme tulla YHDEKSI toimivaksi Kristus ruumiiksi maan päälle. Ilman Kristusta olemme hukassa.
Ei auta sharia lait, ei purkhat naisilla,
ei auta paljaat päälaet miehillä,
ei auta pyritaaninen "älä älä" mölö,
ei auta toisten tuomitseminen,
ei auta "vain me" oppi,
ei auta vaikka leikkauttasi itsensä (kuohinta),
ei auta tekopyhyys,
ei auta valheet toisten päälle,
ei auta toisten mustamaalaaminen,
ei auta omahyväisyys,
ei auta itsetyytyväisyys,
ei auta itsehalveksunta, itsensä tuomitseminen ja itsensä vähättelykään,
- jota erehdyttävästi nöyryydeksi ja katumukseksikin nimitetään,
Sanalla sanoen, VAIN JEESUS PELASTAA!!
Joka muuta autuuden tietä opettaa, on valehtelija.
Ja nimenomaan mitä lähempänä valoa (Jeesusta) elämme päivittäin, sitä selvemmin näemme oman todellisen tilamme. Voimme erehtyä luulemaan vaellustamme suorastaan esimerkilliseksi, kun tiedämme, että emme ole niin sanotusti "suurempiin synteihin" langenneet, mutta kyllä minä ainakin huomaan paljon jo ajatustasolla tullutta syntiä, kärsimättömyyttä ja tuomiohenkeä yms. Sitä saa kyllä todellakin joka päivä huomata oma syntisyytensä ja huokaista psalmin kirjoittajan sanoin: Jumala, luo minuun uusi puhdas sydän!
Siksi minä en voi kuin korostaa jatkuvasti armoa, kun tiedän omasta kokemuksestani. ettei meillä ole muuta turvaa eikä lohdutusta! Näin Jeesuksen veri alati puhdistaa meitä kaikesta synnistä ja saamme uskoa itsemme armosta autuaiksi! Siitä kumpuaa kiitos ja ylistys sydämessä Jumalalle!
Armoa ei kukaan voi väärinkäyttää. Se on lestadiolaisille tyypillistä höpöpuhetta.
Väärinkäytökset alkavat aina siitä hetkestä, kun armo hylätään Jumalan lahjana ja aletaan sitä ansaitsemaan omin töin toimin ja kieltäymyksin.
Todellisen tilan ymmärtäminen tarvitaan sen sijaan siihen, että tulee tarve saada armosta se Jumalan lahja mitä ei koskaan kykene itse ansaitsemaan.
Lakihenkinen ei tunnista tilaansa, hän kokee olevansa kaikkia muita valistuneempi kristitty, "ainoa oikea".
Minä rinnastan lakihenkiset farisealaisiin, mielestäni oikeutetusti. Ei Jeesus kovin armollinen heille ollut, vaan käytti kovia sanoja, ymmärtääkseni osoittaakseen heille, että hän kyllä näkee heidän läpi!
Ihminen joka tunnistaa tuollaisen tilan itsessään hätääntyy aivan suunniltaan helvetin pelosta ja ryhtyy rukoilemaan armoa Jeesukselta.